Lue keskustelun säännöt.
Uusperhe kuvioista kysymys?
Miten voi toimia, kun miehen aikuiset lapset 20+ laittavat someen kaikenlaista sisältöä asunnostamme, mökistämme ja yhteisistä lapsistamme, mitä en itse haluaisi julkaistavan? Olen hienovaraisesti viestinyt, etten halua esimerkiksi mökistämme tarkkaa selontekoa kuvineen ja sijaintineen somealustoille ja uskon lapsien tämän ymmärtäneen, mutta silti jatkavat toimintaansa. Välillä myös jakavat sisältöä, jossa ikäänkuin naureskellaan jollekin sisustus ratkaisullemme, esim tekstitauluille tai muulle asialle mikä minusta on epäkunnioittavaa.
Tiedän pikkujuttu, mutta hermostuttaa jo valmiiksi kun käymään ovat tulossa minkälaisia päivityksiä tällä kertaa.
Kommentit (200)
Kannattaa näissä aina muistaa, että ei se teini-ikä aina niin auvoa ole ydinperheissäkään. Kaikkea tullut koetuksi itsekin ja vielä pahempaa kuullut kaverien kertomana.
Ja sekin, että kyllä se lapsenkin luonne vaikuttaa. Eli ihan kaikesta ei aina voi syyttää vanhempia, vaan nykyään nuoret ovat hyvin valistuneita etenkin oikeuksiensa puolesta, pelaavat aika kovin kortein toisinaan. Oma teinini ajautui huonoon kaveripiiriin, vaikka kuinka yritettiin estellä ja oppi sieltä kaikenmoista. Mm. uhkaili tekevänsä lasun meistä, kun otimme padin pois, kuulemma hyvä juttu. Kun kerroimme, että lasuista voi joutua asumaan pois kotoa huusi, että sehän on ajatuskin. On cool asua nuorisokodissa! Lapsellista tietysti, mutta kyllä satutti. Anteeksi ne törmäilyt on silti annettava, puolin toisin.
Siinä komppaan sitten apta kyllä, että ei se hankala teini-ikä kyllä oikeuta lasta sitten aikuisena, jo omilleen muuttaneena, jatkamaan minkäänlaista ikävää käytöstä! Tuohan on aika nurinkurinen ajatuskuvio, että kun ensin pidetään vanhempia, omia tai bonus, tosi kovilla teininä niin sitten sitä samaa on oikeus jatkaa vielä sittenkin, kun ollaan jo omillaan.
Lisäksi ihan helponkin teini-iän kokeneet (siis ulospäin, kukapa ihmisen omista ajatuksista tarkkaan tietää) ydinperheessä asuneet lapset taantuvat aikuisena helposti lapsiksi "kotonaan". Kysäisin kerran siskonpojalta, joka teki aamiasta ja söi ja oli keittiöstä lähdössä, että tuohon meinasit jättää, äiti varmaan korjaa? Naurahti nuori mies ja kääntyi siivoamaan jälkensä. Molemmat ovat kiitelleet jälkeenpäin.
Onneksi omani onkin alkanut nähdä myös meidän kantaa, kun omilleen muutti ja ollaan puhuttukin niistä ajoista. Nyt menee ihan kivasti ja ollaan mielestäni ns. normaalisti tekemisissä, eli soitellaan, tapaillaan, vietetään juhlapyhiä jne mutta myös palaamme hyvin mielin omaan aikuiseen elämään.
Siinä on vaan se, että jos murrosikä jne oli helpohko, asiat tietysti menevät perille juuri pienellä vinkillä. Jos ei, niin sitten se vaatii puheet ei niinkään siitä, mikä nyt on pielessä vaan siitä, mikä silloin aikanaan meni vikaan. Tämä siis oma oppini suvun teineistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... Eläkööt aikuiset nuoret omaa elämäänsä, heihei, antamasta huonoa esimerkkiä omille kullannupuille.
Tuo oli hyvin sanottu. Meitä on nyt 4 aikuista ja kaksi taaperoa tässä perheessä. Suojelen ja kasvatan niitä, joita minun kuuluu. En suostu enää olemaan kynnysmatto ja se jos mikä ei ole ollenkaan marttyyrimaista toimintaa, vaan suoraselkäistä ja oikein tehty. Tuntuu vähän siltä, että sellaiset ihmiset jotka ovat juuri niitä ylikävelijöitä, syyttävät ja osoittelevat niitä jotka vihdoin alkavat puolustaa myös omia oikeuksiaan. Sitten aletaan huudella marttyyria ja ties mitä. Näiden kommenttien kautta havahduin siihenkin tosiasiaan. Ne jotka ovat aina saaneet tehdä mitä lystää, eivät hevillä luovu oikeuksistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on neljä aikuista lasta - kaksi molemmilla - ja yksi näistä neljästä syö ruoat jääkaapista kysymättä. Toinen minun lapsistani. Hän on muutenkin hieman rajaton ihminen. Aivan päinvastainen kuin toinen lapseni. Ei kyllä johdu kasvatuksesta, vaam nepsy-piirteistä.
Nepsy. Mikä ihana tekosyy!
Niin äidille kuin nepsylle itselleen.
Nepsyys selittää monia asioita. Jos yhtään olet lukenut asiasta niin tiedät, että he näkevät maailman eri tavalla, eikä heihin ei tehoa samat kasvatuskeinot kuin muihin. Mutta jos et ole asiaan perehetynyt, niin ethän sinä sitä voi tietää.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa näissä aina muistaa, että ei se teini-ikä aina niin auvoa ole ydinperheissäkään. Kaikkea tullut koetuksi itsekin ja vielä pahempaa kuullut kaverien kertomana.
Ja sekin, että kyllä se lapsenkin luonne vaikuttaa. Eli ihan kaikesta ei aina voi syyttää vanhempia, vaan nykyään nuoret ovat hyvin valistuneita etenkin oikeuksiensa puolesta, pelaavat aika kovin kortein toisinaan. Oma teinini ajautui huonoon kaveripiiriin, vaikka kuinka yritettiin estellä ja oppi sieltä kaikenmoista. Mm. uhkaili tekevänsä lasun meistä, kun otimme padin pois, kuulemma hyvä juttu. Kun kerroimme, että lasuista voi joutua asumaan pois kotoa huusi, että sehän on ajatuskin. On cool asua nuorisokodissa! Lapsellista tietysti, mutta kyllä satutti. Anteeksi ne törmäilyt on silti annettava, puolin toisin.
Siinä komppaan sitten apta kyllä, että ei se hankala teini-ikä kyllä oikeuta lasta sitten aikuisena, jo omilleen muuttaneena, jatkamaan minkään
Todella hyvin sanottu. Vaikeaa aikaa se murrosikä onkin ja silloin nuori tarvitsee yhtä lailla tukea ja ohjausta kuin pienempikin lapsi. Kaikkea sitä ovat nämä nyt jo aikuiset ihmiset saaneet. Ovat olleet hyvinkin rakastettuja ja tuettuja kaikin tavoin.
Mutta tosiasia on se, että nykyään ovat aikuisia ja aikuisena on eri säännöt. Kyseessä on päälle 20 v ihmiset. Toinen jo pitkälti ylikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on neljä aikuista lasta - kaksi molemmilla - ja yksi näistä neljästä syö ruoat jääkaapista kysymättä. Toinen minun lapsistani. Hän on muutenkin hieman rajaton ihminen. Aivan päinvastainen kuin toinen lapseni. Ei kyllä johdu kasvatuksesta, vaam nepsy-piirteistä.
Nepsy. Mikä ihana tekosyy!
Niin äidille kuin nepsylle itselleen.
Toivottavasti saat nepsy lapsen. Onnellista vanhemmuutta.
En saanut. Kaksi täysipäistä aikuista lasta. Ja lapsenlapsetkin ovat fiksuja.
No tämähän selittää kaiken. Olet täysin tietämätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heidän lapsuudenkoti, jossa sinä olet nyt vieraana?
Ihme asenne. Vaikka äitini asuu minun lapsuudenkodissani, niin ei minulla ole sen sisustukseen enää osaa eikä arpaa. Vaikka asuisin siellä itsekin vielä, niin silti minulla ei olisi asiaa määrätä äitini asioita.
Sinä olet ulkopuolinen miehesi ja hänen lastensa kodissa. Sinulla ei ole osaa eikä arpaa määrätä heidän kodistaan.
Adoa olis toinen jos asuisitte kodissa jonka sinä ole hankkinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heidän lapsuudenkoti, jossa sinä olet nyt vieraana?
Ihme asenne. Vaikka äitini asuu minun lapsuudenkodissani, niin ei minulla ole sen sisustukseen enää osaa eikä arpaa. Vaikka asuisin siellä itsekin vielä, niin silti minulla ei olisi asiaa määrätä äitini asioita.Sinä olet ulkopuolinen miehesi ja hänen lastensa kodissa. Sinulla ei ole osaa eikä arpaa määrätä heidän kodistaan.
Adoa olis toinen jos asuisitte kodissa jonka sinä ole hankkinut.
Siinä vaiheessa kun lapset muuttavat omilleen, ei isän koti ole enää heidän kotinsa.
tosin Muistaakseni Ap on sanonut, että mökki on hankittu yhdessä miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mökki, yms on heidän elämäänsä läpi lapsuuden ja nyt sinä olet omimassa sitä kokonaan itsellesi?
Mökistä, asunnosta, autosta, tontista jne pystyy uusi kumppani ostamaan 50% osuuden, kun alkaa vakavampaan suhteeseen, ja se tarkoittaa sitä, että siitä kohteesta on silloin puolet omassa hallinnassa, myös sen suhteen mitä ulkopuolisille näytetään tai kerrotaan.
Voi ostaa mutta onko tässä ostettu, on toinen asia.
Tunsin kerran nuoruudessa tytön, jonka vanhemmat erosivat, muutaman vuoden kuluttua isä löysi uuden kumppanin ja muuttivat yhteen. Tämä tyttö ei tullut ollenkaan toimeen tämän uuden kumppanin kanssa vaikka minun mielestäni hän oli herttainen ja kiltti. Tämä tyttö teki kaikkensa, että olisi saanut erilleen tämän pariskunnan ja ilkeili isänsä uudelle kumppanille minkä jaksoi. Tästä nyt jo aikaa parikymmentä vuotta.
Nykyään isä on edelleen yhdessä tämän naisen kanssa ja mitä olen heistä kuullut elävät oikein mukavaa elämää yhdessä. Molemmille on sattunut vakavia sairastumisia matkan varrelle ja ovat olleet tuki ja turva toisilleen. Vaikuttavat todella onnellisilta yhteisestä elämästään. Elävät kovin tavallista elämää toisiaan tukien.
Tämä tyttö taas kasvoi aikuiseksi, isänsä tuki häntä todella paljon kaikin tavoin ja opiskeluaikana esimerkiksi ilmeisesti syyllisyyttään(mihin ei mitään syytä) rahoitti kaiken, eikä tyttö ikinä käynyt esimerkiksi töissä, kun me muut nuoret tietysti teimme kaikenlaisia hanttihommia. Ihan pitkälle aikuisuuteen jaksoi tämä silloin jo nainen valittaa isänsä uudesta kumppanista aina, jos jossain törmättiin. Voi vaan kuvitella miten kauheaa tämä on ollut isälle ja puolisolle.
En ole pitänyt yhteyttä tähän naiseen enää 10 vuoteen, mutta välillä näen hänet lehtijutuissa, on erään puolueen näkyvä vaikuttaja. Jutuistaan vaikuttaa yhtä lapselliselta kuin ennenkin. Ei taida koskaan käsittää miten paljon pahaa on aiheuttanut isälleen kaikella tällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on liian lyhyt, että sitä tuhlaisi ihmisiin jotka eivät välitä sinusta. Joskus nuo ihmiset saattavat olla hyvinkin läheisiä, mutta päätös on vaan tehtävä. On lähdettävä pois huonoista ihmissuhteista ja katkaistava välit sellaisiin, jotka vain hyväksikäyttävät ja vaalivat omaa hyvää itsekkäästi.
Jos joku ihminen saa olosi ahdistuneeksi siihen on varmasti syy. Irti vaan sellaisista ihmissuhteista.
Sinä olet ulkopuolinen miehesi ja hänen lastensa kodissa. Sinulla ei ole osaa eikä arpaa määrätä heidän kodistaan.
Adoa olis toinen jos asuisitte kodissa jonka sinä ole hankkinut.
Eli siis sinun melestäsi olisi ollut parempi, että koti olisi myyty, kun lapset ovat teini-ikäisiä ja ap ja mies olisivat ostaneet itselleen uuden kodin, johon lapsilla ei ole mitään siteitä, lapset menettävät ne ikiomat huoneet, jotka korvataan sillä tavalla kun ap ja mies haluaa, ympäristö vaihtuu, kaverit varmaan sen myötä, kenties matka toiselta vanhemmalta pitenee, jne?
Ok. No milläpä sitten selität lasten käytösten mökillä, jonka ap on hankkinut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä on vaan se, että jos murrosikä jne oli helpohko, asiat tietysti menevät perille juuri pienellä vinkillä. Jos ei, niin sitten se vaatii puheet ei niinkään siitä, mikä nyt on pielessä vaan siitä, mikä silloin aikanaan meni vikaan. Tämä siis oma oppini suvun teineistä!
Tämä on tosi, tosi hyvin sanottu ja sain apua myös omaan tilanteeseen! Pitäisi tosiaan ehkä rohkeammin tarttua menneisyyden tapahtumiin kuin vain yrittää korjata näitä nyt hankaavia asioita. Hmm.
Apn tilanteeseen: joku siellä nyt hankaa. Eli vaikka teidän aikuisten mielestä kaikki on tehty parhain päin, niin eihän selvästi ole, jos aikuisten lasten kanssa ei toimeen tule. Se voi olla toisinpäinkin: lapset ovat niin hemmoteltuja, että nyt aikuisuuden edessä eivät osaa toimia kuten aikuiset. Tulevat takaisin "kotiin" purkamaan paineita kuten teinit. Lellittäviksi ja hoivattavaksi.
Tarve sekin, mutta kaikki asiat pitää vaan jaksaa puhua, ellei nyt sitten oikeasti halua välejä katkaista. Sitä päätöstä kuitenkin vanhempana miettisin kaksi kertaa, eli riistänkö omilta lapsilta todellakin puolisisarukset ja heidän mukanaan kenties muita äidin puolen tärkeitä ihmisiä. Lapsilla on esim. yhteiset isovanhemmat.
Minusta nimenomaan tuntuu, että ovat pilalle lellittyjä tai ainakin tämä toinen on. Käytös on kuin 10-vuotiaan kiukuttelua ja käytöstapoja ei ole.
Usein ehkä käy niin, että eron sattuessa vanhemmat yrittävät korjata tilannetta antamalla kaiken ja katsomalla käytöstä sormien lävitse. Molemmissa kodeissa annetaan periksi kaikki, kun pelätään lapsen menevän rikki ja yritetään korvata se eron tuottama tuska jotenkin. Pitäisi nähdä pidemmälle, mitä se aiheuttaa myöhemmin. Ja toisekseen eihän vanhemmat yleensä eroon kevyin perustein päädy, siinä yleensä ajatellaan myös lapsen etua. Mieluummin kaksi onnellista kotia kuin yksi onneton.
Oli miten oli, minä en aio antaa näiden aikuisten mieleltään lasten pilata myös omia lapsiani joilla rajat on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmissa kodeissa annetaan periksi kaikki, kun pelätään lapsen menevän rikki ja yritetään korvata se eron tuottama tuska jotenkin.
Mutta etkös sinä ollut siinä toisessa kodissa aikuisena, joten olet siis ollut luomassa tätä tilannetta siinä kuin muutkin. Ilmeisesti mielistelit teinejä niin kauan, että koit asemasi vahvistuneen tarpeeksi, jotta ei enää tarvitse ja aloit näyttämään omaa karvaasi.
Vierailija kirjoitti:
Tunsin kerran nuoruudessa tytön, jonka vanhemmat erosivat, muutaman vuoden kuluttua isä löysi uuden kumppanin ja muuttivat yhteen. Tämä tyttö ei tullut ollenkaan toimeen tämän uuden kumppanin kanssa vaikka minun mielestäni hän oli herttainen ja kiltti. Tämä tyttö teki kaikkensa, että olisi saanut erilleen tämän pariskunnan ja ilkeili isänsä uudelle kumppanille minkä jaksoi. Tästä nyt jo aikaa parikymmentä vuotta.
Nykyään isä on edelleen yhdessä tämän naisen kanssa ja mitä olen heistä kuullut elävät oikein mukavaa elämää yhdessä. Molemmille on sattunut vakavia sairastumisia matkan varrelle ja ovat olleet tuki ja turva toisilleen. Vaikuttavat todella onnellisilta yhteisestä elämästään. Elävät kovin tavallista elämää toisiaan tukien.
Tämä tyttö taas kasvoi aikuiseksi, isänsä tuki häntä todella paljon kaikin tavoin ja opiskeluaikana esimerkiksi ilmeisesti syyllisyyttään(mihin ei mitään syytä) rahoitti kaiken,
Monesti juuri nämä aikuisuuden kynnyksellä olevat/aikuiset lapset jostain syystä haluavat viedä omalta vanhemmaltaan mahdollisuuden onneen. Kuvittelevat olevansa ikuisesti vanhempiensa ainut ilo ja autuus tässä elämässä. Itse en ymmärrä tätä, mutta selittynee erilaisilla persoonallisuuksilla.
Kun itse täytin 18 oli jo kiire muuttaa omilleen. Kun sitten jossain vaiheessa kuulin vanhempieni löytäneen uudet kumppanit, en oikeastaan tuntenut yhtään mitään, oma elämä kiinnosti enemmän. Nyt vanhemmiten olen alkanut arvostaa sitä, että heillä on elämässään joku jonka kanssa olla ja elää, muutenhan he varmaan roikkuisivat minussa. Mutta toisaalta moni aikuinen roikkuu vanhemmissaan, hakee taloudellista tukea, pitää lastenhoito palveluita itsestäänselvyyksinä ja soittaa kaikissa ongelmissa ensimmäisenä vanhemmilleen, jotka usein ovat jo ikäihmisiä omine murheineen.
Olemme siis kuitenkin oikein lämpimissä väleissä vanhempieni ja heidän kumppaniensa kanssa ja paljon tekemisissäkin. Mutta meillä on kaikilla omat erilliset elämät ja molemminpuolinen kunnioitus. Enkä ainakaan koskaan ole kuvitellut hallitsevana tai omistavani mitään heidän hallussaan olevaa. Jos ja kun vierailemme heidän luonaan, olen vieraana ja käytös on sen mukaista.
Vierailija kirjoitti:
Ajatukset ovat paljonkin selkiintyneet tässä vastauksia lukiessa, paljon olen hyviä vinkkejä ja ohjeita saanut.
Se on todettava, että jokaisen meidän elämäntilanteemme on kuitenkin yksilöllinen ja siihen ei toimi suoraan annettu pakettiratkaisu.
On varmasti selvää, että minulla on ongelmaa rajojen pitämisen kanssa ja omien ajatusten julki tuomisessa, mutta siinä olen paljon kehittynyt. Tosiaan kun muutin taloon, tultiin kaikki oikein hyvin toimeen ja koin, että nämä silloin vielä alaikäiset lapset oikein avosylin minut ottivat vastaan. Otin ns.koko paketin itselleni ja halusin, että ollaan perhe niin paljon, kuin lapset nyt sitä haluavat. Mielestäni he alkoivat muuttua, kun tajusivat suhteemme olevan ns. vakava. Kun menimme miehen kanssa naimisiin, hankittiin mökki ja tietysti kun alettiin puhua yhteisistä lapsista. Ehkäpä ennen sitä olin ollut vain hauska kaveri isälle, joka sitten siirretään tarvittaessa syrjään.
Miksi pitää tehdä lisää lapsia kun niitä oli jo talo täynnä? Siinä yksi juurisyy ongelmaasi. Miehellä on jo lapsia jotka ovat hänelle yhtä tärkeitä kuin teidän yhteiset.
Vierailija kirjoitti:
Heidän lapsuudenkoti, jossa sinä olet nyt vieraana?
Ei, kyllä se on Ap n koti, ja nämä aikuiset lapset ovat vieraana. He asuvat muualla.
Pitää olla ymmärrys siitä, että jopa lapsuudenkodissa ollaan vieraana silloin, kun siellä ei enää asuta.
Nämä " tunne kodit " ovat sitten muistoissa " omia koteja" mutta ei käytännössä.
Vierailija kirjoitti:
Jos nämä ovat heidän lapsuudenkotinsa ja -mökkinsä niin saavat kyllä laittaa ihan vapaasti. Jos ei, niin sano isällensä että kieltää.
Millä ihmeen juridiselle perusteella, se on myös lasten koti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heidän lapsuudenkoti, jossa sinä olet nyt vieraana?
Ei, kyllä se on Ap n koti, ja nämä aikuiset lapset ovat vieraana. He asuvat muualla.
Pitää olla ymmärrys siitä, että jopa lapsuudenkodissa ollaan vieraana silloin, kun siellä ei enää asuta.
Nämä " tunne kodit " ovat sitten muistoissa " omia koteja" mutta ei käytännössä.
Todella kummallista ajattelua: onko siis niin joidenkin kielest, että kun aikuiset lapset muuttavat omilleen, eli perustavat oman kodin, niin heillä on sitten loppuikänsä kaksi kotia? Se lapsuuskoti on rajoituksetta edelleen "oma koti", riippumatta ketkä siellä asuvat. Ja sitten on tämä oikea oma koti, jossa asuvat, joko yksin tai kumppaninsa ja perheensä kanssa. Ja isän/äidin uudella kumppanilla ei ole yhtään kotia? Riippumatta miten kauan ovat olleet yhdessä ja mitkä ovat heidän omistusoieutensa?
Vaikka isä tai äiti asuisivat yksinkin, niin silloin se on heidän kotinsa, kun lapset muuttavat pois. Lapsilla ei ole valtaa päättää sisustuksesta, vierailla jääkaapissa omin luvin rohmuten sieltä mitä lystää, ottaa luvatta kuvia nettiin, ei lampsia sisään milloin huvittaa jne. Asioista pitää sopia yhdessä ja hyvät tavat muistaen, vaikka ei jostain ole sovittu.
Eikö ole hyvä, että eron jälkeen vanhemmat jatkavat elämäänsä, varsinkin silloin kun lapset aikuistuvat ja muuttavat omilleen. Monesti hyvinkin kauas, jopa ulkomaille. Mikä järki (ja itsekkyys) on omia omat vanhempansa ja heidän kotinsa?
En saanut. Kaksi täysipäistä aikuista lasta. Ja lapsenlapsetkin ovat fiksuja.