Lue keskustelun säännöt.
Huvittaa ja säälittåä tatuointien kauhistelijat. Ovat nykyään niin arkipäivää että sama jos kauhistelisi värjättyjä hiuksia
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Olenko mielestänne vanhanaikainen, mutta en voisi kuvitellakaan seurustelevani tatuoidun naisen kanssa.
t. mies
Samaa mieltä. Joku pieni tatuointi huomaamattomassa paikassa vielä menee, mutta jos on yhtään enemmän, tulee sellainen "koko kylä polkupyörä"-vaikutelma.
t. toinen mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ymmärrä. Minun mielestäni monet tatuoinnit ovat ihan kauniita
Tatskat ovat rumia. Muutaman hyvän olen nähnyt mutta yleisesti suurin osa on rumia.
Huvittaa ja säälittää tatuoidut. Onnettomia trendipellejä, joiden on pakko mennä muodin mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä vaiheessa tämä alkoi? Olen 47vuotias ja kun otin ensimmäisen kuvani 1997 lähinnä mummot kauhisteli" vankilaleimaa". Nyt kuvia on jo 25 enkä aio lopettaa niin kauan kuin elän.
Asun omakotitalossa ja olen vakituisessa työpaikassa,sossu ei maksa minulle mitään.
Itse en ottaisi tatskoja, mieluummin koristan itseäni esim. vaatteilla, mutta en kauhistele muiden tatskoja tai hiusvärejä ollenkaan. Nehän voivat olla kauniitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lihaleimoja ne on.
Siitäpä idea
En kauhistele, mutta eipä ne nyt vaikka iltapuvun kanssa mitenkään sovi yhteen. Kannattais7 valita hihallinen puku, jos käsivarret täynnä leimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tatuoinnit kuvastaa persoonaa ja tyyliä, nykyään on paljon hyvin tehtyjä. Kauhistelijat voivat palata edelliselle vuosituhannelle. En itse tunne juuri ketään, kenellä ei olisi yhtään tatuointia. Lähinnä vanhukset
Tytär on kolmekymppinen, pitkä ja hoikka. Puoleenväliin ulottuvat tummat ja paksut hiukset sekä ruskeat silmät. Iho on erittäin sileä ja puhdas eli ei yhtään tatuointia. Hän osaa pukeutua tilanteen mukaan...
Eduskunnan "t-paitakohussa" paitaa paljon suurempi tyylimoka olivat rumat tatuoinnit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kauhistele, säälinsekainen on tuntemukseni.
Kas kun en mitenkään ymmärrä, miksi kukaan ottaa pysyvästi iholleen Ville-5v tasoisia töherryksiä, jotka ajan myötä muuttuvat epämääräisiksi tahroiksi.
Vuosikymmenien aikana muistan mielestäni nyhden kauniin ja tyylikkään tatskan nähneeni.
Olisi mielenkiintoista tehdä ÄO-vertailua tuhannen satunnaisesti valitun tatuoidun ja tatuoimattoman ryhmän välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenko mielestänne vanhanaikainen, mutta en voisi kuvitellakaan seurustelevani tatuoidun naisen kanssa.
t. mies
Olet. Minä olen seurustellut tatuoiden naisen kanssa, en tosin tiennyt alaselän rumista tatuoinneista kun aloin seurustelun. Enkä voi ymmärtää, miksi kyseinen ihminen oli halunnut olla edellisen miesystävänsä sotkuharjoitusalustana.
Vähän aiheen ohi, mutta tiedättekö minkä takia tatuoinnit pysyvät ihossasi? Siksi, että kehosi puolustusmekanismit taistelevat elämäsi loppuun asti koteloimalla vieraaksi katsomansa materiaalin. Jos tatuoinnit ovat isoja, käyttää kehosi immuniteettijärjestelmäsi merkittävän osan kapasiteetistaan vain siihen, ettei se päästä tatuointien myrkkyjä leviämään kehoosi. Toivo, ettet koskaan saa sellaista sairautta, joka tarvitsisi immuunikapasiteettisi johonkin muuhun kuin tähän loppuelämäsi kestävään taisteluun.
https://www.amgenbiotechexperience.com/tattoos-and-immune-system-more-s…
When you get a tattoo, the ink is inserted via needle into the dermis (the second layer of skin). Your body sees this ink as a foreign invader, and activates the immune system to seek out and destroy the unfamiliar material. As part of this process, special white blood cells called macrophages envelop the ink and try to break it down with enzymes to a size small enough to be disposed of through the bodys lymphatic system. (When the tattoo needle introduces bacteria at the same time as introducing ink, a similar macrophage response takes place. If the bacteria multiply faster than the white blood cells can destroy them, you will get an infection). However, large tattoo ink droplets are not broken down by these enzymes. Once taken in by a macrophage, the ink molecules are stuck there. It is this trapped ink that you see when admiring your or your friends latest tattoo.
But like nearly all cells within the human body, macrophages dont live forever. Scientists have found that when a macrophage dies (white blood cells last for a few days to just over a week), the ink is once again released into the dermis. But almost immediately, a fresh new macrophage arrives to destroy the freed ink, and once again, the ink is trapped. And this process continues over time, which keeps the tattoo in place.
On siinä aika iso ero käyttää housuja ja piikittää mustetta ihonsa alle. Hiuksetkin ovat uusiutuvat, vaikka niidenkin värjääminen on rumaa
Ei ne tatuoinnit enää ainakaan mitään omaa uniikkiutta korosta kuten ehkä joskus aikoinaan, nyt ne kaikki alkaa vaikuttaa ihan samasta muotista vetäistyiltä kun kaikilla se sama toinen käsi aina tatskattuna ja kaikki näyttää samalta.
Kukahan se oli eilen linnan juhlissa, keski-ikäinen nainen jolla käsivarret oli tatuoitu, mutta ei näyttäneet kovin kivoilta enää löysissä alleissa. Aina mietin muutenkin, että miettiköhän nämä tatuointien ottajat, miltä ne tatskat näyttää parin, kolmenkymmenen vuoden päästä ruttuisessa ihossa.
On erikoista että me tatuoidut emme välitä,onko muilla kuvia vai ei.
Sensijaan tatuoimattomat huutavat kurkku suorana paremmuuttaan.Vaikka olisi 200kg ketjupolttaja jolla polvet ja sydän huutaa armoa "mä en ainakaan tuhrisi mun ihoa!"