Eronneet vanhemmat, miten teillä sujuu arki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisellä miehellä on lapsesta päävastuu, minä näen lasta yleensä pari-kolme kertaa kuussa vähän töistä riippuen. Lomat lapsi viettää melkein kokonaan minun kanssani, juhlapyhät sumplitaan erikseen. 

Viestittelen eksäni kanssa lapseen liittyvistä asioista viikottain, lapsen kanssa soittelen joka ilta. 

En kestäisi nähdä lastani noin harvoin. Ihan järkyttävää.

Ennen eroakin siis olen reissannut paljon työn vuoksi ja siihen on myös lapsi tottunut ihan pienestä asti, mies on ollut lapsen kanssa kotona (omasta tahdostaan) Tietenkin se on välillä raskasta, mutta se on meidän arkea.

Up!

Kun erottiin niin lapset oli sen verran pieniä että alkuun asuivat vain minun kanssani ja mies kävi siellä lapsia näkemässä 2-3 kertaa viikossa. Hiljalleen sitten siirryttiin siihen että mies tuli tuon lisäksi joka toinen viikonloppu minun kotiini asumaan lasten kanssa ja minä vietin tuon ajan hänen asunnossaan. Ja siitä hiljalleen sitten siirryttiin viikko-viikko-systeemiin. Nyt viikko-viikko on toiminut hyvin vuoden. Vaihtopäivä maanantai, yleensä siis toinen vie päikkyyn ja toinen hakee sieltä. Viikottain viestitellään lasten asioista, mutta harvoin enää nähdään. Lapset edelleen aika pieniä joten viikkoa ei olla kokonaan näkemättä, yleensä ke tai to toinen vanhempi hakee lapset päiväkodista ja palauttaa sitten takaisin toiselle iltatoimia varten. 

Me saatiin uudelle tilanteelle luotua aika hyvä pohja sen myötä että alkuun lapset ei vaihtaneet kotia vaan pysyivät samassa. Sinne oli helppo luoda omat säännöt ja rutiinit jotka pysyivät samana vaikka vanhempi vaihtui. Ja ne rutiinit siirtyi sitten myöhemmin hyvin mukana vaikka lapset alkoivatkin vaihtamaan kotia (toisen vanhemman työn vuoksi meillä on käytössä 2 viikkoa + 2 viikkoa) 

Me vanhemmat viestittelemme satunnaisesti kun tarvetta on. Tapaamme myös välillä ilman lapsia jos on jotain arkaluontoista keskusteltavaa. Vaihtopäivä on torstai-ilta, vanhemmat kohtaavat aina vaihdon yhteydessä, se on ollut meille tärkeää että lapset näkee että toimeen tullaan vaikka ei enää yhdessä olla.