Lue keskustelun säännöt.
Kaduttaa, että otin miehen jolla lapsia ja ex-vaimo
09.12.2024 |
Rakastan kyllä tätä miestä sydämestäni. Olen ollut itsekin parisuhteessa, mutta en naimisissa eikä minulla ole lapsia ennestään.
Minua vain vaivaa, että mies ei tunnu enää olevan niin innoissaan mistään, kun on jo kokenut kaiken toisen kanssa. Plussaa tietenkin on, että tiedän hänen olevan hyvä isä ja olleen hyvä puoliso, ja sitä hän on minullekin. Koen silti niin, että mies pisti kaikki paukut ekaan liittoon ja nyt vaan roikkuu kanssani, kun hänen exänsä löysi toisen miehen ja vaihtoi lennosta.
Itselleni kaikki tuntuu uudelta ja jännittävältä; häät, tuleva lapsemme. En tiedä enää mitä ajatella, koen että olisiko tämä kaikki pitänyt kokea jonkun kanssa jolle myös tämä on eka kerta, joka olisi yhtä innoissaan kuin minä.
Kommentit (41)
Kuulostaa aika kauhealta, ettei mies ole innoissaan. Laimeaa? Ei ole tunteva? Sinä välität.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eka karkki parhaimmalle maistuu.
No ei ainakaan omalla kohdalla eka parisuhde ollut hyvä tai parempi
Vierailija kirjoitti:
Oi miksi, oi miksi ottaa lisääntynyt riesakseen, tulee ne kakarat, aikanaan kakaroiden kakarat, , ex-puoliso, ex-suku jne. kaupanpäälle, halusit tai et.
Pakene tai kärsi!
Lapset eivät tässä ole millään tapaa ongelma, rakastan heitä kovasti ja he ovat minulle todella tärkeitä.
Onko kukaan suomalainen nainen ollut koskaan mihinkään tyytyväinen? Siksi en ikinä ala enää suhteeseen sellaisen kanssa.
Ongelman ydin saattaa olla myös se, että miehesi tuli jätetyksi exänsä toimesta, eli toisin sanottuna mies olisi vielä jatkanut exänsä kanssa, jos hänen exänsä ei olisi päättänyt toisin. Minä kärsin ihan samanlaisista ajatuksista, että miehelle exä oli se, johon panosti, ja minä nyt olen vain joku korvike. Miehen exä myös jätti hänet toisen miehen vuoksi, ja me tapasimme (liian) pian heidän eronsa jälkeen.
Minulla on myös lapsia (kuten miehelläkin exänsä kanssa) ja minä olen myös ollut naimisissa. Ei siis ole edes kyse siitä, ettäkö kokemuspohja olisi erilainen. Ongelma on vain se, ettei mies jättänyt exäänsä, vaan olisi jatkanut hänen kanssaan, jos olisi saanut valita. En oikein tiedä, miten tästä voisi päästä yli. Hän on todella hyvä mies, hyvä isä, huomioiva kumppani, ja minä tuhoan tämän suhteen, jos en pääse tästä ns. mustasukkaisuudesta yli.
Itse jätin exäni, että miehellä ei ole samaa tarvetta epävarmuuteen siitä, että olisinko minä halunnut jatkaa exäni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuule, siihen saattaa olla ihan syynsä, että miehesi exä vaihtoi lennosta uuteen. Ehkä miehesi ei ollut innostunut edes siitä aiemmasta perheestään. Miehesi exä ei sitä tietenkään sinulle kerro (eikä miehesi myönnä).
Joo siihe on varmasti syy, nimittäin naisessa. Halunnu uutta kullia kun mies on alkanu tuntua tylsältä.
Vierailija kirjoitti:
Ongelman ydin saattaa olla myös se, että miehesi tuli jätetyksi exänsä toimesta, eli toisin sanottuna mies olisi vielä jatkanut exänsä kanssa, jos hänen exänsä ei olisi päättänyt toisin. Minä kärsin ihan samanlaisista ajatuksista, että miehelle exä oli se, johon panosti, ja minä nyt olen vain joku korvike. Miehen exä myös jätti hänet toisen miehen vuoksi, ja me tapasimme (liian) pian heidän eronsa jälkeen.
Minulla on myös lapsia (kuten miehelläkin exänsä kanssa) ja minä olen myös ollut naimisissa. Ei siis ole edes kyse siitä, ettäkö kokemuspohja olisi erilainen. Ongelma on vain se, ettei mies jättänyt exäänsä, vaan olisi jatkanut hänen kanssaan, jos olisi saanut valita. En oikein tiedä, miten tästä voisi päästä yli. Hän on todella hyvä mies, hyvä isä, huomioiva kumppani, ja minä tuhoan tämän suhteen, jos en pääse tästä ns. mustasukkaisuudesta yli.
Itse jätin exäni, että miehellä ei ole samaa tarvetta ep
Kiitos kun jaoit kokemuksesi. Oletko keskustellut miehesi kanssa? Oma mieheni tietenkin kiistää asian, että olisin vain joku korvike. Ei silti puhu koskaan mitään sinne päinkään, että olisin hänelle erityinen, elämänsä rakkaus tai muutakaan. Taidan vain olla kalpea varjo exän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mun luonteella en kyllä ole mistään yhtä innoissaan kuin vaimoni. Olen paljon tasaisempi luonne, en innostu enkä pety yhtä kovaa kuin hän.
Voi siis olla ihan siitäkin kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelman ydin saattaa olla myös se, että miehesi tuli jätetyksi exänsä toimesta, eli toisin sanottuna mies olisi vielä jatkanut exänsä kanssa, jos hänen exänsä ei olisi päättänyt toisin. Minä kärsin ihan samanlaisista ajatuksista, että miehelle exä oli se, johon panosti, ja minä nyt olen vain joku korvike. Miehen exä myös jätti hänet toisen miehen vuoksi, ja me tapasimme (liian) pian heidän eronsa jälkeen.
Minulla on myös lapsia (kuten miehelläkin exänsä kanssa) ja minä olen myös ollut naimisissa. Ei siis ole edes kyse siitä, ettäkö kokemuspohja olisi erilainen. Ongelma on vain se, ettei mies jättänyt exäänsä, vaan olisi jatkanut hänen kanssaan, jos olisi saanut valita. En oikein tiedä, miten tästä voisi päästä yli. Hän on todella hyvä mies, hyvä isä, huomioiva kumppani, ja minä tuhoan tämän suhteen, jos en pääse tästä ns. mustasukkaisuudesta yli.
Itse jä
Kiitos kun jaoit kokemuksesi. Oletko keskustellut miehesi kanssa? Oma mieheni tietenkin kiistää asian, että olisin vain joku korvike. Ei silti puhu koskaan mitään sinne päinkään, että olisin hänelle erityinen, elämänsä rakkaus tai muutakaan. Taidan vain olla kalpea varjo exän jälkeen.
Noh, meillä on asiasta jauhettu jo vähän liikaakin, useita kertoja, ja pitkällä aikavälillä, että nykyään aiheen mainitseminenkin aiheuttaa kunnon riidan. Varmaan alunperin sanoikin jotain, mitä halusin kuulla, mutta kun olisin edelleen tarvinut vahvistusta asiasta (ja myönnettäköön, ettei omakaan tyyli ole aina ollut rakentavimmasta päästä), niin nykyään mies on niin kypsä kuulemaan yhtään mitään exäänsä liittyvää minun suustani, että aletaan olla siinä pisteessä, että tämä suhde loppuu, jos en pääse noista ajatuksista eroon. Mies repii pelihousut heti, jos mainitsenkin asiasta negatiiviseen sävyyn.
Ymmärrän hänen turhautumisensa tietysti myös. Eihän hän sille mitään voi, että tilanne on se, että hänen exänsä jätti hänet, ja varmaan hän kuitenkin haluaisi olla minun kanssani nyt. Vaikeahan siihen on koskaan saada selvyyttä, että jos hänen exänsä ja minä olisimme olleet samalla viivalla samalla hetkellä, kumman hän olisi valinnut. En edes tiennyt miestä silloin, kun hän meni exänsä kanssa yhteen, vaan tapasimme vasta heidän eronsa jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:stä tuntuu.
Haloo, kuka nyt jaksaa viikkokaupalla olla mistään innoissaan, saati jostain lapsellisista väriteemoitetuista prinsessaleikeistä? Mä en ole koskaan ollut niistä innoissani, vaikka olen ollut kahdesti morsian.
Ekalla kerralla ompelin itselleni mekon, joka oli kesken vielä hääpäivän aamuna. Tokalla kerralla ostin alesta valkoisen trikoomekon. Kumpikin kolttu lensi roskikseen, kuten kumpikin mies.
Eli kannattaisi olla innoissaan, niin saisi pysyvyyttä elämään.
Vierailija kirjoitti:
Kuule, siihen saattaa olla ihan syynsä, että miehesi exä vaihtoi lennosta uuteen. Ehkä miehesi ei ollut innostunut edes siitä aiemmasta perheestään. Miehesi exä ei sitä tietenkään sinulle kerro (eikä miehesi myönnä).
Syy eroon on aina naisessa. 80% eroista lähtee naisen aloitteesta (lue: kaipaa jännää kullia) ja 20% miesten alotteesta (lue: nainen sekopää joka vaaraksi muille)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, siihen saattaa olla ihan syynsä, että miehesi exä vaihtoi lennosta uuteen. Ehkä miehesi ei ollut innostunut edes siitä aiemmasta perheestään. Miehesi exä ei sitä tietenkään sinulle kerro (eikä miehesi myönnä).
Syy eroon on aina naisessa. 80% eroista lähtee naisen aloitteesta (lue: kaipaa jännää kullia) ja 20% miesten alotteesta (lue: nainen sekopää joka vaaraksi muille)
Meinaat, ettei ole miehiä, jotka ovat sekopäitä ja vaaraksi muille? Aikamoinen ajatus, ja tilastot kertovat kyllä muuta (myös miehiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta tapahtuu yleensä muiden miesten toimesta, siis isä, veli, poika, samaa sukupuolta oleva puoliso..).
Ja siksi toisekseen, moni mies vain on surkea puoliso ilman, että kumpikaan osapuoli on millään tapaa sekopää, ja jotkut nyt vaan ei sovi yhteen. Miehille avioliitolla on myös statusmerkitystä enemmän kuin naisille (esim. perheelliset miehet pärjää työelämässä paremmin kuin perheettömät, kun taas naisille tuo vaikutus voi olla jopa päin vastoin). Näissä tilanteissa mies saattaa jäädä roikkumaan avioliittoon, vaikka suhde onkin jo kuollut, ja nainen on sitten se, joka nostaa kissan pöydälle.
Monesti naiset myös vain hoitavat perheeseen liittyviä asioita enemmän, eli voi olla, että molemmat haluaa erota, mutta nainen on se, joka selvittää, mistä avioerolomake löytyy, täyttää sen ja lähettää sen. Mies ei laita tikkua ristiin erotakseen, vaikkei kiinnostaisikaan enää olla avioliitossa.
Kuulostaa hyvin paljon samalta, kuin tilanteeni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule, sinun rakkautesi ei ole tuosta miehestä riippuvaista, vaan on sinussa vaikka olisit sinkku. Mies vaan loisii siinä. Repäisepä laastari ja anna huomiosi jollekin sellaiselle, joka ansaitsee sen
Niinpä. Ihan kaikkien hortsujen ei kantsis pariutua.
Ei se järvi soutamalla kulu, mutta veneen mukana voi tulla painava ankkuri ja täysi katiska...
Tuo on aika tyypillinen tilanne uusperheissä.Ihan etsimättä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Ihan tosta vaan sen miehenkö otit? Paniko mies yhtään vastaan?
Vierailija kirjoitti:
Oi miksi, oi miksi ottaa lisääntynyt riesakseen, tulee ne kakarat, aikanaan kakaroiden kakarat, , ex-puoliso, ex-suku jne. kaupanpäälle, halusit tai et.
Pakene tai kärsi!
Ei tule kun ajoissa hankkiutuu niistä eroon! Niin minäkin tein ja nyt on oikein hyvä.
Ei välttämättä maistu.