***Syysystävien viikonloppu***

Kyllä on meillä todella väsyneitä tyttöjä. Esikoinen on välillä ihana väsyneenä, kun niin mielellään meneekin nukkumaan. Useimmiten rupeaa riekkumaan sängyssä ja juoksee sieltä monta kertaa kyselemään jotain. Pienempi taas rupesi itkemään jo joka asiasta. Käperyi suoraan fantti kainalossa sänkyynsä. Saa nähdä rauhottuuko niine hyvineen unille.



Mun mielestä tytöt on tulleet kipeämmiksi. Kuumetta ei edelleenkään ole. Mies meinasi, että huomenna on hankala päivä viedä lääkäriin. Just joo. Tollasia väsyneitä räkänokkia pitäis ehkä ajatella enemmän kuin töitä. Ymmärrän, että töissä kovat paineet, ihmisiä irtisanotaan. Mutta silti.



No, viekööt millon vie. Kylläpä sieltä tarhasta soitetaan, jos tytöt on liian sairaita ollakseen siellä. Siinäpä mies sitten lähtee kesken palaverin hakemaan, kun ei nyt muka voi perua.



Anoppikin kummastutti. Oli jotenkin tympääntynyt, en tiedä miksi. On sellainen ihminen josta ei ikinä tiedä, kun ensin innostuu, sitten lannistuu ja taas innostuu. Ei oikein uskalla ottaa todesta kaikkia juttuja joita suunnitellaan. Koira lähti nyt hoitoon sinne, vaikka ensin sanoi hakevansa mielummin huomenna aamupäivällä. Kuulosti siltä, ettei vois vähempää kiinnostaa.



No joo, menen pakkaamaan, että saan sen vaivan pois mielestä.



T: Ynis

Höh, ei ollu Yniksen viestin jälkeen tullu lisää luettavaa...



Hih, T-P, mikä on body ;-) ?? No tiiän mä, meillä niitä ei vaan ole käytetty vissiin viime kevään jälkeen ;-)



Nyt jos menis kerranki oikeesti ajoissa nukkuun...



Sassa oli muuten 92cm allergia-astma-kontrollissa tässä kuussa. paino 13 kg. Söpö pikku neiti joka harrastaa nakuilua ;-) Hiukan liian nopsaan lähtee kotona koko varustus päältä :(



No, huomiseen!!!





Kerppu

Viikon viimeisenä päivänä tänne ehdin sentään.



Lähdimme torstai-iltana viemään lapset pohjoiseen miehen siskolle hoitoon (matka yhteen suuntaan 220 km :)) Yövyimme siellä ja aamulla suuntasimme miehen kanssa kohti Torniota ja Rotisseurjuhlia. Siellä sitten viikonlopun söimme hyvin (smokki ja iltapuku päällä :)) ja nautimme mukavasta ohjelmasta. Lapset pärjäilivät tädin luona mainiosti. Ainoastaan esikoinen tunnusti tänään että oli ikävä. Syys-Antsa tosin kiukutteli koko illan. Samanlainen reaktio tyttö-keskimmäiselläkin oli aikoinaan, kun jäi pariksi päiväksi vanhempieni luokse hoitoon.



Pnot ovat olleet ajatuksia herättäviä, hauskoja ja surullisiakin. T@hti olet todellakin hyvä ystävä naapureillesi. Toivottavsati heillä tilanne paranee! Lilan luisu kuulosti ilkeältä, kolarit ovat aina ikäviä, pienetkin töytäisyt. Tautikoteihin paranemista! ***



Ynis: Minun äidilläni on ollut samanlainen tapa ostaa koko perheen lapsille merkkipäivinä jotain. olen ehdottomasti sitä tapaa vastaan. Jokaisella saa olla oma merkkipäivä sekä oma lahja.



Kurkussa karheutta täälläkin, pöpöjä lentelee ilmassa, iso osa työntekijöitä työpaikalla sairaana..



Nasevimmitta puheitta..

Moi taas!



SaaMari