Miksi ihmiset haluaa dramatisoida kokemuksiaan?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ystävä, jolla on tapana dramatisoida joka asiaa. Hänen lapsensa syntyi keskosena rv 36+4 ja tätä jaksetaan vatvoa jokaisessa lapsiin liittyvissä keskustelussa. Lisäksi hän järkyttyy, jos on ollut jossain paikassa ennen jotain dramaattista tapahtuma. Hän oli ollut kauppakeskus Valkeassa kuukausi ennen siellä tapahtunutta puukotusta ja sitä jaksetaan kauhistella.

Mulla on samanlainen tuttu. Jos Helsingissä tapahtuu jotain, se uhri olisi voinut olla hän, kun hän kävi siellä puoli vuotta sitten. Hänellä on pikkuhiljaa mennyt monta kaupunkia boikottiin, kun siellä on piesty/tapettu joku ihminen joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ainoa varma totuus on, että sinä et voi tietää tuonkaan perheen todellista taloudellista tilannetta, sitä miten ne rahat on jakautuneet ja käytetty perheessä ja muten asiat on menneet papereilla."

Tiedän varmuudella, että perhe ei ole elänyt sosiaalituilla, koska molemmilla vanhemmilla oli hyvät työpaikat ja tulot, joiden perusteella sosiaalitukia ei saa. Eli tiedän, että ko. henkilö valehtelee ja niin tietävät monet muutkin. On tyhmää valehdella tuollaisesta asiasta. Jos talousvaikeuksia oli, valehtelu romuttaa niistäkin puhumisen.

Mutta eipä asia mulle kuulu, jos joku välttämättä tahtoo itsensä nolata. Ikävästi tuollainen vain romuttaa uskoa muidenkin kertomuksiin, kun ei tiedä kuka näistä oikeasti on elänyt sosiaalituilla köyhän lapsuuden. 

 

Tai sitten olet ymmärtänyt jotain v

Aloittaja puhuu dramatisoinnista ja somesta, siellä tavoitellaan dramaattisilla kertomuksilla huomiota ja jotkut sitten toimivat samalla konseptilla myös tavallisessa mediassa. Silloin tulisi tarpeeseen tarkistella ihmisten kertomat asiat myös muista lähteistä, sillä draamanhakuiset sepittelijät ja huomiota hakevat hakeutuvat myös perinteiseen mediaan haastateltaviksi.

Aloittaja ei kylläkään mainitse somea sanallakaan. Joten mistä ihmeestä vedät näitä päätelmiäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ainoa varma totuus on, että sinä et voi tietää tuonkaan perheen todellista taloudellista tilannetta, sitä miten ne rahat on jakautuneet ja käytetty perheessä ja muten asiat on menneet papereilla."

Tiedän varmuudella, että perhe ei ole elänyt sosiaalituilla, koska molemmilla vanhemmilla oli hyvät työpaikat ja tulot, joiden perusteella sosiaalitukia ei saa. Eli tiedän, että ko. henkilö valehtelee ja niin tietävät monet muutkin. On tyhmää valehdella tuollaisesta asiasta. Jos talousvaikeuksia oli, valehtelu romuttaa niistäkin puhumisen.

Mutta eipä asia mulle kuulu, jos joku välttämättä tahtoo itsensä nolata. Ikävästi tuollainen vain romuttaa uskoa muidenkin kertomuksiin, kun ei tiedä kuka näistä oikeasti on elänyt sosiaalituilla köyhän lapsuuden. 

Ei ollutkaan aloittaja, mutta joku ekalla sivulla puhui somekulttuurista. Siellä huomiota saa dramaattisilla tarinoilla ja avautumisilla. Perinteisessä mediassa pitäisi kuitenkin noudattaa normaaleja journalistisia periaatteita siitä, että tosiasiat tarkistetaan. Kuten nyt vaikka se onko joku kasvanut isättömänä vai onko hänen oikea ammattinsa se minkä väittää sen olevan. Suurin osa faktoista on kuitenkin helppo tarkastaa. Jos on valehdellut yhdestä asiasta, on voinut valehdella muistakin eli silloin haastattelu jäisi tekemättä, jos jää kiinni valheesta.

 

Oliko lasten/lapsen biologinen isä? Juridinen isä? Oliko vanhemman ja lapsen välistä suhdetta olemassa?

"Kuten nyt vaikka se onko joku kasvanut isättömänä vai onko hänen oikea ammattinsa se minkä väittää sen olevan. Suurin osa faktoista on kuitenkin helppo tarkastaa. Jos on valehdellut yhdestä asiasta, on voinut valehdella muistakin eli silloin haastattelu jäisi tekemättä, jos jää kiinni valheesta."

Miten ja mistä tuollaista voi tarkistaa onko joku kasvanut isättömänä vai ei? Isätön kun voi olla monella eri tavalla, eikä vanhemmuussuhteita todellakaan voi arvioida ulkoapäin.

Syitä voi olla monia. Enemmän minua ihmetyttää mikä saa aloittajan kysymään tätä samaa asiaa moneen kertaan. 

Vierailija kirjoitti:

"Kuten nyt vaikka se onko joku kasvanut isättömänä vai onko hänen oikea ammattinsa se minkä väittää sen olevan. Suurin osa faktoista on kuitenkin helppo tarkastaa. Jos on valehdellut yhdestä asiasta, on voinut valehdella muistakin eli silloin haastattelu jäisi tekemättä, jos jää kiinni valheesta."

Miten ja mistä tuollaista voi tarkistaa onko joku kasvanut isättömänä vai ei? Isätön kun voi olla monella eri tavalla, eikä vanhemmuussuhteita todellakaan voi arvioida ulkoapäin.

Jos biologinen isä on kuollut ja hänen nimensä ja syntymäaikansa on tiedossa, voi katsoa vaikkapa hautapaikkatietoja. Väestörekisterikeskuksesta saa tiedon ao. henkilön luvalla ja tietysti voi myös haastatella muita henkilöitä. Toimittajan perustyötä erilaisten asioiden selvittäminen ja varmistaminen useista lähteistä. 

Vierailija kirjoitti:

"Kuten nyt vaikka se onko joku kasvanut isättömänä vai onko hänen oikea ammattinsa se minkä väittää sen olevan. Suurin osa faktoista on kuitenkin helppo tarkastaa. Jos on valehdellut yhdestä asiasta, on voinut valehdella muistakin eli silloin haastattelu jäisi tekemättä, jos jää kiinni valheesta."

Miten ja mistä tuollaista voi tarkistaa onko joku kasvanut isättömänä vai ei? Isätön kun voi olla monella eri tavalla, eikä vanhemmuussuhteita todellakaan voi arvioida ulkoapäin.

Onhasse ihan eri juttu olla puoli orpo kun ydinperheen lapsi jolla molemmat vanhemmat elossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kuten nyt vaikka se onko joku kasvanut isättömänä vai onko hänen oikea ammattinsa se minkä väittää sen olevan. Suurin osa faktoista on kuitenkin helppo tarkastaa. Jos on valehdellut yhdestä asiasta, on voinut valehdella muistakin eli silloin haastattelu jäisi tekemättä, jos jää kiinni valheesta."

Miten ja mistä tuollaista voi tarkistaa onko joku kasvanut isättömänä vai ei? Isätön kun voi olla monella eri tavalla, eikä vanhemmuussuhteita todellakaan voi arvioida ulkoapäin.

Jos biologinen isä on kuollut ja hänen nimensä ja syntymäaikansa on tiedossa, voi katsoa vaikkapa hautapaikkatietoja. Väestörekisterikeskuksesta saa tiedon ao. henkilön luvalla ja tietysti voi myös haastatella muita henkilöitä. Toimittajan perustyötä erilaisten asioiden selvittäminen ja varmistaminen useista lähteistä. 

Eihän tuosta voi mitenkään varmistua edes siitä onko tämän henkilön biologinen isä vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kuten nyt vaikka se onko joku kasvanut isättömänä vai onko hänen oikea ammattinsa se minkä väittää sen olevan. Suurin osa faktoista on kuitenkin helppo tarkastaa. Jos on valehdellut yhdestä asiasta, on voinut valehdella muistakin eli silloin haastattelu jäisi tekemättä, jos jää kiinni valheesta."

Miten ja mistä tuollaista voi tarkistaa onko joku kasvanut isättömänä vai ei? Isätön kun voi olla monella eri tavalla, eikä vanhemmuussuhteita todellakaan voi arvioida ulkoapäin.

Onhasse ihan eri juttu olla puoli orpo kun ydinperheen lapsi jolla molemmat vanhemmat elossa.

Olen itse kasvanut isättömänä ydinperheessä, joten sekin on mahdollista, kappas vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kuten nyt vaikka se onko joku kasvanut isättömänä vai onko hänen oikea ammattinsa se minkä väittää sen olevan. Suurin osa faktoista on kuitenkin helppo tarkastaa. Jos on valehdellut yhdestä asiasta, on voinut valehdella muistakin eli silloin haastattelu jäisi tekemättä, jos jää kiinni valheesta."

Miten ja mistä tuollaista voi tarkistaa onko joku kasvanut isättömänä vai ei? Isätön kun voi olla monella eri tavalla, eikä vanhemmuussuhteita todellakaan voi arvioida ulkoapäin.

Jos biologinen isä on kuollut ja hänen nimensä ja syntymäaikansa on tiedossa, voi katsoa vaikkapa hautapaikkatietoja. Väestörekisterikeskuksesta saa tiedon ao. henkilön luvalla ja tietysti voi myös haastatella muita henkilöitä. Toimittajan perustyötä erilaisten asioiden selvittäminen ja varmistaminen useista lähteistä. 

Ja miten tällä varmistetaan onko joku kasvanut isättömänä vai ei? Ei pelkkä oletetun biologisen isän elossaolo tai kuolema kerro kenenkään isättömyydestä.

Tää kaiken dramatisointi on apinoitu rapakon takaa jenkeiltä. Vastoinkäymisiin toki ihmiset suhtautuu eri tavoin ja niistä pitää puhua, mutta kyllä mä koen valtavaa myötähäpeää sellasille, jotka räkäposkella sellainen dramaattisen pimpelipomoeli musan säestämänä avautuu asioistaan TV:ssä, somessa jne. Itse koen sen eräänlaiseksi huomiohuoraamiseksi.

Vatvominen kertoo taas siitä, että meidän elämä on aivan liian helppoa nykyään eli on aikaa vatkata ajatuksiaan koko ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kuten nyt vaikka se onko joku kasvanut isättömänä vai onko hänen oikea ammattinsa se minkä väittää sen olevan. Suurin osa faktoista on kuitenkin helppo tarkastaa. Jos on valehdellut yhdestä asiasta, on voinut valehdella muistakin eli silloin haastattelu jäisi tekemättä, jos jää kiinni valheesta."

Miten ja mistä tuollaista voi tarkistaa onko joku kasvanut isättömänä vai ei? Isätön kun voi olla monella eri tavalla, eikä vanhemmuussuhteita todellakaan voi arvioida ulkoapäin.

Onhasse ihan eri juttu olla puoli orpo kun ydinperheen lapsi jolla molemmat vanhemmat elossa.

Miten eri?

Lainaukset ei toimi, kommentoin tietojen tarkistamiseen vain sen, että paljon vaikeampiakin asioita toimittaja voi selvittää kuin se, onko joku isätön vai ei. Kokemus isättömyydestä on sitten eri asia eikä siitä kertova varmaankaan tahtoisi valehdella, että isä on oikeasti ollut elossa koko ajan. Hän kertoisi kuten asia on, mikä olisi paljon mielenkiintoisempaa kuin valehtelu isän kuolemasta (siis toimittajan näkökulmasta).

Ei kannata valehdella julkisuuteen, siitä jää jossain vaiheessa aina kiinni. Sitä ennenkin on jo nolannut itsensä niiden silmissä, jotka tietävät totuuden. Tosin patologista valehtelijaa se tuskin haittaa. Hän ehkä itse uskoo tarinoihinsa. Ainahan kokemus faktat päihittää? Tms.

Vierailija kirjoitti:

Tää kaiken dramatisointi on apinoitu rapakon takaa jenkeiltä. Vastoinkäymisiin toki ihmiset suhtautuu eri tavoin ja niistä pitää puhua, mutta kyllä mä koen valtavaa myötähäpeää sellasille, jotka räkäposkella sellainen dramaattisen pimpelipomoeli musan säestämänä avautuu asioistaan TV:ssä, somessa jne. Itse koen sen eräänlaiseksi huomiohuoraamiseksi.

Vatvominen kertoo taas siitä, että meidän elämä on aivan liian helppoa nykyään eli on aikaa vatkata ajatuksiaan koko ajan. 

Psykiatri Jari Sinkkonen puhui tästä samasta asiasta aikaisemmin. Vastoinkäymisten viihteellisyyteen liittyy lieveilmiönä tämä po. dramatisointikin ja suoranainen valehtelukin lisätehojen saamiseksi. Mutta valheiden paljastuminen on osa samaa mediakulttuuria, olihan Suomessakin jo yksi tapaus, Enkeli-Elisan tapaus. 

Somen juttuja ei kukaan tarkista ja erilaisten human interest-juttujenkin taustat voivat jäädä tarkistelematta joissain tapauksissa. Ja sitten jos paljastuukin valheeksi, se heikentää yleistä luottamusta mediaan. Siksi se ei ole ihan harmitonta, jos kyse on oikeista yhteiskunnallisista ongelmista kuten köyhyys, sotaorpojen tai -pccccten kokemukset tai vaikka sitten isättömyys. Huijareilla voi olla myös taloudellisia motiiveja kertoa palturia mediassa, joten kyllä jutut pitäisi aina taustoittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää kaiken dramatisointi on apinoitu rapakon takaa jenkeiltä. Vastoinkäymisiin toki ihmiset suhtautuu eri tavoin ja niistä pitää puhua, mutta kyllä mä koen valtavaa myötähäpeää sellasille, jotka räkäposkella sellainen dramaattisen pimpelipomoeli musan säestämänä avautuu asioistaan TV:ssä, somessa jne. Itse koen sen eräänlaiseksi huomiohuoraamiseksi.

Vatvominen kertoo taas siitä, että meidän elämä on aivan liian helppoa nykyään eli on aikaa vatkata ajatuksiaan koko ajan. 

Psykiatri Jari Sinkkonen puhui tästä samasta asiasta aikaisemmin. Vastoinkäymisten viihteellisyyteen liittyy lieveilmiönä tämä po. dramatisointikin ja suoranainen valehtelukin lisätehojen saamiseksi. Mutta valheiden paljastuminen on osa samaa mediakulttuuria, olihan Suomessakin jo yksi tapaus, Enkeli-Elisan tapaus. 

Somen juttuja ei kukaan tarkista ja erilaisten human inter

Mä huomaan, että kun joka paikkaan keksimällä keksitään muka jotain vastoinkäymisiä jotta henkilö olisi edes jollain tavalla mielenkiintoinen, niin musta on tullut todella kyyninen tällaisten tarinoiden suhteen ja ne ei herätä mussa mitään empatiaa. Joo, tietty ne oikeasti traagiset jutut kuten lapsen kuolema, mahdolliset väkivaltarikokset perheen sisällä jne. koskettaa, mutta ei mitkään "yhyy, mulla oli joskus vaikeaa" tai jonkun Hanna Sumarin joka vuotiset "äiti oli mulle ilkeä" avautumiset. Yleensä tosin ihmiset jotka on oikeasti kohdanneet tragedioita ja oikeita vastoinkäymisiä,ei vollota niitä ympäri ämpäri.

Kaikilla meillä on vaikeuksia ja kaikki me joskus tarvotaan siellä mudassa, toiset enemmän ja toiset vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset ei toimi, kommentoin tietojen tarkistamiseen vain sen, että paljon vaikeampiakin asioita toimittaja voi selvittää kuin se, onko joku isätön vai ei. Kokemus isättömyydestä on sitten eri asia eikä siitä kertova varmaankaan tahtoisi valehdella, että isä on oikeasti ollut elossa koko ajan. Hän kertoisi kuten asia on, mikä olisi paljon mielenkiintoisempaa kuin valehtelu isän kuolemasta (siis toimittajan näkökulmasta).

Ei kannata valehdella julkisuuteen, siitä jää jossain vaiheessa aina kiinni. Sitä ennenkin on jo nolannut itsensä niiden silmissä, jotka tietävät totuuden. Tosin patologista valehtelijaa se tuskin haittaa. Hän ehkä itse uskoo tarinoihinsa. Ainahan kokemus faktat päihittää? Tms.

Isätön voi olla monella tavalla. Joku voi olla isätön siksi että isä ei ole koskaan kuulunut elämään millään tavalla tai mitään lapsen ja vanhemman välistä suhdetta ei ole koskaan ollut olemassa. Jollain on voinut olla isä mutta tämä voi sanoa olevansa isätön koska isä on kuollut. Jonkun biologinen isä on voinut olla kuollut vaikkei tämä olisikaan juridisesti isätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää kaiken dramatisointi on apinoitu rapakon takaa jenkeiltä. Vastoinkäymisiin toki ihmiset suhtautuu eri tavoin ja niistä pitää puhua, mutta kyllä mä koen valtavaa myötähäpeää sellasille, jotka räkäposkella sellainen dramaattisen pimpelipomoeli musan säestämänä avautuu asioistaan TV:ssä, somessa jne. Itse koen sen eräänlaiseksi huomiohuoraamiseksi.

Vatvominen kertoo taas siitä, että meidän elämä on aivan liian helppoa nykyään eli on aikaa vatkata ajatuksiaan koko ajan. 

Psykiatri Jari Sinkkonen puhui tästä samasta asiasta aikaisemmin. Vastoinkäymisten viihteellisyyteen liittyy lieveilmiönä tämä po. dramatisointikin ja suoranainen valehtelukin lisätehojen saamiseksi. Mutta valheiden paljastuminen on osa samaa mediakulttuuria, olihan Suomessakin jo yksi tapaus, Enkeli-Elisan tapaus. 

Somen

Ohis, mutta sama. Tuli mieleen Leijonan luola-ohjelma, jossa jokaikinen yrittäjä kertoo jossain vaiheessa kyynel silmässään elämänsä vastoinkäymisestä. Sellaiseksi riittää ihan esimerkiksi ikivanhan isovanhemman kuolema, mutta kun kyseinen mummu oli yrittäjälle aivan yliluonnollisen tärkeä ja läheinen ja vielä 15-vuotta myöhemminkin on sen takia vaikeaa.

Naureskellaan miehen kanssa jo etukäteen että pian alkaa taas alahuuli väpättää ja nyyhkytarina käynnistyy.

Olen tämän ihmeellisen vatvomis- ja avautumiskulttuurin takia tullut tosi allergiseksi huomion hakemiselle surukertomuksilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää kaiken dramatisointi on apinoitu rapakon takaa jenkeiltä. Vastoinkäymisiin toki ihmiset suhtautuu eri tavoin ja niistä pitää puhua, mutta kyllä mä koen valtavaa myötähäpeää sellasille, jotka räkäposkella sellainen dramaattisen pimpelipomoeli musan säestämänä avautuu asioistaan TV:ssä, somessa jne. Itse koen sen eräänlaiseksi huomiohuoraamiseksi.

Vatvominen kertoo taas siitä, että meidän elämä on aivan liian helppoa nykyään eli on aikaa vatkata ajatuksiaan koko ajan. 

Psykiatri Jari Sinkkonen puhui tästä samasta asiasta aikaisemmin. Vastoinkäymisten viihteellisyyteen liittyy lieveilmiönä tämä po. dramatisointikin ja suoranainen valehtelukin lisätehojen saamiseksi. Mutta valheiden paljastuminen on osa samaa mediakulttuuria, olihan Suomessakin jo yksi

Ohis, mutta sama. Tuli mieleen Leijonan luola-ohjelma, jossa jokaikinen yrittäjä kertoo jossain vaiheessa kyynel silmässään elämänsä vastoinkäymisestä. Sellaiseksi riittää ihan esimerkiksi ikivanhan isovanhemman kuolema, mutta kun kyseinen mummu oli yrittäjälle aivan yliluonnollisen tärkeä ja läheinen ja vielä 15-vuotta myöhemminkin on sen takia vaikeaa.

Naureskellaan miehen kanssa jo etukäteen että pian alkaa taas alahuuli väpättää ja nyyhkytarina käynnistyy.

Olen tämän ihmeellisen vatvomis- ja avautumiskulttuurin takia tullut tosi allergiseksi huomion hakemiselle surukertomuksilla.

Mitä saat vähätellessäsi toisten vastoinkäymisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää kaiken dramatisointi on apinoitu rapakon takaa jenkeiltä. Vastoinkäymisiin toki ihmiset suhtautuu eri tavoin ja niistä pitää puhua, mutta kyllä mä koen valtavaa myötähäpeää sellasille, jotka räkäposkella sellainen dramaattisen pimpelipomoeli musan säestämänä avautuu asioistaan TV:ssä, somessa jne. Itse koen sen eräänlaiseksi huomiohuoraamiseksi.

Vatvominen kertoo taas siitä, että meidän elämä on aivan liian helppoa nykyään eli on aikaa vatkata ajatuksiaan koko ajan. 

Psykiatri Jari Sinkkonen puhui tästä samasta asiasta aikaisemmin. Vastoinkäymisten viihteellisyyteen liittyy lieveilmiönä tämä po. dramatisointikin ja suoranainen valehtelukin lisätehojen saamiseksi. Mutta valheiden paljastuminen on os

En minä niitä vähättele, kukin saa surra mitä lystää. Ihmettelen ja vierastan ihmeellistä julkista vatvomista ja tavallisten elämänkokemusten valjastamista huomion kerjäämiseen. Kaikilta kuolee joskus isovanhempi, valtaosa ei itke asiaa vuosien päästäkin julkisessa kanavassa.