Olen kaksosten ja yksösen äiti ja:

Lisään listalle, että a) monikkoäideillä on moninkertainen riski sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen (mikä ei omalla kohdallani todellakaan ollut mikään " muotitauti" ), b)monikkovanhemmilla on riski etääntyä toisistaan arjen hullunmyllyssä, mikä taas lisää avioeron mahdollisuutta, c) monikkoperheillä voi olla taloudellisesti tiukkaa, koska yhteiskunta ei juuri tue ja yhtäaikaisia hankintoja on kuitenkin tehtävä 2-3 lapselle, d) monikkoäidit toipuvat raskaudesta usein hitaammin kuin yhden lapsen kerralla synnyttäneet, esim. vatsalihakset ovat repeytyneet ja ylivenyttyneet, mikä lisää selkävaivoja ja rumentaa tottakai kroppaa, e) monikkoraskaus on aina riskiraskaus, jolloin raskauteen liittyy kohonnut ennenaikaisuusriski ja jopa lasten kuolema. Itselläni oli vaikea kaksosraskaus, lapset syntyivät keskosina, sairastuin vauva-aikana masennukseen, avioero oli lähellä, kärsin raskauden jälkeen kovista nivelkivuista, olen nyt sairastunut raskauden aiheuttamaan selkäsairauteen, en ole saanut ulkopuolista apua arkeeni edes sukulaisilta, ja sitä rataa. En ole silti katkera, sillä minulla on kaksi maailman suloisinta lasta, joita rakastan yli kaiken ja en voisi kuvitellakaan elämääni vain yhden lapsen äitinä. (Pahoittelen, että tämä kirjoitus tulee yhteen putkeen, mutta kirjoitan kannettavalla ja jostakin syystä kappaleiden erottelu ei nyt onnistu...)

Vierailija:

vauvaa, joilla paha koliikki ja nukkuvat pieniä pätkiä. Tarkoitan siis, että vauvoja on laidasta laitaan. Kyllä minulle oli helpotus, kun oli kaksi yksivuotiasta, jotka jo kävelivät ym. eivätkä vain itkeneet koko ajan. On se kahden kantaminenkin todella raskasta ja mahdotontakin. Nyt kun kaksoset uhmaiässä, niin ei tunnu missään. Pikku juttu.

kolme vaippaikäistä meni helposti, olivat terveitä ja kaksoset nukkuivat jo 1 kk:n iässä yönsä ja monen tunnin päiväunet siihen päälle.



sensijaan esikoinen oli koliikkivauva ja hänenlaisiaan kahta en olis varmaan järjissäni jaksanut.



asioita ei voi yleistää, jollain on neljä " helppoa" lasta ja joillain ei. joillakin on varaa siivoojiin, toisilla ei edes halua. niin meitä on erilaisia.



en ole koskaan tuntenut tarvetta päteä sillä, että selvisin ilman kenenkään apua. satuin vain saamaan terveet ja helpot kaksoset.



ja tämä iltatähti on vaan pelkkää nautintoa kun vertaa kolmeen pieneen samanaikaisesti = )

Nyt on vanhemmat hoidossa mummolla ja olo on kuin lepokodissa, kun on vaan kaksoset täällä. Kaikki on suhteellista. Rasittavinta tässä on se vanhempi taapero, joka hakee kiusaamalla huomiota. Vauvojen hoito sinänsä on helppoa, koska eivät ole sairaita tai vammaisia. Mutta kaikkeen tottuu. Jos ois vaan yksi vauva, oisin varmaan ihan " toimeton" saati jos sen vauvan lisäksi ei olis vanhempia lapsia. Mutta kaikki on tosiaan suhteellista ja kaikkeen tottuu. Kaksoset kuitenkin antaa enemmän kuin ottaa, ne on niin ihania. Kaksinkertainen ilo, mutta vaiva ei ole kaksinkertainen. Näin olen itse sen kokenut.

Enkä koskaan ole kokenut että elämä olis ollu erityisen raskasta! Mut toisaalta, molemmat kaksoset ovat olleet helppoja vauvoja, ei koliikkia tms. Päivääkään en ole tarvinnut siivous tai muuta apua. Jos en ole jaksanut siivota, en ole siivonnut. Kyllä ne villakoirat ehtii myöhemminkin imuroimaan. Täytyy sanoa, et voisin vaikka kolmannet kaksoset pyöräyttää, jos olisivat tullakseen...

Noh, mielenkiintoista seurata tätä mieliepiteiden vaihtoa. Äidit ja lapset on arvioitu. Ei voi verrata lapsilukua ja jaksamista, samaa mieltä olen. Mutta ei voi syyttää taivaspaikan hakemisesta jos toteaa kaksos-arjen olevan vaativaa. Sitähän se on mut omalla asenteella siihen voi vaikuttaa. Enkä usko et kukaan vois oikeasti valittaa jos saa kerralla kaks tervettä lasta. Kuten joku jo kirjoitti, riskit on niin suuret vaikkei kuole niin vauvan vammautua.

Itse koen selvinneeni kun yritän vain ottaa vastaan päivän kerraallaan sellaisena kuin se annetaan.

Puhut muuten asiaa, mutta tuo kommenttisi " omalla asenteella voi vaikuttaa" on mielestäni loukkaava. Minun asenteessani lapsiani kohtaan ei ollut mitään vikaa, mutta en olisi myöskään halunnut sairastua synn. jälk. masennukseen, saada loppuelämäkseni selkävikaa monikkoraskaudesta, tms. Meillä kaksoset olivat koko ajan eri rytmissä monista tempuista huolimatta ja ovat sitä vieläkin, nyt 4-vuotiaina. Toinen on aamu- ja toinen iltavirkku, joten eihän se muuta tarvitse.



-Olen ketjussa, mutta en muista numeroa...-

Kaikkia asioita ei voi muuttaa, ne vain täytyy oppia hyväksymään, mutta omaan asenteeseen voi vaikuttaa aina.

Kommenttina täältä sivulta.

Vierailija:

Puhut muuten asiaa, mutta tuo kommenttisi " omalla asenteella voi vaikuttaa" on mielestäni loukkaava. -

vaan ennemminkin tilannetta kohtaan. Jotenkin enemmän siihen suuntaan kun tuo viimoinen lauseeni. Tunnen kaksoäitejä jotka on ehkä katkeria kun he vertaavat elämäänsä lasten kanssa yhden vauvan äiteihin. Jotkut jäävät kiinni siihen, et mistä jäävät paitsi tai mikä on paljon vaikeampaa kahden kuin yhden vauvan tai lapsen kanssa.



Itse yritän olla ajattelematta sitä, mitä " yleensä" tapahtuu tai tehdään yhden vauvan tai lapsen kanssa. Minä teen mitä pystyn, päivästä riippuen. Kun ei arjen ihmeitä enempää odota, yleensä yllättyy :)

minun tilannettani. Eipä tässä ole paljon positiivinen asenne auttanut, kun olen loppuelämäni sairas. Vai vaihtaisitko paikkoja kanssani?



-Asenne kohdallaan-

Ei positiivinen asenne sua paranna, en sitä väitä. Rohkenen kuitenkin todeta, et jos jäät liikaa suremaan menetettyä et näe sitä mikä on jäljellä.



Kauniisti kirjoitit lapsistasi, toivon että saat heistä voimaa ja koet iloa heidän tekemisistään.



32 ja 35

Onneksi molemmat selvisivät keskosuudesta ja rankasta alusta isommitta vaurioitta. Vauvoina toinen oli helppo, toinen sellainen keskivaikea (oli mahavaivaa ja tempperamenttia - ja on edelleen). En kokenut vauva-aikaa mitenkään mahdottomana, oikeastaan ihan ihanana. Pidettiin lapset samassa rytmissä (herätettiin syömään toinenkin silloin kun toinen heräsi), joten unetkin oli kohtuulliset. Mitä isommaksi tullaan, sitä helpommaksi käy. Tällä hetkellä jurppii eniten nuo hankinnat - mielummin ostaisin yhdet hyvät sukset/luistimet/polkupyörät yms. jotka sisarus perisi, kuin kahdet, joista sitten pitää vielä hankkiutua tehokkaasti eroon, kun ei mahdu säilyttelemään. Olen sitä mieltä, että me saimme tasoitusta siinä, että lapset olivat melko helppoja - yksi vaativa vauva voi olla huomattavasti hankalampi kuin kaksi helpohkoa. On se osin asenteestakin kiinni, mutta kyllä unen määrällä on kummasti tekemistä sen kanssa miten rankaksi vauvavaiheen kokee.

kaikkea pikkukremppaa jäänyt kaksosraskaudesta. Aina välillä hymyilyttää, jos joku valittaa muka raskasta oloaan yksösraskaudessa tai valittaa että ette tiedä, miten rankkaa on näin kesäkuumalla. Joopa joo, ei tiedetä raskaana olosta ei. Harvapa se kantaa seitsemää kiloa lihaa sisuksissaan, joten siinä mielessä on varaa sanoa raskaana olostakin jotain.



T: myös kaksoset synnyttänyt en muista numeroani

Meillä on kaikilla omat ristinsä kannettavana. Minusta on turhaa energian tuhlaamista surra ja vatvoa asioita joita ei voi muuttaa ne täytyy vaan oppia hyväksymään. Tiedän ettei se ole helppoa, mutta se on oikeasti vaivan arvoista.



Minulle onnellisuus on valinta tai asennekysymys miten sen vaan haluaa nähdä. Se että yrittää nähdä asioiden positiiviset puolet ei tarkoita että on naiivi tai katsele maailmaa vaalenpunaisten lasien läpi.



Anteeksi jos tämä menee liian henkilökohtaiseksi, mutta oletko puhunut tunteistasi neuvolassa. Miettinyt terapiaa tai ajatellut (masennus) lääkitystä. Jaksamista.



Elämiän vaihtamisesta, sinä taitaisit tulla aika nopeasti katumapäälle. Sinulla on paljon asioita joista olla onnellinen.

Jos minua tarkoitat, niin minun perusongelma ei ole synn. jälk. masennus (en ole enää masentunut!), vaan vaikean raskauteni aiheuttamien komplikaatioiden laukaisema selkäsairaus. Kärsin siitä loppuelämäni ja ikää on vasta vähän päälle 30... Tämä ei ole mikään pikkujuttu.



-37-

täytyy sanoa että oon aivan eri mieltä kuin ap. mulla on kaksoset kohta 11kk, 4-vuotias ja 7-vuotias ja hyvin oon kerenny ja nauttinu kaksosten vauva ajasta. muutettiin kaksosten ollessa 3kk amerikkaan ja nyt täällä. kaikkee on tehty, koti on siisti ja ruokaa tehään joka päivä. Isosisko ja veli nauttii olostaan ja rakastaa kaksosia yli kaiken. joten ei siinäkään mitään vikaa. joten älkää ottako liian todesta. kaksosista ja niiden vauva-ajasta nauttii ihan yhtä paljon kun yhdestä vauvasta.



en kyllä kiellä että jos on koliikki kaksoset tai ees toinen ni ei olis hankalaa mutta ei saa yleistää että kaikkien kaksosten kanssa on niin vaikeeta. mä ja mies ollaan nautittu kaikista vauva-ajoista yhtä paljon. ja meillä ikää kumminkin vasta 22v joten ei aina oo ollu helppoa.



nauttikaa siis kaksosista ja yksösistä. tuovat paljon iloa elämään =)

Olet sitten tehnyt ekan lapsesi 15-vuotiaana, jos on nyt kerran 7-vuotias? Ettet nyt vain satuilisi...

No toisaalta, sillä voi olla hyväkin puoli, että kaksoset

sattuvat syntymään perheeseen, jossa vanhempi lapsi esim. 4 tai 6v. Ihan vain sillä että hän osaa jo reippaasti auttaa äitiä, viedä ja tuoda vaippaa, antaa tuttia suuhun ja olla lähellä jos äiti vaihtaa toiselle vaippaa. Mutta voin hyvin samaistua ap tilanteeseen.

itselläni vain kaksoset, mutta huonounisempia ja huonosti syöviä kaksosia en tiedä. Alusta lähtien ruokailut olivat toisen kanssa hankalia, mitä ihmeellisempiä kikkakonsteja piti keksiä. Eri rytmit aivan täysin. Nukkuivat n. 6kertaa täydet yöunet n. 1,4v sisällä. Kaikki eri nukkumismuodot kokeiltiin. Väsymys oli valtaisia ja vasta nyt 2vuoden ikäisenä saattavat nukkua yöt putkeen, siis nyt vasta! Että ymmärrän kyllä jo kaksosten vanhemmat sanovat olevan helppoa jos 3kk lähtien nukuttu hyvin, hieno homma, ei meillä kuitenkaan. Myös päiväunet saattoivat pitkään mennä ristiin vaikka miten yritti, toinen nukahti myöhemmin ja huudon saattelemana ja kun huuto yltyi, toinen heräsi niiltä uniltaan ja siinähän taas oltiin.

Itse täytyy myöntää että olen ollut katkera ja katellinen väsyneenä ja itkuisena yksösten äideille. Edes tänä päivänä en vain pysty tekemään joka päivä ruokaa. Minä en ehdi, pysty tai JAKSA! Kaikki energia menee johonkin muuhun....

15 olin kun eka synty. ei suunniteltuna kylläkään.

ei meilläkään öitä viellä nukuta. ja 4 vuotias nukkuu vaan meidän sängyssä joten ei se aina helppoa ole. mutta pääpointtina mun jutussa oli se että kaksosten vauva-ajasta voi myös nauttia.