Lue keskustelun säännöt.
Käykö teille koskaan näin? (Kysymys ihmisten ja tilanteiden lukemisesta)
09.12.2024 |
Minulle käy uuteen ihmiseen tutustuessani välillä niin, että koen meillä synkkaavan erityisen hyvin. Iloitsen löytäneeni uuden kaverin ja potentiaalisen ystävän, mutta sitten huomaankin että tunne on yksipuolinen. Henkilö oli vain oma sosiaalinen ja ystävällinen itsensä, eikä oikeastaan edes erityisesti pidä minusta, vaikka itse olin näkevinäni ihan selviä merkkejä päinvastaisesta. Otan liian kirjaimellisesti kaikki "oli tosi kiva tutustua" ja "meidän pitää tavata uudestaan" -fraasit ja petyn, kun ne eivät johdakaan mihinkään.
Kommentit (60)
Suomalaisten kanssa ei koskaan. Ulkomaalaisten kanssa käy toisinaan. He ovat vain kohteliaita ja luen tilanteen suomalaisena väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tällaista tapahtuu. Onkin parempi aloittaa hillitysti ja tuntosarvet pystyssä. Varsinkin ystävystyminen naisen kanssa.
Harvoin käy. Joskus aiemmin nimenomaan deittailussa kävi, mutta hyvin pian opin että monella on tapana heittää kivoja fraaseja oikeasti niitä tarkoittamatta. Nykyisin osaan sanojen sijaan kiinnittää enemmän huomiota käytökseen ja ainoastaan sen perusteella teen päätelmiä, mitä toinen oikeasti ajattelee. Itse en ole vieläkään oppinut tätä tyhjän puhumista enkä aio sitä opetellakaan. Jos sanon jotain, tarkoitan sitä.
Vierailija kirjoitti:
Harvoin käy. Joskus aiemmin nimenomaan deittailussa kävi, mutta hyvin pian opin että monella on tapana heittää kivoja fraaseja oikeasti niitä tarkoittamatta. Nykyisin osaan sanojen sijaan kiinnittää enemmän huomiota käytökseen ja ainoastaan sen perusteella teen päätelmiä, mitä toinen oikeasti ajattelee. Itse en ole vieläkään oppinut tätä tyhjän puhumista enkä aio sitä opetellakaan. Jos sanon jotain, tarkoitan sitä.
Sepä se, kun välillä siinä hetkessä käytöskin mielestäni viestittää samaa kuin sanat. Toinen saattaa esimerkiksi tehdä aloitteen halaamiseen, vaikkei tilanne mitenkään sitä vaatisi, toisin kuin deittaillessa jossa se saattaa olla joillekin oletusarvo ja jotenkin "pakollinen". Olen itse pidättyväisempi, enkä halaa tai sano haluavani olla yhteydessä tai tavata, jos en oikeasti halua.
Edellinen siis ap, unohtui laittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvoin käy. Joskus aiemmin nimenomaan deittailussa kävi, mutta hyvin pian opin että monella on tapana heittää kivoja fraaseja oikeasti niitä tarkoittamatta. Nykyisin osaan sanojen sijaan kiinnittää enemmän huomiota käytökseen ja ainoastaan sen perusteella teen päätelmiä, mitä toinen oikeasti ajattelee. Itse en ole vieläkään oppinut tätä tyhjän puhumista enkä aio sitä opetellakaan. Jos sanon jotain, tarkoitan sitä.
Sepä se, kun välillä siinä hetkessä käytöskin mielestäni viestittää samaa kuin sanat. Toinen saattaa esimerkiksi tehdä aloitteen halaamiseen, vaikkei tilanne mitenkään sitä vaatisi, toisin kuin deittaillessa jossa se saattaa olla joillekin oletusarvo ja jotenkin "pakollinen". Olen itse pidättyväisempi, enkä halaa tai sano haluavani olla yhteydessä tai tavata, jos en oikeasti halua.
No siis, minun kokemuksellani nämä jotka halailevat kaikkia kevyesti ovat usein samoja ihmisiä, jotka sanovat asioita joita eivät tarkoita. Kai siinä on sitä että halutaan antaa itsestä tietynlaista kuvaa ulospäin, ei niinkään mistään aidosta välittämisestä. Halutaan olla kaikkien silmissä hyvä tyyppi, myös niiden joista ei edes pidetä.
Välillä on. Esim. oon ollut tosi otettu kaverini avautumisesta kuinka paljon hän arvostaa minua ja miten tärkeä ihminen olen hänelle ollut. Sittemmin hän piti vastaavat puheet erikseen lähes jokaiselle kaveripiirimme tyypille. Että en sitten ollutkaan niin erikoinen hänen elämässään. Eikä hän valehdellut, olin vaan odottanut muuta, koska itse en vastaavaa puhetta monelle pitäisi.
Tää on normaalia ekstrovertti-introvertti-eroa. Ekstrovertti tykkää halailla puolituttuja ja on ihanaa kuulla niiden kuulumisia, mutta seuraavassa hetkessä on jo joku muu ihanaa ja niitä ihania ystäviä (tai tuttuja) 13 tusinassa. Ja kyllä, todennäköisesti hän tarkoittaa kyllä, mitä sanoo, mutta vastaanottaja tulkitsee sen eri lailla.
"Oli tosi kiva nähdä. Nähdään taas." voi tarkoittaa törmätään kun tavataan, koska on kiva jutella ja vaihtaa kuulumiset ja ihmisten tapaaminen on yleensä kivaa tai voi tarkoittaa että haluaa olla aktiivisesti yhteydessä juuri sinun kanssasi ja tutustua paremmin ja nähdä vaivaa sen eteen.
Ja mitä se aito välittäminen on? Että on läsnä sulle siinä hetkessä? Vai että miettii sun asioita aktiivisesti kun ette oo yhdessä, että olispa kiva nähdä? Auttaa kun oot hädässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"oli tosi kiva tutustua" ja "meidän pitää tavata uudestaan" -fraasit ja petyn, kun ne eivät johdakaan mihinkään
Et kai vaan ole odottanut, että se toinen tekisi aina aloitteen? Eivät ne fraasit riitä, vaan pitää olla aktiivinen tapaamisessa. Molempien.
Vierailija kirjoitti:
Välillä on. Esim. oon ollut tosi otettu kaverini avautumisesta kuinka paljon hän arvostaa minua ja miten tärkeä ihminen olen hänelle ollut. Sittemmin hän piti vastaavat puheet erikseen lähes jokaiselle kaveripiirimme tyypille. Että en sitten ollutkaan niin erikoinen hänen elämässään. Eikä hän valehdellut, olin vaan odottanut muuta, koska itse en vastaavaa puhetta monelle pitäisi.
Tää on normaalia ekstrovertti-introvertti-eroa. Ekstrovertti tykkää halailla puolituttuja ja on ihanaa kuulla niiden kuulumisia, mutta seuraavassa hetkessä on jo joku muu ihanaa ja niitä ihania ystäviä (tai tuttuja) 13 tusinassa. Ja kyllä, todennäköisesti hän tarkoittaa kyllä, mitä sanoo, mutta vastaanottaja tulkitsee sen eri lailla.
"Oli tosi kiva nähdä. Nähdään taas." voi tarkoittaa törmätään kun tavataan, koska on kiva jutella ja vaihtaa kuulumiset ja ihmisten tapaaminen on yleensä kivaa tai voi tarkoittaa että haluaa olla aktiivis
Näin olen itsekin ajatellut, että introverttinä minulle "synkkaaminen" on niin paljon harvinaisempaa ja merkitsee siksi enemmän. Yleensä välttelen tästä nimenomaisesta syystä ekstrovertteja, koska arvostamme yksittäisiä ihmissuhteita ihan eri tavalla. Jollekin, joka on minulle yksi muutamasta, minä olenkin vain yksi kymmenien tai jopa satojen joukossa. Ja se näkyy.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"oli tosi kiva tutustua" ja "meidän pitää tavata uudestaan" -fraasit ja petyn, kun ne eivät johdakaan mihinkään
Et kai vaan ole odottanut, että se toinen tekisi aina aloitteen? Eivät ne fraasit riitä, vaan pitää olla aktiivinen tapaamisessa. Molempien.
Osaan olla vastavuoroinen. Näissä tapauksissa vastavuoroisuus ontuu nimenomaan toisella osapuolella. Vastaaminen kestää, sovitusta ei pidetä kiinni, tapaaminen siirtyy, aloitteita ei tule. Minulle riittää tutustumisen alussa muutama tällainen signaali, ja annan sitten jo omalta puoleltani olla.
-ap
Mitä hätäilet? Toisilla vain kestää kauemmin muodostaa ihmissuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä hätäilet? Toisilla vain kestää kauemmin muodostaa ihmissuhteita.
Jäin miettimään, olenko tosiaan jotenkin hätäinen. Jos esimerkiksi toinen osapuoli on sanonut, että palaa pian asiaan koska ehdittäisiin nähdä, niin mikä teistä on tämä "pian"? Tunteja, päiviä vai viikkoja? Entä viestien lukeminen ja vastailu? Mä tulkitsen päivien viiveen jo niin, ettei juuri kiinnosta, ellen tiedä henkilön elävän erityisen hektistä elämää. Kun tällaista tapahtuu sitten pari, kolmekin kertaa ennen kuin tutustuminen on päässyt alkua pidemmälle, niin jätän henkilön kohteliaasti rauhaan, muu olisi minusta jo creepyä ripustautumista ja jankkaamista.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hätäilet? Toisilla vain kestää kauemmin muodostaa ihmissuhteita.
Jäin miettimään, olenko tosiaan jotenkin hätäinen. Jos esimerkiksi toinen osapuoli on sanonut, että palaa pian asiaan koska ehdittäisiin nähdä, niin mikä teistä on tämä "pian"? Tunteja, päiviä vai viikkoja? Entä viestien lukeminen ja vastailu? Mä tulkitsen päivien viiveen jo niin, ettei juuri kiinnosta, ellen tiedä henkilön elävän erityisen hektistä elämää. Kun tällaista tapahtuu sitten pari, kolmekin kertaa ennen kuin tutustuminen on päässyt alkua pidemmälle, niin jätän henkilön kohteliaasti rauhaan, muu olisi minusta jo creepyä ripustautumista ja jankkaamista.
-ap
Päiviä, viikkoja, kuukausia? Olen itsekseni viihtyvää sorttia, mutta joskus on kivaa nähdä ihmisiä ja puuhastella jotain yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan tästä itseni. Tosin myös tiedostan (nykyään), että minulle on etenkin ollut ihan normaalin kuuloista keskustelua ja vuorovaikutusta sellainen ärähtely ja tietynlainen nyrkit pystyssä-asenne. Ikäänkuin se, että hyökkäys on paras puolustus vaikka kukaan ei mistään ole syyttänytkään.
Meillä ei koskaan kotona juteltu rennosti niitä näitä vaan jos ei ollut asiaa niin sitten oltiin hiljaa. Ei siinä oppinut mitään normaaleja sosiaalisia tapoja eikä edes avaamaan keskustelua kun ainoastaan silloin joku (eli jompi kumpi vanhemmista) puhui kun oli jotain moitittavaa eikä sen sanomista arasteltu eikä sitä pehmustettu mitenkään, vaan siinä mentiin suoraan asiaan ja yleensä jonkinasteisen raivon säestämänä. Sitten jos itsellä oli kerrottavaa / kysyttävää niin sitähän suorastaan pelkäsi avata suutaan kun tiesi että ärinää, huutoa ja haukkumista saa vastaukseksi.
Varsinkin teininä ja nuorena aikuisena olinkin ihan pihalla kaikesta, kun tietenkin kuvittelin ihan omiani kun joku oli vain normaalin mukava ja pidin suunnilleen kaikkea selvänä merkkinä kiinnostuksesta. Sitten vasta kun tuli se "suksihelvettiin"-tyyppinen palaute niin tajusin miettiä sitäkin, että ehkenpä toinen ei olekaan kiinnostunut. Joskus kyllä tuossakin vaan ajattelin toisen leikkivän vaikeasti tavoiteltavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"oli tosi kiva tutustua" ja "meidän pitää tavata uudestaan" -fraasit ja petyn, kun ne eivät johdakaan mihinkään
Et kai vaan ole odottanut, että se toinen tekisi aina aloitteen? Eivät ne fraasit riitä, vaan pitää olla aktiivinen tapaamisessa. Molempien.
Osaan olla vastavuoroinen. Näissä tapauksissa vastavuoroisuus ontuu nimenomaan toisella osapuolella. Vastaaminen kestää, sovitusta ei pidetä kiinni, tapaaminen siirtyy, aloitteita ei tule. Minulle riittää tutustumisen alussa muutama tällainen signaali, ja annan sitten jo omalta puoleltani olla.
-ap
Minäkin annan noissa tilanteissa ihan suosiolla olla. Oletan ettei toista kiinnosta seurani, ja vaikka kiinnostaisikin, en halua elämääni ihmistä, jolta en saa toivomaani vastakaikua. Tuo kuvailemasi käytös on sellaista, ettei sitä kukaan itseään kunnioittava ihminen jää katselemaan. Leikkiköön muiden kanssa.
Osa on aitoja ihmisiä sanoineen ja osa ei ole. Minullekin on käynyt noin. Muista itsekin olla rohkeasti aloitteellinen.
Vierailija kirjoitti:
Ja ei, kyse ei ole deittailusta. Tajusin juuri, että aloituksesta voi saada sellaisen kuvan. Ja olen nainen.
-ap
Kokemuksesta sanon että kaikki naiset eivät välitä seurustella toisten naisten kanssa tai on haasteita uskalluksessa ottaa sitä yhteyttä tai lähestyä uudelleen esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hätäilet? Toisilla vain kestää kauemmin muodostaa ihmissuhteita.
Jäin miettimään, olenko tosiaan jotenkin hätäinen. Jos esimerkiksi toinen osapuoli on sanonut, että palaa pian asiaan koska ehdittäisiin nähdä, niin mikä teistä on tämä "pian"? Tunteja, päiviä vai viikkoja? Entä viestien lukeminen ja vastailu? Mä tulkitsen päivien viiveen jo niin, ettei juuri kiinnosta, ellen tiedä henkilön elävän erityisen hektistä elämää. Kun tällaista tapahtuu sitten pari, kolmekin kertaa ennen kuin tutustuminen on päässyt alkua pidemmälle, niin jätän henkilön kohteliaasti rauhaan, muu olisi minusta jo creepyä ripustautumista ja jankkaamista.
-ap
Älä tulkitse suotta kaikkea vain itseksesi vaan kysy rohkeasti toisilta asioita.
Ja ei, kyse ei ole deittailusta. Tajusin juuri, että aloituksesta voi saada sellaisen kuvan. Ja olen nainen.
-ap