Eronneet vanhemmat, miten teillä sujuu arki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi erota, jos kuitenkin haluaa viettää aikaa sen exän kanssa? 

Itse en vietä aikaa hänen kanssaan siksi että haluamalla haluaisin viettää aikaani hänen kanssaan. Vietän aikaa hänen kanssaan koska se on hyväksi lapsille että olemme välillä yhdessä perheenä.

Olen itse asiassa eri mieltä. Lapset ovat hämmentyneitä, että miksi pitää olla erillään, vaikka ollaan yhdessä. 

Me asutaan kaikki samassa osoitteessa edelleen vaikka erosta on aikaa jo neljä vuotta. Ison maatalon hyviä puolia, ei me toisiamme häiritä ja kummallakin on reilusti omaa tilaa. Toki maatalossa on huonotkin puolensa, eli juurikin ne syyt miksi me yhdessä edelleen asutaan, ei tätä sirkusta yksin saa pyöritettyä. Kumpikin tykkää kuitenkin tästä elintavasta niin paljon että ollaan sen vuoksi valmiita asumaan edelleen näin.

Ei sen kummemmin olla jaettu vastuuvanhemmuutta kerta kumpikin täällä paikalla ollaan. Kummallakin on oma makuuhuone, kylpyhuone ja olohuone, niissä ollaan suurin osa ajasta, ainoastaan keittiö jaetaan. Mies hoitaa ruoanlaiton ja minä pyykinpesun, yhdessä siivotaan kerran viikossa.

Puolen vuoden välein pidetään isompaa palaveria että edelleenkö jatketaan samaa kuviota ja joka kerta tähän asti on päädytty jatkamaan ainakin sen puoli vuotta eteenpäin. Ollaan siis sovittu ns puolen vuoden irtisanomisaika toisillemme mahdollisten uusien parisuhteiden ja ihan vaan mielenmuutosten varalta. 

Hyvin on mennyt. Ekat puoli vuotta vanhemmat vaihtoivat asuntoa, lapset jatkoivat yhteisessä kodissa. Sen jälkeen molemmilla aikuisilla oli oma asunto, ja lapset vaihtavat (teini-ikäisiä) 7-10 pvän välein, yleensä perjantaisin tai maanantaisin koulun jälkeen. Molemmat vanhemmat näkevät etäviikoilla lapsia yhtenä iltana joustavasti, kaikkien aikatauluille sopivasti.



Molemmissa asunnoissa on kaikki tarvittava perustavara ja vaatteet, että niitä ei tarvitse roudailla, mutta kodit ovat 1,5 km päässä toisistaan, eikä koulut tai kaveripiirit ole vaihtuneet. Lasten synttärit juhlimme perhepiirissä niin, että kaikki läheiset sukulaiset molemmilta puolilta ovat paikalla, samoin joulu, muut juhlat vietetään yleensä toisen vanhemman kanssa vuorovuosina. Toisella vanhemmalla on aina hiihtoloma, joka vietetään talviurheiluaktiviteeteissa, ja toisen vanhemman kanssa matkustellaan syyslomalla. Kesälomat sovitellaan joustavasti.



Yhdessä vanhemmointi on sujunut paljon paremmin eron jälkeen kuin sitä ennen.

Asumme entisen miehen kanssa noin 500km päässä toisistamme. Lapset asuvat minun kanssani suurimman osan vuodesta, kerran kuussa ovat viikonlopun isänsä kanssa. Joulun jälkeen menevät pariksi viikoksi isälleen ja kesällä ovat siellä kuukauden. 

Paljon viestitellään lapsista ja toimeen tullaan ihan hyvin vaikka konkreettisesti nähdään entisen miehen kanssa ehkä 1-2 kertaa vuodessa. 

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan kaikki samassa osoitteessa edelleen vaikka erosta on aikaa jo neljä vuotta. Ison maatalon hyviä puolia, ei me toisiamme häiritä ja kummallakin on reilusti omaa tilaa. Toki maatalossa on huonotkin puolensa, eli juurikin ne syyt miksi me yhdessä edelleen asutaan, ei tätä sirkusta yksin saa pyöritettyä. Kumpikin tykkää kuitenkin tästä elintavasta niin paljon että ollaan sen vuoksi valmiita asumaan edelleen näin.

Ei sen kummemmin olla jaettu vastuuvanhemmuutta kerta kumpikin täällä paikalla ollaan. Kummallakin on oma makuuhuone, kylpyhuone ja olohuone, niissä ollaan suurin osa ajasta, ainoastaan keittiö jaetaan. Mies hoitaa ruoanlaiton ja minä pyykinpesun, yhdessä siivotaan kerran viikossa.

Puolen vuoden välein pidetään isompaa palaveria että edelleenkö jatketaan samaa kuviota ja joka kerta tähän asti on päädytty jatkamaan ainakin sen puoli vuotta eteenpäin. Ollaan siis sovittu ns puolen vuoden irtisanomisaika toisillemme ma

Tuskin saatte jotain maataloa myytyä puolessa vuodessa jos päätätte muuttaa erilleen....

Lapset asuivat alkuun kotona sen aikaa että se saatiin myytyä, vanhemmat vaihtoivat vuoroviikoin. Vähän alle vuoden jälkeen siirryttiin sitten perinteiseen viikko-viikko asumiseen. Ihan hyvin se sujuu, vaihtopäivä tiistai. Harvemmin nähdään lapsia toisen vanhemman viikolla, viestitellään kyllä. Loma-ajat ja juhlapäivät jaetaan, ei olla niitä yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi erota, jos kuitenkin haluaa viettää aikaa sen exän kanssa? 

Itse en vietä aikaa hänen kanssaan siksi että haluamalla haluaisin viettää aikaani hänen kanssaan. Vietän aikaa hänen kanssaan koska se on hyväksi lapsille että olemme välillä yhdessä perheenä.

Te ette enää ole mikään perhe kun olette eronneet. Eron jälkeen lapsella on yhteishuoltajuustilanteessa kaksi perhettä, äidin ja isän.

Tuo yhteinen aika ainoastaan hämmentää lasta ja voi saada aikaan jopa toiveita vanhempien yhteenpaluusta. Olen kokenut tuon lapsena omakohtaisesti ja nähnyt työssäni liikaa näitä tapauksia.

Viikko-viikko arjella mennään, vaihtopäivä maanantai. Joulu yhdessä, synttärit yhdessä, muut jaetaan. Hyvin tullaan kaikki toimeen.

Yksin olen joutunut hoitamaan. Mies ravaa baareissa ja ties missä mutta tottakai hän viihtyi kaltaistensa seurassa. Homostelevien, prostitoitujen, kierojen miesten ja muiden kriminaalien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan kaikki samassa osoitteessa edelleen vaikka erosta on aikaa jo neljä vuotta. Ison maatalon hyviä puolia, ei me toisiamme häiritä ja kummallakin on reilusti omaa tilaa. Toki maatalossa on huonotkin puolensa, eli juurikin ne syyt miksi me yhdessä edelleen asutaan, ei tätä sirkusta yksin saa pyöritettyä. Kumpikin tykkää kuitenkin tästä elintavasta niin paljon että ollaan sen vuoksi valmiita asumaan edelleen näin.

Ei sen kummemmin olla jaettu vastuuvanhemmuutta kerta kumpikin täällä paikalla ollaan. Kummallakin on oma makuuhuone, kylpyhuone ja olohuone, niissä ollaan suurin osa ajasta, ainoastaan keittiö jaetaan. Mies hoitaa ruoanlaiton ja minä pyykinpesun, yhdessä siivotaan kerran viikossa.

Puolen vuoden välein pidetään isompaa palaveria että edelleenkö jatketaan samaa kuviota ja joka kerta tähän asti on päädytty jatkamaan ainakin sen puoli vuotta eteenpäin. Ollaan siis sov

Se ei onneksi ole ongelma. Kyseessä on suvun maatila, joten halukas ostaja löytyy perhepiiristä, itse asiassa muutamakin. Puoli vuotta on enemmänkin siksi että toinen ehtii rauhassa keksiä mitä haluaa tehdä. 

Eron jälkeen mies palasi Suomeen, minä jäin tänne keski-Eurooppaan lasten kanssa. Kesäisin lapset ovat viikon tai kaksi isällään, muutaman kerran on onnistunut myös hiihtoloma, muuten ex tulee noin 2 - 4 kertaa vuodessa käymään täällä parista päivästä joskus jopa pariin viikkoon. Ex majoittuu tullessaan tänne meille, ja se sujuu kohtuu hyvin, vaikka on viime aikoina ollut melko häiritsevää ettei hänelle ole antaa omaa huonetta ja nuorimmaiselle on raskasta luopua niin pitkäksi aikaa oman huoneensa yksityisyydestä. Vaikka tulemme ihan kaverillisesti toimeen, niin aina parin päivän jälkeen huomaan hulahtavani siihen vanhaan rooliin ja minua alkaa ahdistamaan. Eli yritän tuolloin olla mahdollisuuksien mukaan niin paljon kuin vain voin poissa. Ex on ollut myös useamman kerran viettämässä täällä joulua, missä on läsnä myös muuta minun puoleni sukua. Nekin menevät ihan mukavasti.

Paljon olen kyllä vuosien saatossa laittanut omia tarpeitani jonon hännille, jotta lapsilla säilyisi mukavat ja luontevat välit isäänsä. 

 

N49, 3 lasta, erosta 9 vuotta

Asutaan eri maissa joten päävastuu lapsista on minulla. Lasten isä käy Suomessa yleensä heinäkuussa ja lapset viettävät syys- ja hiihtolomansa isänsä luona, joskus minä mukana. Aika vähän viestitellään lapsista entisen miehen kanssa, ehkä muutaman kerran kuussa. Lapset viestittelevät ja soittelevät isänsä kanssa melkein päivittäin. Esikoinen on alkanut puhumaan että aikoo valmistuttuaan muuttaa isänsä luo, joten se on varmaan ensi kesänä edessä. Sitten tulee varmasti mentyä kuopuksen kanssa useammin siellä käymään. 

Aika moni aloittanut vuoroviikkosysteemin siten, että vanhemmat vaihtaa kotia, mutta sitä ei ole pidemmän päälle jaksettu. Lapsilla ei ole sitä vaihtoehtoa että ei jaksa vaihtaa kotia joka viikko, vaan pakko jaksaa kun vanhemmat ei jaksa. 

Entisellä miehellä on lapsesta päävastuu, minä näen lasta yleensä pari-kolme kertaa kuussa vähän töistä riippuen. Lomat lapsi viettää melkein kokonaan minun kanssani, juhlapyhät sumplitaan erikseen. 

Viestittelen eksäni kanssa lapseen liittyvistä asioista viikottain, lapsen kanssa soittelen joka ilta. 

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan kaikki samassa osoitteessa edelleen vaikka erosta on aikaa jo neljä vuotta. Ison maatalon hyviä puolia, ei me toisiamme häiritä ja kummallakin on reilusti omaa tilaa. Toki maatalossa on huonotkin puolensa, eli juurikin ne syyt miksi me yhdessä edelleen asutaan, ei tätä sirkusta yksin saa pyöritettyä. Kumpikin tykkää kuitenkin tästä elintavasta niin paljon että ollaan sen vuoksi valmiita asumaan edelleen näin.

Ei sen kummemmin olla jaettu vastuuvanhemmuutta kerta kumpikin täällä paikalla ollaan. Kummallakin on oma makuuhuone, kylpyhuone ja olohuone, niissä ollaan suurin osa ajasta, ainoastaan keittiö jaetaan. Mies hoitaa ruoanlaiton ja minä pyykinpesun, yhdessä siivotaan kerran viikossa.

Puolen vuoden välein pidetään isompaa palaveria että edelleenkö jatketaan samaa kuviota ja joka kerta tähän asti on päädytty jatkamaan ainakin sen puoli vuotta eteenpäin. Ollaan siis sovittu ns puolen vuoden irtisanomisaika toisillemme ma

Tämä kuulostaa mahtavalta. Jos eroan, niin haluan yrittää tätä meidän omakotitalossa, jossa olisi mahdollisuus yksityisyyteen. 

Vierailija kirjoitti:

Aika moni aloittanut vuoroviikkosysteemin siten, että vanhemmat vaihtaa kotia, mutta sitä ei ole pidemmän päälle jaksettu. Lapsilla ei ole sitä vaihtoehtoa että ei jaksa vaihtaa kotia joka viikko, vaan pakko jaksaa kun vanhemmat ei jaksa. 

Monella (kuten meillä) on tässä taustalla enemmänkin taloudelliset haasteet. Jos ei olisi huolta rahasta, niin ehdottomasti lapsilla olisi pysyvä koti.

Vierailija kirjoitti:

Entisellä miehellä on lapsesta päävastuu, minä näen lasta yleensä pari-kolme kertaa kuussa vähän töistä riippuen. Lomat lapsi viettää melkein kokonaan minun kanssani, juhlapyhät sumplitaan erikseen. 

Viestittelen eksäni kanssa lapseen liittyvistä asioista viikottain, lapsen kanssa soittelen joka ilta. 

En kestäisi nähdä lastani noin harvoin. Ihan järkyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan kaikki samassa osoitteessa edelleen vaikka erosta on aikaa jo neljä vuotta. Ison maatalon hyviä puolia, ei me toisiamme häiritä ja kummallakin on reilusti omaa tilaa. Toki maatalossa on huonotkin puolensa, eli juurikin ne syyt miksi me yhdessä edelleen asutaan, ei tätä sirkusta yksin saa pyöritettyä. Kumpikin tykkää kuitenkin tästä elintavasta niin paljon että ollaan sen vuoksi valmiita asumaan edelleen näin.

Ei sen kummemmin olla jaettu vastuuvanhemmuutta kerta kumpikin täällä paikalla ollaan. Kummallakin on oma makuuhuone, kylpyhuone ja olohuone, niissä ollaan suurin osa ajasta, ainoastaan keittiö jaetaan. Mies hoitaa ruoanlaiton ja minä pyykinpesun, yhdessä siivotaan kerran viikossa.

Puolen vuoden välein pidetään isompaa palaveria että edelleenkö jatketaan samaa kuviota ja joka kerta tähän asti on päädytty jatkamaan ainakin sen puoli vuotta eteenpäin. Ollaan siis sovittu ns puolen vuoden irtisanomisaika toisillemme ma

Teistä saisi mielenkiintoisen telkkariohjelman! 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kamalalta. Onneksi itse valitsin sellaisen miehen ettei tarvitse erota.

Tämä tulee saamaan paljon alapeukkuja.

Niin minäkin valitsin itselleni mieluisan miehen.

Mutta eihän se niin mene, että erosta muka aina päättäisivät naiset.

Mun mies hommasi salarakkaan lasten ollessa teini-ikäisiä ja jätti mut tämän takia. Ihan ilman multa mitään kysymättä. Että älä säkään luule, etteikö mies voisi sua jättää. Kyllä ne miehetkin osaavat jättää ja lähteä.

Erosimme kun lapset 16v. Asumme alle kilometrin etäisyydellä toisistamme. Lapsilla se yksi koti koko ajan vaikka toki molemmissa sitten yöpyneet. Mutta ei mitään kodinvaihtoa tai muuta. Nyt ovat jo syksyllä lähteneet opiskelemaan. Kyllä me vietimme eron jälkeen aikaa exän kanssa. Edelleenkin vietämme aikaa yhdessä exän kanssa välillä. Olemme ystäviä mutta ei se ole syy pysyä enää naimisissa.