Lue keskustelun säännöt.
Pysyäkseen vanhaksi asti terveenä ja onnellisena, täytyykö välttämättä vaalia kaveruussuhteita?
07.12.2024 |
Olen pohtinut hyvin paljon tätä asiaa, enkä tiedä siltikään, mikä pitää paikkaansa...
Eli, kaikissa opuksissa ja ohjeistuksissa, liittyen mielenterveyteen, onnelliseen elämään, dementiariskiin jne suositellaan ja kehotetaan aina voimakkaasti siihen että pitää vaalia sosiaalisia suhteita/kaveruussuhteita.
Näistä sen käsityksen, että et vaan kertakaikkiaan voi elää hyvää ja tervettä elämää, jos et pidä yhteyttä kavereihisi.
Onko tosiaan näin siinäkin tapauksessa, kun kavereiden kanssa vietetty aika on lähinnä pakkopullainen suoritus, jonka aikana vaan koko ajan toivot että tapaaminen olisi jo ohi? Joudut pinnistelemään että jaksat esittää olevasi kiinnostunut tämän toisen asioista? Otat yhteyttä/vastaat yhteydenpitoon vain koska niin kuuluu tehdä ja se on "terveellistä" mutta aidosti et haluaisi nähdä kavereitasi välttämättä enää ikinä?
En siis toivo kavereilleni mitään pahaa eikä heissä ole mitään vikaa, mutta suurin osa on vaan todella tylsää seuraa ja jotenkin stressaannun ja väsyn heidän seurassaan. Heidän kanssaan oleminen on itselleni ikäänkuin jatkuvaa pinnistelyä ja roolin vetämistä. Tykkään enimmäkseen olla vain yksin omissa mietteissäni ja olla hiljaa, ja seurassa ei tietenkään voi olla hiljaa. Vähintään täytyy kuunnella aktiivisesti, vaikkei kiinnostaisi yhtään.
Mielummin olen, teen ja menen yksin. Mutta mietin, onko tämä pitkällä tähtäimellä sitten kuitenkin vahingoksi? Eli pitääkö terveyden vuoksi vaan jaksaa pinnistellä tietty määrä kaverisuhteissa?
Kommentit (54)
41/54
|
09.12.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Kavereista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Kaverit vain lainaa rahaa ja yrittää pilata toistensa seurustelusuhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä tavalla epäaktiivista?
***
Kysytkö tosissasi? Jos 2 ihmistä istuu keskenään kotona tekemättä mitään, hädintuskin jutellen. Ruokaakaan ei viitsi tehdä, jotain leipää tai einestä vaan. Hyvä että roskat vievät ulos. Yhteyttä eivät pidä kehenkään, eivät käy missään.
Ei kaverisuhteet ketään terveenä pidä. Oleellisempaa on terveet elintavat ja että välillä puhuu ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mietipä vaikka tilannetta, että olet ilman ystäviä ja saat kotonasi aivoverenvuodon tai murrat lonkkasi.
Toki voit, jos kykenet, soittaa 112, mutta sua ei sairaalasta kotiuteta kun sulla ei ole ketää läheistä. Jäät laitokseen ja kissasi viedään eläinsuojeluun.
Pääset johonkin raatolaan kahden hengen huoneeseen puolikuuron dementikon kaveriksi. Hän huutaa yhtä ja samaa vuorokaudet ympäriinsä.
Ei kukaan kaveri tuollaisessa tilanteessa auta. Ainoastaan puoliso voi auttaa tuossa tilanteessa.
Olen 20v hoitanut vanhuksia ja jostain syystä lähelläni on ollut myös tosi vanhoja tuttuja eli 95+ ikäisiä skarppeja vanhuksia.
Kaikkia näitä tosi vanhoja kotona asuvia on yhdistänyt uteliaisuus elämälle, toistenkin elämästä ja eri ikäisten elämästä. Kiinnostus ja innostus uudesta, kotiin ei ole jääty, on osallistuttu. Pieni itsekkyys tai itsenäisyys eli ei ole suostuttu alistetuksi aikaisemmassa elämässä, ei parisuhteessa tai työelämässä.
Toisaalta dementoituneista olen huomannut, että elämä on ollut jollain tavalla hyvin stressaavaa alisteinen parisuhde tai työ joka on ollut omille kyvyille vääränlainen tai. ympäristön asettamat paineet.
Nämä nyt vain ovat omia pienestä havaintoryhmästä tehtyjä satunnaisia havaintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan kumppanikin olla hyvä ystävä
Sillä ystävyyden ja ystävien laadullakin on merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan omasta lähipiiristä huomaa miten ne aktiivisimmat elävät parempaa elämää vielä 80-90+v iässä. Mitä sosiaalisempi sitä skarpimpi.
Toisaalta sitten omat appikset jotka lopettivat elämisen n60v iässä (missä itse olemme nyt) ovat olleet jo yli 20v täysin avuttomia ja hoidettavia, ennen aikojaan dementoituneita. Kun kaikki oli tylsää, muut ihmiset tyhmiä jne. Perse sohvassa ja töllö auki.
Oma tätini on 94v ja suunnittelee vielä reissuja maailmalle, 80+v tuttavapariskunta ajaa muutaman kerran vuodessa Briteistä Italiaan kesäkotiinsa, tapaavat viikoittain ystäviä, pitävät vuokrataloa ja nauttivat elämästä loppuun saakka. Tämä meidänkin tavoitteena!
Mä olen eri mieltä. Aktiivisuuden ei tarvitse tarkoittaa reissaamista ja ihmisten tapaamista. Omat vanhempani asuvat kaksistaan. Ei heillä ole sellaisia ystäviä joiden kanssa viettäisivät aikaa koskaan. Eivätkä ole koskaan matkustelleet ulkomailla, eivät kotimaassakaan enää kymmeniin vuosiin. Se ei heitä ole koskaan kiinnostanut.
Mutta heillä on talo maalla, ja hoitavat itse kaikki talon työt, pl tien aurauksen. Tekevät itse polttopuut puun kaadosta lähtien klapien pinomiseen saakka. Lämmittävät talonsa puilla. Heillä on valtavat kasvimaat, perunaa, porkkanaa, marjoja jne ja säilövät kaiken. Marjastavat ja sienestävät, keräsivät tänäkin vuonna monta pakastinta täyteen mustikkaa ja puolukkaa, siis yli 100 litraa. Keittävät mehuja ja osan tekevät hilloksi. Talvella tekevät nikkarointeja ja käsitöitä. Pyöräilevät, käyvät metsälenkeillä ja jumppaavat kotona. Tekevät kaikki ruoat aina itse. Seuraavat aktiivisesti maailman menoa, tosin vain tv:stä koska eivät käytä nettiä.
Ikää heillä 85, ajokortit ym on edelleen ja ovat todella hyvässä kunnossa. Että aktiivista elämää voi elää näinkin, ilman reissuja ja sosiaalista elämää 😊
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis periaatteessa siis ehkä se, että kuinka paljon kaverisuhteiden ylläpito aiheuttaa stressiä vs. kuinka paljon se tuo elämään positiivisia asioita?
Eli välillä toki huomaa että vaikka jonkun kanssa olis ollut tylsääkin, niin tulee pohdittua muita asioita (hänen asioitaan) ja pinnisteltyä että jaksaa keskittyä toiseen ihmiseen vaikkei huvittaisi, liekö tämä sitten sellainen, että vaikkei tunnu kivalta, niin tekeekö hyvää kognitiivisille kyvyille tms?
Ap
Liika omissa ajatuksissa pyöriskely saa aikaan vinoutuneita käsityksiä. Jos itse kysyy ja itse vastaa, tulee luoneeksi oman todellisuutensa.
Monesti myös arjen ongelmissa ulkopuolinen näkökulma auttaa. Jonkun asian aina samalla tavalla tehtyään voi saada ahaa-elämyksen "hei, tuossa muuten on ideaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaverisuhteet ketään terveenä pidä. Oleellisempaa on terveet elintavat ja että välillä puhuu ihmisten kanssa.
Kenen kanssa sitten välillä puhuu, jos ei kavereiden? Ei siinä kaupan kassajonossa montaa sanaa tule vaihdettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaverisuhteet ketään terveenä pidä. Oleellisempaa on terveet elintavat ja että välillä puhuu ihmisten kanssa.
Kenen kanssa sitten välillä puhuu, jos ei kavereiden? Ei siinä kaupan kassajonossa montaa sanaa tule vaihdettua.
Itsekseen voi puhua kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaverisuhteet ketään terveenä pidä. Oleellisempaa on terveet elintavat ja että välillä puhuu ihmisten kanssa.
Kenen kanssa sitten välillä puhuu, jos ei kavereiden? Ei siinä kaupan kassajonossa montaa sanaa tule vaihdettua.
Itsekseen voi puhua kotona.
Ei ole kovin terveellistä aivojen kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan omasta lähipiiristä huomaa miten ne aktiivisimmat elävät parempaa elämää vielä 80-90+v iässä. Mitä sosiaalisempi sitä skarpimpi.
Toisaalta sitten omat appikset jotka lopettivat elämisen n60v iässä (missä itse olemme nyt) ovat olleet jo yli 20v täysin avuttomia ja hoidettavia, ennen aikojaan dementoituneita. Kun kaikki oli tylsää, muut ihmiset tyhmiä jne. Perse sohvassa ja töllö auki.
Oma tätini on 94v ja suunnittelee vielä reissuja maailmalle, 80+v tuttavapariskunta ajaa muutaman kerran vuodessa Briteistä Italiaan kesäkotiinsa, tapaavat viikoittain ystäviä, pitävät vuokrataloa ja nauttivat elämästä loppuun saakka. Tämä meidänkin tavoitteena!
Mä olen eri mieltä. Aktiivisuuden ei tarvitse tarkoittaa reissaamista ja ihmisten tapaamista. Omat vanhempani asuvat kaksistaan. Ei heillä ole sellaisia ystäviä joiden kanssa viettäisivät aikaa koskaan.
Toki, olet oikeassa! Mutta kyse on siis siitä että tekee jotain! On ihan tieteellisesti todistettu että esim puutarhanhoito on parasta jumppaa ikääntyvälle päälle ja kropalle!
Heillä on kuitenkin vuotovaikutusta keskenään, ratkovat yhdessä ongelmia, iloitsevat talosta ja puutarhasta jne! Kaikki tuo on hyväksi