Lue keskustelun säännöt.
Miksi riidan jälkeen joku vaikuttaa tyytyväiseltä? (Parisuhde)
13.12.2024 |
Minusta on outoa ja ahdistavaa, että miehen kanssa riideltiin pari päivää aiemmin ja olen ollut allapäin sen jälkeen. Mies loukkasi minua, mutta hän oli eri mieltä, hänen mielestään taas minä loukkasin häntä. Tilanne oli tosi ahdistava minun mielestäni ja tuntuu kamalalta ettei mies ole yhtään pahoillaan siitä.
En ole jutellut miehelle mitään ylimääräistä nyt kahteen päivään, en siis pidä mykkäkoulua, vastailen toki kysymyksiin ja puhun pakolliset asiat. Mies on taas ollut tosi reipas ja jopa iloisen ja itseensä tyytyväisen oloinen. Ikinä, ikinä hän ei itse ota riitoja enää jälkikäteen puheeksi. Ei vaikka luulen että minusta huomaa, etten ole ihan kunnossa.
Voitteko selittää miksi mies toimii näin?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Mies on tyytyväinen, koska on saanut sinusta irti sen reaktion minkä halusikin. Siitä hän tietää, että pystyy hallitsemaan sinua. Ja tuo tyytyväisyys on voitonriemua asiasta.
Tilanne ei ratkea avoimella keskustelulla, sillä mies ei kykene siihen. Mikään keskustelu ei hyödytä sinua. Voit vain toimia oman etusi mukaisesti.
Vahinko, että teit lapsia tuohon suhteeseen.
Miksi mies haluaa niin? Mun mies samanlainen. Hän lyö vyön alle ja käyttää henk.koht asioitani aseena minua vastaan. miten nuo voisi unohtaa kun mies ei ota vastuuta sanomisistaan? Mietin, kuinka voi rakastaa jos loukkaa? Asioista ei keskustella! Minä yritän puhua, hän hyökkää. Hän ei tee mitään väärin, syyttää minua (vaikka olisi itse pettänyt luottamuksen tms)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi jäädä märehtimään, kun riidat on jo riidelty? Kuinka kauan muistelet riitoja? Ei tuollainen tee hyvää parisuhteelle.
No eihän tuo ap:n riita selvästikään ole käsitelty. Mies ei esim. pyytänyt anteeksi että sössi hommansa.
Miksi miehen pitäis pyytää anteeksi jos ap räyhää?
Se alkuperäinen asia on käsittelemättä. Mies ei tehnyt jotain mitä oli luvannut ja se aiheutti hankaluuksia ap:lle.
Pitäiskö sitten apn katsoa peiliin ja pyytää mieheltä anteeksi
Häh?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on tyytyväinen, koska on saanut sinusta irti sen reaktion minkä halusikin. Siitä hän tietää, että pystyy hallitsemaan sinua. Ja tuo tyytyväisyys on voitonriemua asiasta.
Tilanne ei ratkea avoimella keskustelulla, sillä mies ei kykene siihen. Mikään keskustelu ei hyödytä sinua. Voit vain toimia oman etusi mukaisesti.
Vahinko, että teit lapsia tuohon suhteeseen.
Miksi mies haluaa niin? Mun mies samanlainen. Hän lyö vyön alle ja käyttää henk.koht asioitani aseena minua vastaan. miten nuo voisi unohtaa kun mies ei ota vastuuta sanomisistaan? Mietin, kuinka voi rakastaa jos loukkaa? Asioista ei keskustella! Minä yritän puhua, hän hyökkää. Hän ei tee mitään väärin, syyttää minua (vaikka olisi itse pettänyt luottamuksen tms)
Sun "puhuminen" on oikeasti syyttelyä ja hyökkäämistä.
Kokee voittaneensa riidan ja on tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa, koska oma mieheni toimii samoin. On suorastaan hilpeä riidan jälkeen ja lapsille oikein erityisen mukava (vaikka siis riita minun kanssani).
Joku puolustusmekanismi? Ei osaa käsitellä vaikeita tunteita?
Oli mikä vaan, niin loukkaavaa se on, kun itse on ihan maassa ja toinen tuntuu suorastaan voimaantuvan, kun on saanut pahaa mieltä aikaiseksi.
Miksi miehellä ei ole oikeutta omiin tunteisiinsa? Riita on ohi, asia on selvitetty, Nyt on hyvä olla.
Paitsi naisella, jonka mielestä riita on ohi, mutta miehen pitää käytöksellään osoittaa, että on surullinen, ahdistunut, häpeissään tms. koska meni riitelemään naisen kanssa, kun tämä oli ensin nalkuttanut toista viikkoa.
Miehellä ne vaikeat tunteet tulee käsiteltyä riidan aikana. Ei ole tarvetta jäädä märehtimään ja miettimään tunnetiloja, sitä voi lähteä reippaasti ete
Sisäukutaito? Ongelmahan on nimenomaan siinä että riitaa ei selvitetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on tyytyväinen, koska on saanut sinusta irti sen reaktion minkä halusikin. Siitä hän tietää, että pystyy hallitsemaan sinua. Ja tuo tyytyväisyys on voitonriemua asiasta.
Tilanne ei ratkea avoimella keskustelulla, sillä mies ei kykene siihen. Mikään keskustelu ei hyödytä sinua. Voit vain toimia oman etusi mukaisesti.
Vahinko, että teit lapsia tuohon suhteeseen.
Miksi mies haluaa niin? Mun mies samanlainen. Hän lyö vyön alle ja käyttää henk.koht asioitani aseena minua vastaan. miten nuo voisi unohtaa kun mies ei ota vastuuta sanomisistaan? Mietin, kuinka voi rakastaa jos loukkaa? Asioista ei keskustella! Minä yritän puhua, hän hyökkää. Hän ei tee mitään väärin, syyttää minua (vaikka olisi itse pettänyt luottamuksen tms)
Sun "puhuminen" on oikeasti syyttelyä ja hyökkäämist
Minä: Tuntuu pahalle kun petit luottamuksen (otti rahaa säästötililtä kertomatta, ajoi taksilla vaikka rahat vähissä, ei kuskannut lapsia vaikka piti, yms)
Mies: Mitä valitat siinä, en oo mitään tehny, pikkujuttu, mitä paisuttelet, vtun sekopää akka!
Kumpi keskustelee??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on tyytyväinen, koska on saanut sinusta irti sen reaktion minkä halusikin. Siitä hän tietää, että pystyy hallitsemaan sinua. Ja tuo tyytyväisyys on voitonriemua asiasta.
Tilanne ei ratkea avoimella keskustelulla, sillä mies ei kykene siihen. Mikään keskustelu ei hyödytä sinua. Voit vain toimia oman etusi mukaisesti.
Vahinko, että teit lapsia tuohon suhteeseen.
Miksi mies haluaa niin? Mun mies samanlainen. Hän lyö vyön alle ja käyttää henk.koht asioitani aseena minua vastaan. miten nuo voisi unohtaa kun mies ei ota vastuuta sanomisistaan? Mietin, kuinka voi rakastaa jos loukkaa? Asioista ei keskustella! Minä yritän puhua, hän hyökkää. Hän ei tee mitään väärin, syyttää minua (vaikka olisi itse pettänyt luottamuksen tms)
Mies haluaa niin, koska hän saa vallankäytöstään ylemmyydentunnetta. Ja se taas tuntuu miehestä kuin se korjaisi hänen hyvin heikkoa itsetuntoaan.
Eihän itsetunto muiden alistamisella oikeasti korjaannu. Mutta se antaa itsetunnolle hetkellisen hyvänolontunteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa, koska oma mieheni toimii samoin. On suorastaan hilpeä riidan jälkeen ja lapsille oikein erityisen mukava (vaikka siis riita minun kanssani).
Joku puolustusmekanismi? Ei osaa käsitellä vaikeita tunteita?
Oli mikä vaan, niin loukkaavaa se on, kun itse on ihan maassa ja toinen tuntuu suorastaan voimaantuvan, kun on saanut pahaa mieltä aikaiseksi.
Joo just näin! Meillä myös mies oikein aktiivinen ja skarppi lasten suuntaan silloin! Monesti muuten normaalisti on poissaoleva, saattaa tiuskia ja olla sellainen tympeä ja kyllästyneenoloinen, nyt siis aivan päinvastainen.
On kyl tosi loukkaavaa, enkä tiedä mitä tuosta pitäisi ajatella. Muutenkin olen miettinyt että osittain meidän riitely johtuu hänen kontrolloinnistaan. Hän yrittää kontrolloida tilanteita ja sitä mit
Mies siis saa olla millainen kusipää vaan ja nainen on aina vastuussa omista tunteistaan. Eihän tuollaisessa suhteessa olisi mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on tyytyväinen, koska on saanut sinusta irti sen reaktion minkä halusikin. Siitä hän tietää, että pystyy hallitsemaan sinua. Ja tuo tyytyväisyys on voitonriemua asiasta.
Tilanne ei ratkea avoimella keskustelulla, sillä mies ei kykene siihen. Mikään keskustelu ei hyödytä sinua. Voit vain toimia oman etusi mukaisesti.
Vahinko, että teit lapsia tuohon suhteeseen.
Miksi mies haluaa niin? Mun mies samanlainen. Hän lyö vyön alle ja käyttää henk.koht asioitani aseena minua vastaan. miten nuo voisi unohtaa kun mies ei ota vastuuta sanomisistaan? Mietin, kuinka voi rakastaa jos loukkaa? Asioista ei keskustella! Minä yritän puhua, hän hyökkää. Hän ei tee mitään väärin, syyttää minua (vaikka olisi itse pettänyt luottamuksen tms)
Tuohan on selvää kunnioituksen puutetta. En itse viitsisi edes jatkaa tuollaista suhdetta ja teille tulee ero ennemmin tai myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet ovat välinpitämättömämpiä. Peruskoulussa nyrkkitappelut ja väkivalta kuuluvat joillakin välituntiharrastuksiin, ja sinä olet nyt paikallesi alistettu nainen. Heille riskit hakatuksi tulemisesta eivät ole samat, kuin naiselle, eikä tunne-elämän perustaso ole muutenkaan sama. Miehet kuuntelevat vapaahetoisesti väkivaltaista ja aggressiivista musiikkia, harrastavat kontakti- ja tappelulajeja, seuraavat sotia, pelaavat tappopelejä, katsovat r aiskaurpornoa...
Miesten reaktio avioeroon voi olla "sitä sattuu", kun nainen pohtii vuosia, mikä meni pieleen. Se mikä meni pieleen oli yhteistyön yrittäminen välinpitämättömän ja väkivaltaisen yksilön kanssa
Sinulla on nyt kymmenen pisteen paikka laittaa väkivaltaiselle suhteelle stoppi, ennen kuin homma eskaloituu pahemmaksi. Olet nähnyt kuinka hän pahoinpitelee sinua verbaalisesti, uhriutuu, hyökkää, ja toipuu nopeammin kuin sinä, vailla huolen häivää. Väkivaltaisissa suhteissa väkivallalla on tapana ainoastaan pahentua, mitä pidemmälle suhde etenee
Mummoni neuvoi, että älä riitele, jos et kestä häviötä. Se kun on 50/50, miten riita päättyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ihmiset nauttii aggression purkamisesta huutamalla, mesoamalla ja loukkaamalla. Se on siis ihan fyysinen hyvänolon tunne joka heille tulee siitä.
Vierailija kirjoitti:
Mummoni neuvoi, että älä riitele, jos et kestä häviötä. Se kun on 50/50, miten riita päättyy.
Riidassa ei ole tarkoitus voittaa. Erosiko mummosi myös? Tärkein taito parisuhteessa, ettei lähde tuolle tielle, ellei halua eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset nauttii aggression purkamisesta huutamalla, mesoamalla ja loukkaamalla. Se on siis ihan fyysinen hyvänolon tunne joka heille tulee siitä.
Adhd-piirteisillä juuri näin. He tarvitsevat sen boostin voidakseen hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi jäädä märehtimään, kun riidat on jo riidelty? Kuinka kauan muistelet riitoja? Ei tuollainen tee hyvää parisuhteelle.
Henkinen väkivalta (esim. verbaalinen haukkuminen, luottamuksen pettäminen, jne.) aiheuttaa trauman ihan yhtä lailla kuin se, että joku lyö sinua jää mustelma, ja jos joku puukottaa sinua, jää haava ja arpi
Henkisen väkivallan uhriksi joutuminen satunnaisesti kadulla tai vaikkapa koulussa, voi aiheuttaa traumareaktion. Jos tällaista käytöstä sisältyy lähisuhteeseen, jonka tulisi olla turvallinen ja joka sislätää mahdollisesti myös intiimiä kanssakäymistä, uhri riskeeraa altistuvansa vakavalle, kompleksiselle PTSD:lle
"Complex PTSD is a mental health problem that can affect people who have experienced prolonged or repeated trauma. It causes a range of symptoms, such as re-experiencing the trauma, avoiding reminders of the trauma, difficulty controlling emotions, self-harm and feelings of being in a dream."
Jos löytää itsensä tilanteesta, missä lähisuhde sisältää väkivaltaa, kannattaa se lopettaa välittömästi ja hakeutua turvalliseen seuraan. Hetkellinen elämän tylsyys ja tyhjyys ovat paljon pienempi paha, kuin sekava, väkivaltainen lähisuhde ja sen seuraukset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset nauttii aggression purkamisesta huutamalla, mesoamalla ja loukkaamalla. Se on siis ihan fyysinen hyvänolon tunne joka heille tulee siitä.
Adhd-piirteisillä juuri näin. He tarvitsevat sen boostin voidakseen hyvin.
No he voivat tätä sitten harjoittaa vaikka keskenään. Ei ole tavallisen kansalaisen - varsinkaan naisen - tehtävä toimia psykohullun nyrkkeilysäkkinä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset nauttii aggression purkamisesta huutamalla, mesoamalla ja loukkaamalla. Se on siis ihan fyysinen hyvänolon tunne joka heille tulee siitä.
Adhd-piirteisillä juuri näin. He tarvitsevat sen boostin voidakseen hyvin.
Naisilla noin, ei adhd
Mieti miehesi paikalle vihamies. Miten vihamiehen käytös eroaisi tuosta miehesi käytöksestä?
Eksäni käyttäytyi tuolla tavalla. Hänellä oli joku alituinen kilpailu meneillään, ja hän alentui vaikka miten törkeisiin puheisiin ja temppuihin, kunhan sai viimeisen sanan/näytettyä/sivallettua/iskettyä vyön alle. Hän oli aina todella voitonriemuinen ja iloinen, ja oikein yrittämällä yritti itkettää minua. Jos en itkenyt, niin hänen mukaansa olin tunteeton ja kylmä, ja jos itkin, niin olin yliherkkä.
Sitten tuli päivä, kun kyllästyin enkä suostunut enää antamaan edes näennäisen rauhan takia periksi. Yksinkertaisesti lakkasin välittämästä. Miehellä kesti sitten hetki oivaltaa, että suhde oli oikeasti tasan niin ohi kuin olin sanonut ja sitä itkua sitten olisipitänyt muka olla kuuntelemassa.
En antaisi ap periksi, vaan ottaisin todella kylmän linjan ja sanoisin, et nyt on vakavan keskustelun paikka. Jos mies ei edelleenkään ymmärrä miten häiriintynyttä hänen käytöksensä on, niin oman itsetuntoni takia miettisin onko tuo sellainen parisuhdemalli jota haluat lapsille näyttää. Tuokin kun hän vetoaa lapsiin on osa sairasta peliä, ja liittyy sinun nujertamiseesi.
Pitäiskö sitten apn katsoa peiliin ja pyytää mieheltä anteeksi