Lue keskustelun säännöt.
Pysyäkseen vanhaksi asti terveenä ja onnellisena, täytyykö välttämättä vaalia kaveruussuhteita?
07.12.2024 |
Olen pohtinut hyvin paljon tätä asiaa, enkä tiedä siltikään, mikä pitää paikkaansa...
Eli, kaikissa opuksissa ja ohjeistuksissa, liittyen mielenterveyteen, onnelliseen elämään, dementiariskiin jne suositellaan ja kehotetaan aina voimakkaasti siihen että pitää vaalia sosiaalisia suhteita/kaveruussuhteita.
Näistä sen käsityksen, että et vaan kertakaikkiaan voi elää hyvää ja tervettä elämää, jos et pidä yhteyttä kavereihisi.
Onko tosiaan näin siinäkin tapauksessa, kun kavereiden kanssa vietetty aika on lähinnä pakkopullainen suoritus, jonka aikana vaan koko ajan toivot että tapaaminen olisi jo ohi? Joudut pinnistelemään että jaksat esittää olevasi kiinnostunut tämän toisen asioista? Otat yhteyttä/vastaat yhteydenpitoon vain koska niin kuuluu tehdä ja se on "terveellistä" mutta aidosti et haluaisi nähdä kavereitasi välttämättä enää ikinä?
En siis toivo kavereilleni mitään pahaa eikä heissä ole mitään vikaa, mutta suurin osa on vaan todella tylsää seuraa ja jotenkin stressaannun ja väsyn heidän seurassaan. Heidän kanssaan oleminen on itselleni ikäänkuin jatkuvaa pinnistelyä ja roolin vetämistä. Tykkään enimmäkseen olla vain yksin omissa mietteissäni ja olla hiljaa, ja seurassa ei tietenkään voi olla hiljaa. Vähintään täytyy kuunnella aktiivisesti, vaikkei kiinnostaisi yhtään.
Mielummin olen, teen ja menen yksin. Mutta mietin, onko tämä pitkällä tähtäimellä sitten kuitenkin vahingoksi? Eli pitääkö terveyden vuoksi vaan jaksaa pinnistellä tietty määrä kaverisuhteissa?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Mietipä vaikka tilannetta, että olet ilman ystäviä ja saat kotonasi aivoverenvuodon tai murrat lonkkasi.
Toki voit, jos kykenet, soittaa 112, mutta sua ei sairaalasta kotiuteta kun sulla ei ole ketää läheistä. Jäät laitokseen ja kissasi viedään eläinsuojeluun.
Pääset johonkin raatolaan kahden hengen huoneeseen puolikuuron dementikon kaveriksi. Hän huutaa yhtä ja samaa vuorokaudet ympäriinsä.
No ei kaikilla ihmisillä ole vain ketään, ei siksi saisi tuomita muita tai laitokseen suoraan. On myös kotihoito ja lähihoitaja, jos joku menee kotiinsa. Ei saa syyllistää ihmisiä jotka vain välttävät huonoa seuraa, jos ei ole tosiystäviä. Eivät kaikki ystävät auta, ei heillä ole ehkä aikaa tai on oma perhe, lienevät vain tuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos viihtyy yksin ja on onnellinen ja kaikki on enemmän kuin ok niin eihän se elinikää lyhennä. Ihmiset eivät ole kaikki samanlaisia eikä kaikki voi tunkea samaan muottiin vaikka osa porukasta tähän pyrkii. Ihmisten pitäisi elää enemmän omanlaista elämää eikä miettiä mitä muut on mieltä.
Elääkseen terveenä vanhaksi, täytyy hyväksyä se, että on kusipää. Jos urea alkaa kiteytymään aivoihin, tulee dementia. Eli se kusi täytyy pitää virtaavana aineena, jos haluaa pysyä terveenä vanhaksi asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei. Huono kaveri voi stressata enemmän kuin tuo hyvää. Että jokainen tavallaan voi elää. Olisi tietysti kiva jos välitetään muista, jos joku tarvitsee käytännön apua joissakin asioissa. Jos on kipeä tai vaivoja. Osalla ei rahaakaan. Virallinen paikka ei välttämättä auta tai ole hyväksi kaikille, jos on kotrolloiva vain tai ehtoja. Perustuloko.
Miksi jollain on vain huonoja kavereita?
Ihminen toistaa usein lapsuuden kotinsa kuvioita. Sitäpaitsi yhden hyvä kaveri voi olla toisen huono kaveri. Autisteilla usein näin. He kelpaa vain hyväksikäytettäviksi, lahja-automaateiksi, vippi pankeiksi, avuksi elämän kriiseissä, mutta kun on kyse ajan viettämisestä ilman agendaa ja suoraa hyötymistarkoitusta niin silloin heidät työnnetään syrjään ja aikaa vietetään niiden kavereiden kanssa joista ei haeta hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei. Huono kaveri voi stressata enemmän kuin tuo hyvää. Että jokainen tavallaan voi elää. Olisi tietysti kiva jos välitetään muista, jos joku tarvitsee käytännön apua joissakin asioissa. Jos on kipeä tai vaivoja. Osalla ei rahaakaan. Virallinen paikka ei välttämättä auta tai ole hyväksi kaikille, jos on kotrolloiva vain tai ehtoja. Perustuloko.
Miksi jollain on vain huonoja kavereita?
Jos ei ole hyviä ollut tarjolla joillekin tai muilla on perhe, kiireitä. Palstalla näkee miten huonoa ainesta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joidenkin tutuilla on työ ja kiireet, miten he tulevat avuksi. Tuskin on kokoaikaisesti. Ellei ole perheenjäsen. Kaikilla ei ole perhettä. Miksi laitokset ovat totaalisia, miksi teette niistä totaalisia.
Olen antanut kaveritouhuille kenkää jo yli 20 vuotta sitten. Futisjunnukoutsaamisss ja metsästysporukassa riittämiin menemistätekemistä mutta nekin tietyllä tavalla ohjattua ja sopivan etäistä touhua. Muuten vietän kaiken.vapaa-ajan yksin.
Ärsyttää kaikki pakkososiaalistaminen, jopa duunipaikan juhlat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos viihtyy yksin ja on onnellinen ja kaikki on enemmän kuin ok niin eihän se elinikää lyhennä. Ihmiset eivät ole kaikki samanlaisia eikä kaikki voi tunkea samaan muottiin vaikka osa porukasta tähän pyrkii. Ihmisten pitäisi elää enemmän omanlaista elämää eikä miettiä mitä muut on mieltä.
Tämä. Me kaikki emme ole muottiin valettuja, joten emme mahdu mihinkään muotteihin. Minun mielestäni he, joille on olemassa sopiva "muotti", saavat olla siinä muotissaan niin kuin parhaaksi näkevät. Mutta ketään ei pitäisi muotteihin pakottaa.
Luulenpa että osa ajattelee "kaveristaan" tai vanhasta tädistä, että lykkää sen vanhainkotiin olemasta vaivana. Ellei ole tosiystävä. En itse ajattele niin. Tottakai koti on hyvä ja ympäristö jossa voi liikkua sen minkä joku pystyy. Olen huomannut vain joidenkin asenteen asiaan. Kunpa olisin väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suosituksissa otettu huomioon vain ekstrovertit, jotka latautuvat toisten seurassa?
Ei sun raukan tartte latautua muiden seurassa, mutta sinä tarvitset muita pysyäksesi hengissä. Nytkin, saati iäkkäänä.
Huomaatko, hakeuduit muiden sekaan vauva.fihin vaikka kuvittelet pärjääväsi yksin.
No jos vauva.fi luetaan terveyttä edistäväksu sosiaaliseksi suhteeksi, niin sit mullei oo hätää. Täällä voi sanoa suoraan mitä ajattelee, olla oma itsensä, ja sulkea sivun ja poistua, heti kun siltä tuntuu.
<3
Juuri näin. Ei palsta ole sosiaalinen kontakti. Minun ei tarvitse pätkän vertaa miettiä, miltä tuosta toisesta tuntuu, kun olenkin eri mieltä. Voin jättää huomiotta kommentit, joista näen, että toinen on tyhmä. Oikeassa elämässä sosiaalinen kanssakäyminen on vähemmän itsekästä ja joutuu huomioimaan kumppanin eri tavalla. Siitä seuraisi sekunnissa riita, jos toimisin samalla tavalla kuin palstalla.
Oikeastaan kyllä usein riitelyä seurasikin lapsena, koska minulla oli 1,5 vuotta nuorempi sisko, joka oli ääliö. Hän ärsytti tahallaan, oli hölmö, piinasi, haastoi riitaa, ymmärsi tahallaan väärin jne. Se oli todella ihmissuhdekoulu, molemmille. Toisaalta omat vuorovaikutustaidot kehittyivät, samoin kyky nähdä, mitä toinen todella tarkoittaa. Siitä on ollut paljon hyötyä myöhemmässä ihmissuhteissa.
Nykyinen mieheni kysyi joskus, miksi minä en koskaan riitele. Mietin pitkään, että olenko outo, koska en minä riitaannu ihmisten kanssa. Ehkä silloin lapsuudessa tuli opittua myös keinoja, joilla toisen saa myöntymään siihen, mitä itse toivoo. Esimerkiksi nytkin me asumme minun toiveasunnossani, vaikka alun perin mies oli epäileväinen. Hän kuitenkin lopulta päätti, että ehkä tämä on meidän elämäntilanteessamne parempi ratkaisu kuin se toinen vaihtoehto (josta minä en pitänyt). Toisaalta kun silloin lapsena on riidellyt paljon, ei enää ole tarvetta haastaa riitaa turhista asioista kenenkään kanssa. Pienet piikit saa mennä ohi.
On oltava ystäviä ja tuttavia. Yksin on veemäistä tehdä kuolemaa.
Aivan sama, onko vertti intro- vai ekstro-.
Ihmisvihaajien kuolema on pitkä mutta varhainen. Ja sitä ennen höperöityy ja on riesa suvulle, naapureille ja koko yhteiskunnalle.
Kukaan halua edes hoitaa moisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipä vaikka tilannetta, että olet ilman ystäviä ja saat kotonasi aivoverenvuodon tai murrat lonkkasi.
Toki voit, jos kykenet, soittaa 112, mutta sua ei sairaalasta kotiuteta kun sulla ei ole ketää läheistä. Jäät laitokseen ja kissasi viedään eläinsuojeluun.
Pääset johonkin raatolaan kahden hengen huoneeseen puolikuuron dementikon kaveriksi. Hän huutaa yhtä ja samaa vuorokaudet ympäriinsä.
No ei kaikilla ihmisillä ole vain ketään, ei siksi saisi tuomita muita tai laitokseen suoraan. On myös kotihoito ja lähihoitaja, jos joku menee kotiinsa. Ei saa syyllistää ihmisiä jotka vain välttävät huonoa seuraa, jos ei ole tosiystäviä. Eivät kaikki ystävät auta, ei heillä ole ehkä aikaa tai on oma perhe, lienevät vain tuttuja.
Yksinäisyys on ihan oma valinta. Ei ole viisasta olettaa, että hoitoa riittää sulle kotiin, päin vastoin.
Hallitus sysii yhä heikkokuntoisempia kotihoitoon eli näivettymään sinne yksinään.
En ymmärrä, mitä te olette, joilla ei yhtään ystävää ja tuttavaa ole, kun ei ne ole "tosiystäviä" tai ovat "kaikki kusipäitä".
Mielenterveysongelmilta haiskahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen antanut kaveritouhuille kenkää jo yli 20 vuotta sitten. Futisjunnukoutsaamisss ja metsästysporukassa riittämiin menemistätekemistä mutta nekin tietyllä tavalla ohjattua ja sopivan etäistä touhua. Muuten vietän kaiken.vapaa-ajan yksin.
Ärsyttää kaikki pakkososiaalistaminen, jopa duunipaikan juhlat.
Kyse on verkostoista. Jos sulla ei ole ystävien verkkoa kun sairastut, olet totaalisen yksin. Yhteiskunta ei sulle jatkossa apua järjestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan omasta lähipiiristä huomaa miten ne aktiivisimmat elävät parempaa elämää vielä 80-90+v iässä. Mitä sosiaalisempi sitä skarpimpi.
Toisaalta sitten omat appikset jotka lopettivat elämisen n60v iässä (missä itse olemme nyt) ovat olleet jo yli 20v täysin avuttomia ja hoidettavia, ennen aikojaan dementoituneita. Kun kaikki oli tylsää, muut ihmiset tyhmiä jne. Perse sohvassa ja töllö auki.
Oma tätini on 94v ja suunnittelee vielä reissuja maailmalle, 80+v tuttavapariskunta ajaa muutaman kerran vuodessa Briteistä Italiaan kesäkotiinsa, tapaavat viikoittain ystäviä, pitävät vuokrataloa ja nauttivat elämästä loppuun saakka. Tämä meidänkin tavoitteena!
Niin, mutta onko tässä selittävänä tekijöinä "appisten" kohdalla se, että eivät pidä yhteyttä ystäviin, VAI se, jos ainoa aktiviteetti on television edessä istuminen?
Vaikkei pidä ihmis
Eikös tuo ole sama asia? Eivät pidä yhteyttä kehenkään/möllöttävät kotona?
Molemmat epäaktiivista toimintaa joka passivoittaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipä vaikka tilannetta, että olet ilman ystäviä ja saat kotonasi aivoverenvuodon tai murrat lonkkasi.
Toki voit, jos kykenet, soittaa 112, mutta sua ei sairaalasta kotiuteta kun sulla ei ole ketää läheistä. Jäät laitokseen ja kissasi viedään eläinsuojeluun.
Pääset johonkin raatolaan kahden hengen huoneeseen puolikuuron dementikon kaveriksi. Hän huutaa yhtä ja samaa vuorokaudet ympäriinsä.
No ei kaikilla ihmisillä ole vain ketään, ei siksi saisi tuomita muita tai laitokseen suoraan. On myös kotihoito ja lähihoitaja, jos joku menee kotiinsa. Ei saa syyllistää ihmisiä jotka vain välttävät huonoa seuraa, jos ei ole tosiystäviä. Eivät kaikki ystävät auta, ei heillä ole ehkä aikaa tai on oma perhe, lienevät vain tuttuja.
"Välttää huonoa seuraa" ei tarkoita, että välttää kaikkea seuraa. Jos kaikki seura on huonoa, vika on itsessä. Olet passiivinen kivireki sensijaan että olisit oman elämäsi ohjaksissa.
Mulla ei ikinä ole ollut huonoa seuraa vaan pelkästään hyvää. Niiden kanssa kaveeraan, joiden seurassa viihdyn. Ne kaveeraa mun seurassa, jotka viihtyvät seurassani. Heitä on iso joukko. Me saatellaan toisiamme hautaan ja sitä ennen pidetään hauskaa.
Hankin nykyiset ystäväni 2022 avioeroni jälkeen. Pitää vain lähteä ihmisten joukkoon ja arvostaa heidän seuraansa.
Kotoa ei ketään haeta, ei parisuhteeseen eikä kaveriporukkaan. mutta kun on kaveriporukka, soitellaan perään jos jotakuta ei näy.
miksi toinen ihminen on riesa tai ei kiinnosta yhtään? kuka ajattelee näin? minulle tulee mieleen ihminen, joka on omasta mukavuudenhalustaan minimoinut sosiaalisen elämänsä. ja harjaantumattomuuttaan sitten rasittuu entistä enemmän niistä vähistäkin kontakteista. tietysti yhteydenpito voi välillä olla rasittavaa, mutta taito piilee siinä, että itsekin pitää huolta, että suhde on tasapainossa, eli itsekin saa siitä jotain. ei sitten tarvitse muilta piiloutua ja varmuuden vuoksi vihata heitä kaikenmoisilla tekosyillä.
Olette varmaan samaa porukkaa joka syyttelee lapsettomia lapsettomuudesta kysymällä, kuka niitä sitten vanhana hoitaa. Eli ihan saatanan itsekkäitä.
Ei ole lasten vastuulla teidän passaamisenne. Ja Orpopurran mukaan ei myöskään yhteiskunnan.
Kun tämän sisäistää, hankkii vähän kiireesti itselleen tuttavia. Ihmisyyden voima on yhteisössä, jossa huolehditaan toinen toisesta eikä vain itsestä.
Vaikkei Orpopurran politiikkaan empatia kuulu, se kuuluu jokaisen latvasta terveen elämään itsestäänselvyytenä ja se kohdistetaan muihin ihmisiin.
Muiden ihmisten kautta tulee virikkeitä ja mahdollisuuksia, toki sieltä tulee myös negatiivisia asioita, mutta positiivisemmat taitaa painaa enemmän. Ja onhan se hyvä, että on sitten ihmisiä, joilta pyytää apua jos jotain sattuu. Läheiset saattaa asua satojen kilometrien päässä.
Vierailija kirjoitti:
On oltava ystäviä ja tuttavia. Yksin on veemäistä tehdä kuolemaa.
Aivan sama, onko vertti intro- vai ekstro-.
Ihmisvihaajien kuolema on pitkä mutta varhainen. Ja sitä ennen höperöityy ja on riesa suvulle, naapureille ja koko yhteiskunnalle.
Kukaan halua edes hoitaa moisia.
Sä olet oikeasti vajaaälyinen
Vaikuttaa että olet kusipää, jolka ei ole kavereita.