Miten perheessä eka koira ottaa vastaan toisen koiran? Jos ei esim oo kumpikaan pentuja?

Jotkut ottaa hyvin ja jotkut huonosti. Kaikki aikuiset koirat ei siedä pikkipentuja, toiset voi suhtautua välinpitämättömästi. Itse olen pienet pennut pitänyt aikuisista erossa joitain kuukausia, silloin kun en itse ole ollut vieressä. Koko ero voi tehdä kohtaamisista vaarallisia ja ne voi eskaloitua nopeastikin.

Erillään pitäisin myös aikuiset koirat, ennen kuin näkee tulevatko toimeen.

Osa hyvin osa hyvin huonosti. Yksilöitä ne on. 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ottaa hyvin ja jotkut huonosti. Kaikki aikuiset koirat ei siedä pikkipentuja, toiset voi suhtautua välinpitämättömästi. Itse olen pienet pennut pitänyt aikuisista erossa joitain kuukausia, silloin kun en itse ole ollut vieressä. Koko ero voi tehdä kohtaamisista vaarallisia ja ne voi eskaloitua nopeastikin.

Kiitos asiallisesta vastauksestasi ja hyvää joulua sinulle! t.ap

Kaveri joutui luopumaan kakkoskoirasta, kun eivät tulleet ollenkaan toimeen ykköskoiran kanssa. 

Kai on ollut helppo elämä mutta ollut eri rotuisten,eri luonteisten ja sukupuolisten kanssa tehty niin että esitelty pentu neutraalilla maaperällä ja sitten menty kumpaisenkin kanssa kotiin ja jatkettu elämää ilman eristämisiä.

Käyttö,työ,paimentavia rotuja. Eikai seurakoirarodut ja noutajat voi vaikeampia olla?

Vierailija kirjoitti:

Kai on ollut helppo elämä mutta ollut eri rotuisten,eri luonteisten ja sukupuolisten kanssa tehty niin että esitelty pentu neutraalilla maaperällä ja sitten menty kumpaisenkin kanssa kotiin ja jatkettu elämää ilman eristämisiä.

Käyttö,työ,paimentavia rotuja. Eikai seurakoirarodut ja noutajat voi vaikeampia olla?

Meillä aikuisetkin onnistui noin. 

Kyllä tervepäinen, aikuinen koira ei ole pennulle vaaraksi. Toki osa ei alkuun siedä pentua eli antavat ärähdyksen varoitukseksi. Meillä ovat vältelleet alkuun eli olleet ekan viikon, pari paikoissa, johon pentu ei pääse. 

Meillä oli kauhukokemus yli 20 vuotta sitten. Meillä oli aikuinen (3 v.) koira, joka tykkäsi naapuruston koirakavereista. Ajateltiin, että tulisi toimeen myös pennun kanssa, kun oli sosiaalinen muutoinkin toisten koirien kanssa. Väärässä oltiin. Kun pentu tuli taloon, vanhempi koira vahti sitä koko ajan. Komensi, ajoi sängyn alle, lenkillä ärisi yms. Yritettiin vaikka mitä temppuja, että niistä tulisi kaverit. Lopputulos oli se, että vanhempi koira oli tosi stressaantunut nuoremmasta, vielä noin 1,5 vuotta sen saapumisen jälkeen.

Kun poistuttiin kotoa, niitä oli ihan suorastaan vaarallista jättää samaan huoneeseen. Kun ihmiset tuli kotiin, nuorempi koira löytyi jostain sohvan takaa tai sängyn alta piilosta, kun vanhempi koira oli ajanut sen sinne (vahti olevinaan taloa kun ihmiset oli poissa). Kerran se meidän vanhempi koira sitten hyökkäsi kimppuun. Oli joulu ja kinkku tuoksui nenään. Se luuli kai, että nuorempi sai kinkkua pöydästä, vaikkei saanut. Hampaat meni läpi kyljestä ja silmäluomesta. Silmäluomi kääntyi nuoremmalla, verta tuli runsaasti ja silmään tuli haavauma. Jouluna sitten eläinlääkäripäivystyksessä istuttiin ja pitkä silmän hoito tuli. Sen jälkeen pidettiin koirat erillään, ihan eri huoneissa. Ei tullut niistä kavereita. Vanhempi koira annettiin maatilalle vanhan pariskunnan kaveriksi, kun oli tilannetta kuukausia pohdittu. Siellä se pärjäsi hyvin ainoana lemmikkinä. 

Nyt meillä on 2 koiraa myös, mutta ovat kavereita. Vanhempi koira oli niin lempeä luonne, että uskallettiin ottaa pentu myös. Kyllä näilläkin on ollut välillä yhteenottoja, mutta hyvin pientä, eikä ne tappele. Nuorempi on nyt 2 v., vanhempi 4 v.

Meillä oli ihmisiä kohtaan erittäin ihana narttukoira.  Sellaisesta rodusta, joka yleisesti on toisia koiria kohtaan hyvin sosiaalinen. Rotutreffeillä maaseudulla toisillensa ennalta tuntemattomat koirat pystyivät liikkumaan vapaana laumana ulkoilulenkillä metsässä.

Mutta meillä oli yksilö, joka ei tullut toisten koirien kanssa toimeen. Meille tuli asumaan appivanhempien ikäännyttyä heidän koiransa. Mutta se joutui muuttamaan toiseen kotiin, koska meidän koira ei tullut sen kanssa toimeen. Pidimme niitä erillään, mutta kerran oli tilanne, jossa ulkona kohtasivat toisensa, ja meidän koiramme puri toista koiraa kaulasta niin, että osui johonkin hermoon ja kyseisen koiran leuka jäi roikkumaan toispuoleisesti koiran loppuelämän ajaksi.

Kyllä ne koirat tottuu. Aluksi kuono haitarilla mutta piaan parhaat kaverit.

Toisinaan sopeutuvat toisiinsa, toisinaan ei. Riippuu yksilöistä ja kokemuksista, joita koirat ovat kohdanneet aiemmin.

On sekä hyviä kokemuksia että huonoja kokemuksia tuosta, miten koirat tulevat keskenään toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tervepäinen, aikuinen koira ei ole pennulle vaaraksi. Toki osa ei alkuun siedä pentua eli antavat ärähdyksen varoitukseksi. Meillä ovat vältelleet alkuun eli olleet ekan viikon, pari paikoissa, johon pentu ei pääse. 

Samaa mieltä. Tervepäinen täysikasvuinen koira kyllä ymmärtää sen, jos kyseessä on pentu. Nyt ap kysyykin sitä, kun kaksi täysikasvuista kohtaa toisensa, että miten onnistuu.

On onnistunut hyvin useinkin meillä. Olen ottanut kaksi kertaa täysikasvuisen toisen täysikasvuisen kaveriksi. 

Kerran se ei onnistunut. Se oli tuskallista kaikille. Kerran myös täysikasvuinen ei hyväksynyt meille tullutta pentukoiraa. Se oli mielestäni outoa. 

Meillä ei kyllä koira (8 v.) tykännyt yhtään, kun tuli toinen aikuinen koira taloon. Se oli meidän edesmenneen narttukoiran pentu. Omistajat muutti ulkomaille ja tarjosivat koiraa meille. Ajattelin, että hyvin varmaan menee, mutta ei niistä ystäviä tullut. 8-vuotias halusi olla enemmän omissa oloissaan. Puruluista tuli kiistaa. Nukkumapaikka myös, kun molemmat olisi halunneet juuri sen saman pedin. Ostettiin uusia ja laitettiin petejä vähän sinne tänne, mutta jostain syystä se alkuperäinen oli The peti. Jos toinen nukkui siinä, toinen joko vinkui ja tuijotti tai sitten syöksyi siihen heti kun toinen lähti vaikka juomaan. Kyllähän niillä oli leikkiä myös välillä, etenkin ulkoaitauksessa, mutta harvoin kuitenkin. Minä luulen, että kun molemmat oli uroksia, siinä oli koko ajan jotain valtataistelua. Hampaita näytettiin ja uhottiin, mutta onneksi ei vakavia tappeluita ehtinyt tulla.