Milloin olet itkenyt viimeksi?

ilosta ja liikutuksesta useinkin ei tarvi käyttää kostutustippoja

Vajaa viikko sitten ihan kunnolla, tänään sain nielaistua itkuni. Suren ja ikävöin kuollutta kissaani, joka oli mulle erityisen rakas. 

Tätä surua ennen en edes muista, milloin olisin itkenyt.

Eilen, kun mies haukkui laiskaksi ym. Yleensä ilmeeni ei värähdäkään. Mutta jostakin syystä aukesi kyyneltulva.

Viime yönä itkin katsoessani Netflixistä korealaissarjaa Boys over flowers.

Molemmat päähenkilöt rakastivat toisiaan, mutta olosuhteiden pakosta päähenkilömies jätti rumalla tavalla tyttöystävänsä. Ensin ei ollut tuntevinaan ravintolassa. Sitten halusi ystäviensä kertovan, että suhde on ohi. Kun vihdoin suostui tapaamaan, ei edes voinut katsoa tyttöön päin aluksi. Kommentoi rumia sanojaan: "mä olen aina ollut tällainen [kusipää], mä vaan esitin muuta". Silti molemmat itkivät jälkeenpäin, kun eivät enää olleet toistensa seurassa. Nyyh.

Vierailija kirjoitti:

Hassua? tai sitten ei, en ole itkenyt äitini, isäni, veljeni kuolemaa, äidinisän kuolemaa itkin etukäteen hänen saatuaan sydänkohtauksen muutama kuukausi ennen lopullista lähtöä, samoin äidinäitini kuolemaa itkin jo ennen hänen kuolemaansa. Ainoa, kenen kuolemaa olen itkenyt hautajaisissa on ollut isäni sisko, jotenkin todella, todella ja oikeasti ainoan todella läheisen rakkaan ihmisen ajetteleminen makaamassa arkussa...

Isän puoleisen suku... nyt olen saanut tietoa, että minulla olisi tätejä ja serkkuja myös isäni puolelta...oiskohan äidillä ollut osuutta isän suvun vieraannuttamiseen...? Äidin puoleista sukua moninkertaisesti... hänen sisarensa ja veljensä... aivan sama... ei mitään tunneyhteyttä, ei surua, ei kyyneleitä, paitsi em. mummi ja vaari.

Isänisä, joka asui meillä äitini törkeän halveksunnan ja kiusanteon kohteena yli kymmennen vuotta ennen kuolemaansa 92 vuoden ikäisenä.  Nyt kun asioita mietin, en voi muu

EI TÄTÄ JASKAA JAKSA LUKEE. 

JOTAIN KAPOALEJAKOO EDES.

Juuri äsken itkin katkerasti ennen kuin otin puhelimen käteeni ja tulin tänne Vauvalle.

Omaa elämäntilannettani pohdin kokonaisuutena ja sen epätoivoisuutta, jo tämän asian ajatteleminen riittää avaamaan kyynelkanavani. Olen ihastunut erääseen mieheen, joka taas ei ole minusta yhtään kiinnostunut, sen asian ajatteleminen saa lähes poikkeuksetta surun nousemaan pintaan.

Viime viikolla tuli itkettyä useammankin kerran, erilaisista syistä, tässä ainakin osa niistä, en usko että muistan aivan kaikkea:

Maanantaina itkin vuolaasti elokuvateatterissa, koska se elokuva (The room next door) riipi tosi syvältä. Jos on yhtään kuolemanpelkoa niin suosittelen kyseistä elokuvaa sen käsittelyyn.

Tiistaina itkin liikutuksesta kun lapseni antoi seikkailijalupauksen partiossa. Olin hieman yllättynyt siitä miten paljon tämä itseäni kosketti. 

Itsenäisyyspäivänä itkin, koska kaupunkimme järjestämä itsenäisyyspäivän juhla juhlapuheineen oli niin koskettava.