Auttakaa! Ongelmana kielimuuri.

jos ei pidä juuristaan kiinni ja siirrä kulttuuriperimää seuraaville sukupolville.



Minäkin olisin mummina surullinen jos lapseni olisi noin typerä.

Meillä toinen lapsista puhuu auttavasti suomea, toinen ei ollenkaan (4.v). Kaksikielisyys vaatii kovasti työtä vanhemmilta, minä olen siinä epäonnistumassa vaikka olisin halunnut lapsistani kaksikielisiä.

Käymme Suomessa kerran vuodessa. Olen ainoa joka lapsille suomea puhuu (silloin kuin puhuu). Meillä ei ole suomalaisia kontakteja ulkomailla. En voi sanoa, että puhuisin itse huonosti suomea, mutta monessa aihepiirissä helpompi on toimittaa asiat asuinmaan kielellä.

Minusta tuntui ihan hassulta yrittää keskustella miehen kanssa ruokapoÿdässä yhtä kieltä ja sanoa suomeksi lapsille sama asia ja mies oli ihan pihalla... Siitä se lähti. On todella vaivalloista yrittää puhua suomea. Se onnistuu paljon helpommin kun joku on kylässä tai olemme suomessa.

Oman kielen puhuminen ei vaadi ollenkaan työtä vanhemmilta.

Nuo on vain selityksiä.



Tai sitten täytyy olla aika onneton jos ei pysty puhumaan omalla kielellään lapselleen.

Ja tiedätkö... Eipä olisi kauan ollut mieskään pihalla jos olisit puhunut lapsille usomea sillä hän olisi oppinut kielen myös!

vuodessa, jos siihen panostaa (=fakta, oma kokemus). Mutta toki se vaatii työtä esim. sinulta ja kaksikieliseltä tarhalta tarhalta.



Ei ole pakko opettaa lapselleen äidinkieltään, mutta sitten saatetaan päätyä tälläisiin tilanteisiin - eli ihan miten vaan kukakin sen haluaa sitten hoitaa!

Ap ei ole itse kaksikielinen eli sinun äidinkielesi ei ole englanti. Et osaa sitä puhua kuin natiivi, vaikka miten kuvittelet hyvin puhuvasi. Miksi opetat lapsellesi vääriä rakenteita? Onko hienompaa puhua lapsesi kanssa englantia kun muutkin sitä puhuu ympärillä? Vai onko miehesi suku sinua painostanut, kun suomi on sellainen mitätön kieli ja maakin kommunistien maaperää?



Herää ja pidä puolesi! Lapsesi on puoliksi suomalainen ja suomalaisuus on jotain, mistä voi olla ylpeä! Amerikassa kaikki puhuvat juuristaan, joku on irlantilainen, toinen taas italialainen - kaikilla on juuret ja se on hieno asia. Miksi haluat katkaista oman tyttäresi juuret? Koulussa se on tosi hienoa kun voi sanoa, että puhun myös toista kieltä - äitini kieltä.



Täällä onkin jo puhuttu tunnekielen tärkeydestä. Äidin ja tyttären suhde niin läheinen, että tärkeää hoitaa se äidinkielellä.



t. Amerikassa vuosia asunut ja sivusta seurannut montaa tällaista tapausta

... tuttavapiiriin kuuluu myös äiti, joka asunut monta vuotta amerikassa ja naimisissa amerikkalaisen miehen kanssa. heillä useampi lapsi ja vain vanhin osaa puhua jonkin verran suomea. toiseksi vanhin ymmärtää jonkin verran, mutta ei juurikaan tuota kieltä eikä itse asiassa aina ymmärräkään.



minusta asia on valitettava mutta hyvin luonnollinen. mitä pidempään maassa asuu, sitä heikommin itsekään tuottaa enää äidinkieltään. tuttavani pääsee käymään suomessa noin joka toinen vuosi (matkustus lapsiperheenä melko kallista) ja näillä lyhyillä muutaman viikon suomen reissuilla tuttavani suomen kielessä on aksenttia ja hän hakee suomen sanoja. vaikka on syntyperäinen suomalainen. minä siis ymmärrän hyvin tuttavaani ja luulen, etten itsekään kykenisi opettamaan lapsilleni omaa äidinkieltäni, jos eläisin ympäristössä, jossa olisin ainoa omaa kieltäni puhuva. toiset vanhemmat ovat niin sitkeitä ja hyviä opettamaan, että kykenevät siihen, mutta luulen, että minusta ei olisi siihen.



M

Ajattele mikä rikkaus olisi osata kieliä!



Sinuna ostaisin nyt vinon pinon suomenkileisiä lastenkirjoja, ja alkaisin puhua lapselle suomea. Sitkeästi. Lukisin satuja.

Pari kk menee, niin varmasti osaa jo jonkin verran. Vuoden päästä voi puhua jo sujuvasti!

jos kerta asuu sellaisessa ympäristössä, jossa ei ole mitään kontaktia muihin suomalaisiin. Silti voi soitella sukulaisille, lukea suomenkielisiä kirjoja ja lehtiä, katsoa suomalaisia ohjelmia ja kuunnella musiikkia. kaikki on ihan omasta viitseliäisyydestä kiinni. Kielihän muuttuukin koko ajan.

Kaksikielisyys vaatii kovasti työtä vanhemmilta, minä olen siinä epäonnistumassa vaikka olisin halunnut lapsistani kaksikielisiä.

Käymme Suomessa kerran vuodessa. Olen ainoa joka lapsille suomea puhuu (silloin kuin puhuu). Meillä ei ole suomalaisia kontakteja ulkomailla. En voi sanoa, että puhuisin itse huonosti suomea, mutta monessa aihepiirissä helpompi on toimittaa asiat asuinmaan kielellä.

Minusta tuntui ihan hassulta yrittää keskustella miehen kanssa ruokapoÿdässä yhtä kieltä ja sanoa suomeksi lapsille sama asia ja mies oli ihan pihalla... Siitä se lähti. On todella vaivalloista yrittää puhua suomea. Se onnistuu paljon helpommin kun joku on kylässä tai olemme suomessa.

Höpö höpö. Miten puhuminen voi olla vaivalloista. Puhut siis omaa kieltäsi silloin kun puhut lapsen kanssa / lapselle. Ei sen isin tarvitse ihan kaikkea ymmärtää. Ettekä te aina keskustele kolmistanne. Äiti ja lapsi puhuvat keskenään omaa kieltään, ja jos sen isän tai jonkun muun siinä vieressä täytyy ymmärtää myös, puhutaan sitten sitä yhteistä kieltä. Meillä näin, ja tosi hyvin on onnistunut. Apuna tietysti lastenlaulut ja videot suomen kielellä, sekä jokailtainen kirjanlukusessio suomeksi.

Täällä ulkomailla mulla on muuten yksi ystävä, jolla on jo isompia lapsia. Hän ei puhu lapsilleen suomea, vaan tämän maan kieltä. Sääli. Ja kun hänen oma ääntämisensä ja kielioppinsa ei todellakaan ole täydellistä.

Suomi on häviävän pieni kieli maailmassa ja en usko että kukaan toisella puolella maailmaa jaksaisi miettiä sitä ja sen säilyttämistä.



Siis hävetkää äidit jotka pakotatte ja alistatte ap:ta suomen kielen avulla.

Haistakaa vittuanne.

mutta heillä on silti vahvat juuret Suomeen.

En näe että kenenkään tarvitsee opettaa lapsille suomea,useille ulkomaille muuttaneille se ei ole rakas kieli.

tai jopa vaatia opettelemaan vierasta kieltä.



Mummo on syytön siihen että tyttönsä on muuttanut ulkomaille ja perustanut perheen eikä ole lapselleen siirtänyt omaa äidinkieltään.



Lapsi oppii uuden kielen nopeammin kuin mummo.



Tämän tarinan tollo on ap.

englantia,kiitos!!

Suomi on häviävän pieni kieli maailmassa ja en usko että kukaan toisella puolella maailmaa jaksaisi miettiä sitä ja sen säilyttämistä.

Siis hävetkää äidit jotka pakotatte ja alistatte ap:ta suomen kielen avulla.

Haistakaa vittuanne.

[i



Mummo ei ole syytön siihen että tyttönsä on muuttanut ulkomaille ja perustanut perheen eikä ole lapselleen siirtänyt omaa äidinkieltään.



Lapsi oppii uuden kielen yhtä aikaa mummon kanssa.



Tämän tarinan päällikkö on ap joka pystynyt asumaan ulkomailla vaikka äitinsä ollut kielitaidoton tollo.

[/quote]

Lyhyesti: olen 40v yhden tytön äiti kotiutunut 20v jälkeen Suomeen ainakin hetkeksi.Ongelmani koskee 5v tyttöäni joka osaa vain englantia. En ole hänelle suomea puhunut koska isänsä amerikkalainen ja tähän asti oltu Jenkeissä.

Elossa täällä Suomessa on 69v äitini joka ei puhu sanaakaan muuta kuin suomea. Huomaan miten surullinen hän on kun tyttärentytär on täysin ymmärtämätön hänen puheelleen. Mitä teen? Palaamme Yhdysvaltoihin kun tyttö aloittaa siellä koulun.

Miks et ole alusta asti puhunu lapsellesi omaa äidinkieltäsi, se on sun tunnekieli ja tulee aina olemaan. Ymmärrätk´ö miten tärkeästä asiasta sun tyttö jää paitsi. Mun mies on afrikkalainen ja puhuu meidän vajaa 2v:lle ainoastaan omaa kieltään. Nyt alkaa monet hänen kavereistaan joilla on vanhempia lapsia olemaan kateellisia kun ne ymmärtää miten hienoa se on että poika osaa puhua isän kieltä.



Sori vaan mut mä nään punasta kun mä kuulen et joku ei puhu omaa kieltään lapselle. Mä olen suomenruotsalainen ja pojan kanssa puhutaan suomea ja miehen kanssa mä puhun englantia. Kun poika vielä kasvaa ja alkaa seuraamaan lastenohjelmia tulee siitä suomi hänelle vielä neljänneks kieleks. Mun mielestä se on todella suuri rikkaus mitä enemmän kieliä ihminen osaa.

siitä, miten kaksikielisyys sekoittaa lapsen pään. Älkää aliarvioiko lastenne älykkyyttä! Jos vanhemmat jaksavat olla johdonmukaisia, lapsi oppii erottamaan kielet jo vauvasta asti.



Luulin aluksi, että tämän aloituksen täytyy olla provo, sillä en voinut uskoa, että vielä tähän maailman aikaan on näitä idiootteja, jotka eivät lahjoita lapsilleen ilmaista kielitaitoa oman äidinkieleensä. Ystäväpiiriini kuuluu useita tällaisia aikuisia, jotka nyt ovat katkeria omille äideilleen tällaisesta menetetystä mahdollisuudesta. Ja valitettavasti kaikissa viidessä tapauksessa on kyse suomalaisesta äidistä, joka on naimisissa amerikkalaisen kanssa. Pitäisi varmaan tehdä tutkimus tästä, miksi juuri amerikkalaisuus perheessä estää toisen kulttuurin ja kielen opetuksen. Sääli!

kokemuksesta voin sanoa että kyllä suomen kielen opettaminen onnistuu aivan vaivatta ulkomaillakin.

Meillä on kaksikielinen perhe jossa puhutaan englantia ja suomea. Ja kaikki 3 lasta on aina puhunut suomea parhaiten vaikka emme Suomessa aina ole asuneetkaan. Ei tuota mitään vaikeutta puhua lapselle omaa äidinkieltä vaikka isän kanssa puhutaankin englantia. Toki jos isä on keskusteluissa mukana niin puhekieli on englanti mutta iltasadut luen aina suomeksi ja lastenvideoita on molemmilla kielillä.

Ja vaikka englantini onkin todella hyvä niin silti huomaan että eläydyn suomalaisiin satuihin äänelläni paremmin. Kun ISO karhu sanoo MUR tai pieni karhu sanoo mur niin se ero on suomenkielessä äänenpainolla ja sävyllä todella erilainen englantiin verrattuna.

Minulle kielten opiskeleminen oli tuskaa koulussa joten en koskaan ottaisi lapsiltani pois sitä lahjaa että saavat ilmaiseksi hyvän kielitaidon kun kasvavat kaksikielisessä kodissa.

samalla lapsi pääsee osaksi kahdesta kulttuuripiiristä. Aikuisena hän varmasti kiinnostuu juuristaan, ja niihin tutustumista auttaa kielen osaaminen. Nyt hän ei sukunsakaan kanssa voi kommunikoida :-(



Toisaalta ymmärrän sen, kuinka vaikeaa on pitää vieraassa maassa niinkin eksoottisen kielen kuin suomen taitoa yllä ilman muiden apua. Ympäristössä kukaan muu ei puhu suomea!