Onko normaalia käytöstä, jos työkaveri ei lähde mihinkään ellei hänelle ole esitetty kutsua?

Taitaa olla tyypillinen koulukiusattu, ja suojaa itseään myös aikuisiällä.

En osaa sanoa (tiedä vastausta).

Isän avopuoliso kuoli (syöpään). Isä sitten soitti heidän yhteisille tutuilleen - olivat tutustuneet etelänreisuilla. Mies oli sanonut, et heille pitää laittaa kirjallinen kutsu hautajaisiin. Isä melkeinpä kiroili sitä, et vartavastenko heille pitää laittaa se kutsu "kirjallisena", eikö pelkkä soitto riitä?

En minäkään ymmärtänyt sitä silloin, enkä ymmärrä nytkään.

Voi olla jotenkin sosiaalisesti ahdistunut/epävarma tai sitten neuroepätyypillinen ja tämän takia ei tuollaisia epäsuoria tai yleisellä tasolla sanottuja asioita osaa tulkita ä itseään koskeviksi. Mikäli syynä epävarmuus niin taustalla voi tosiaan olla huonoja kokemuksia, kuten joku tuossa edellä sanoi. Jos taas jälkimmäinen, niin henkilö ei vain osaa tulkita epäsuoraa viestintää. 

Miksei sano sitä suoraan.

Pyydän kanssa kutsut kirjallisena koska en muuten muista.

MInä olen näitä, jotka pitää erikseen kutsua. Jos kahvipöydässä jutellaan, että olis mikroautoilua keskiviikkona klo 19, niin mistä tiedän, että minun toivotaan olevan mukana? Mistä tiedän paikan, päivämäärän jne.? Koska tuo "olis mikroautoilua" voi varsin hyvin tarkoittaa sitäkin, että tuohon olisi mahdollisuus, mutta mitään ei ole sovittu.

Joten mielellään kiitos sanotaan selkeästi "Olen varannut meille koko porukalle Maken Mikronautoradan osoitteessa Ratakatu 2 keskiviikkona 11.12.2024 klo 19. Ei tarvitse etukäteen ilmoittautua, olkaa pääovella tuohon aikaan, autoilu maksaa 20 e/hlö ja maksu maksetaan paikan päällä. "

Sama muuten tuon hautajaiskutsun kanssa (viesti 2?) - jos puhelimessa kerrotaan epämääräisesti, että torstaina aamupäivällä kirkossa, niin jää vähän epäselväksi, että koska ja missä. Kunnon kutsu helpottaa ihmeesti.

Kyllä se pitää suoraan sanoa.

Paljon sovitaan, mutta ei toteututeta. Jospa on joskus keskustelussa sovittuun menoon mennyt eikä muita tullutkaan, kun ei oltu päästy kaikille sopivaan aikaan 

Miksi ei voi sanoa selkeästi, että keskiviikkona mennään mikroautoradalle paikkaan X, tuletko sinäkin mukaan? Miksi pitää käyttää ehdollista konditionaalia, jolloin jää epäselväksi, ollaanko menossa oikeasti vai olisiko tuo noin ylipäätään mahdollista.

"Mun siskolla olis huomenna synttärit" - tarkoittaako tuo, että olen menossa siskon synttäreille vai sitä, että sisko kuoli, ei ole enää synttäreitä, mutta tavallaan voisi olla vai sitä, että hei, tuletko mukaan synttäreille?

Itse odotan myös nykyisin aina suoraa kutsua. On ollut liian monta kertaa näissä työpaikalla epäselvyyksiä, että kuka on nyt joukossa ja kuka ei. On muuten hemmetin noloa alkaa intoilemaan jostain ja toinen änkyttää, että sori tällä kertaa kutsu koskee vain x-ryhmäläisiä.. 

Työskentelen yliopistolla ja on tosi hiljaista tietoa, että milloin koulu, laitos tai yksikkö maksaa millekin ryhmälle tai milloin mikin ryhmä on odotettu paikalle. Meillä on mm. 

- faculty: vakkkarit, vierailijat ja vaihdossallevat

- projektityöntekijät, oman laitoksen että muualta tulleita

- service workerit (sihteerit ym) 

- tohtoriopiskelijat, sisäisiä ja vierailijoita

- assareita jakesätyöntekijöitä 

- työkkärin kokeilussa olevia 

Minulle ei ainakaan riitä, jos jossain yleisessä viestintäkanavassa sanotaan että "olis mikroautoilua" jollei siitä tule erikseen yksityisviestiä.

En ole niin sosiaalinen, että minua edes haluttaisiin näihin mukaan joten olen tulkinnut nämä sellaisiksi pakollisiksi viesteiksi jotka vaan pitää kertoa kaikille, jotta ei syyllisty työpaikkakiusaamiseen. 

Niin.

Puhutaanko asiasta vai päätetäänkö asiasta.

Siinä on iso ero.

Mitä väliä, onko se normaalia vai ei? Jos haluatte hänet mukaan, niin kutsutte sillä tavoin että hän tulee. Jos ette halua, niin tiedätte silloinkin, miten toimia.

Kannatan tuota teoriaa, että voi olla sosiaalisesti epävarma ja tuntee itsensä ulkopuoliseksi. On tottunut siihen, että "me" tai passiivissa puhuminen ("mennäänkö") saattaa oikeasti tarkoittaa jotakin sisäpiiriä, ja että jos haksahtaisi mukaan luultuaan kutsun tarkoittavan kaikkia, saattaisi tunnelma olla aika vaivaantunut. Voi toki muitakin selityksiä olla.

Monesti tietty porukka kutsuu muita mukaan vain saadakseen kiintiön täyteen jos on joku minimiosallistujamäärä jonnekin. Sitten ne pitää siellä keskenään hauskaa ja meidän ekstrojen tehtävä on olla häiritsemättä ja maksaa mukisematta osuutemme "hauskuudesta". 

On ylimielistä käytöstä, joka juontaa epävarmuudesta kuten moni muukin ylimielinen käytös. Odottaa että hänelle kuuluu antaa henkilökohtainen kutsu, erityiskohtelua. Ei ikinä itse ole se, joka kutsuu porukan kokoon.

Voiko tohon perään lisätä: "kaikki tervetulleita mukaan" tai "oisitko sä kiinnostunut?"

Nykyään osaan itsekin kysyä, millä porukolla ovat suunnitelleet menneensä mikroautoilemaan, mutta olisin varmasti ollut aloittajan työkaverin kaltainen nuorempana, kun yleinen ja sosiaalinen ahdistus oli koronan ja muun takia tapissa.

Vierailija kirjoitti:

Itse odotan myös nykyisin aina suoraa kutsua. On ollut liian monta kertaa näissä työpaikalla epäselvyyksiä, että kuka on nyt joukossa ja kuka ei. On muuten hemmetin noloa alkaa intoilemaan jostain ja toinen änkyttää, että sori tällä kertaa kutsu koskee vain x-ryhmäläisiä.. 

Työskentelen yliopistolla ja on tosi hiljaista tietoa, että milloin koulu, laitos tai yksikkö maksaa millekin ryhmälle tai milloin mikin ryhmä on odotettu paikalle. Meillä on mm. 

- faculty: vakkkarit, vierailijat ja vaihdossallevat

- projektityöntekijät, oman laitoksen että muualta tulleita

- service workerit (sihteerit ym) 

- tohtoriopiskelijat, sisäisiä ja vierailijoita

- assareita jakesätyöntekijöitä 

- työkkärin kokeilussa olevia 

Minä olen tuossa tilanteessa kysynyt: "koskeeko kaikki vai ryhmää x", miksi tässä olisi mitään noloa?

Onko normaalia kuvitella että työkaverit ovat ajatustenlukijoita? Mielestäni ei. 

Vierailija kirjoitti:

MInä olen näitä, jotka pitää erikseen kutsua. Jos kahvipöydässä jutellaan, että olis mikroautoilua keskiviikkona klo 19, niin mistä tiedän, että minun toivotaan olevan mukana? Mistä tiedän paikan, päivämäärän jne.? Koska tuo "olis mikroautoilua" voi varsin hyvin tarkoittaa sitäkin, että tuohon olisi mahdollisuus, mutta mitään ei ole sovittu.

Joten mielellään kiitos sanotaan selkeästi "Olen varannut meille koko porukalle Maken Mikronautoradan osoitteessa Ratakatu 2 keskiviikkona 11.12.2024 klo 19. Ei tarvitse etukäteen ilmoittautua, olkaa pääovella tuohon aikaan, autoilu maksaa 20 e/hlö ja maksu maksetaan paikan päällä. "

Sama muuten tuon hautajaiskutsun kanssa (viesti 2?) - jos puhelimessa kerrotaan epämääräisesti, että torstaina aamupäivällä kirkossa, niin jää vähän epäselväksi, että koska ja missä. Kunnon kutsu helpottaa ihmeesti.

Tämä. Mistä voi oikeesti tietää että kutsu koskee kaikkia? Selkeämpi viestintä auttaa! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MInä olen näitä, jotka pitää erikseen kutsua. Jos kahvipöydässä jutellaan, että olis mikroautoilua keskiviikkona klo 19, niin mistä tiedän, että minun toivotaan olevan mukana? Mistä tiedän paikan, päivämäärän jne.? Koska tuo "olis mikroautoilua" voi varsin hyvin tarkoittaa sitäkin, että tuohon olisi mahdollisuus, mutta mitään ei ole sovittu.

Joten mielellään kiitos sanotaan selkeästi "Olen varannut meille koko porukalle Maken Mikronautoradan osoitteessa Ratakatu 2 keskiviikkona 11.12.2024 klo 19. Ei tarvitse etukäteen ilmoittautua, olkaa pääovella tuohon aikaan, autoilu maksaa 20 e/hlö ja maksu maksetaan paikan päällä. "

Sama muuten tuon hautajaiskutsun kanssa (viesti 2?) - jos puhelimessa kerrotaan epämääräisesti, että torstaina aamupäivällä kirkossa, niin jää vähän epäselväksi, että koska ja missä. Kunnon kutsu helpottaa ihmeesti.

Tämä. Mistä voi oikeesti tietää että kutsu koskee kaikkia? Selkeämpi viestintä auttaa! 

Ja mikä oli oma osuutesi selkeästä viestinnästä? Hiljaisuus ja passiivisuus?