Autismin lisääntyminen huolettaa! Näin ei voi jatkua. Yhteiskunta romahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on taas puurot ja vellit niin pahasti sekaisin kuin olla ja voi.

Autismi = Lapsuusiän autismi = Lapsuuden autismi = Kannerin autismi

Autisminkirjo sisältää mm. autismin ja aspergerin oireyhtymän

Aspergerin oireyhtymä ei ole autismi, vaikka kuuluu autismin kirjoon.

Aspergerin oireyhtymä voidaan diagnosoida henkilölle, jolla on lievä kehitysvamma.

Autisminkirjon henkilöiden määrä on noussut. Aspergerin oireyhtymän kohdalla kyseessä muoti-ilmiö ja tietoisuuden parantuminen. Autismin kohdalla kyseessä jokin ympäristötekijä, glyfosaatti on oma arvaukseni.

Autismin lisääntyminen on yhteiskunnalle haaste. Tuentarve on suurempi kuin kehitysvammaisilla, ja usein autistinen on myös kehitysvammainen, vaikka kehitysvammaa ei enää diagnosoida erikseen, ellei vanhemmat tätä vaadi. Itse jouduin kovasti perustelemaan lääkärille, miksi haluan lapselleni myös kehitysvammadiagnoosin autismidiagnoosin l

Asperger kyllä luokitellaan autismin lieväksi/lievemmäksi muodoksi, missä oirekuva ilmenee silmiinpistävästi esikoulussa tai peruskoulun alkaessa toisin kuin perinteisessä, lapsuusiän autismissa. Tosin tuo termi autismin lievin muoto on harhaanjohtava, kun tuo AS pitää sisällään myös sellaisia henkilöitä, jotka eivät välttämättä pärjää edes omassa asunnossa aikuisena.

Sitten taas on niitä, jotka ovat saaneet lapsuusiän autismi-diagnoosin, ja vaikka olisi lapsena ollut periaatteessa vaikeavammainen, niin silti on voitu aikuisena luoda menestyksekäs ura oman jutun parissa: mm. Temple Grandin, Wendy Lawson. Tällaisista lapsuusiän autisteista on käytetty termiä HFA, mutta nykyään kaikki on niputettu saman kattotermin alle johtuen juurikin siitä, ettei joku AS-tyyppinen autisti ole aina se itsenäisesti pärjäävin tai perinteisin autisti se puhumaton ja suoraan sanoen vaikeavammaisen tasolla koko loppuelämänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä vain diagnosoidaan enemmän kuin ennen /nykyajan standardivastaus.

Aikuisten oikeasti: ei iso osa suomalaisista, etenkään miehistä, ole ollut sen epäautistisempaa ennenkään.

Naisen katkeruus voittaa kuolemankin. 

Siltikin on totta, että tilastoissa miehet ovat kaikilla sosioekonomisilla ja henkisillä mittareilla mitattuina naisia huonommassa asemassa.

Miksi Suomessa sitten on feministejä?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ymmärtää, että tiede ei ole sama asia kuin uskonto.

Usein on.

Diagnosoituja autisteja on Suomessa kai n. 1-3 % väestöstä. Että siihen ei oo kyllä mikään romahtamassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ymmärtää, että tiede ei ole sama asia kuin uskonto.

Usein on.

Ei ole koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Autismin kirjo on vähän eri asia kuin he, joita entisaikaan sanottiin autisteiksi. Kirjolla kun on paljon lieviäkin tapauksia. Moni älykäs on lievästi autistinen, joten en nyt lähtisi vetämään sellaista johtopäätöstä, että autismin kirjon diagnoosien lisääntyminen johtaisi yhteiskunnan romahtamiseen.

Todellakin. Nimenomaan Aspergerit ovat innovatiivisia ja kehittävät uutta. Neurotyypilliset junnaavat tutussa ja turvallisessa. Miettikääpä kuka oli sähköautoilun, satelliittilinkkien ja avaruusmatkailun uranuurtaja. Tai toisaalla, kenen ansiosta tuotantoeläinten pito-olosuhteisiin tuli merkittäviä parannuksia.

Olen itse toiminut tutkijana ja tuotekehittäjänä. En olisi voinut ajatella toimivani rutiininomaisissa tehtävissä, joissa minulla ei olisi sananvaltaa siihen, miten työ suoritetaan. Pyrin aina perfektionismiin, mikä työssä tarkoittaa prosessien hiomista lähes täydellisiksi sekä aivan uusien toimintatapojen kehittelyä. Tällainen työskentely on mulaansatempaavaa, sotä ei tehdä ma-pe 37,5h.

Eikö se ole vaan pelleilyä, ettei tarvi mennä töihin? Työ on paras lääke autsismiin.

Minulle on diagnosoitu autismin kirjon häiriö 46-vuotiaana. Minulla on kaksi lasta joista toisella on adhd ja toisella oppimisvaikeuksia. Omalla isälläni puhkesi syntymäni jälkeen vakava psykiatrinen sairaus. Eli geeneissä kulkee hyvin vahvasti. 

Olen koko ikäni ollut töissä, olen korkeasti koulutettu ja hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa ja ammatissa. Sain diagnoosin, kun aloin kärsiä jaksamiseen liittyvistä ongelmista. Diagnoosi on auttanut ymmärtämään milloin on syytä levätä ja miten voin välttää kuormittumista. Sairauslomaa en ole tarvinnut.

Ulkopuoliset eivät huomaa sitä että olen kirjolla, tuskin diagnosoinnissa muuten olisi näin kauan kestänyt.