Mies ei halua naimisiin tai laatia mitään dokumentteja tulevaisuuden varalle

Veikkaan, että on niitä miehiä joita ei naimisiinmeno tai muukaan virallinen sitoutuminen lastensa äitiin kiinnosta. Kohta löytää nuoremman naisen, johon hullaantuu, avioituu ja uusi pikkupulla on uunissa alle vuodessa. Entinen koti menee myyntiin, ja exä saa lähteä lastensa kanssa -noh, minne sitten meneekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo naismisiin menoa vaadi mutta jonkinlaisia juridisia ja taloudellisia valmisteluja kyllä. Ehkäpä mies suostuisi jos vain konsultoisit jotain lakimiestä ja hän laatisi valmiiksi kaikki paperit niin että miehen ei tarvitse kuin laittaa nimet alle?

Naimisiin menemällä saa yhdellä kertaa hoidettua sen, mihin avoliitossa tarvittaisiin useampi eri "paperi". Ja avioliitto kattaa jopa vielä vähän enemmän.

No eipä tuo avioliitto estä sitä, että ap:n kuolessa lasten edunvalvoja maistraatissa päättää lasten osuudesta omaisuuteensa. Sitähän tässä haettiin, että avioliitossa vanhemman kuolema olisi lasten omaisuudelle jotenkin erilainen asia kuin vanhempien ollessa avoliitossa.

Kyllähän sillä on merkitystä. Jos toinen joutuu onne

Et voi olla tosissasi!

Alaikäisten lasten ei tarvitse kantaa vastuuta sairaasta vanhemmasta, jos avopuoliso ei asioista vastaa, niin sitten sairastuneen vanhemman muut sukulaiset ja loppupelissä se edunvalvoja, jos ei muuhun kompromissiin päästä.

Pankille ja vakuutusyhtiölle on ihan se ja sama, kuka asioita hoitaa, kunhan valtakirjat on kunnossa. Ei tarvitse olla edes omainen saati aviovaimo.

Sanotaanpa tämäkin tähän, vaikka aloittaja ei ole naimisissa:

Vaikka sen tulevan exän naama ärsyttäisi miten, tehkää hyvät ihmiset erotessanne ositus vaikka mikä olisi. Säästätte perijänne paljolta, kun teette sen.

En tekisi yhtäkään tenavaa tuollaisen mieslapsen kanssa. 

Edunvalvontasopimus on tärkeä. Tällaista ei ilmeisesti ole olemassa, mutta sellainen yleinen valtakirja irtisanoa sopimuksia esim vakuutusyhtiöiden, pankkien ja muiden laskuttavien tahojen kanssa olisi erittäin hyödyllinen. Ilmeisesti avoleski ei saa asioita hoidettua helposti ja alaikäiset lapset eivät siihen pysty. Kannattaa myös miettiä, onko lesken asumisoikeus hyödyllinen perheen tilanteessa. Kaikilla näillä on vähemmän merkitystä, kun lapset aikuistuvat, mutta kauhistuttaisi jäädä leskeksi avoliitosta pienten lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

"Voisitko luetella, mitä ongelmia tuosta seuraa. "

Esim. jos haluat myydä nykyisen asuntosi ja muuttaa, puolet saaduista rahoista menee lapsille ja sinä et saa päättää mitä niillä tehdään. Et siis voi automaattisesti käyttää niitä enää uuden asunnon ostoon.

Mikä tuossa on se ongelma? Eiväthän ne ole minun rahojani, koska omistaisin asunnon yhdessä lasten kanssa. Ihan samahan se on silloinkin, kun omistan asunnon yhdessä puolison kanssa, en voi myydä asuntoa pois kuvitellen, että saan pitää molempien rahat.

Vierailija kirjoitti:

Edunvalvontasopimus on tärkeä. Tällaista ei ilmeisesti ole olemassa, mutta sellainen yleinen valtakirja irtisanoa sopimuksia esim vakuutusyhtiöiden, pankkien ja muiden laskuttavien tahojen kanssa olisi erittäin hyödyllinen. Ilmeisesti avoleski ei saa asioita hoidettua helposti ja alaikäiset lapset eivät siihen pysty. Kannattaa myös miettiä, onko lesken asumisoikeus hyödyllinen perheen tilanteessa. Kaikilla näillä on vähemmän merkitystä, kun lapset aikuistuvat, mutta kauhistuttaisi jäädä leskeksi avoliitosta pienten lasten kanssa.

Muistathan, että vainajan eläissään tekemät valtakirjat eivät päde enää kuoleman jälkeen. Mikään vainajan laatima yleinen valtakirja on täysin turha, tuossa vaiheessa haetaan valtakirjat kuolinpesän jäseniltä tai edunvalvojalta. Ei ne vaadi aviopuolisoa hoitamaan asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Voisitko luetella, mitä ongelmia tuosta seuraa. "

Esim. jos haluat myydä nykyisen asuntosi ja muuttaa, puolet saaduista rahoista menee lapsille ja sinä et saa päättää mitä niillä tehdään. Et siis voi automaattisesti käyttää niitä enää uuden asunnon ostoon.

Mikä tuossa on se ongelma? Eiväthän ne ole minun rahojani, koska omistaisin asunnon yhdessä lasten kanssa. Ihan samahan se on silloinkin, kun omistan asunnon yhdessä puolison kanssa, en voi myydä asuntoa pois kuvitellen, että saan pitää molempien rahat.

Jos haluat myydä puolison kanssa yhteisen asunnon esim. muuttaaksenne, voitte päättää siitä kahdestaan, mutta tuossa toisessa tapauksessa mietin, että onko se joku vieras edunvalvoja, joka päättäisi lasten puolesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt molemmat yhdessä asianajajan pakeille laatimaan paperit kuntoon! Myös henkivakuutukset kuntoon!

Laadi nyt ainakin itse oma testamentti lasten hyväksi ja lisää siihen ehto, että heidän mahd puolisollaan ei tule olemaan avio-oikeutta sinulta perityn omaisuuteen, sen tuottoon, tilalle tulleeseen omaisuuteen eikä sen tuottoon. Lisäksi lapsille tasaosin. Jos menee könttänä, progressiovero iskee.

Ihme kiemurtelua mieheltäsi

 

Tollainen klausuuli ei ole vuosiin ollut tarpeen: lapsella säilyy oikeus siihen omaisuuteen minkä hän on liittoon tuonutkin. Tietysti huonosti kasvatettu lapsi lankeaa ensimmäiseen pubituttuun ja rahoittaa sen elämistä perintörahoilla, fiksu ihminen pitää omat rahansa erillään mutta ei pihtaa yhteisenkään kanssa.

Mies joka välttelee tällaisia keskusteluita on venkula ja haluaa säilyttää omaistuutensa mahdollisess

Tää oli uutta. Valitettavasti ilman tuota klausuulia peritty omaisuus on samalla tavalla avio-oikeuden alaista kuin kaikki muukin ja sen arvo otetaan huomioon osotuksessa. Avoliitossahan tätä puolison oikeutta puoleen yhteenlasketun omaisuuden arvosta ei ole, joten jos ei mene naimisiin, ei joudu antamaan omaisuudestaan toiselle edes erossa saati kuoltuaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Voisitko luetella, mitä ongelmia tuosta seuraa. "

Esim. jos haluat myydä nykyisen asuntosi ja muuttaa, puolet saaduista rahoista menee lapsille ja sinä et saa päättää mitä niillä tehdään. Et siis voi automaattisesti käyttää niitä enää uuden asunnon ostoon.

Mikä tuossa on se ongelma? Eiväthän ne ole minun rahojani, koska omistaisin asunnon yhdessä lasten kanssa. Ihan samahan se on silloinkin, kun omistan asunnon yhdessä puolison kanssa, en voi myydä asuntoa pois kuvitellen, että saan pitää molempien rahat.

Silkka ahneushan tuolla on tuossa takana, hänelle kaikki, lapsille ei mitään. Tämän vuoksi en ole suostunut keskinäiseen testamenttiin.

Mies ei halus erota.

Meillä on nimenomaan sovittu, että kaikki menee lapsille. Meillä ei ole kuin yhteiset lapset, joten he perivät. 

Jos mies ei ole niin väleissä lastensa kanssa, että saisivat asiat sovittua jotenkin, niin antaa olla. 

Avio-oikeuden poistavan testamentin olen tehnyt lasten varalle. 

Ei ne saattokodissa kysele, että kuka on kenenkin kanssa naimisissa. Valtakirja riittää hoitamaan asiat sekä pankkien ja virastojen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edunvalvontasopimus on tärkeä. Tällaista ei ilmeisesti ole olemassa, mutta sellainen yleinen valtakirja irtisanoa sopimuksia esim vakuutusyhtiöiden, pankkien ja muiden laskuttavien tahojen kanssa olisi erittäin hyödyllinen. Ilmeisesti avoleski ei saa asioita hoidettua helposti ja alaikäiset lapset eivät siihen pysty. Kannattaa myös miettiä, onko lesken asumisoikeus hyödyllinen perheen tilanteessa. Kaikilla näillä on vähemmän merkitystä, kun lapset aikuistuvat, mutta kauhistuttaisi jäädä leskeksi avoliitosta pienten lasten kanssa.

Muistathan, että vainajan eläissään tekemät valtakirjat eivät päde enää kuoleman jälkeen. Mikään vainajan laatima yleinen valtakirja on täysin turha, tuossa vaiheessa haetaan valtakirjat kuolinpesän jäseniltä tai edunvalvojalta. Ei ne vaadi aviopuolisoa hoitamaan asioita.

Avio- ja avolesken välillä ero onkin se, että avioleski on kuolinpesän osakas ositukseen saakka. Eli hän voi irtisanoa/muuttaa kuolinpesän nimissä olevia sähkö- vakuutus- ja muita sopimuksia, jos lapset ovat alaikäisiä. Hän voi pesänosakkaana myös esim. myydä auton, mutta toki hänen pitää siitä saadut rahat merkitä perukirjaan perinnönjakoa varten. Avioliitto siis helpottaa käytännön asioiden hoitamista puolison kuoleman jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ne saattokodissa kysele, että kuka on kenenkin kanssa naimisissa. Valtakirja riittää hoitamaan asiat sekä pankkien ja virastojen kanssa. 

 

Vaan eipä riitä kuoleman jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysypä pystyykö mies pitämään kodin ja kasvattamaan lapset jos sun rahat ja osuus talosta menee huomenna lapsille ja maistraatin valvontaan?

 

Se oli meillä keskinäisen testamentin tarkoitus, varmistaa että mies pystyy huolehitmaan lapsesta taloudellisesti ja päättämään asumisesta itsenäisesti.

Mun siskolla oli samoin ja toive, että lapset ei vaadi lakiosaa. Lankomies sai siis yksin kodin ja kesämökin, meni uudestaan naimisiin vuoden kuluttua ja 5 vuotta myöhemmin erossa silloinen puoliso sai pesänjaossa niin kodin kuin siskoni aikoinaan 100% yksin omistaman kesämökin, siskonlapsille ei  mitään perintöä äidiltä jäänyt.

Ei ole saanut, vaikkei lapset ole vaatineet pesän ositusta, ei sitä siskosi omaisuutta muille jaeta erossa. Joten älä valehtele 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edunvalvontasopimus on tärkeä. Tällaista ei ilmeisesti ole olemassa, mutta sellainen yleinen valtakirja irtisanoa sopimuksia esim vakuutusyhtiöiden, pankkien ja muiden laskuttavien tahojen kanssa olisi erittäin hyödyllinen. Ilmeisesti avoleski ei saa asioita hoidettua helposti ja alaikäiset lapset eivät siihen pysty. Kannattaa myös miettiä, onko lesken asumisoikeus hyödyllinen perheen tilanteessa. Kaikilla näillä on vähemmän merkitystä, kun lapset aikuistuvat, mutta kauhistuttaisi jäädä leskeksi avoliitosta pienten lasten kanssa.

Muistathan, että vainajan eläissään tekemät valtakirjat eivät päde enää kuoleman jälkeen. Mikään vainajan laatima yleinen valtakirja on täysin turha, tuossa vaiheessa haetaan valtakirjat kuolinpesän jäseniltä tai edunvalvojalta. Ei ne vaadi aviopuolisoa hoitamaan asioita.

 

Hyvin helposti onnistui työkaverilla kuolleen avomiehen auton myyminen, vaikka lapset oli alaikäisiä ei mitään ongelmia ollut 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Voisitko luetella, mitä ongelmia tuosta seuraa. "

Esim. jos haluat myydä nykyisen asuntosi ja muuttaa, puolet saaduista rahoista menee lapsille ja sinä et saa päättää mitä niillä tehdään. Et siis voi automaattisesti käyttää niitä enää uuden asunnon ostoon.

Mikä tuossa on se ongelma? Eiväthän ne ole minun rahojani, koska omistaisin asunnon yhdessä lasten kanssa. Ihan samahan se on silloinkin, kun omistan asunnon yhdessä puolison kanssa, en voi myydä asuntoa pois kuvitellen, että saan pitää molempien rahat.

Jos haluat myydä puolison kanssa yhteisen asunnon esim. muuttaaksenne, voitte päättää siitä kahdestaan, mutta tuossa toisessa tapauksessa mietin, että onko se joku vieras edunvalvoja, joka päättäisi lasten puolesta?

Hyvä on, että on edunvalvoja, jonka ainoa tehtävä on valvoa lasten etua. Naapurin leskimies löysi ihanan naisen, halusi muuttaa tämän kanssa elämään ekoelämää sähköttömään ja tietty myös viemärittömään taloon metsän keskelle. Tuo olisi maksettu perikunnan omakotitalosta saatavilla rahoilla. Edunvalvoja torppasi idean vedoten lasten etuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysypä pystyykö mies pitämään kodin ja kasvattamaan lapset jos sun rahat ja osuus talosta menee huomenna lapsille ja maistraatin valvontaan?

 

Se oli meillä keskinäisen testamentin tarkoitus, varmistaa että mies pystyy huolehitmaan lapsesta taloudellisesti ja päättämään asumisesta itsenäisesti.

Mun siskolla oli samoin ja toive, että lapset ei vaadi lakiosaa. Lankomies sai siis yksin kodin ja kesämökin, meni uudestaan naimisiin vuoden kuluttua ja 5 vuotta myöhemmin erossa silloinen puoliso sai pesänjaossa niin kodin kuin siskoni aikoinaan 100% yksin omistaman kesämökin, siskonlapsille ei  mitään perintöä äidiltä jäänyt.

Ei ole saanut, vaikkei lapset ole vaatineet pesän ositusta, ei sitä siskosi omaisuutta muille jaeta erossa. Joten älä valehtele 

Älä sinä valehtele! Keskinäinen omistusoikeustestamentti, lapset ei vaatineet lakiosaansa (olivat molemmat 18v täyttäneitä), joten koti ja kesämökki saivat lainhuudon lankomiehen nimiin ihan niin kuin testamentissa oli kirjattuna. Omaisuus ei enää ollut siskon tai kuolinpesän, se oli testamentin määräyksestä lankomiehen ja hän sai tehdä sillä mitä halusi. Tai tässä tapauksessa mitä uusi vaimo halusi.

Vainaja ei enää omista mitään. Oletus siitä, että lasten isä aikanaan jättää lapsille perintöä, on aika heiveröinen toive.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edunvalvontasopimus on tärkeä. Tällaista ei ilmeisesti ole olemassa, mutta sellainen yleinen valtakirja irtisanoa sopimuksia esim vakuutusyhtiöiden, pankkien ja muiden laskuttavien tahojen kanssa olisi erittäin hyödyllinen. Ilmeisesti avoleski ei saa asioita hoidettua helposti ja alaikäiset lapset eivät siihen pysty. Kannattaa myös miettiä, onko lesken asumisoikeus hyödyllinen perheen tilanteessa. Kaikilla näillä on vähemmän merkitystä, kun lapset aikuistuvat, mutta kauhistuttaisi jäädä leskeksi avoliitosta pienten lasten kanssa.

Muistathan, että vainajan eläissään tekemät valtakirjat eivät päde enää kuoleman jälkeen. Mikään vainajan laatima yleinen valtakirja on täysin turha, tuossa vaiheessa haetaan valtakirjat kuolinpesän jäseniltä tai edunvalvojalta. Ei ne vaadi aviopuolisoa hoitamaan asioita.

 

Itse asiassa ei mene noin yksinkertaisesti. Jos auto oli vainajan omistuksessa, ei aviovaimo voi sitä myydä, koska se on kuolinpesän. Edunvalvoja antaa kyllä luvan kyselemättä, joten estettä myynnille ei ole. Eikä kuolinpesän osakkuus anna mahdollisuutta noin vain muuttaa vainajan tekemiä sopimuksia. Edelleen tarvitaan selvitys kuolinpesän osakkaista, vaikka nämä olisivat alaikäisiä. Edunvalvoja on aika tarkka siitä, että huoltaja tekee ratkaisunsa lasten etua ajatellen eikä omaksi edukseen.