Anoppi lopetti joulun järjestämisen alle 60-vuotiaana lastenlasten ollessa vielä pieniä.

Olen järjestänyt joulun vuosikymmeniä suvulle. Nyt joulu saa ihan fyysisen etovan tunteen. Olen päälle 60, ensimmäinen vuosi kun en järjestä. On aika kehitellä jokaisen  omat tavat viettää joulua.

Niin minunkin anoppi, tai no, me lopetettiin käymästä siellä kun ei jaksanut lasten kanssa sitä matkustusrumbaa jouluna, eikä ole kysellyt perään. Mukavampi on olla omassa kodissa ja jos joku haluaa tulla jouluaterialle meille niin tervetuloa, voi tuoda jotain syömistä mukanaan.

Vierailija kirjoitti:

Ok, eli sinä siis haluaisit jouluksi anoppilaan viettämään sukujoulua jonka anoppi vasten tahtoaan joutuisi järjestämään? Mahtaisi olla mukava fiilis kaikilla. 

Aloittaja on ilmeisesti orpo raukka, kun haluaa että anoppi järjestää kun on lapsenlapsiakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouluna 1999 ajettiin hirveässä lumipyryssä mummulaan. MIes sairastui jo matkalla vatsatautiin ja alkoi oksentaa. Poikettiin hänen sukulaisiinsa, joilta saatiin jotain tyhjiä muovirasioita mukaan. Niihin se yrjösi, minä ajoin ja aika tiuhaan pysähdyttiin tyhjentämään kippo hankeen.

Perillä yli kahdeksan tunnin yrjänhajuisen painajaisajon jälkeen lapsille nousi kuume. Aattoaamuna oli sairaana mies ja lapset ja kun joulupäivän aamu koitti, olivat vanhempanikin vatsataudissa.Se joulu meni toisten oksennuksia siivotessa ja puuroa niille keitellessä. Yksin söin jouluruokia. Sitä ihmettelin, miksen itse saanut vatsapöpöä.

Yhden joulun vietin leikattuna tikit vatsassa tiputuksessa sairaalassa ja lapsi oli samaan aikaan teholla.

Yhtenä jouluna veljeni ja isäni alkoivat kiskoa toisiaan turpiin. Niillä kiristyi pinna jostain, vaikkei kukaan edes käytä alkoholia. LIikaa väkeä saman ka

Ja miksi jatkoitte matkaa? Miksette kääntyneet kotiin vaan menitte tartuttamaan vielä vanhempasikin?

Miten joulusta tehdään niin ihmeellinen show ja siihen ladataan niin paljon odotuksia ja tunnetta? Minulle olisi sama mikä päivä vuodesta juhlisimme, mutta tapana on ollut viettää meille aattoilta, silloin tulee iso porukka; me isovanhemmat, aikuisia lapsia perheineen, sedät ja serkut yms. Aattoiltapäivällä klo 16  kokoonnutaan syömään ja ilta 21-23 lähtee kaikki koteihinsa eli 4-5 tuntia yhdessä syömistä, lapsille lahjoja, höpöttelyä ja pelaamista.  Kysyn kyllä joka vuosi varovasti tiedustelen onko halua yhteiseen iltaan, että en velvoita ja ymmärrän jos haluu muuta, mutta kovasti ovat aina kaikki tulossa ja aina se ilahduttaa kyllä. Ruoka on helppoa; kaupan joululaatikot, rosollit, salaatit ja kinkku. Lisäksi alkuruuaksi osalle kalapöytä, osalle leikkele, joku kasvissyöjäkin on. Tortut vain leivotaan itse. Yhdessäolo on parasta joulussa! Seuraavan päivän rauha ja omien herkkujen syönti vain korostavat toisiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minua surettaa vanhat ihmiset, joiden järjestettäväksi monesti jää koko joulu, kun lapset ja lastenlapset tulevat jouluksi ilahduttamaan.

Vanhukset valittavat sitten joulun jälkeen, kuinka väsyneitä ovat, kun taas saivat passata koko laumaa. Olisi hienoa, jos vastavuoroisesti nuoremmat lapsineen kutsuisivat vanhukset luokseen. Ja puhun nyt yli 70 vuotiaita.

Mutta ei ne vanhukset välttämättä halua reissata. Yleistä on sekin, että lapsiperheen täytyy sulloutua kaikkine tavaroineen autoon ja reissata pienten kanssa halki Suomen, jos edes joskus haluavat näitä isovanhempia nähdä. Vaikka olisi autot ja ajokortit isovanhemmillakin. 

Ei se aatto anoppilassa todellakaan aina ole mieluisa tapa viettää joulua, mutta painostuksen edessä suostutaan lähtemään. 

Vierailija kirjoitti:

Miten joulusta tehdään niin ihmeellinen show ja siihen ladataan niin paljon odotuksia ja tunnetta? Minulle olisi sama mikä päivä vuodesta juhlisimme, mutta tapana on ollut viettää meille aattoilta, silloin tulee iso porukka; me isovanhemmat, aikuisia lapsia perheineen, sedät ja serkut yms. Aattoiltapäivällä klo 16  kokoonnutaan syömään ja ilta 21-23 lähtee kaikki koteihinsa eli 4-5 tuntia yhdessä syömistä, lapsille lahjoja, höpöttelyä ja pelaamista.  Kysyn kyllä joka vuosi varovasti tiedustelen onko halua yhteiseen iltaan, että en velvoita ja ymmärrän jos haluu muuta, mutta kovasti ovat aina kaikki tulossa ja aina se ilahduttaa kyllä. Ruoka on helppoa; kaupan joululaatikot, rosollit, salaatit ja kinkku. Lisäksi alkuruuaksi osalle kalapöytä, osalle leikkele, joku kasvissyöjäkin on. Tortut vain leivotaan itse. Yhdessäolo on parasta joulussa! Seuraavan päivän rauha ja omien herkkujen syönti vain korostavat toisiaan. 

Jos ei asuta ihan lähekkäin niin se yhteinen joulunvietto vaatii enemmän järjestelyjä. Ei kukaan aja montaa tuntia vain aattoillan aterian takia. Monesti joulu on yksi niistä harvoista kerroista vuodessa kun kaikilla on vapaata niin, että voidaan matkustaa sinne mummolaan. 

Jos kaikki asuu lähellä, on paljon helpompaa. 

Meillä ei kukaan järjestä joulua, koska yleensä lähdetään porukalla reissuun. Tänä vuonna odottaa Teneriffa. Meiltä lähtee 5 hlöä (myös aikuinen poikani tulee mukaan) ja lisäksi lähisukua 3 hlöä. Emme osta mitään isoja lahjoja. Lapset saa pienet paketit. Yhdessä oloon satsataan ja syödään hyvin. Viime vuonna oltiin Gran Canarialla. Toissa jouluna vuokrattiin iso huvila (Etelä-Suomesta), jossa yöpyi 11 hlöä. Oli saunontaa ja poreammeessa lillumista, ulkoilua ja hyvää ruokaa. Osa ruuista itse tehtyä, mutta työläämmät tilattiin cateringista. Anoppi on siellä mukana, noilla matkoilla. Meille se sopii, että kukaan ei ota vastuuta kestitsemisestä ja joulua vietetään yhdessä. Yhtenä vuonna oli hauskaa Vierumäellä. Oli ratsastusta ja kynttiläuintia ja ohjelmaa, joulupukkikin oli järjestetty majoituspakettiin. Aikoinaan kun meillä oli vielä ihan pieniä lapsia, oltiin Haikon kartanon joulussa. Kiva paketti sielläkin: ruokaa ja paljon ohjelmaa, musiikkia, joulupukki, kylpylää, saunomista yms. Silloin isovanhemmat maksoi lahjaksi loman, ei olisi omat rahat riittäneet. Siitä se perinne jotenkin lähti. Toki joskus on ollut jokin vuosi, ettei ole matkaa, esim. v. 2020 oli koronarajoitteet eikä huvittanut lähteä minnekään jouluksi.

Meidän joulunreissaaminen ja -stressaaminen loppui korona-aikaan kun 2-vuotiaalle kuopukselle nousi kuume aatonaattona. Oli tarkoitus tosiaan mennä sinne anoppilaan joulun viettoon, kotona ei mitään ruokaa, ei lahjoja (ne oli suurin osa siellä anoppilassa jo, asuvat n. 50km päässä), eikä paljon muutakaan. Ei muuta kuin yötä myöten Prismaan ostamaan jotain, aattona mies kävi vanhempiensa oven takaa hakemassa lahjakassin + jotain ruokia jotka olisi muuten menneet hukkaan ja sitten oltiin vaan rennosti kotona. Oli niin mukavan rauhallista olla kotona, ettei ole enää tehnyt mieli lähteä mihinkään jouluksi. 

Hyvä, anoppi!

Suurella myötätunnolla olen kuunnellut erään ystävän joulun suunnittelua.  Viikonlopuksi 6 henkeä yhdeksi yöksi kylään (syömään myös jouluruokaa jne) eivät tuo omia lakanoita! Kysyin ja kehoitin käskemään että tuovat.  Tapanina toinen porukka 4henkeä sama juttu.  Ystäväni lähentelee 80 tä, ja nämä lapset ja lastenlapset ovat tottuneet tähän.  Kukahan ravistelisi heidät hereille, että kohtuus kaikessa. Edes ne lakanat. Mummo sitten pyykkää pari viikkoa...

Mikä pakko sitä joulua on kenenkään järjestää, jos siitä on vain mielipahaa kaikille? Tämä on taas näitä naisten keksimiä urakoita, joilla saa marttyroitua itsensä ja aiheutettua jumalattoman kiireen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että oikein pitää kerätä rohkeutta sanoa omille sukulaisille että haluaa viettää joulun omassa kodissa. HUH. Aika kasvaa oikeasti aikuiseksi.

Olet ilmeisesti niitä, joilla jouluun ei liity odotuksia, pakkoa ja syyllistämistä. Onnea.

Kenellekään ei liity jouluun tuollaisia jos osaa avata suunsa ja sanoa että nyt ne loppuu. 

Näinhän sen pitää mennäkin. Vastuu siirtyy nuoremmille,

Antaisin mitä tahansa jos minäkin pääsisin valmiiseen pöytään jouluna! Ihan paras lahja.

Kuitenkin olen muille järjestänyt joulun 44 vuotta mieheni kanssa. Nyt viimevuodet enää joka toinen vuosi kun ovat välillä appisten luona.

Tänävuonna asiasta jo keskusteltiin mutta meillä on suurin talo joten 12-16 henkeä mahtuu samaan pöytään, taas ollaan meillä. Onneksi nyt osallistuvat jo ruokien tekoon ja kustannuksiin eikä meillä mene enää kuin 250e syömisiin ja juomiin

Jokainen järjestäköön omat joulunsa.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen järjestäköön omat joulunsa.

Samaa mieltä. Ihmettelen, miksi anopin pitäisi joulu valmistella lapsille ja lastenlapsille. Vuoro siirtyy jossain vaiheessa nuoremmille. Joo ja tiedän, että on näitä uhrautuva anoppeja, jotka aina lupautuvat itse raatamaan kaikki jouluvalmistelut ja valittavat sitten ikätovereilleen, kun ei jaksais, mutta kun tulevat taas....

Itsekullekin aikuiselle tekisi hyvää välillä järjestää joulu isommalle porukalle, niin nuo vähättelevät kommentit vähenisivät. Eri juttu, jos ei vietä joulua lainkaan.

Pienet lapsenlapsethan tapaavat anopin, kun kutsutte hänet joulunviettoon luoksenne. Vai onko muuten vastenmielistä häntä kutsua?

Vierailija kirjoitti:

Minua surettaa vanhat ihmiset, joiden järjestettäväksi monesti jää koko joulu, kun lapset ja lastenlapset tulevat jouluksi ilahduttamaan.

Vanhukset valittavat sitten joulun jälkeen, kuinka väsyneitä ovat, kun taas saivat passata koko laumaa. Olisi hienoa, jos vastavuoroisesti nuoremmat lapsineen kutsuisivat vanhukset luokseen. Ja puhun nyt yli 70 vuotiaita.

Minä niin toivoisin, että saataisiin passaamishaluttomat isovanhemmat ja oman perheen joulua kaipaavat nuoremmat kohtaamaan, samoin kuin marttyyrimummot ja isoa sukujoulua haluavat.