Onko normaalia käytöstä, jos työkaveri ei lähde mihinkään ellei hänelle ole esitetty kutsua?

Täällä yksi sellainen, joka joissain porukoissa joutuu usein olemaan porukan kokoonkutsuja kun suomalaiset on melko passiivista ja epävarmaa kansaa. Se on aika raskasta, jos kukaan ei koskaan kutsu minua vaan minä olen jotenkin se järjestäjä.

Siksi nykyään näihin passiivisiin porukoihin saatan heittää vain jonkun tapahtuman "tälläinen olisi kaupungissa" ja lähden porukalla jos joku muu tarttuu asiaan. Aktiivisissa ryhmissä eri asia kun vastavuoroisesti jokainen vuorollaan kutsuu kokoon.

Miksi te passiiviset ette itse kutsu ihmisiä kokoon?

Ja ei, kysymys ei ole siitä ettei haluaisi viettää aikaa. Tulevat kyllä paikalle jos joku muu järjestää kaiken kuin joku kerhon vetäjä konsanaan.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai olisi hyvä esittää asia niin että se olisi kutsuntapainen, ja hyvissä ajoin ettei mukaan halukkaat järjestä mitään muuta menoa kun on se firman H-hetki.

Tuo maininta, olisi tapahtuma-X, kuulostaa ihan vain jonkun heitolta että tuommoinenkin aktiviteetti on olemassa, ilman että se olisi mikään "mennäänkin koko porukka sitten tuonne aktiviteettiin torstaina" juttu.

Joo tämä on toinen kompastuskivi ainakin minulla. Siis että saatan lukea kutsuntapaisen vasta asian pohdintana ja ilmoille heittämisenä/keskustelunavauksena siitä mentäiskö enkä asiana, joka on jo päätetty. Jos itse en ole puuharina asiassa eikä heittäjä enää palaa asiaan, luulen että asia jäi vain siihen eikä mitään päätetty. Jos juttu kiinnostaa tosi paljon, niin saattaisin kysellä perään että niin hei onko siis nyt joku keilaus tulossa vai ei.

Tämä kyllä tosiaan riippuu ihan käytetystä sanamuodosta. Siitä onko se kirjaimellisesti luettavissa useammalla tavalla. Minulle kieli on eksaktia ja luen asian juuri kuten se on kirjoitettu (kielikuvia lukuunottamatta). En siis lue mitään lisä/piilokontekstia tai herra isä, osaa ottaa joota einä kuten ilmeisesti välillä pitäisi osata. Olen juuri niitä jotka vastaavat totuudenmukaisesti jos kysytään mitä kuuluu enkä ymmärrä mitään pointtia siinä miksi pitäisi vastata noin kärjistetysti aina vain "hyvää, entä sulle?" vain koska ollaan työpaikalla ja vähän vieraampia toisillemme. Toki jotain on elämän aikana oppinut ja tajuan ettei ole kohteliasta kaikissa tilanteissa vastata totuudenmukaisesti vaan ennemmin hymistellä tai ihan valehdella hymyillen päin naamaa. Minusta vain on niin tolkuttoman hullunkurista että käytetään kieltä kommunikoimiseen ja välillä kuitenkin odotetaan ettei käytettyjä sanoja pitäisikään lukea niiden tarkan merkityksen mukaan.

En minä ainakaan lähde, jos ei tulla mukaan pyytämään. Muuten siellä paikan päällä katsotaan kieroon, että mitäs toi täällä tekee, kun ei sitä ole tänne pyydetty, eikä haluttukaan. Lähtis menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautajaisongelmaiset omaan ketjuun, aloituksessa puhutaan elävistä ihmisistä, jotka tosin saattavat olla aivokuolleita mutta silti elossa.

Ongelmahan on sama, vain konteksti eri. Elossaoleva ei tiedä, onko kutsuttu vai ei.

Eikö teillä ole töissä koskaan kukaan kuollut ja olette miettineet, mennäkö hautajaisiin vai ei.

Luuletko että näillä antisosiaalisilla edes on tällaisia yhteyksiä, että heitä kutsuttaisiin häihin tai hautajaisiin? Tai edes johonkin siltä väliltä?

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi sellainen, joka joissain porukoissa joutuu usein olemaan porukan kokoonkutsuja kun suomalaiset on melko passiivista ja epävarmaa kansaa. Se on aika raskasta, jos kukaan ei koskaan kutsu minua vaan minä olen jotenkin se järjestäjä.

Siksi nykyään näihin passiivisiin porukoihin saatan heittää vain jonkun tapahtuman "tälläinen olisi kaupungissa" ja lähden porukalla jos joku muu tarttuu asiaan. Aktiivisissa ryhmissä eri asia kun vastavuoroisesti jokainen vuorollaan kutsuu kokoon.

Miksi te passiiviset ette itse kutsu ihmisiä kokoon?

Ja ei, kysymys ei ole siitä ettei haluaisi viettää aikaa. Tulevat kyllä paikalle jos joku muu järjestää kaiken kuin joku kerhon vetäjä konsanaan.

Suomessa jokainen haluaa olla tarkkailija, vaikka ei se oikein niin toimi. Jos haluaa kivan ryhmädynamiikan, tulisi jokaisen antaa siihen osansa

Itse koen että tuollainen tilaisuus on vapaaehtoinen enkä menisi vaikka kutsuttaisiin. En koe tarvetta viettää vapaa-aikaa työkaverien kanssa

Missä tilanteessa nuo toteamiset on? 

Minkä kokoinen työporukka? Onko uusi/vanha työntekijä? Etäinen/läheinen?

Nää on mulle vähän vaikeita. Olen ihan pidetty työkaveri työpaikalla, mutta en niinkään kaveri vapaa-ajalla.

Töissä aika monet pitävät yhteyttä omien parhaiden työkavereiden kanssa vapaa-ajalla. Tunnen aika usein näissä vapaa-ajan riennoissa itseni vähän ylimääräiseksi.

Just oli pikkujoulut ja kaadun, että lähdin mukaan näihin. Oli niin ylimääräinen olo tutkiessa eri porukoihin mukaan, vaikka ihan kivaakin välillä oli.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi sellainen, joka joissain porukoissa joutuu usein olemaan porukan kokoonkutsuja kun suomalaiset on melko passiivista ja epävarmaa kansaa. Se on aika raskasta, jos kukaan ei koskaan kutsu minua vaan minä olen jotenkin se järjestäjä.

Siksi nykyään näihin passiivisiin porukoihin saatan heittää vain jonkun tapahtuman "tälläinen olisi kaupungissa" ja lähden porukalla jos joku muu tarttuu asiaan. Aktiivisissa ryhmissä eri asia kun vastavuoroisesti jokainen vuorollaan kutsuu kokoon.

Miksi te passiiviset ette itse kutsu ihmisiä kokoon?

Ja ei, kysymys ei ole siitä ettei haluaisi viettää aikaa. Tulevat kyllä paikalle jos joku muu järjestää kaiken kuin joku kerhon vetäjä konsanaan.

Olen nimenomaan tosi suorasukainen ihminen, siksi en ymmärrä mitään heittoja tai ryhmäkutsuja oikein muutenkaan.

Minä en mene minnekään, jos ei erityistä kutsua tule. Oikealta ja vasemmalta ihmiset kulkevat bileissä, kutsuilla, mitä milloinkin, mutta minä olen yksin vaikkapa nyt lauantai-iltana. Oikeasti ikävästi käyttäytyvätkin ihmiset kutsutaan paikkoihin, minua ei. Kuitenkin ihan tavallisesti muut kanssani juttelevat ja selvästi hauskojakin osaan jutella. Joku vika minussa on, että aina yksin kotona tuijotan telkkaria. Myös muutama miesjuttu on saanut minut vakuuttuneeksi, ettei seurani oikeastaan kiinnosta. Välillä kysyn kavereita (vai "kavereita") syömään, leffaan tai jonnekin käymään, mutta ei. Aina löytyy joku syy, ettei voi lähteä. Kuitenkin seuraavaksi kertovat, miten olivat sen ja tuon kanssa milloin missäkin. Kyllä, minä tiedän jo paikkani.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi sellainen, joka joissain porukoissa joutuu usein olemaan porukan kokoonkutsuja kun suomalaiset on melko passiivista ja epävarmaa kansaa. Se on aika raskasta, jos kukaan ei koskaan kutsu minua vaan minä olen jotenkin se järjestäjä.

Siksi nykyään näihin passiivisiin porukoihin saatan heittää vain jonkun tapahtuman "tälläinen olisi kaupungissa" ja lähden porukalla jos joku muu tarttuu asiaan. Aktiivisissa ryhmissä eri asia kun vastavuoroisesti jokainen vuorollaan kutsuu kokoon.

Miksi te passiiviset ette itse kutsu ihmisiä kokoon?

Ja ei, kysymys ei ole siitä ettei haluaisi viettää aikaa. Tulevat kyllä paikalle jos joku muu järjestää kaiken kuin joku kerhon vetäjä konsanaan.

Olen nimenomaan tosi suorasukainen ihminen, siksi en ymmärrä mitään heittoja tai ryhmäkutsuja oikein muutenkaan.

JA miksi et itse kutsu porukkaa kokoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi sellainen, joka joissain porukoissa joutuu usein olemaan porukan kokoonkutsuja kun suomalaiset on melko passiivista ja epävarmaa kansaa. Se on aika raskasta, jos kukaan ei koskaan kutsu minua vaan minä olen jotenkin se järjestäjä.

Siksi nykyään näihin passiivisiin porukoihin saatan heittää vain jonkun tapahtuman "tälläinen olisi kaupungissa" ja lähden porukalla jos joku muu tarttuu asiaan. Aktiivisissa ryhmissä eri asia kun vastavuoroisesti jokainen vuorollaan kutsuu kokoon.

Miksi te passiiviset ette itse kutsu ihmisiä kokoon?

Ja ei, kysymys ei ole siitä ettei haluaisi viettää aikaa. Tulevat kyllä paikalle jos joku muu järjestää kaiken kuin joku kerhon vetäjä konsanaan.

Olen nimenomaan tosi suorasukainen ihminen, siksi en ymmärrä mitään heittoja tai ryhmäkutsuja oikein muutenkaan.

Eri, mutta jaksoin taannoin tehdä tätä kutsutyötä ja järjestää juttuja, mutta lopetin kun huomasin ettei kukaan kutsu minua mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi sellainen, joka joissain porukoissa joutuu usein olemaan porukan kokoonkutsuja kun suomalaiset on melko passiivista ja epävarmaa kansaa. Se on aika raskasta, jos kukaan ei koskaan kutsu minua vaan minä olen jotenkin se järjestäjä.

Siksi nykyään näihin passiivisiin porukoihin saatan heittää vain jonkun tapahtuman "tälläinen olisi kaupungissa" ja lähden porukalla jos joku muu tarttuu asiaan. Aktiivisissa ryhmissä eri asia kun vastavuoroisesti jokainen vuorollaan kutsuu kokoon.

Miksi te passiiviset ette itse kutsu ihmisiä kokoon?

Ja ei, kysymys ei ole siitä ettei haluaisi viettää aikaa. Tulevat kyllä paikalle jos joku muu järjestää kaiken kuin joku kerhon vetäjä konsanaan.

Olen nimenomaan tosi suorasukainen ihminen, siksi en ymmärrä mitään heittoja tai ryhmäkutsuja oikein muutenkaan.

 

Joskus kutsun, joskus en. Kaikista porukoista ei tule mieleen, että voitais tehdä jotain yhdessä. Miten se liittyy siihen, miten ymmärrän tai en ymmärrä muiden kutsumiset? 

En tulkitse kutsuksi, ellei sitä minulle suoraan osoiteta. Sain vastikään muistutuksen siitä, miksi tästä periaatteesta kannattaa pitää kiinni jatkossakin.

Porukka järjestää kahvilaan menoa nenäni edessä ja menin sitten mukaan. Ok ei siinä mitään, hyvin meni.

Sama porukka alkoi sitten myöhemmin jutella pakohuoneesta ym. puuhastelusta. Ja sanoivat sopivana sen WA ryhmässä tarkemmin. En kuulu siihen WA ryhmään, ei siinä mitään. Tämä tapahtuma tuli ja meni, en ollut luonnollisestikaan mukana kun en tiennyt missä ja milloin.

Alkoivat järjestelemään taas jotain tapahtumaa ryhmälle nenäni edessä. Kuulemma olivat WA:ssa siitä jo alkaneet juttelemaan. Kysyin,  pääsisinkö siihen WA ryhmään, nämä heidän reissunsa kuulostavat hauskalta ja lähtisin mielelläni mukaan uudelleenkin.

Tekivät kierrellen hyvin selväksi, että en tule siihen ryhmään pääsemään. Enkä siis enää jatkossa tunge heidän kahvitteluihinsa mukan ellen saa suoraa kutsua. Tuskin minua sinne silloinkaan halusivat, mutta eivät kehdanneet sanoa suoraan ei.

Alfat saa henkilökohtaisia kutsuja firman kauneimmilta.