Miksi ihmiset haluaa dramatisoida kokemuksiaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää kaiken dramatisointi on apinoitu rapakon takaa jenkeiltä. Vastoinkäymisiin toki ihmiset suhtautuu eri tavoin ja niistä pitää puhua, mutta kyllä mä koen valtavaa myötähäpeää sellasille, jotka räkäposkella sellainen dramaattisen pimpelipomoeli musan säestämänä avautuu asioistaan TV:ssä, somessa jne. Itse koen sen eräänlaiseksi huomiohuoraamiseksi.

Vatvominen kertoo taas siitä, että meidän elämä on aivan liian helppoa nykyään eli on aikaa vatkata ajatuksiaan koko ajan. 

Psykiatri Jari Sinkkonen puhui tästä samasta asiasta aikaisemmin. Vastoinkäymisten viihteellisyyteen liittyy lieveilmiönä tämä po. dramatisointikin ja suoranainen valehtelukin lisäteh

En minä niitä vähättele, kukin saa surra mitä lystää. Ihmettelen ja vierastan ihmeellistä julkista vatvomista ja tavallisten elämänkokemusten valjastamista huomion kerjäämiseen. Kaikilta kuolee joskus isovanhempi, valtaosa ei itke asiaa vuosien päästäkin julkisessa kanavassa.

Tuota kutsutaan vähättelyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää kaiken dramatisointi on apinoitu rapakon takaa jenkeiltä. Vastoinkäymisiin toki ihmiset suhtautuu eri tavoin ja niistä pitää puhua, mutta kyllä mä koen valtavaa myötähäpeää sellasille, jotka räkäposkella sellainen dramaattisen pimpelipomoeli musan säestämänä avautuu asioistaan TV:ssä, somessa jne. Itse koen sen eräänlaiseksi huomiohuoraamiseksi.

Vatvominen kertoo taas siitä, että meidän elämä on aivan liian helppoa nykyään eli on aikaa vatkata ajatuksiaan koko ajan. 

Psykiatri Jari Sinkkonen puhui tästä samasta asiasta aikaisemmin. Vastoinkäymisten viihteellisyyteen liittyy lieveilmiönä tämä po. d

Ok, jos sinusta siltä tuntuu. Siitä ei toki ole oikeasti kyse.

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset ei toimi, kommentoin tietojen tarkistamiseen vain sen, että paljon vaikeampiakin asioita toimittaja voi selvittää kuin se, onko joku isätön vai ei. Kokemus isättömyydestä on sitten eri asia eikä siitä kertova varmaankaan tahtoisi valehdella, että isä on oikeasti ollut elossa koko ajan. Hän kertoisi kuten asia on, mikä olisi paljon mielenkiintoisempaa kuin valehtelu isän kuolemasta (siis toimittajan näkökulmasta).

Ei kannata valehdella julkisuuteen, siitä jää jossain vaiheessa aina kiinni. Sitä ennenkin on jo nolannut itsensä niiden silmissä, jotka tietävät totuuden. Tosin patologista valehtelijaa se tuskin haittaa. Hän ehkä itse uskoo tarinoihinsa. Ainahan kokemus faktat päihittää? Tms.

 

Kokemus on aika oleellinen osa esimerkiksi isättömyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää kaiken dramatisointi on apinoitu rapakon takaa jenkeiltä. Vastoinkäymisiin toki ihmiset suhtautuu eri tavoin ja niistä pitää puhua, mutta kyllä mä koen valtavaa myötähäpeää sellasille, jotka räkäposkella sellainen dramaattisen pimpelipomoeli musan säestämänä avautuu asioistaan TV:ssä, somessa jne. Itse koen sen eräänlaiseksi huomiohuoraamiseksi.

Vatvominen kertoo taas siitä, että meidän elämä on aivan liian helppoa nykyään eli on aikaa vatkata ajatuksiaan koko ajan. 

Psykiatri Jari Sinkkonen puhui tästä samasta asiasta aikaisemmin. Vastoinkäymisten viihteellisyyteen liittyy lieveilmiönä tämä po. dramatisointikin ja suoranainen valehtelukin lisäteh

En minä niitä vähättele, kukin saa surra mitä lystää. Ihmettelen ja vierastan ihmeellistä julkista vatvomista ja tavallisten elämänkokemusten valjastamista huomion kerjäämiseen. Kaikilta kuolee joskus isovanhempi, valtaosa ei itke asiaa vuosien päästäkin julkisessa kanavassa.

Miksi isovanhemman kuolemasta ja siihen liittyvästä surusta ei saisi puhua esimerkiksi somessa? Joillekin isovanhemmat on hyvinkin läheisiä ja kuolema voi olla suuri suru.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää kaiken dramatisointi on apinoitu rapakon takaa jenkeiltä. Vastoinkäymisiin toki ihmiset suhtautuu eri tavoin ja niistä pitää puhua, mutta kyllä mä koen valtavaa myötähäpeää sellasille, jotka räkäposkella sellainen dramaattisen pimpelipomoeli musan säestämänä avautuu asioistaan TV:ssä, somessa jne. Itse koen sen eräänlaiseksi huomiohuoraamiseksi.

Vatvominen kertoo taas siitä, että meidän elämä on aivan liian helppoa nykyään eli on aikaa vatkata ajatuksiaan koko ajan. 

Psykiatri Jari Sinkkonen puhui tästä samasta asiasta aikaisemmin. Vastoinkäymisten viihteellisyyteen liittyy lieveilmiönä tämä po. d

Tosi monelle onkin, mutta menetystä ei silti vatvota julkisesti vuosia tai vuosikymmeniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää kaiken dramatisointi on apinoitu rapakon takaa jenkeiltä. Vastoinkäymisiin toki ihmiset suhtautuu eri tavoin ja niistä pitää puhua, mutta kyllä mä koen valtavaa myötähäpeää sellasille, jotka räkäposkella sellainen dramaattisen pimpelipomoeli musan säestämänä avautuu asioistaan TV:ssä, somessa jne. Itse koen sen eräänlaiseksi huomiohuoraamiseksi.

Vatvominen kertoo taas siitä, että meidän elämä on aivan liian helppoa nykyään eli on aikaa vatkata ajatuksiaan koko ajan. 

Psykiatri Jari Sinkkonen puhui tästä samasta asiasta aikaisemmin. Vastoinkäymisten v

Tosi monelle onkin, mutta menetystä ei silti vatvota julkisesti vuosia tai vuosikymmeniä.

Mikä siinä sitten niin rassaa? Minusta on ihan hyvä että kokemuksista ja tunteista puhutaan. Hiljaa yksin kärsiminen ja sureminen on yliarvostettua.

Et ole ollut elämässä sitä heidän perhe-elämäänsä, et voi tietää mitä on taustalla. Ja voihan kyseessä olla isäpuoli. Minä uskon ihmisiä silloin kun siitä ei ole minulle mitään haittaa vaikka kyseessä olisikin valhe tai silloin kun olen kohtuullisen varma että puhuvat totta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää kaiken dramatisointi on apinoitu rapakon takaa jenkeiltä. Vastoinkäymisiin toki ihmiset suhtautuu eri tavoin ja niistä pitää puhua, mutta kyllä mä koen valtavaa myötähäpeää sellasille, jotka räkäposkella sellainen dramaattisen pimpelipomoeli musan säestämänä avautuu asioistaan TV:ssä, somessa jne. Itse koen sen eräänlaiseksi huomiohuoraamiseksi.

Vatvominen kertoo taas siitä, että meidän elämä on aivan liian helppoa nykyään eli on aikaa vatkata ajatuksiaan koko ajan. 

Psykiatri Jari Sinkkonen puhui täs

Ehkä sellainen omaan itseensä ja tunteisiinsa käpertyminen huomiota kerjäten rassaa muuten vaan. En osaa sen tarkemmin eritellä. Ehkä auttaisi jos tekisin tästä tunteesta itkuvideoita someen, pitäisi varmaan kokeilla.

Tunteista kannattaa puhua, se on totta. Se on eri asia kuin julkinen vatvominen, onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

 

 

 

Ehkä sellainen omaan itseensä ja tunteisiinsa käpertyminen huomiota kerjäten rassaa muuten vaan. En osaa sen tarkemmin eritellä. Ehkä auttaisi jos tekisin tästä tunteesta itkuvideoita someen, pitäisi varmaan kokeilla.

Tunteista kannattaa puhua, se on totta. Se on eri asia kuin julkinen vatvominen, onneksi.

Mistä sitten saa kertoa julkisesti ja mistä ei? Sehän on jokaisen oma valinta millaista sisältöä katsoo ja mitä ei.

On muuten psyykkisesti jotenkin helpompaa valittaa keksittyjä tai suurenneltuja ongelmia kuin niitä oikeita. Oikeisiin ongelmiin, ainakin jos ne ovat jotain lapsuusaikaisia, liittyy yleensä enemmän tai vähemmän häpeää. Ainakin oma psyykeni toimii näin. Huomionhakuisena teininä valitin vaikka jotain olemattoman lieviä nivelkipuja mutta salasin, että meidän isällä oli jäätävä alkoholiongelma ja lapset oli täysin heitteillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

 

 

 

Ehkä sellainen omaan itseensä ja tunteisiinsa käpertyminen huomiota kerjäten rassaa muuten vaan. En osaa sen tarkemmin eritellä. Ehkä auttaisi jos tekisin tästä tunteesta itkuvideoita someen, pitäisi varmaan kokeilla.

Tunteista kannattaa puhua, se on totta. Se on eri asia kuin julkinen vatvominen, onneksi.

Mistä sitten saa kertoa julkisesti ja mistä ei? Sehän on jokaisen oma valinta millaista sisältöä katsoo ja mitä ei.

Saa kertoa mistä haluaa, ei kukaan ole mitään kieltämässä. Taas kerran kuitenkin kertominen on eri asia kuin vatvominen.

Onneksi tosiaan somessa saa helposti valita mitä katsoo.

Mun mielestä someen ei kannattaisi mennä ylipäätään mistään asiasta kertomaan, ja vieläpä omalla naamalla. Joillakin on niin outo tapa tulkita kaikkea, että kohta siitä kerrotusta puhutaan ympäriinsä muunneltua totuutta ja sitten asioista, joista ei ole somessa kertonut, niin kerrotun perusteella on tulkittu, miten niiden on pakko olla ja niin edelleen. Siinä on sitten sellaisessa hullunmyllyssä ja pyörityksessä, ettei ole tosikaan. Hyvä lähteä sitten oikomaan vääristeltyjä, kun ihmiset uskovat sen minkä haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

 

 

 

Ehkä sellainen omaan itseensä ja tunteisiinsa käpertyminen huomiota kerjäten rassaa muuten vaan. En osaa sen tarkemmin eritellä. Ehkä auttaisi jos tekisin tästä tunteesta itkuvideoita someen, pitäisi varmaan kokeilla.

Tunteista kannattaa puhua, se on totta. Se on eri asia kuin julkinen vatvominen, onneksi.

Mistä sitten saa kertoa julkisesti ja mistä ei? Sehän on jokaisen oma valinta millaista sisältöä katsoo ja mitä ei.

Saa kertoa mistä haluaa, ei kukaan ole mitään kieltämässä. Taas kerran kuitenkin kertominen on eri asia kuin vatvominen.

Onneksi tosiaan somessa saa helposti valita mitä katsoo.

Miksi vatvot sitä mitä toiset julkaisee somessa?

Vierailija kirjoitti:

Et ole ollut elämässä sitä heidän perhe-elämäänsä, et voi tietää mitä on taustalla. Ja voihan kyseessä olla isäpuoli. Minä uskon ihmisiä silloin kun siitä ei ole minulle mitään haittaa vaikka kyseessä olisikin valhe tai silloin kun olen kohtuullisen varma että puhuvat totta. 

Niinpä. Jos olisin nuorena kertonut minkälaista helvettiä meillä oli kotona tuskin kukaan olisi uskonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

 

 

 

Ehkä sellainen omaan itseensä ja tunteisiinsa käpertyminen huomiota kerjäten rassaa muuten vaan. En osaa sen tarkemmin eritellä. Ehkä auttaisi jos tekisin tästä tunteesta itkuvideoita someen, pitäisi varmaan kokeilla.

Tunteista kannattaa puhua, se on totta. Se on eri asia kuin julkinen vatvominen, onneksi.

Mistä sitten saa kertoa julkisesti ja mistä ei? Sehän on jokaisen oma valinta

En vatvo, vastailen kysymyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

 

 

 

Ehkä sellainen omaan itseensä ja tunteisiinsa käpertyminen huomiota kerjäten rassaa muuten vaan. En osaa sen tarkemmin eritellä. Ehkä auttaisi jos tekisin tästä tunteesta itkuvideoita someen, pitäisi varmaan kokeilla.

Tunteista kannattaa puhua, se on totta. Se on eri asia kuin julkinen vatvominen, onneksi.

Mistä sitten saa kertoa julk

En vatvo, vastailen kysymyksiin.

Vatvomiselta tuo näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

 

 

 

Ehkä sellainen omaan itseensä ja tunteisiinsa käpertyminen huomiota kerjäten rassaa muuten vaan. En osaa sen tarkemmin eritellä. Ehkä auttaisi jos tekisin tästä tunteesta itkuvideoita someen, pitäisi varmaan kokeilla.

Tunteista kannattaa puhua, se on totta. Se on eri asia kuin julkinen vatvominen, onneksi.

Ok. Et siis tiedä mitä vatvominen tarkoittaa.

Mummoni kuolema oli itselleni tosi raskas tapahtuma johtuen olosuhteista. Luulen että siitä kehittyi jonkinlainen ptsd.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

 

 

 

Ehkä sellainen omaan itseensä ja tunteisiinsa käpertyminen huomiota kerjäten rassaa muuten vaan. En osaa sen tarkemmin eritellä. Ehkä auttaisi jos tekisin tästä tunteesta itkuvideoita someen, pitäisi varmaan kokeilla.

Tunteista kannattaa puhua, se on totta.

Ok. Et siis tiedä mitä vatvominen tarkoittaa.

Et siis tiedä mitä vastoinkäymisistä puhuminen tarkoittaa. Ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

 

 

 

Ehkä sellainen omaan itseensä ja tunteisiinsa käpertyminen huomiota kerjäten rassaa muuten vaan. En osaa sen tarkemmin eritellä. Ehkä auttaisi jos tekisin tästä tunteesta itkuvideoita someen, pitäisi varmaan kokeilla

Onko jotain perustelua?