Käykö teille koskaan näin? (Kysymys ihmisten ja tilanteiden lukemisesta)

Vierailija kirjoitti:

"Oisit voinut antaa aikaa ja katsoa mihin tilanne kehittyy, eikä lähteä heti oman epäilyksen perusteella välejä katkomaan."

Niin olisin mutta tuo fiilis oli vähän liian vahva. En halua olla kenellekään mikään säälikaveri. Sattuu huomattavasti vähemmän kun itse katkaisen heti alkuunsa välit kuin jään odottamaan sitä, että toinen tekee epäsuorasti selvästi, etten ole toivottua seuraa.

Ei kannata olettaa asioita. Omat tunteet saattavat hyvinkin olla väärässä.

 

Saatoit menettää hyvän ystävän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Oisit voinut antaa aikaa ja katsoa mihin tilanne kehittyy, eikä lähteä heti oman epäilyksen perusteella välejä katkomaan."

Niin olisin mutta tuo fiilis oli vähän liian vahva. En halua olla kenellekään mikään säälikaveri. Sattuu huomattavasti vähemmän kun itse katkaisen heti alkuunsa välit kuin jään odottamaan sitä, että toinen tekee epäsuorasti selvästi, etten ole toivottua seuraa.

Ei kannata olettaa asioita. Omat tunteet saattavat hyvinkin olla väärässä.

 

Saatoit menettää hyvän ystävän.

Arvaa montako kertaa olen asiaa jossitellut. Minulle on ollut helppoa lopettaa jopa vuosia kestäneitä ihmissuhteita enkä ole päivääkään katunut, mutta tätä kaduin samalla hetkellä kun tein sen. Jos voisin mennä ajassa taaksepäin, tekisin toisin, mutta koska se ei ole mahdollista, lohduttaudun ajatuksella että fiilikseni osui oikeaan ja hän oli pelkästään helpottunut ratkaisustani.

Vierailija kirjoitti:

Ovatko ap nämä ihmiset siis sellaisia joiden kanssa sinulla ei tule olemaan muuta yhteyttä kuin se, jos tapaisitte ehdotuksestasi? 

 

On, mutta korjaan sen verran etten ole juuri koskaan se, joka tekee aloitteen ensimmäiselle tapaamiselle. Koko aloituksen pointti on se, että otan tosissani toisten "meidän pitää tavata", "mä soitan sulle" ja "palaan sulle" -puheet.

Mulle käy tätä myös työelämässä. Mukamas halutaan jotain yhteistyöprojektia tms., ja sitten ei palatakaan sovitusti. Tai pyydetään sähköpostilla neuvoja ja vastaan, muttei kuitata mitään saati kiitetä.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Ovatko ap nämä ihmiset siis sellaisia joiden kanssa sinulla ei tule olemaan muuta yhteyttä kuin se, jos tapaisitte ehdotuksestasi? 

Pakko sanoa että jotain kynnystä on aikuisena naisena ns treffata toista, tuntematonta ihmistä. Tulee olo että on liikaa odotuksia joita ei ole varma haluaako tai pystyykö täyttää. 

Tuli mieleen voisitko ehkä (huono vuodenaika tälle heh anteeksi) ehdottaa vaikka jotain puistopiknikkiä johon on tulossa muitakin ihmisiä, tms? Voisin ajatella että oma kynnys madaltuisi tällaiseen paljonkin, ne ns odotukset ei kohdistuisi minuun, voisin tulla tai olla tulematta ilman että se olisi jotenkin painostavaa

 

Eli pitäisi löytää jostain joukkio ihmisiä jotka kaikki haluavat piknikille ja joille suunnitelma sopii samaan aikaan? Jep, todella realistinen vaatimus ihmiselle jolla ei ole ystäviä! 

Vierailija kirjoitti:

"Oisit voinut antaa aikaa ja katsoa mihin tilanne kehittyy, eikä lähteä heti oman epäilyksen perusteella välejä katkomaan."

Niin olisin mutta tuo fiilis oli vähän liian vahva. En halua olla kenellekään mikään säälikaveri. Sattuu huomattavasti vähemmän kun itse katkaisen heti alkuunsa välit kuin jään odottamaan sitä, että toinen tekee epäsuorasti selvästi, etten ole toivottua seuraa.

Okei, ymmärrän kyllä oikein hyvin. Kiitos kun avasit lisää. Ehkä intuitiosi oli sittenkin oikeassa, ja noin on sittenkin parempi?

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Oisit voinut antaa aikaa ja katsoa mihin tilanne kehittyy, eikä lähteä heti oman epäilyksen perusteella välejä katkomaan."

Niin olisin mutta tuo fiilis oli vähän liian vahva. En halua olla kenellekään mikään säälikaveri. Sattuu huomattavasti vähemmän kun itse katkaisen heti alkuunsa välit kuin jään odottamaan sitä, että toinen tekee epäsuorasti selvästi, etten ole toivottua seuraa.

Okei, ymmärrän kyllä oikein hyvin. Kiitos kun avasit lisää. Ehkä intuitiosi oli sittenkin oikeassa, ja noin on sittenkin parempi?

-ap

Sitähän en saa koskaan tietää, koska en pysty elämään molempia mahdollisia vaihtoehtoja, ainoastaan tämän jonka valitsin.

Ja tänään taas yksi unohdus/oharit ilman ilmoittamista ja anteeksipyyntöä. Tämä koski vapaaehtoistyökuvioita, joissa minä olisin ollut se antava osapuoli. Ajankohta oli sen toisen osapuolen ehdottama.

Tässä menee usko sekä itseen että muihinkin ihmisiin. En tiedä mitä teen väärin.

-ap

On käynyt usein. Olen ottanut asenteen että kaikki on valetta niin kauan kunnes toisin todistetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hätäilet? Toisilla vain kestää kauemmin muodostaa ihmissuhteita.

Jäin miettimään, olenko tosiaan jotenkin hätäinen. Jos esimerkiksi toinen osapuoli on sanonut, että palaa pian asiaan koska ehdittäisiin nähdä, niin mikä teistä on tämä "pian"? Tunteja, päiviä vai viikkoja? Entä viestien lukeminen ja vastailu? Mä tulkitsen päivien viiveen jo niin, ettei juuri kiinnosta, ellen tiedä henkilön elävän erityisen hektistä elämää. Kun tällaista tapahtuu sitten pari, kolmekin kertaa ennen kuin tutustuminen on päässyt alkua pidemmälle, niin jätän henkilön kohteliaasti rauhaan, muu olisi minusta jo creepyä ripustautumista ja jankkaamista.

-ap

Miten voit tietää toisen ihmisen kiireet ja muut elämäntilanteet, jos tutustuminen ei ole päässyt vielä alkua pidemmälle? Vai oletatko niin, jos hän ei heti kättelyssä ole kertonut, miten kiireinen on tai mitä kaikkea muuta hänellä on elämässään meneillään? Kun kyse on mulle entuudestaan tuntemattomasta ihmisestä, en mä nyt ainakaan pariin viikkoon kiirehtisi mitään. Juuri sen takia, että en tiedä toisen elämästä siinä vaiheessa oikeastaan mitään. 

Tähän aloitukseen noin yleensä, niin aiemmin minäkään en tunnistanut smalltalkia. Mutta kun parikymmentä vuotta sitten kävin työasioissa ekaa kertaa USAssa, tapa tuli tutuksi. Jotenkin olin sitä ennen - ja aika pitkälti sen jälkeenkin - arvostanut sitä, että suomalainen tarkoittaa sitä mitä sanoo. Tuo jenkkien tapa on kuitenkin rantautunut Suomeenkin ja nykyisin pidän oletusarvona, että uusien ihmisten kohdalla kyse on aina smalltalkista. Silloinkin, kun se ei sitä ole. Jos ei ollut, asia selviää mulle kyllä myöhemmin. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hätäilet? Toisilla vain kestää kauemmin muodostaa ihmissuhteita.

Jäin miettimään, olenko tosiaan jotenkin hätäinen. Jos esimerkiksi toinen osapuoli on sanonut, että palaa pian asiaan koska ehdittäisiin nähdä, niin mikä teistä on tämä "pian"? Tunteja, päiviä vai viikkoja? Entä viestien lukeminen ja vastailu? Mä tulkitsen päivien viiveen jo niin, ettei juuri kiinnosta, ellen tiedä henkilön elävän erityisen hektistä elämää. Kun tällaista tapahtuu sitten pari, kolmekin kertaa ennen kuin tutustuminen on päässyt alkua pidemmälle, niin jätän henkilön kohteliaasti rauhaan, muu olisi minusta jo creepyä ripustautumista ja jankkaamista.

-ap

Miten voit tietää toisen ihmisen kiireet ja muut elämäntilanteet, jos tutustuminen ei ole päässyt vielä alkua pidemmälle? Vai oletatko niin, jo

Oletan, että aikuinen ihminen kertoisi ihan itse. Eikä myöskään itse ehdottelisi aikatauluja, joista ei voi pitää kiinni.

-ap

Vierailija kirjoitti:

On käynyt usein. Olen ottanut asenteen että kaikki on valetta niin kauan kunnes toisin todistetaan.

Valitettavasti alan itsekin kyynistyä, vaikka olen yrittänyt taistella sitä vastaan. Itse pidän silti lupauksistani kiinni vastakin.

-ap

Nro 50: "Oletan, että aikuinen ihminen kertoisi ihan itse. Eikä myöskään itse ehdottelisi aikatauluja, joista ei voi pitää kiinni.

-ap"

Siis tarkoititko, että henkilö itse kertoo, onko hänen sanomansa "pian" tunnin, parin päivän vai parin viikon päästä? Sen ymmärrän hyvin, että ei ole hyvä ehdottaa vaikkapa tapaamista ensi viikon lauantaille, jos ei ole aikomustakaan pitää siitä kiinni. Tai ehdottaa edes silloin, jos ei vielä tiedä itsekään, sopiiko lauantai vai ei. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 50: "Oletan, että aikuinen ihminen kertoisi ihan itse. Eikä myöskään itse ehdottelisi aikatauluja, joista ei voi pitää kiinni.

-ap"

Siis tarkoititko, että henkilö itse kertoo, onko hänen sanomansa "pian" tunnin, parin päivän vai parin viikon päästä? Sen ymmärrän hyvin, että ei ole hyvä ehdottaa vaikkapa tapaamista ensi viikon lauantaille, jos ei ole aikomustakaan pitää siitä kiinni. Tai ehdottaa edes silloin, jos ei vielä tiedä itsekään, sopiiko lauantai vai ei. 

Että jollain tapaa tuo esiin sen, jos on kovin kiireinen ja vastaaminen/tapaaminen voi siksi venyä. En odota täsmällisiä aika-arvioita. Mun mielestä tällainen on ihan normaalia kanssakäymistä.

-ap

On todella huonoa käytöstä kertoa kuinka haluaa tavata uudestaan ja kun sitten asiasta kysyy ollaan hyvin vaisuja ja tehdään selväksi ettei kannata ehdottaa mitään.

No tuohan on vain omaa tyhmyyttäsi.   Olet liian vähän tekemisissä ihmisten kanssa yleensä, mikäli olet noin sinisilmäinen ja luottavainen.

Eli periaattessa olet monenlaisten huijareiden unelma, mitä erilaisimmissa jutuissa.

Miksi ihmeessä syyttelet ja syyllistät muita, omasta tyhmyydestäsi?

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 50: "Oletan, että aikuinen ihminen kertoisi ihan itse. Eikä myöskään itse ehdottelisi aikatauluja, joista ei voi pitää kiinni.

-ap"

Siis tarkoititko, että henkilö itse kertoo, onko hänen sanomansa "pian" tunnin, parin päivän vai parin viikon päästä? Sen ymmärrän hyvin, että ei ole hyvä ehdottaa vaikkapa tapaamista ensi viikon lauantaille, jos ei ole aikomustakaan pitää siitä kiinni. Tai ehdottaa edes silloin, jos ei vielä tiedä itsekään, sopiiko lauantai vai ei. 

Että jollain tapaa tuo esiin sen, jos on kovin kiireinen ja vastaaminen/tapaaminen voi siksi venyä. En odota täsmällisiä aika-arvioita. Mun mielestä tällainen on ihan normaalia kanssakäymistä.

-ap

Okei, ymmärrän. Uusien tuttavuuksien kohdalla mä pidän itse kahta viikkoa ihan ok aikana odotella yhteydenottoa (jos siis uusi tuttavuus edes tietää, mitä kautta muhun saa yhteyden).  Mutta kuten tuolla aiemmin jo kirjoitin, pidän nykyisin kaikkea sanottua oletusarvoisesti smalltalkina. Jos sitten parin viikon päästä tuttavuus ottaakin yhteyttä, niin se on positiivinen yllätys. 

Vierailija kirjoitti:

No tuohan on vain omaa tyhmyyttäsi.   Olet liian vähän tekemisissä ihmisten kanssa yleensä, mikäli olet noin sinisilmäinen ja luottavainen.

Eli periaattessa olet monenlaisten huijareiden unelma, mitä erilaisimmissa jutuissa.

Miksi ihmeessä syyttelet ja syyllistät muita, omasta tyhmyydestäsi?

Huijarit ovat itse vastuussa tekemisistään. Ei ole uhrien vika. 

Olisi tosi outoa, jos joku kerran tavattu ihminen olisi heti ehdottamassa kahdenkeskistä näkemistä, kuten vaikkapa kahvittelua. En myöskään osaisi ottaa toiseen yhteyttä ilman jotain konkreettista asiaa tai ehdotusta. Kokemukseni perusteella paras tapa jatkaa tutustumista on esim. "Olen menossa tapahtumaan X kahden viikon päästä keskiviikkona, ajattelin että sinuakin saattaisi kiinnostaa, tuletko mukaan?" Vielä parempi on kutsua toinen bileisiin tai juhliin, mutta sellaisia ei tietysti ole useinkaan mahdollista järjestää. Tällaisesta ehdotuksesta myös usein poikii jokin vastakutsu, vaikka toinen ei ensimmäisellä kerralla pääsisikään.

Vierailija kirjoitti:

Olisi tosi outoa, jos joku kerran tavattu ihminen olisi heti ehdottamassa kahdenkeskistä näkemistä, kuten vaikkapa kahvittelua. En myöskään osaisi ottaa toiseen yhteyttä ilman jotain konkreettista asiaa tai ehdotusta. Kokemukseni perusteella paras tapa jatkaa tutustumista on esim. "Olen menossa tapahtumaan X kahden viikon päästä keskiviikkona, ajattelin että sinuakin saattaisi kiinnostaa, tuletko mukaan?" Vielä parempi on kutsua toinen bileisiin tai juhliin, mutta sellaisia ei tietysti ole useinkaan mahdollista järjestää. Tällaisesta ehdotuksesta myös usein poikii jokin vastakutsu, vaikka toinen ei ensimmäisellä kerralla pääsisikään.

Joillain tässä ketjussa on nyt vähän väärä mielikuva siitä miten nämä tilanteet syntyvät. Ei ole kyse mistään kerran tavatuista random-tyypeistä, vaan esimerkiksi työn tai harrastuksen kautta tavatuista ihmisistä, joiden kanssa kokee tulevan tavallista paremmin juttuun, kun tulee jokin tilanne missä jutellaan enemmänkin. Minussa syntyy ajatus, että olisipa kiva jatkaa juttelua/tutustumista, mutten tosiaan tee itse aloitteita oikeastaan ikinä. Mutta kun toinen ehdottaa tavattaisiinko, otan sen tosissani ja ajattelen että onpas kiva, kun toinenkin ajatteli samaa. Mutta oikeasti ei tarkoittanutkaan mitä sanoi.

-ap

Nro 59: "Joillain tässä ketjussa on nyt vähän väärä mielikuva siitä miten nämä tilanteet syntyvät. Ei ole kyse mistään kerran tavatuista random-tyypeistä, vaan esimerkiksi työn tai harrastuksen kautta tavatuista ihmisistä, joiden kanssa kokee tulevan tavallista paremmin juttuun, kun tulee jokin tilanne missä jutellaan enemmänkin. Minussa syntyy ajatus, että olisipa kiva jatkaa juttelua/tutustumista, mutten tosiaan tee itse aloitteita oikeastaan ikinä. Mutta kun toinen ehdottaa tavattaisiinko, otan sen tosissani ja ajattelen että onpas kiva, kun toinenkin ajatteli samaa. Mutta oikeasti ei tarkoittanutkaan mitä sanoi.

-ap"

Jokainen varmaan miettii, miten omalla kohdalla vastaava tilanne voisi syntyä. Ja vastaa sen perusteella. Jos kyse on työkaveristasi tai harrastuskaveristasi, niin mun mielestä sä voisit ihan hyvin seuraavan kerran töissä/harrastuksessa hänet tavatessasi sanoa jotain tyyliin "oli viimeksi puhetta, että...." ja kysyä, sopisiko hänelle vaikka lauantai kahden viikon päästä. Jos ei sovi eikä hän ehdottaisi mitään muutakaan ajankohtaa, jättäisin asian siihen ja unohtaisin koko jutun. On oikeasti aika hanurista, että smalltalk eli löperyyksien luritteleminen on rantautunut Suomeenkin, mutta ei sille voi mitään, että osa ihmisistä sanoo asioita, joita ei edes tarkoita.