Kouluihin tasoryhmät?
Oppilaat on osaamispohjan ja oppimisnopeuden kannalta niin eri tasoilla että on mahdotonta tarjota kaikille laadukasta, oikean tasoista opetusta. Osa selviytyisi jo lukiotasoisista tehtävistä kun osa ei hallitse edes perusasioita kuten lukemista ja kertotaulua. Kaikki kärsii.
Miksi ei peruskouluissa voisi olla tasoryhmiä tärkeimmissä aineissa? Kuten matikka ja äidinkieli.
Kommentit (65)
Ala-aste oli aikoinaan hyvin helppoa muistaakseni. Siinä iässä pitäisi panostaa, kun lapsi on vielä kiinnostunut koulusta. Matematiikan tehtävät oli jossain vaiheessa helppoja ja olisin tehnyt koko kirjan tehtävät, mutta se oli kiellettyä. Sitten yläasteella, kun vaikeutui koko matematiikka ei kiinnostanut enää, enkä tehnyt siellä mitään. Sain silti kaseja. Varmaan aika tyypillinen tarina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoryhmät ja tarkkailuluokat ehdottomasti takaisin. Näin saataisiin parempi koulurauha ja tehokkaampi oppimisympäristö.
Olisi tavallaan kolme tasoryhmää:
1) Lahjakkaampien ryhmään pääsisi hyvillä koenumeroilla ja käytöksellä.
2) Suurin osa oppilaista kävisi kuitenkin koulua normiryhmässä.
3) Ongelmahäiriköt pidettäisiin tarkkailuluokassa katu-uskottavien miesopettajien valvonnassa. Fyysinen kuritus (ei lyöminen, mutta niputtaminen ja ns. niskapersotteet) pitäisi sallia niissä.
Miksi kukaan akateemisen loppututkinnon suorittanut haluaisi toimia opettajana ryhmässä kolme?
Samasta syystä kuin ennenkin. Kyllä niitä karskin oloisia miesopettajia 80-luvulla näkyi koulujen käytävillä. Opettivat tarkkailuluokan retalejengiä tavoille tai ainakin pitiv
Nykyajan nuoret miesopettajat eivät ole mitään karskeja pullistelijoita. Harva on edes armeijaa käynyt. Vartijoista saisi varmaan niputtajajengin kasaan, mutta heillä kognitiivinen kykypuoli voi tulla rajoitteeksi.
Osa täällä vihjaa että oppilas voisi itse valita ryhmän, tai vanhempansa. Minusta opettajat päättäisivät kuka kuuluu mihinkin tasoryhmään oppilaan osaamisen pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Tämähän se kokoomuslaisten tavoite ja märkä päiväuni. Jaetaan jo alakouluiässä lapset akateemisiin ja amiksiin. Hyvätuloiset, valveutuneet vanhemmat järjestävät lapsensa ensimmäiseen ryhmään ja vähemmän valveutuneiden ja perheen tuen puutetta kokevat lapset sitten jälkimmäisiin. Siloittuu keskitason kokkareiden jälkeisten tie yliopistoon kummasti, kun köyhät mutta lahjakkaat jää duunariammatteihin kuten 60-luvulla.
Höpöpuhetta.
Olin viimeisiä, jotka tekivät kasarilla matikasta pitkän tai lyhyen kurssin. Pitkämatikkalaiset olivat hyviä koulussa, matikka oli heistä kiinnostavaa ja yksi tiesi jo haluavansa lääkäriksi (mikä hänestä sitten tulikin). Me muut oltiin kiinnostuneempia muista aineista (mulla oli ylimääräinen kieli), matikka lähinnä pakkopullaa.
Ja nyt SUURI JA IHMEELLINEN SALAISUUS tulee julki.
Opettaja ei valinnut meille matikkaryhmää.
Opettaja ei suositellut meille matikkaryhmää.
Opettaja ei vihjannut meille rivien välistä, että jompikumpi ryhmistä olisi sopiva.
Opo ei osoittanut meille matikkaryhmää.
Vanhemmat eivät valinneet meille matikkaryhmää, eikä mummikaan.
Koulun siivoja ei osoitellut luudalla jompaankumpaan matikkaluokkaan.
Me valitsimme ryhmämme itse.
Saimme luokanvalvojalta yhden A4-arkin, johon piti laittaa ruksi sopivaan kohtaan. Sen jälkeen paperi palautettiin luokanvalvojalle.
Jokainen pääsi ryhmään, jonka rastitti.
Lyhyt matikka ei estänyt tai rajoittanut yliopisto-opintoja. Päinvastoin, siitä - siis aineesta nimeltä matematiikka - oli hyötyä, kun laskin myöhemmin työkseni valtion rahoja (miljoonabudjettia).
P.S. Luokassa ei ollut, ikinä, minkäänlaista juopaa pitkän ja lyhyen matikan lukijoiden välillä. Omasta kokemuksesta sanon, että tasoryhmistä on vain ja ainoastaan hyötyä, iloakin. Uskon, että niistä on iloa ja hyötyä myös nykyisille oppijoille.
Samasta syystä kuin ennenkin. Kyllä niitä karskin oloisia miesopettajia 80-luvulla näkyi koulujen käytävillä. Opettivat tarkkailuluokan retalejengiä tavoille tai ainakin pitivät kurissa.