Lue keskustelun säännöt.
Käykö teille koskaan näin? (Kysymys ihmisten ja tilanteiden lukemisesta)
09.12.2024 |
Minulle käy uuteen ihmiseen tutustuessani välillä niin, että koen meillä synkkaavan erityisen hyvin. Iloitsen löytäneeni uuden kaverin ja potentiaalisen ystävän, mutta sitten huomaankin että tunne on yksipuolinen. Henkilö oli vain oma sosiaalinen ja ystävällinen itsensä, eikä oikeastaan edes erityisesti pidä minusta, vaikka itse olin näkevinäni ihan selviä merkkejä päinvastaisesta. Otan liian kirjaimellisesti kaikki "oli tosi kiva tutustua" ja "meidän pitää tavata uudestaan" -fraasit ja petyn, kun ne eivät johdakaan mihinkään.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hätäilet? Toisilla vain kestää kauemmin muodostaa ihmissuhteita.
Jäin miettimään, olenko tosiaan jotenkin hätäinen. Jos esimerkiksi toinen osapuoli on sanonut, että palaa pian asiaan koska ehdittäisiin nähdä, niin mikä teistä on tämä "pian"? Tunteja, päiviä vai viikkoja? Entä viestien lukeminen ja vastailu? Mä tulkitsen päivien viiveen jo niin, ettei juuri kiinnosta, ellen tiedä henkilön elävän erityisen hektistä elämää. Kun tällaista tapahtuu sitten pari, kolmekin kertaa ennen kuin tutustuminen on päässyt alkua pidemmälle, niin jätän henkilön kohteliaasti rauhaan, muu olisi minusta jo creepyä ripustautumista ja jankkaamista.
-ap
Älä tulkitse suotta kaikkea vain itseksesi vaan kysy rohkeasti toisilta asioita.
Keneltä? Henkilöltä itseltään "mikset vastaa" kyseleminen olisi todella tökeröä ahdistelua. Muut ihmiset taas tietävät todennäköisesti vielä vähemmän kyseisen henkilön kiireistä ja intresseistä. Aloitukseni perustuu johtopäätökseen, että tosiaan tulkitsen ihmisiä ja tilanteita väärin, ja siitä seuraavaan pettymykseen. Kyllä ne merkit, ettei toista kiinnosta on mielestäni ihan selvät sitten kun minäkin ne alkuinnostukseni jälkeen tajuan.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hätäilet? Toisilla vain kestää kauemmin muodostaa ihmissuhteita.
Jäin miettimään, olenko tosiaan jotenkin hätäinen. Jos esimerkiksi toinen osapuoli on sanonut, että palaa pian asiaan koska ehdittäisiin nähdä, niin mikä teistä on tämä "pian"? Tunteja, päiviä vai viikkoja? Entä viestien lukeminen ja vastailu? Mä tulkitsen päivien viiveen jo niin, ettei juuri kiinnosta, ellen tiedä henkilön elävän erityisen hektistä elämää. Kun tällaista tapahtuu sitten pari, kolmekin kertaa ennen kuin tutustuminen on päässyt alkua pidemmälle, niin jätän henkilön kohteliaasti rauhaan, muu olisi minusta jo creepyä ripustautumista ja jankkaamista.
-ap
Kyllä se voi kestää päiviä ja joskus viikkojakin jos mistäön eirtyisen kiireellisestä asiasta ei ole kyse. Jos tuntien sisällä pitäisi olla vastailemassa, se jo ahdistaisi!
Aina. Tähän mennessä kaikki tulkintani molemminpuolisesta (kaveruus)kiinnostuksesta on osoittautuneet vääräksi. Käy just noin kuin ap kuvaa, eli mun yhteydenottoihin ei vastata, vastausvälit pidentyy ja pidentyy, jne. En ole saanut uusia ystäviä 25 vuoteen, ja yrityksiä on takana kymmeniä, kymmeniä.
Parempi olisi luovuttaa koska toiveikkuus ja sen jälkeinen pettyminen on tosi rankkaa, ja nykyään mulla on jo tosi huono mielikuva itsestäni kun selkeästi en "kelpaa" kenellekään joten minussahan se vika täytyy olla.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut tutustuu tosi nopeasti ihmisiin koska he tarvii jatkuvaa valldiointia omasta hyvyydestä. He jakaa yksityisiä juttuja itsestä ja toinen osapuoli luulee että tässä ollaan hyviä ystäviä kun tuo noin avautuu. Ei se tarkoita sitä vaan toinen kertoo samat henkilökohtaiset asiat ihan kaikille ketkä suostuu kuuntelemaan. On ihmisiä ketkä tarvii ilmaisia terapeutteja ympärille koska he sössii asiansa toistuvasti. Eli kyse ei ole sinusta ja sinun kiinnostavuudesta vaan siitä että he tarvii yleisön jutuilleen. Siihen rooliin kelpaa kuka tahansa kellä on korvat ja myötätuntoa. Jos tosiaan laitat viestiä tai soitat ei hänellä ole aikaa vastata. Ei häntä kiinnosta sinun jutut ja tarpeet. Pointti on hän itse ja se että häellä on kuulijoita. Hän ei ole sinun huolista ja asioista kiinnostunut vaan näkee asiat omasta vinkkelistä miten mukavinta milloinkin on. Jos hän tarvii kuulijaa tai virkistystä hän ottaa kyllä oma-aloitteisesti yhteyttä. Sinulla
Tällaisiakin ihmisiä tosiaan on, ja ovat pidemmän päälle raskaita. Ehkä eivät kuitenkaan kaikki kiinnostunutta aluksi esittävät. Jotkut tekee sitä kai ihan vain kohteliaisuuttaan ja miellyttämisen haluaan. En vain osaa erottaa aitoa kiinnostusta feikistä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Keneltä? Henkilöltä itseltään "mikset vastaa" kyseleminen olisi todella tökeröä ahdistelua.
No noin kysyttynä se onkin ahdistelua, etenkin jos kysyt monta kertaa. Mitta voit kysyä edim, onko toisella ollut kovin kiire, tai mitä hän ajattelee tapaamisesta tai jopa miten tiivistä yhteydenpitoa hän toivoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina. Tähän mennessä kaikki tulkintani molemminpuolisesta (kaveruus)kiinnostuksesta on osoittautuneet vääräksi. Käy just noin kuin ap kuvaa, eli mun yhteydenottoihin ei vastata, vastausvälit pidentyy ja pidentyy, jne. En ole saanut uusia ystäviä 25 vuoteen, ja yrityksiä on takana kymmeniä, kymmeniä.
Parempi olisi luovuttaa koska toiveikkuus ja sen jälkeinen pettyminen on tosi rankkaa, ja nykyään mulla on jo tosi huono mielikuva itsestäni kun selkeästi en "kelpaa" kenellekään joten minussahan se vika täytyy olla.
Olen todella pahoillani, että joku muu kärsii samasta. Aloin miettiä, ja niin se taitaa olla, että viimeeksi sain uuden ystävän noin 20 vuotta sitten. Sekin on sittemmin päättynyt, mutta kesti sentään kymmenisen vuotta. Muut ovat jääneet yrityksiksi, esimerkiksi työpaikoilla syntyneet "ystävyydet" ovatkin kuihtuneet heti kun toinen vaihtaa työpaikkaa. Nyt olen hiljattain tutustunut peräti kolmeen uuteen ihmiseen, joiden kanssa tunsin olevani hyvin samoilla aalloilla, mutta jo kaksi on lässähtänyt kun on osoittautunut, ettei toista kiinnosta. Yhdestä en osaa vielä sanoa, mutta yritän olla rohkea. Vaikea on kyllä pitää itsetuntoa yllä ja alankin uskoa fatalistisesti, että minut on vain luotu olemaan yksin.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keneltä? Henkilöltä itseltään "mikset vastaa" kyseleminen olisi todella tökeröä ahdistelua.
No noin kysyttynä se onkin ahdistelua, etenkin jos kysyt monta kertaa. Mitta voit kysyä edim, onko toisella ollut kovin kiire, tai mitä hän ajattelee tapaamisesta tai jopa miten tiivistä yhteydenpitoa hän toivoisi.
No ei mun mielestä voi kysyä oikein millään tavalla olematta ahdisteleva, jos muutenkin pallo on sillä toisella.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hätäilet? Toisilla vain kestää kauemmin muodostaa ihmissuhteita.
Jäin miettimään, olenko tosiaan jotenkin hätäinen. Jos esimerkiksi toinen osapuoli on sanonut, että palaa pian asiaan koska ehdittäisiin nähdä, niin mikä teistä on tämä "pian"? Tunteja, päiviä vai viikkoja? Entä viestien lukeminen ja vastailu? Mä tulkitsen päivien viiveen jo niin, ettei juuri kiinnosta, ellen tiedä henkilön elävän erityisen hektistä elämää. Kun tällaista tapahtuu sitten pari, kolmekin kertaa ennen kuin tutustuminen on päässyt alkua pidemmälle, niin jätän henkilön kohteliaasti rauhaan, muu olisi minusta jo creepyä ripustautumista ja jankkaamista.
-ap
Älä tulkitse suotta kaikkea vain itseksesi vaan kysy rohkeasti toisilta asioita.
Olisi todella outoa ja creepyä alkaa kyselemään joltakulta "miksi et vastaa". Kyllä ihminen voi oikeutetusti vetää johtopäätöksen että seuraa ei kaivata, jos toinen ei itse ota ikinä yhteyttä ja vastailee harvasanaisesti / yhä pidentyvin välein. Jos sillä ihmisellä onkin kiireitä yms, hän kyllä osaa itse ne mainita, tai palata asiaan kun kiireet on ohi. Olisi jo ihan vainoamista jatkaa yksipuolista viestimistä ja ehdottelua jos sille ei saa ikinä vastakaikua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keneltä? Henkilöltä itseltään "mikset vastaa" kyseleminen olisi todella tökeröä ahdistelua.
No noin kysyttynä se onkin ahdistelua, etenkin jos kysyt monta kertaa. Mitta voit kysyä edim, onko toisella ollut kovin kiire, tai mitä hän ajattelee tapaamisesta tai jopa miten tiivistä yhteydenpitoa hän toivoisi.
Ja entä kun se toinen vastaa "Joo nyt on tosi kiireistä" (mutta tilanne ei koskaan muutu), tai hän sanoo että "olisi kiva tavata hei, minäpä ilmoittelen kun ehdin" (muttei koskaan ilmoita)? Saako sitten jo lukea rivien välistä ettei häntä vaan kiinnosta, muttei uskalla sanoa suoraan? Miten pitkään mielestäsi pitäisi kysellä perään ja ehdotella näkemistä, jos toinen aina kieltäytyy?
Kokemukseni mukaan tuollainen kysely ei KOSKAAN oikeasti muuta mitään; ystävyydestä kiinnostunut näyttää kiinnostuksensa, kiinnostamaton ei kiinnostu vaikka kuinka kyselee. Ja kukaan ei sano suoraan että sori, en kyllä halua olla sun kaveri. Enintään sillä ostaa itselleen muutaman viikon tai kuukauden lisää toivoa ja yksipuolista yritystä, joka kuitenkin päätyy samaan lopputulokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ja kukaan ei sano suoraan että sori, en kyllä halua olla sun kaveri"
No, minä olen kyllä sanonut, mutta ehkä hieman ystävällisempään sävyyn. Tosin näissä tilanteissa minusta tuntui siltä, että toinen halusi olla kanssani vain kiltteyttään, ei siksi että olisi oikeasti erityisemmin pitänyt minusta, joten tiesin tekeväni palveluksen hänelle. Yhtä tällaista tilannetta olen kyllä jäänyt katumaan, koska se ihminen oli monellakin tapaa todella ainutlaatuinen ja koin että olimme poikkeuksellisen samanhenkisiä, mutta pyrin ajattelemaan että ehkä tein kuitenkin oikean ratkaisun.
Vierailija kirjoitti:
"Ja kukaan ei sano suoraan että sori, en kyllä halua olla sun kaveri"
No, minä olen kyllä sanonut, mutta ehkä hieman ystävällisempään sävyyn. Tosin näissä tilanteissa minusta tuntui siltä, että toinen halusi olla kanssani vain kiltteyttään, ei siksi että olisi oikeasti erityisemmin pitänyt minusta, joten tiesin tekeväni palveluksen hänelle. Yhtä tällaista tilannetta olen kyllä jäänyt katumaan, koska se ihminen oli monellakin tapaa todella ainutlaatuinen ja koin että olimme poikkeuksellisen samanhenkisiä, mutta pyrin ajattelemaan että ehkä tein kuitenkin oikean ratkaisun.
Haluaisitko avata vähän tarkemmin? Etenkin tuo ihmetyttää, miksi olet torjunut henkilön, joka on kuitenkin tuntunut poikkeuksellisen samanhenkiseltä?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja kukaan ei sano suoraan että sori, en kyllä halua olla sun kaveri"
No, minä olen kyllä sanonut, mutta ehkä hieman ystävällisempään sävyyn. Tosin näissä tilanteissa minusta tuntui siltä, että toinen halusi olla kanssani vain kiltteyttään, ei siksi että olisi oikeasti erityisemmin pitänyt minusta, joten tiesin tekeväni palveluksen hänelle. Yhtä tällaista tilannetta olen kyllä jäänyt katumaan, koska se ihminen oli monellakin tapaa todella ainutlaatuinen ja koin että olimme poikkeuksellisen samanhenkisiä, mutta pyrin ajattelemaan että ehkä tein kuitenkin oikean ratkaisun.
Haluaisitko avata vähän tarkemmin? Etenkin tuo ihmetyttää, miksi olet torjunut henkilön, joka on kuitenkin tuntunut poikkeuksellisen samanhenkiseltä?
-ap
Koska minulla oli epäilys ettei hän nähnyt asiaa samalla tavalla ja pelkkää kiltteyttään olisi ollut valmis pitämään minut elämässään. Ettei nähnyt minua samalla tavalla erityisenä kuin minä näin hänet ja hänelle olisi ihan sama olenko hänen elämässään vai en. Tämä oli siis ihan tutustumisen alkupuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja kukaan ei sano suoraan että sori, en kyllä halua olla sun kaveri"
No, minä olen kyllä sanonut, mutta ehkä hieman ystävällisempään sävyyn. Tosin näissä tilanteissa minusta tuntui siltä, että toinen halusi olla kanssani vain kiltteyttään, ei siksi että olisi oikeasti erityisemmin pitänyt minusta, joten tiesin tekeväni palveluksen hänelle. Yhtä tällaista tilannetta olen kyllä jäänyt katumaan, koska se ihminen oli monellakin tapaa todella ainutlaatuinen ja koin että olimme poikkeuksellisen samanhenkisiä, mutta pyrin ajattelemaan että ehkä tein kuitenkin oikean ratkaisun.
Haluaisitko avata vähän tarkemmin? Etenkin tuo ihmetyttää, miksi olet torjunut henkilön, joka on kuitenkin tuntunut poikkeuksellisen samanhenkiseltä?
-ap
Koska minulla oli epäilys ettei hä
Oisit voinut antaa aikaa ja katsoa mihin tilanne kehittyy, eikä lähteä heti oman epäilyksen perusteella välejä katkomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ollenkaan ymmärrä sellaisia tyhjien kohteliaisuusfraasien viljelyä. Ei tulisi mieleenikään sanoa jollekin että "olispa kiva nähdä toistekin" jos en oileasti halua tai ei kiinnosta. Nää on näitä typeriä, kulttuurinormatiivisia tapoja jotka aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä.
"Oisit voinut antaa aikaa ja katsoa mihin tilanne kehittyy, eikä lähteä heti oman epäilyksen perusteella välejä katkomaan."
Niin olisin mutta tuo fiilis oli vähän liian vahva. En halua olla kenellekään mikään säälikaveri. Sattuu huomattavasti vähemmän kun itse katkaisen heti alkuunsa välit kuin jään odottamaan sitä, että toinen tekee epäsuorasti selvästi, etten ole toivottua seuraa.
toisinpain. Siis miehet lukee väärin kun olen vaan ystävällinen
Itselläni oli tätä myös, mutta sitten tajusin, että ovat vain people pleasereita. He sanovat näitä asioita vain helpottaakseen omaa ahdistustaan, eivät siksi koska olisivat oikeasti aidosti ystävällisiä ihmisiä. Joskus ne aluksi juronoloiset ovat juuri niitä parhaita ystäviä, sillä he ovat aitoja. Jos ei ole mitään rakennettua ihmissuhdetta, jossa ajan kanssa on toiseen tutustunut ja muodostanut luottamuksen, ei touhu ole aitoa. Nuo "olisi ihan mahtavaa jos... " ihmiset ovat aika manipuloivia loppujenlopuksi.
Ovatko ap nämä ihmiset siis sellaisia joiden kanssa sinulla ei tule olemaan muuta yhteyttä kuin se, jos tapaisitte ehdotuksestasi?
Pakko sanoa että jotain kynnystä on aikuisena naisena ns treffata toista, tuntematonta ihmistä. Tulee olo että on liikaa odotuksia joita ei ole varma haluaako tai pystyykö täyttää.
Tuli mieleen voisitko ehkä (huono vuodenaika tälle heh anteeksi) ehdottaa vaikka jotain puistopiknikkiä johon on tulossa muitakin ihmisiä, tms? Voisin ajatella että oma kynnys madaltuisi tällaiseen paljonkin, ne ns odotukset ei kohdistuisi minuun, voisin tulla tai olla tulematta ilman että se olisi jotenkin painostavaa
Mitä ystävyys sinulle merkitsisi? Aikuisena mulla on tosi vähän aikaa ja jaksamista, enkä välttämättä parhaimmille ystävillenikään vastaa viikkoon viestiin saati että näkis. Joku toinen todnäk odottaa enemmän, kuvittelee et en välitä, tuppautuu, loukkaantuu ym
Jotkut tutustuu tosi nopeasti ihmisiin koska he tarvii jatkuvaa valldiointia omasta hyvyydestä. He jakaa yksityisiä juttuja itsestä ja toinen osapuoli luulee että tässä ollaan hyviä ystäviä kun tuo noin avautuu. Ei se tarkoita sitä vaan toinen kertoo samat henkilökohtaiset asiat ihan kaikille ketkä suostuu kuuntelemaan. On ihmisiä ketkä tarvii ilmaisia terapeutteja ympärille koska he sössii asiansa toistuvasti. Eli kyse ei ole sinusta ja sinun kiinnostavuudesta vaan siitä että he tarvii yleisön jutuilleen. Siihen rooliin kelpaa kuka tahansa kellä on korvat ja myötätuntoa. Jos tosiaan laitat viestiä tai soitat ei hänellä ole aikaa vastata. Ei häntä kiinnosta sinun jutut ja tarpeet. Pointti on hän itse ja se että häellä on kuulijoita. Hän ei ole sinun huolista ja asioista kiinnostunut vaan näkee asiat omasta vinkkelistä miten mukavinta milloinkin on. Jos hän tarvii kuulijaa tai virkistystä hän ottaa kyllä oma-aloitteisesti yhteyttä. Sinulla on käyttöarvo ei muuta.