Eronneet vanhemmat, miten teillä sujuu arki?

Vuoroviikoilla on menty nyt jo 10 vuotta (lapset nyt teinejä) Pari ekaa vuotta takkuili, nyt sujuu ilman ongelmia.

Lapset jo niin isoja että hoitavat vaihdon itse, vaihto pääsääntöisesti koulun jälkeen maanantaina. Alunperin vaihto oli sunnuntaisin, mutta siitä tuli inhottavaa tunnetta viikonloppuun, nyt viikonloppu rauhoitettu kokonaan yhteen kotiin. 

Kerran kuussa ns perhepalaveri jossa ollaan kaikki yhdessä, syödään kotona tai ravintolassa ja jutellaan ajankohtaisista jutuista ja tarvittaessa sumplitaan aikatauluja. 

Muutama omakohtainen kokemus tähän:

Ei missään nimessä vaihtoa viikonloppuisin, miltä teistä itsestä tuntuisi lähteä sunnuntaina vaihtamaan kotia kun yrittää rentoutua ennen uutta viikkoa? Tässä kohtaa toki eri asia jos lapset asuvat koko ajan yhdessä paikassa ja vanhemmat vaihtavat.

Lapset eivät ole sanansaattajia missään asiassa. Vanhemmat kommunikoivat keskenään. Jos vanhemmilla niin tulehtuneet välit ettei se onnistu, sopikaa joku aikuinen välikäsi itsellenne (ystävä, isovanhempien tms)

Jos/kun välit ok, säännölliset tapaamiset koko perheellä. Esim lasten synttäreillä yhdessä ravintolaan tms. Olette kaikesta huolimatta vielä lastenne perhe.

Eka vuosi mentiin niin että lapset pysyi kotona ja me vanhemmat vuoroteltiin 3-4 päivän vaihdoilla. Sitten loppui rahat. Sen jälkeen lapset ovat vaihtaneet, ensin 3-4 päivän välein ja myöhemmin sitten vuoroviikoin. Lähekkäin asutaan ja lapset käy usein mun luona myös isäviikoilla. Toisinpäin sitä ei kyllä juurikaan tapahdu. Me on kokeiltu eri vaihtopäiviä ja sunnuntai on ollut kaikkien suosikki. Vaihtaessa on aina kuulumisetkin vaihdettu ja käytännön asiat sovittu, tarvittaessa soiteltu tai viestitelty muutenkin. Lasten synttäreillä on sitten oltu koko porukalla ja kaikkia juhlia on aina ollut vain yhdet (joillain on kahdet riparit, esimerkiksi). Hyvin meillä on mennyt. Mä olen aina sanonut että me ei osattu olla yhdessä mutta me osattiin erota. 

Viikko-viikko-systeemillä mennään, toimii hyvin vaikka lapset ovatkin aika pieniä (5&4) Vaihtopäivä maanantai, yleensä aina niin että toinen vanhempi vie lapset päiväkotiin ja toinen hakee. Torstaisin on toisen vanhemman päivä, eli se jolla ei ole lapsiviikko, hakee lapset aiemmin hoidosta ja viettää iltapäivän/alkuillan heidän kanssaan. Tuo tapa aloitettiin aluksi helpottamaan ikävää, mutta todettiin sitten toimivaksi ja jäi pysyväksi rutiiniksi. Entisen puolison kanssa viestitellään lapsista periaatteessa päivittäin, siinä ei onneksi ole ongelmia.

Kaikki sujunut nyt tosi hyvin, erosta aikaa vuosi, alkuun oli hankalaa pari-kolme kuukautta, mutta sitten uusi arki alkoi voittamaan. 

Meillä on vähän erikoisempi systeemi, eli eron jälkeen mietimme tätä ja päätimme että tämä talo on lasten koti, vanhemmat vaihtuu. Eli meillä ei matkusta lapset mihinkään, vaan aikuiset. Sinkkuja molemmat ja kilsan päässä kaksio jossa asuimme ennen kuin tämän talon ostimme. Vaihdamme asuntoja aina 1. ja 15. päivä. Virallisesti minä asun omakotitalossa ja mies kaksiossa.

Tämä on hyvä ratkaisu siksikin, että mies huolehtii omakotitalon kunnosta, korjailee, rempaa, tekee polttopuut jne. Minä siivoilen tämän asunnon aina kun tulen tänne. Sopu on säilynyt, tapaamme välillä päivälläkin, ilman lapsia...

Kuulostaa kamalalta. Onneksi itse valitsin sellaisen miehen ettei tarvitse erota.

Tämä tulee saamaan paljon alapeukkuja.

Ekan vuoden ajan lapset asuivat tutussa kodissa ja minä ja mies vaihdettiin paikkaa vähän miten sattuu. Minä asuin muun ajan vanhemmillani ja mies asui pienessä yksiössä (taloudellisesti ei ollut muu mahdollista) Lopulta meidän mielenterveydet voitti ja talo myytiin jotta meillä kummallakin oli varaa kunnollisiin omiin asuntoihin.

Nyt mennään 2 viikkoa + 2 viikkoa -systeemillä. Tämä oli lasten oma toive. Vaihtopäivä on torstai. Synttärit ja joulu juhlitaan yhdessä tutuilla perinteillä. Viimeisen kahden vuoden ajan kuvioissa on ollut myös toisen vanhemman uusi puoliso, mikä on toiminut hyvin. 

Viikko-viikko ja vaihto perjantaina iltapäivällä. Lapsi menee koulusta itse perjantaisin seuraavan viikon vastuuvanhemmalle.

En ole nähnyt exää eron jälkeen neljään vuoteen enkä voi. Ex oli väkivaltainen. Kaikki viestintä sähköpostilla ja se toimii. Toki ex lähettää haukkumaviestejä mutta en reagoi ja itse kirjoitan viestejä vain kun on pakko ja vain lapseen liittyen. Ei ole mitää mahdollisuutta viettää yhteisiä perhejuhlia exän takia eli lapsella on aina kahdet juhlat (synttärit jne).

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kamalalta. Onneksi itse valitsin sellaisen miehen ettei tarvitse erota.

Tämä tulee saamaan paljon alapeukkuja.

Oli se aluksi todella kamalaa. Nyt osaa jo nähdä hyvätkin puolet, varsinkin kun lapset ovat vähän isompia. Erityisesti silloin kun on ollut astetta raskaampi viikko lasten kanssa (sairastelua, tuhat harrastuskuskausta, uhmaa ja esiteiniuhmaa) Sellaisen viikon jälkeen on ihan mukava siirtää päävastuu hetkeksi toiselle vanhemmalle.

(Vaikka TOTTA KAI parasta olisi ehjä perhe. Pitää vaan oppia näkemään se hyvä hankalassa tilanteessa)

Vieraannutuksen, lastensuojelun ja oikeudenkäyntien merkeissä on mennyt.

Nyt me eletään sellaisessa uusperhe-utopiassa että oksat pois, mutta kyllä sinne pääsemiseen tarvittiin töitä... Erosta on siis aikaa jo reilu 10 vuotta, lapset ovat nyt yläasteikäisiä. 

Kuvioissa on entisen miehen ja kahden lapsemme lisäksi myös kummankin uudet puolisot sekä entisen miehen ja hänen uuden puolisonsa kaksi pientä lasta. Asumme alle kilometrin päässä toisistamme ja lapsemme vaihtavat kotia aika vapaasti, aika lailla kuitenkin viikko-viikko. Kun miehelle syntyi lapsia uudesta suhteesta, toinen lapsistamme (tykkää vauvoista) halusi olla paljon enemmän miehen kotona ja toinen (ei tykkää vauvoista) taas minun kotonani, tämä tietenkin sallittiin.

Juhannus + joulu vietetään aina yhdessä isolla porukalla. Synttäreitä ja muita juhlia järjestetään vain yhdet. Muutenkin tapaamme aika usein koko porukalla ja (tässä kohtaa voi joidenkin mielestä mennä vähän sairaaksi) entisen miehen kaksi lasta uudesta suhteesta ovat välillä meillä hoidossa/yökylässä. 

Ja tähän on päästy tilanteesta jossa alkuun lapset vaihdettiin päiväkodin/isovanhempien kautta koska emme kestäneet nähdä toisiamme.

Tämän ei ole tarkoitus olla rehvastelua, vaan enemmänkin rohkaisua siihen että elämä eron jälkeen voi alkaa rullaamaan vaikka aluksi on vaikeaa. 

Alkuun lapset jäi asumaan kotiimme ja me muutimme viikko-viikko. Tätä kesti reilun vuoden. 

Sitten yritimme myydä talon (lopulta laitoimme sen vuokralle) Lapset muuttivat viikko-viikko. Tätä kesti alle vuoden. 

Vuokralaiset muuttivat pois, päätimme palata takaisin alkuperäiseen. Minä ja mies muutimme viikko-viikko. Tätä kesti puolisen vuotta. 

Rakastuimme hiljalleen uudelleen ja aloimme kaikessa hiljaisuudessa pohtimaan että yrittäisimmekö uudelleen. Lapset asuvat kotona, minä ja mies muutamme viikko-viikko, mutta olemme salaa yhdessä kotona kun lapset ovat nukkumassa. Tätä on kestänyt muutaman kuukauden.

Lapset minulla suuremman osan ajasta, isällään joka toinen viikko to-ma. Meillä vanhemmilla huonot välit, mutta yritetään saada homma toimimaan niin ettei se välity lapsille. Jos oltaisiin erottu aiemmin niin tilanne olisi varmasti helpompi, nyt sinniteltiin liian kauan saman katon alla. Erilliset juhlat jne. 

Meidän töiden ehdoilla mennään, lapset kyllä siis asuu koko ajan samassa paikassa, mutta me sumplitaan oma asumisemme töiden perusteella. Välillä vaihtuu parin päivänkin välein, välillä menee jopa kuukausi. 

Tämä kuvio olisi toki mahdoton pyörittää jos lapset eivät asuisi koko ajan samassa paikassa, heitä ei voisi siirrellä ympäriinsä näin epäsäännöllisesti. 

Yksin olen lasten kanssa aina. Ei ole exää kiinnostanut lapset enää vuosiin. Uusi nainen ja sen lapset kiinnostaa senkin edestä. 

Samantyylisiä juttuja kuin monella muullakin.

Viikko-viikko, lapset vaihtaa kotia. Ei ole varaa ylläpitää lapsille omaa kotia, vaikka olisihan se ideaali vaihtoehto. 

Vaihtopäivänä maanantai, lapset lähtee aamulla kouluun toisen vanhemman luota ja palaavat kotiin toisen luokse. Toinen vanhempi nakkaa aamulla valmiiksi isommat kamppeet (=harrastusvälineet) toisen vanhemman kotiin. Siinä samalla yleensä vaihdellaan kuulumiset vanhempien kesken. 

Harvemmin ollaan tekemisissä lasten kanssa oman viikon ulkopuolella nykyään kun lapset ovat isompia. Jonkin verran viestitellään.

Joka kolmas viikonloppu tehdään jotain kaikki yhdessä. Ravintola, uimahalli, keilaaminen tms. 

Kahden viikon sykleissä mennään, yleensä lapset ovat isällään 9-10 päivää ja sitten minulla 4-5 päivää. Touko-heinäkuussa sitten ovat taas enemmän minun luona, heinäkuun yleensä kokonaan kun isänsä reissaa. 

Tullaan entisen miehen kanssa ihan ok toimeen, hyvin osataan sopia kaikki lapsiin liittyvä, mutta sen kummempia ei jutustella. 

Pyhät vaihdellaan, tänä vuonna lapset isänsä kanssa 26.12 asti ja siitä sitten uuden vuoden yli minun kanssani. 

Kamalaa yhteiseloa. Itse erosin sillä ajatuksella että en halua exän kanssa olla tekemisissä. Onneksi ei ole tarvinnutkaan. Nuorin lapsi oli 12v erotessa. 

Miksi erota, jos kuitenkin haluaa viettää aikaa sen exän kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi erota, jos kuitenkin haluaa viettää aikaa sen exän kanssa? 

Itse en vietä aikaa hänen kanssaan siksi että haluamalla haluaisin viettää aikaani hänen kanssaan. Vietän aikaa hänen kanssaan koska se on hyväksi lapsille että olemme välillä yhdessä perheenä.