Eikö suhteen kuuluisi alussa olla kiihkeää huumaa?

Suosittelen, että tarkastelet tapaustasi graafisen/geometrisen tarkastelun kautta. Siitä voi käyttää termiä "parisuhdeseksin kulmakerroin".

 - Vaikutat olevan elämää kokenut henkilö, ja epäilemättä osaat hahmottaa miten rakkauselämän kertojen määrä on noin suuruusluokkana laskenut kohdallasi aikaisemmissa suhteissasi.

Vaihe 1  referenssikuvaajan laadinta

Vuosi 1. x krt/vko

Vuosi 2. x krt/vko

Vuosi 3. x krt/vko

Vuosi 4. x krt/vko

Vuosi 5. x krt/vko

jne teet tarpeeksi pitkän aika-akselin ja saat todennäköisesti jollain jyrkkyydellä alaspäin laskevan käyrän. Sanotaan, että hyvällä tuurilla kadenssi on laskenut viidessä vuodessa neljästä kerrasta kahteen kertaan viikossa.



Vaihe 2

Siirrät uutta identtistä kuvaajaa alaspäin siten, että vuoden 1 kohdalla ollaan mainitsemassasi 1krt/viikko vauhdissa. Käyrän putoamisjyrkkyydestä voi päätellä oikealta puolen suuruusluokan, montako vuotta kestätte yhteiseloa, ennen kuin käyrä tavoittaa X-akselilla 0krt/viikko lukumäärän. 



Arvelisin, ettei siihen kovin pitkää aikaa tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtavaa että huomioitte teinit.

Aikuisen seksuaalisuus ja lapsen/teinin seksuaalisuus ei ole samaa, vaikka vihreän liikkeen historiassa ajateltiin toisin.

Pitääkö sun mielestä teinien vanhempien pidättäytyä kokonaan seksistä?

 

 

Jos lapset on vuoroviikoilla toisen vanhemman luona, silloin voi panna vaikka koko ajan. Mutta lapsiviikolla on hyvää käytöstä ja luontaista häveliäisyyttäkin pidättäytyä lapsen kuullen. Alaikäiset lapset kun ei voi mihinkään kodistaan lähteä.

Se on heidänkin koti.

Entä kun on teinien ihan omat vanhemmat? Milloin heidän on soveliasta panna?

Kirjoittaja ei ilmeisesti tiedä, ettei seksiä tarvitse harrastaa nuorten tai kenenkään muun kuullen lainkaan. Voi sulkea ovet ja pitää huolen ettei kukaan kuule. Vaikkei ehkä siellä vihreiden menneisyydessä, josta hänellä ilmeisesti on kokemusta, näin ollutkaan. 

Kuuluisi! En ainakaan. Halua suhdetta, jossa ei ole mitään intohimoa (alussa)

Minulla ei ole enää. Olen aloittanut muutaman lyhyen suhteen vanhemmalla iällä, mutta huomannut, etten syty samalla tavalla enää. Lopulta olen päättänyt olla yksin, koska en tarvitse suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä kaikkea haaveilla mutta onko se sitten realismia. Itsellä kävi niin että ne naiset joiden kanssa tunsin huumaa en päässyt alkua pitemmälle vaan aina jouduin pettymään.

Nykyisen naisen kanssa päädyimme parisuhteeseen naisen aloitteesta. Fyysistä huumaa ja kiihkoa ei ole ikinä ollut. Parisuhde kuitenkin perustuu kaikkeen muuhun ja kaikki muu toimii mutta tuo asia minua on jäänyt vaivaamaan. Elämä ei tosin mene kuten elokuvissa. Valintoja...

Olisi tosi kiva kuulla toiselta, että juu en tunne sinua kohtaan mitään vetoa, mutta mentiin yhteen kun olet ihan kiva ja teit aloitteen. 

Minun mielestäni kuuluisi olla, tai muunlaiseen suhteeseen en haluaisikaan. En halua kämppistä vaan rakkaussuhteen, jos en olisi sitä saanut niin olisin sitten ollut yksin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla kaikki ne parisuhteet, joissa on ollut alussa kiihkeää huumaa, on osoittautuneet huonoiksi ja lopulta ei-kestäviksi suhteiksi. Sellaisiksi tunteiden vuoristorata-draamoiksi. 

Ne pari hyvää parisuhdetta, joista viimeisin jo 12 vuotta kestänyt avioliitto, on alkaneet ilman huumaa, ihan vaan kaveruudesta ja jotenkin henkinen puoli edellä, vaikka seksikin on tullut aika pian kuvaan mukaan ja se on ollut hyvää. 

Mä päädyin yhteen nykyiseni kanssa myös henkisen kemian kautta. Ihastuin ihmiseen / luonteeseen, kun oltiin tekemisissä. Fyysinen vetovoima ei varsinaisesti ollut läsnä kuviossa. Mutta sitten kun päästiin asiaan niin kieltämättä yllätyin, miten intohimoista voi olla! Viimeksi parikymppisenä on ollut näin kiihkeää vällyjen välissä ja ikää kuitenkin kummallakin. Itse kolkuttelen viittäkymppiä ja mies kuuttakymppiä... Vaikka alun huuma onkin siitä tasaantunut niin kyllä tuo fyysinen kemia silti tärkeää on edelleen. Vaikka pääpaino onkin kaikessa muussa, mikä meitä yhdistää niin kyllä tuo on se, mikä kruunaa kokonaisuuden. 

Miksi mies huumaantuisi sinusta, kun on jo huumaantunut ykkösvaimostaan ja nykyään hänen elämänsä prioriteetti on lapset? Sinä olet silloin tällöin pantava h oro

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen mies on sellainen. Pakottava tarve seksiin tulee keskimäärin kerran viikossa ja nykyaikana monilla penis lautautuu kuukaudenkin että herää edes jonkinlaisia teini-ikäisiä olotiloja.

Miehet on nelikymppisenä sellaisia ettei seksi kiinnosta ja ei ole niin intohimoinen enää.

Naisten pitäisi miesten kanssa olla niin että oppisi arvostamaan miehen aktiivisia vuosia parikymppisestä kolmeenkymppiin. Ne halut katoaa radikaalisti kun ikää tulee. Turha silloin on sitten itkeä että nyt kyllä panettaa, kun miestä ei enää paneta juurikaan.

Juna meni jo, paitsi Yyterin juna. Se puksuttaa menemään joka kesä.

Etenkin pitkään aviossa olleet naiset saattaa yllättyä tästä. Pitäisi osata panna nuorena, koska vanhempana ei kauheesti paneta. Tätä ei monet ymmärrä oikein ja sama muuten pätee siihen että asioita jätetään eläkepäiviin tehtäväksi.

Ei eläkkeellä kauheesti energioita ja liikkuvuutta ol

Kovin liikutaan eri piireissä, kun itselläni on olleet ne kiihkeimmät suhteet neljänkympin korvilla ja reippaasti ylikin, itseni ikäisten + vielä vanhemman kanssa... ei voi moittia haluja kumminkaan puolin! :)

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni kuuluisi olla, tai muunlaiseen suhteeseen en haluaisikaan. En halua kämppistä vaan rakkaussuhteen, jos en olisi sitä saanut niin olisin sitten ollut yksin.

Tätä mieltä itsekin. Edellisessä suhteessa sen huomasi, ettei toinen ollut minusta "huumaantunut", vaan taisin olla juurikin jokin järkivalinta.

Siinä kohtaa, kun itse olet malttamattomana odottanut, että vietätte pitkästä aikaa aikaanne vain kaksin, niin että saisi keskittyä vain toisiinsa. Toinen ilmoittaakin suunnitelmien muuttuneen, ei ollakaan kahdestaan, mutta hyvin silti voidaan viettää aikaa yhdessä:)

Niin siinä kohtaa mielessäni totesin, että antaa sitten olla. Jos toiselle on ihan sama vietetäänkö aikaa kaksin vai ei, niin ei ne ajatukset minua kohtaan taida olla kuin korkeintaankin kaverilliset. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu suhteesta ja ihmisen luonteesta. Eivät kaikki ole kiihkeitä ja suurimmalle osalle riittää kerta viikossa.

Siis aluksi kuuluu olla, eihän sitä hauskinta vaihetta ole muutoin ollenkaan, kun ensimmäisen kuukauden aikana nussitaan 100 kertaa ja sitten jos yhteiselo ei toimi, erotaan ja todetaan, olipas taas yksi parhaista kuukausista, mitä on koskaan tullut vietettyä ja näin syntyy se win-win tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen mies on sellainen. Pakottava tarve seksiin tulee keskimäärin kerran viikossa ja nykyaikana monilla penis lautautuu kuukaudenkin että herää edes jonkinlaisia teini-ikäisiä olotiloja.

Miehet on nelikymppisenä sellaisia ettei seksi kiinnosta ja ei ole niin intohimoinen enää.

Naisten pitäisi miesten kanssa olla niin että oppisi arvostamaan miehen aktiivisia vuosia parikymppisestä kolmeenkymppiin. Ne halut katoaa radikaalisti kun ikää tulee. Turha silloin on sitten itkeä että nyt kyllä panettaa, kun miestä ei enää paneta juurikaan.

Juna meni jo, paitsi Yyterin juna. Se puksuttaa menemään joka kesä.

Etenkin pitkään aviossa olleet naiset saattaa yllättyä tästä. Pitäisi osata panna nuorena, koska vanhempana ei kauheesti paneta. Tätä ei monet ymmärrä oikein ja sama muuten pätee siihen että asioita jätetään eläkepäiviin tehtäväksi.

Ei eläkkeellä kauheesti energioita ja liikkuvuutta ol

En tiedä mistä tietosi yli 40 v elämäntyyliin kumpuavat. Näin 55v voin kertoa,että jokainen mainitsemasi seikka ei vastaa omaa, mieheni taikka laajan samanikäisten ystäväpiirin elämää millään tavalla, päinvastoin. Ap lisänä, kyllä sitä kipinää tulisi olla ainakin pari vuotta. Mutta jos ystävyystyylinen suhde riittää,antaa mennä vaan.