Lue keskustelun säännöt.
Milloin olet itkenyt viimeksi?
07.12.2024 |
+ Mikä oli syynä?
Ikäsi ja sukupuolesi olisi mielenkiintoista kuulla myös. :)
Kommentit (46)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään. Raskausoireet ottaa todella lujille..
Vierailija kirjoitti:
2018 läheisen kuoleman takia.
Niin ja mies olen.
Varmaan joku 10 vuotta sitten.
M49
Itkin viimeksi kun jossain vanhassa elokuvassa Suomen rauhanehdot sodan jälkeen luettiin radiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieskuoron konsertissa eilen. Oli niin koskettavia lauluja. Itsenäisyyspäivään sopivia. Maamme itsenäisyys ja asioista päättäminen on viety muualle. Konsta Jylhä joululaulu samassa konsertissa. Äidin poismenosta on reilu vuosi. 8 kuukauden aikana kuoli 5 sukulaista. Myös siskoni.
Siskontytär menehtyi syöpään viikko sitten, 33v. jäi 7v. poika, itketty viimeksi tänään :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieskuoron konsertissa eilen. Oli niin koskettavia lauluja. Itsenäisyyspäivään sopivia. Maamme itsenäisyys ja asioista päättäminen on viety muualle. Konsta Jylhä joululaulu samassa konsertissa. Äidin poismenosta on reilu vuosi. 8 kuukauden aikana kuoli 5 sukulaista. Myös siskoni.
... Jylhän
Viimeksi kun oli menkat alkamassa, eli joskus viikko sitten. Silloin tulee kaikki vääryydet mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkeminen on terapeuttinen kokemus. Itkin noin kuukausi sitten, kun näin äitini heikkona sairaalassa. Itkun jälkeen koin eheytymistä ja positiivisen olotilan. Haluaisin itkeä nykyään enemmän, mutta se on vaikeaa. Ihailen niitä ihmisiä, jotka itkevät julkisesti.
Tunteiden näyttäminen asuomen estoisessa ilmapiirissä on vaikeaa. Monet itkevät yksin kuten minäkin.
M 48
Eilen kun katsoin jälkiruokien leipomis-ohjelmaa. Oli hienoa nähdä tuomarien nauttivan ja arvostavan joitakin annoksia, antaen hyvää palautetta kokeille. Ne jälkkäriannokset olivat kuin taidetta.
Sitä ennen itkin kuullessani kauniita kappaleita Vain Elämää-sarjasta.
Yksinasuva överiherkkä M35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin viikko sitten itkin viimeksi.
En muista, varmaan pari päivää sitten? Itkupilli kyllä oon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime perjantaina. Rikoin miehen pakastelokeron runttaamalla liian kovaa ja mies alkoi sitten torjumaan, miten kuulemma paiskon ovia ja liikun kovin äänekkäästi päiväsaikaan (yöllä olen tietoisesti hiljaa). Oli jo valmiiksi huono omaatunto ja läksytys ei asiaa auttanut.
N33
Eilen, koskettavaa tarinaa lukiessa. N38
Eilen itkin kerran, mutta perjantaina ja lauantaina useammankin kerran. Tätä tämä nykyään on ja tuskin menee tämäkään päivä itkuitta.
Mä en tajua mikä mulla on koska aiemmin / nuorempana en itkenyt oikeasti ikinä ja vaikka olisi ollut syytäkin. Nykyään pillitän ihan ilman syytäkin.
N47
Vierailija kirjoitti:
Eilen itkin kerran, mutta perjantaina ja lauantaina useammankin kerran. Tätä tämä nykyään on ja tuskin menee tämäkään päivä itkuitta.
Mä en tajua mikä mulla on koska aiemmin / nuorempana en itkenyt oikeasti ikinä ja vaikka olisi ollut syytäkin. Nykyään pillitän ihan ilman syytäkin.
N47
Vaihdevuodet saa itkun pintaan monella.
Hassua? tai sitten ei, en ole itkenyt äitini, isäni, veljeni kuolemaa, äidinisän kuolemaa itkin etukäteen hänen saatuaan sydänkohtauksen muutama kuukausi ennen lopullista lähtöä, samoin äidinäitini kuolemaa itkin jo ennen hänen kuolemaansa. Ainoa, kenen kuolemaa olen itkenyt hautajaisissa on ollut isäni sisko, jotenkin todella, todella ja oikeasti ainoan todella läheisen rakkaan ihmisen ajetteleminen makaamassa arkussa...
Isän puoleisen suku... nyt olen saanut tietoa, että minulla olisi tätejä ja serkkuja myös isäni puolelta...oiskohan äidillä ollut osuutta isän suvun vieraannuttamiseen...? Äidin puoleista sukua moninkertaisesti... hänen sisarensa ja veljensä... aivan sama... ei mitään tunneyhteyttä, ei surua, ei kyyneleitä, paitsi em. mummi ja vaari.
Isänisä, joka asui meillä äitini törkeän halveksunnan ja kiusanteon kohteena yli kymmennen vuotta ennen kuolemaansa 92 vuoden ikäisenä. Nyt kun asioita mietin, en voi muuta kuin halveksia äitini tekemisiä! Ukki mm. eristettiin, hänen "elintilansa" olivat hänen huoneensa ja vastapäätä oleva wc, olohuoneeseen hänellä ei ollut asiaa, kulkeminen muihin tiloihin estettiin laittamalla mm. nojatuoli esteeksi.
Meidän lasten yhteys ukkiin... anteeksi, nyt tulee itku... sekin sabotoitiin äitini toimesta, ukki halusi aina meidän lasten parasta, halusi antaa meille haleja ja rakkautta, mutta emme saaneet olla yhteydessä ukkiin, emme ottaa ukilta karkkia, emme edes paperipäällisiä... Perikunnan tavaroista löysin ukin kalenterin, mitä hän oli antanut lahjarahaa jouluiksi ja synttymäpäiviksi minulle, veljelleni, tädeilleni, serkulleni ja isälleni, siis kaikille alenevassa polvessa oleville sukulaisille... en tiedä, missä minun lahjarahani ovat, en ole niitä koskaan saanut...