7-vuotias tyttö ei jaa lelujaan kavereiden kanssa
Aina kun hänen kaverinsa tulee kylään, alkaa hirveä tiuskiminen ja komentelu miten mihinkään hänen tavaroihiin ei saa koskea ja alkaa muutenkin puhua todella ikävään sävyyn. Huomauttelen tästä jatkuvasti ja tulen väliin, mutta mitkään puheet tai uhkaukset eivät tunnu tehoavan. Pelkään, että jonain päivänä kaveri kyllästyy totaalisesti eikä enää vietä aikaa tyttäreni kanssa. Hän on ainokainen, ja ongelmia vuorovaikussuhteissa on ollut havaittu jo päiväkodissa. Alan olla kypsä.
Kommentit (41)
en varppina muuten jaaa lelojaaaaa!!!1111!!!!111!! 😤😤😤😡😡😡😡
Tuskin sen äitikään lainailee lelujaan kavereilleen...
Mene sinä leikkimän lapsen kanssa ja katso mitä tapahtuu. Yrittääkö hän pomottaa sinuakin, vai oletteko itseasiassa aina leikkineet niin että lapsi määrää leikit ja voittaa kaikki pelit. Opeta lapsi ensin leikkimään sinun kanssa tasapuolisesti.
Miten käyttäytyy kaverin luona? Tai paikassa, jossa lelut ei ole kenkään omia?
7 vuoden päästä hän joutuu selittämään aikuiselle miehelle miten tämä on lapsiin sekaantuja ja on vastuussa aikuisten miesten käytöksestä häntä kohtaan. Joten on hyvä että tomerasti vetää rajat nyt sen suhteen mitä hänen omaisuudellaan tehdään.
Vetele remmillä niin oppiipahan olemaan
Olet siis kasvattanut hänet niin, että hän on maailman napa eikä muista väliä. Tiedän toisen samanlaisen, ja tuskin on ainoa, yhden lapsen perheen, jossa lapsi on täys m#€lkku. Täysin kasvatuksen syytä. Annetaan kaikki mutta mitään ei vaadita.
kutsu kaveriperhe kylään jos uskallat 😈 lelujani en jaa! 👹
No oliko niitä vinkkejä kellään?
AP
Vierailija kirjoitti:
No oliko niitä vinkkejä kellään?
AP
Kommentoipa ensin noihin vinkkeihin mitä ketjussa on jo esitetty.
Silloin kun omat lapset oli pieniä, aina niiden kaverit hajotti kaikki kivat lelut, tehtiin niin että osa laitettiin piiloon siksi aikaa. Joillekin kun ei opeteta toisen omaisuuden kunnioittamista.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen ainoa lapsi. Pian hän on yksin.
Riippuu ihan lapsen perusluonteen ja kasvatuksen yhdistelmästä millainen tästä tulee.
Perstuntumalta 20 vuoden päiväkotikokemuksella sanoisin että ison perheen lapsilla on enemmän tuollaista ja ovat äärimmäisen tarkkoja ja joustamattomia sen suhteen että kaikki jaetaan tismalleen tasan.
Tavallaan ihan fiksua. Itse vein leluja kaverilleni, siellä leikittiin yhdessä siis. No, osa leluista sitten jäi sinne enkä osannut alkaa pyydellä takaisin. Oman lapseni kohdalla sääntönä on, että leluja ja rahoja ei jaeta kellekään. Meillä toki saa leikkiä, mutta talista ulos ei lähde mitään.
Sanot lapselle että kaverit eivät pääse kylään jos ei anna leikkii omilla leiluilla. Ja toteuta tää, vaikka kuukausi ainakin väliä epä onnistuneen kyläilyn jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Sovi tytön kanssa ennen kaverin kyläilyä, että mitkä tavarat on sellaisia joihin ei saa muut koskea. Sitten nämä tavarat laitetaan kyläilyn ajaksi pois. Johonkin varastoon. Sitten sovitte että ne mitkä jää näkösälle, niitä saa muutkin käyttää. Auttaisiko tämä? Tyttö voisi hallita tärkeimpien tavaroiden kohtaloa.
Veikkaan että tämä olisi hyvä. Muistan omasta lapsuudesta sen, että en todellakaan halunnut tiettyjen kavereiden retuuttavan omia barbejani. Pidin niitä kuin kukkaa kämmenellä, kun toiset taas leikkivät niillä hurjasti. Niinpä meillä ei leikitty barbeilla.
Vierailija kirjoitti:
Miltäköhän näyttää näiden kommentoijien lasten kyläilyt toistensa luona, jos siellä ei saa leikkiä toistensa leluilla? Mitä pitäisi sitten tehdä? Pelata pleikkaa?
Me ainakin lapsina tykättiin nimenomaan pelaamisesta.
Riippuu tietysti lasten iästä.
Kaikki lapset ei ole hyviä jakamaan vaikka olisi sisaruksiakin, ainokaiselle voi olla vaikeaa tuollaista luontaisesti oppia. Lisäksi vielä temperamentti vaikuttaa niin paljon. Kaikki seitsemän vuotiaat ei myöskään ole yhtä kehittyneitä sosiaalisilta taidoiltaan. Lapsen kanssa voisi kyllä keskustella asiasta ja sopia, että kavereita voi tulla jos kaverit saavat myös leikkiä leluilla. Käykää keskustelu kun olette ihan keskenänne ja kerro lapselle suoraan, että kaikkea ei voi omia koska siitä tulee toiselle paha mieli ja lapsen kanssa ei haluta sitten leikkiä. Voisiko myös olla sellainen vaihtoehto, että jos tulee kaveri kylään niin kaverilla olisi joku oma lelu myös mukana? Jos se vähän keventäisi tuota painetta jakaa leluja.
Miltäköhän näyttää näiden kommentoijien lasten kyläilyt toistensa luona, jos siellä ei saa leikkiä toistensa leluilla? Mitä pitäisi sitten tehdä? Pelata pleikkaa?