Saatko viettää joulusi niinkuin itse haluat, vai meneekö muiden ehdoilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka sua pakottaa hakemaan äitisi ja tyttäresi luoksesi? Se on aivan sun vapaa valinta.

 

Velvollisuudentunne. Joutuivat muuten viettämään joulun yksin

ap

Mikä on syysi antaa pojan roikottaa sua löysässä hirressä? 

Alaikäisten lasten ehdolla. Pääsisitkö äiti ja lapsesi kanssa täysihoitolaan, vai pääsisitkö sitten joulun jälkeen jonnekin lepäilemään? 

Kun lapset oli pieniä, niin tottakai sitä joulua tehtiin myös heille, mutta kyllä minä teen aina itselleni eniten. Minä teen ruuat mistä tykkään, jos joku haluaa jotain muuta, tehkööt itse. Onneksi miehen kanssa on aika sama maku, mutta mies moittii että jouluruoka on liian raskasta, siis kinkku ja laatikot. Sanoin että syö hyvä ihminen vähemmän. Mies ottaa aina ison annoksen, paljon isomman kuin minä, ja väittää ettei ole iso. Molemmat olemme ihan reilusti ylipainoisia. Yritän miehelle saada päähän, että on ihan sallittua, myös jouluna, ottaa ruokaa vain vähän kerrallaan. Kuten minä teen.

Minä haluaisin aina aidon kuusen, miestä ärsyttää neulaset, kun on muka niin iso vaiva. Viime vuonna sitten myönnyin ja ostettiin tyttären kanssa tekokuusi, kyllähän se aika naurettavan näköinen on, mutta tiputti sekin niitä muovineulasiaan, että sinänsä yritti parhaansa imitoida oikeaa kuusta. Yli 20 vuotta olen miehen kanssa joulukuusestakin vääntänyt, ja hän on myöntynyt.

Lasten ollessa pieniä oltiin joulut mun vanhempien luona, ja käytiin toki myös anoppilassa. Anoppi on kuollut vuosia sitten, sinne ei tarvitse mennä ja mun vanhemmat sanoi myös jo muutama vuosi sitten, että eivät jaksa kestitä. He käyvät nyt sitten jouluna kylässä yleensä siskon luona jolla on vielä nuorimmat lapset siinä iässä että joulu on jännää.

Minulle jouluna on tietyt asiat tärkeitä, mies jättäisi koko joulun väliin, lapsille on jotkut jutut vielä kivoja. Sitten kun saan lapsenlapsia, haluan nauttia joulusta taas täysin siemauksin lasten ilon kautta.

Vietämme joulua niin kuin lystäämme. Onneksi minulla ja puolisollani on saman suuntaiset toiveet joululta.

Aikuiset lapsemme saavat tulla meille, jos haluavat, ja saavat tuoda tullessaan sellaisia joulujuttuja, mistä tykkäävät, mutta ne eivät saa olla ristiriidassa sen kanssa, mikä on minulle ja puolisolleni tärkeintä joulussa.

No toki perheenjäsenten toiveet pitää ottaa huomioon mutta onneksi ne menevät aika lailla yksin omieni kanssa. 

En vietä.

Kyllähän minä sen saisin viettää, kuten haluaisin, eli kotona pyjamassa syöden muutamaa suosikkijouluruokaani ja aivan liikaa suklaata, mutta olen ylikiltti ja velvollisuudentuntoinen ja ravaan joulun kylässä/kutsun sukulaiset meille. Hirveä hässäkkä ja stressi varsinkin silloin, kun osa sukulaisista tulee meille ja osan luo mennään itse. Koko ajan on kiire, joka päivä on aikataulutettu ja vtuttaa jo valmiiksi kuin pientä oravaa, kun oksa on liukas ja käpykin jäässä.

Onneksi tänä vuonna välipäivät osuvat viikonlopulle. Voi nauttia joulurauhasta sitten joulun jälkeen tehden niitä asioita, jotka itselle tuovat joulumielen, katsoa jouluisia piirrettyjä (Lumiukko ja Muumien joulujaksot ainakin), mennä metsään nuotioretkelle ja juoda kuumaa kaakaota tulen äärellä.

Vähän sekä että. Käyn sukulaisilla, koska haluan käydä heidän luonaan. Luonnollisesti tämä jonkin verran rajoittaa omaa toimintavapauttani, esimerkiksi ruokavalion suhteen, eli siinä mielessä ei nyt täysin omaehtoisesti mene. Mutta ei asia minua suuremmin harmita, siinä vaiheessa kun alkaa harmittamaan on taas kiva palata arkeen.

Aina tehnyt mitä mä haluan.

Lapsuudenkodissani oli aina tosi ihanat joulut. Äiti ja mummo valmistelivat sitä yhdessä, muu perhe auttoi mitä osasi, ja sitten itse joulu oli rentoa ja jokainen touhusi omiaankin. Voi olla, että opin jo silloin hakemaan joulusta sitä mistä tykkäsin. Olen kokeillut monenlaisia jouluja ja perinteitä siellä sun täällä, mutta ikinä mitään velvoitetta huolehtia muista ei ole oikein käynyt mielessäni. Tietysti lapsettomana leskenä on helppo selitellä ja kun äitikin on jo höperössä kunnossa hoivakodissa, niin ei minua mikään muutenkaan velvoittaisi. Arvostan kyllä ap:n kaltaisia ihmisiä, mutta jos mukana on kyllästyminen voisi joulun organisoida eri tavalla ja esim. järjestää sitä useamman viikon sen mukaan kuin on järkevää tavata muita ihmisiä. Ei ole väärin antaa lahjaa myös itselleen ja jos se on harras toive saada olla muualla välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka sua pakottaa hakemaan äitisi ja tyttäresi luoksesi? Se on aivan sun vapaa valinta.

 

Velvollisuudentunne. Joutuivat muuten viettämään joulun yksin

ap

Mikä on syysi antaa pojan roikottaa sua löysässä hirressä? 

En ole ap, mutta hän on aikanaan lapsia ihan itse (toivottavasti) halunnut ja saanut. On myös äiti vielä elossa. Mun mielestä on hienoa, että on velvollisuuden tunnetta. Läheiset ihmissuhteet vaatii joustoa ja ettei ole aina vaan minäminäminä. Palstalla voi sitten nimettömänä tunnustaa tuon toisen puolen ja sekin on ihan ok. Toisaalta ap ja muut varmaan joskus tarvitsee itsekin apua ja muuta. Ehkä silloin aikuinen poika auttaa vaikka lumitöissä, käy kaupassa, kuljettaa lääkäriin, tms. Eikä vain totea, että sori en voi, kun tällä viikolla joka ilta menee, kun katson lempisarjaa telkkarista.

Tuossa elämänvaiheessa, kun lapset ovat jo aikuisia, niitä punkkulasi, suklaata, kynttilä ja hyvä kirja -iltoja riittää muutenkin. Mulla kaksi aikuista lasta tulee jouluksi ja mielellään laitan joulua. Ja valmista saa kaupasta jos jotain ei huvita tehdä. Saa nyt nähdä. En ota stressiä. Siinä on viikonloput joulun molemmin puolin ja pyhät jatkuu seuraavalla viikolla. Ehtii kyllä levätäkin. 

Jäi tuo aloituksen loppu huomaamatta. Että ei ole ymmärrettävästi (?!) kovin rentoa pakollisten vieraiden takia. Ompa inhottavaa ja en kyllä ymmärrä. Ehkä joo jos noin vastenmielistä on niin jätä kutsumatta. Puhut äidistäsi ja tyttärestäsi?! Poikasi, suosikkilapsi, on ilmeisesti ainoa jonka haluaisit paikalle, mutta senkin tytär ja äiti pilaa. Aikamoista.

Aikuisiän olen saanut viettää joulua kuten haluan. Nuorena menin valmiiseen pöytään äitini luo.

Sitten perheellisenä sukua tuli meille. Teen mielelläni joulua ja enkä hötkyile, en hyppää kylässä tms.

Kaikki tylsät välipäivätkin vietän omissa nurkissa. Tietää että on saanut olla rauhassa, kun töihinkin alkaa olla ikävä.

Nyt teen joulua aikuisille nuorille, jotka tulevat aatoksi. Tytär kysyi, eikö huvittais lähteä jonnekin, edes risteilylle, hotelliin.. ei huvita. Eihän joulu löytäis mua jossain buffetissa. Siten menettäisin yhden joulun.

Vietän joulun työnantajan ehdoilla. Joudun olemaan töissä koko joulun. Mieluiten olisin joulun perheeni ja suvun kanssa

Ei harrasteta jouluja, krääsäjuhlia.

Elän omaa elämääni myös keskitalvella. Ei ole mitään pakkoja.

Asun yksin ja olen sinkku  enkä viitsi / halua lähteä minnekään sukulaisiin. Tosin ei ole kutsuttukaan. Olisi ihana ollut lähteä jonnekin välimerelle, mutta töiden takia en voi ja olin vasta lokakuussa joten nyt pysyttelen kotona. 

Paketti lempi joulusuklaatani, litra glögiä ja yhdelle aterialle jouluruokaa, niin se on siinä. En vietä sen kummemmin joulua.

Nykyisin saan, mutta tätä vaihetta on kestänyt vasta muutaman vuoden. Nautin täysillä nyt, kun ei tarvitse viettää joulua ja voi matkustaa pois. Vuosikymmenet pakkojouluja ja -kyläilyjä on tehnyt minusta joulunvihaajan.