Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

Sikäli kuin lapsi on uskon esikuva niin lapsi kyllä antaa synnit anteeksi kaikille, jos vaan kukaan aikuinen ei hänen mieltään mädätä. Millä oikeudella siis kukaan aikuinen voisi päättää, että tuo ja tuo ei saa syntejään anteeksi syiden XYZ perusteella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä voi toimia niin, että jos joku aikuinen vl kieltäytyy antamasta syntejäni anteeksi niin tarvitsee vain etsiä käsiinsä joku 2-3 v vl lapsi niin johan tulee anteeksianto. Tai voin mennä johonkin sellaiseen seurakuntaan jossa minua ei tunneta niin naps ja olen synnitön.

Tämä kuulostaa luvalla sanoen ihan pöhelöltä ja se on sitä. 

Koko juttu on täysin pöhelö eikä kuvaa millään tavalla uskoivaisten toimintaa. En viiti edes yrittää vastata, kun olet noin pihalla

?? Ei kuvaa millään tavalla? Nimenomaan on juuri niin että joku tietty porukka päättää, että joku jää sidotuksi synteihinsä. Jos tuo joku menee sellaiseen seurakuntaan missä häntä ei tunneta, niin tuleehan siellä tietysti synninpäästö. 

Mihin tämä liittyy? Miksi kukaan aikuinen kieltäisi vilpittömästi katuvalta  synninpäästön? Mistä te tämän keksitte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti Raamattu ei lupaa pelastusta kaikille. Osa ihmisistä joutuu kadotukseen. Kieltämättä se on vaikea aihe.

Pelastettujen joukossa ovat ne, jotka tekevät Jumalan tahdon mukaan

->etsivät Jumalan elävän seurakunnan (jonka tunnistaa esim. keskinäisestä rakkaudesta)

->nöyrtyvät parannukseen ja uskovat syntinsä anteeksi

->saavat siten Pyhän Hengen, joka opettaa elämässä ja myös avaa Raamattua

-> kilvoittelevat uskossa loppuun saakka

Ja missä nämä sinun nähdäksesi toteutuvat tai voivatko ne mielestäsi toteutua muualla kuin rauhanyhdistyksen piirissä? Rauhanyhdistykseen kuuluminen kun ei ihmistä pelasta, jos usko ei ole henkilökohtainen. Sama tietenkin muiden seurakuntien kohdalla.

Mahdotonta vastata, kun ei ole kiertänyt maailman kaikkia

No, olisi tietysti pitänyt muotoilla toisin. Tarkennan vielä. Kirjoitit, että ainakin rauhanyhdistyksessä. Jättääkö tämä siis vaihtoehdon, että pelastavaa uskoa voisi olla muuallakin? Anteeksi, en osaa oikein hyvin asiaa muotoilla. Mutta en kysy riidanhaluisena tai haastaen, vaan haluan oikeasti tietää, miten tämä ajatus yleisesti ottaen vanhoillislestadiolaisen kristinopin mukaan menee?

V.lestadiolaisuudessa on mielestäni paljon hyvää ja kunnioitettavaa, mitä olen lukenut ja kuullut. 

Nyt vasta tajusin ettei tämä kysyjä ymmärrä ollenkaan mitä tarkoittaa jos on sidottu synteihinsä.  Ei se tarkoita ettei katuva saisi syntejä anteeksi.

Ihminen sidotaan synteihinsä silloin, kun:

-hän ei halua tunnustaa syntiään,

-ei pyydä anteeksi eikä tee parannusta,

-tai halveksii Jumalan sanaa ja armoa.

Tällöin hän jää synnin ja Jumalan vihan alle, ja seurakunta (tai sen edustaja) ei voi julistaa hänelle anteeksiantoa.

Esimerkiksi:

Jos joku tekee syntiä ja kieltäytyy parannuksesta, uskovainen ei voi saarnata syntejä anteeksi, vaan päinvastoin muistuttaa, että ilman parannusta ne ovat edelleen sidotut.

Täällä jotenkin luulee että ihmiset tuntevat ja ymmärtävät Raamattua, mutta eihän se tietysti ole niin.

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä voi toimia niin, että jos joku aikuinen vl kieltäytyy antamasta syntejäni anteeksi niin tarvitsee vain etsiä käsiinsä joku 2-3 v vl lapsi niin johan tulee anteeksianto. Tai voin mennä johonkin sellaiseen seurakuntaan jossa minua ei tunneta niin naps ja olen synnitön.

Tämä kuulostaa luvalla sanoen ihan pöhelöltä ja se on sitä. 

Jumala näkee ihmisen sydämeen. Jos joku etsii pienen lapsen saadakseen häneltä synnit anteeksi siksi ettei kukaan saa tietää, niin Jumala tuskin vastaa rauhalla sydämeen. Lähtökohta on väärä ja vilpillinen eikä ihminen osoita todellista katumusta. Todellinen synninpäästö ei ole mikään naps-juttu vaan pyhä tapahtuma.

-Kirjoitit, että ainakin rauhanyhdistyksessä. Jättääkö tämä siis vaihtoehdon, että pelastavaa uskoa voisi olla muuallakin? 

Kyllä. Ainakin yksi tällainen seurakunta (en tiedä onko muitakin) otti aikoinaan yhteyttä Suomen uskovaisiin, kun jotenkin saivat tiedon, että uskotaan samalla tavalla. He olivat Venäjältä Samaran kaupungista. Uskon että muuallakin uskovaisia voi olla ja toivon, että internet auttaa kaikkia yhteen laumaan. 

On oleva yksi paimen ja yksi lauma.

Täällä päin on niin, että ulkoiset asiat tulkitaan merkiksi uskosta tai sen puutteesta. Totta kai ymmärrän ajatuksen, että ulkonäkö voi joskus kertoa sydämen tilasta, mutta en sanoisi, että näin on _aina_. 

Esimerkiksi lapsuudenkaverini päätti sävyttää hiuksensa, on siis ikänsä tossa liikkeessä kasvanut ja ollut aktiivinen jäsen, ja kyllähän heidän elämänsäkin on näyttänyt, missä leirissä (siis että on uskovainen) on.

Ollaan aina puhuttu kaikesta hyvin avoimesti ja näistä uskon asioistakin, vaikka en varmaan kaikkea ymmärräkään aivan täysin. Minulla oma vakaumukseni, ja toinen toisiamme kunnioittaen. Oonpa käynyt muutaman kerran Suviseuroissakin :) 

No takaisin asiaan, hän kertoi, että sävyttämisen jälkeen osa oli lakannut tervehtimässä Jumalan terveellä ja läheisiltä oli tullut oletuksia, että hän on nyt kieltänyt uskonsa, sekä kehotuksia tehdä parannus asiasta.

Mulle tulee mieleen seuraavaa:

- Onko kyse hämmennyksestä, ettei oikein tiedä mikä toisen ajatusmaailma on, ja jättää siksi tervehtimättä? Vaikka ei kai siinäkään mitään vahinkoa tapahdu vaikka tervehtisikin.

- Vai onko ihan aina niin, että tämä hiusväri asia on suoranainen merkki jostain? Eri asia varmaan jollain, joka tulee NS. maailmasta ja voi olla vaikka minkä näköinen. Mutta entäs näin päin? Kuitenkin täällä on sanottu ettei asialla ole painoarvoa. 

- Mitä jos ihminen ei tee parannusta asiasta vaan jatkaa hiusten värjäämistä? Mitä sitten tapahtuu?

Hiusten värjääminen ei ole synti, vaan muun ulkonäön ohella kuuluu ehdonvallan asoihin. Niiden kanssa toimitaan niin, että varotaan loukkaamasta toisia. Minua hiusväri ei loukkaa, mutta ehkä jotain toista (vanhempaa?) uskovaista se pahentaa. Vaikea ottaa kantaa tuohon tilanteeseen, varmasti avoin keskustelu olisi hyvä. Ei minusta kuulosta oikealta että suoraan vaan jättää tervehtimättä.



Jos ihminen värjää hiuksensa kapinoidakseen seurakuntaa vastaan, silloin kaikki ei ole kunnossa. 

Vierailija kirjoitti:

-Kirjoitit, että ainakin rauhanyhdistyksessä. Jättääkö tämä siis vaihtoehdon, että pelastavaa uskoa voisi olla muuallakin? 

Kyllä. Ainakin yksi tällainen seurakunta (en tiedä onko muitakin) otti aikoinaan yhteyttä Suomen uskovaisiin, kun jotenkin saivat tiedon, että uskotaan samalla tavalla. He olivat Venäjältä Samaran kaupungista. Uskon että muuallakin uskovaisia voi olla ja toivon, että internet auttaa kaikkia yhteen laumaan. 

On oleva yksi paimen ja yksi lauma.

Kiitos vastauksesta! Niin eihän sitä voi tietää, millaista on missäkin.. Pystytkö antamaan yhtään esimerkkiä, mitä nämä samankaltaisuudet ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Kirjoitit, että ainakin rauhanyhdistyksessä. Jättääkö tämä siis vaihtoehdon, että pelastavaa uskoa voisi olla muuallakin? 

Kyllä. Ainakin yksi tällainen seurakunta (en tiedä onko muitakin) otti aikoinaan yhteyttä Suomen uskovaisiin, kun jotenkin saivat tiedon, että uskotaan samalla tavalla. He olivat Venäjältä Samaran kaupungista. Uskon että muuallakin uskovaisia voi olla ja toivon, että internet auttaa kaikkia yhteen laumaan. 

On oleva yksi paimen ja yksi lauma.

Kiitos vastauksesta! Niin eihän sitä voi tietää, millaista on missäkin.. Pystytkö antamaan yhtään esimerkkiä, mitä nämä samankaltaisuudet ovat?

Täällä on lyhyesti keskeisimmät:

https://srk.fi/fi/nain-me-uskomme/

Lukaise ja kysy, jos joku ihmetyttää. Sinulle vastaan mielelläni, kun kysyt arvostaen etkä ivaten <3

Vierailija kirjoitti:

Hiusten värjääminen ei ole synti, vaan muun ulkonäön ohella kuuluu ehdonvallan asoihin. Niiden kanssa toimitaan niin, että varotaan loukkaamasta toisia. Minua hiusväri ei loukkaa, mutta ehkä jotain toista (vanhempaa?) uskovaista se pahentaa. Vaikea ottaa kantaa tuohon tilanteeseen, varmasti avoin keskustelu olisi hyvä. Ei minusta kuulosta oikealta että suoraan vaan jättää tervehtimättä.



Jos ihminen värjää hiuksensa kapinoidakseen seurakuntaa vastaan, silloin kaikki ei ole kunnossa. 

Kiitos! Kuulostaa ihan hyvältä periaatteelta ja jotenkin noin oon kaverini puhumisesta ymmärtänyt, että toiset saattavat loukkaantua.

Tähän tuli mieleen kysyä, että jos joku osoittaa loukkaantuneensa, niin voiko ihminen kuitenkin toimia haluamallaan tavalla vai pitääkö asiasta tehdä parannus?

Hiusväri nyt on vähän vaikea poistaa, jos ei jotain kemikaalia käytä, mutta lopettaa sitten värjäämisen.

Ja oon samaa mieltä että seurakuntaa vastaan kapinoiminen ei kuulosta oikealta, tai siltä, että asiat olisi sisäisesti kunnossa.

-Tähän tuli mieleen kysyä, että jos joku osoittaa loukkaantuneensa, niin voiko ihminen kuitenkin toimia haluamallaan tavalla vai pitääkö asiasta tehdä parannus?

Ei kukaan saa myöskään  tahallaan ja mielivaltaisesti loukkaantua tuollaisesta. Sen pahentuneen pitäisi mennä juttelemaan tuon kaverisi kanssa. Siinä pitäisi kyllä selvitä mistä on kyse. Sitten voi vielä sopia asian pyytämällä molemmin puolin anteeksi jos on loukannut toista <3

Kun asiat on selvitetty, niin jää hyvät välit ja en usko että hiusten värikään enää vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Mihin tämä liittyy? Miksi kukaan aikuinen kieltäisi vilpittömästi katuvalta  synninpäästön? Mistä te tämän keksitte?

Kysymys onkin siitä, mitä kenenkin pitäisi yleisen vl  -mielipiteen mukaisesti katua. Esim. jos et kadu aloittamaasi tanssiharrastusta ja lopeta sitä vaikka liikkeen puolelta käsketään, niin ihminen jää sidotuksi.

Tanssiharrastuksen tilalle voi vapaasti laittaa jonkun höpösynnin, mikä kenenkäkin seurakunnassa on mustalla listalla. Ehkä jossain esim toisessa maassa tanssiminen yms voi olla sallittuakin eikä sitä tarvitse katua.

Vierailija kirjoitti:

Täällä päin on niin, että ulkoiset asiat tulkitaan merkiksi uskosta tai sen puutteesta. Totta kai ymmärrän ajatuksen, että ulkonäkö voi joskus kertoa sydämen tilasta, mutta en sanoisi, että näin on _aina_. 

Esimerkiksi lapsuudenkaverini päätti sävyttää hiuksensa, on siis ikänsä tossa liikkeessä kasvanut ja ollut aktiivinen jäsen, ja kyllähän heidän elämänsäkin on näyttänyt, missä leirissä (siis että on uskovainen) on.

Ollaan aina puhuttu kaikesta hyvin avoimesti ja näistä uskon asioistakin, vaikka en varmaan kaikkea ymmärräkään aivan täysin. Minulla oma vakaumukseni, ja toinen toisiamme kunnioittaen. Oonpa käynyt muutaman kerran Suviseuroissakin :) 

No takaisin asiaan, hän kertoi, että sävyttämisen jälkeen osa oli lakannut tervehtimässä Jumalan terveellä ja läheisiltä oli tullut oletuksia, että hän on nyt kieltänyt uskonsa, sekä kehotuksia tehdä parannus asiasta.

Mulle tulee mie

On ihan sattuman kauppaa miten siinä käy. Voi ainakin käydä niin, että tervehtimättömyys ja käskyt parannuksen tekoon johtavat lopulta siihen, että tämä henkilö jää sidotuksi synteihinsä (siis muiden vl mielestä) ja sitten tuleekin erotetuksi seurakunnasta ja on matkalla tulimereen.

Vierailija kirjoitti:

-Tähän tuli mieleen kysyä, että jos joku osoittaa loukkaantuneensa, niin voiko ihminen kuitenkin toimia haluamallaan tavalla vai pitääkö asiasta tehdä parannus?

Ei kukaan saa myöskään  tahallaan ja mielivaltaisesti loukkaantua tuollaisesta. Sen pahentuneen pitäisi mennä juttelemaan tuon kaverisi kanssa. Siinä pitäisi kyllä selvitä mistä on kyse. Sitten voi vielä sopia asian pyytämällä molemmin puolin anteeksi jos on loukannut toista <3

Kun asiat on selvitetty, niin jää hyvät välit ja en usko että hiusten värikään enää vaivaa.

On siis ihan kiinni siitä, miten "tiukkapipoisia" jäseniä missäkin sattuu olemaan, että miten esim hiusten värjäämiseen suhtaudutaan. Eli veikkaan, että jos jossain maaseudulla loukkaannutaan, niin asia ratkennee ainakin siten, että muuttaa pääkaupunkiseudulle jossa on avarakatseisempaa ja jättää loukkaantujat loukkaantumaan.

Jumalan valtakunnassa talostelu ei ole tuurista tai sattumasta kiinni. Välillä sielunvihollinen saa yksittäisiä ihmisiä eksytettyä, mutta Jumala on luvannut että Hänen Pyhä Henkensä on aina seurakunnassaan.

Hiustenvärjäys ja tanssi yksin kotonakin ovat vl mielestä syntejä. Hiustenvärjäys JA sävytys on jumalan luomaan ulkonäköön puuttumista ja tanssi, on sitä että  uskovaiset ei halua, että sopimattomat ajatukset ja tunteet herää. Jos tämmöistä tekee, niin on kaduttava, tunnustettava ja pyydettävä anteeksi. Tämä ei ole mielipideasia, vaan vuosikymmenten yhteisössä eläneen kokemukseen ja satoihin seurapuheisiin, leireihin ja nuorteniltoihin perustuva tieto.Siksihän sielä on paljon harmaahiuksisia. Yritys puhua jostain ehdonvallasta näihin liittyen on perinteinen vl-valkopesu yritys muuttaa mustaa valkoiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä voi toimia niin, että jos joku aikuinen vl kieltäytyy antamasta syntejäni anteeksi niin tarvitsee vain etsiä käsiinsä joku 2-3 v vl lapsi niin johan tulee anteeksianto. Tai voin mennä johonkin sellaiseen seurakuntaan jossa minua ei tunneta niin naps ja olen synnitön.

Tämä kuulostaa luvalla sanoen ihan pöhelöltä ja se on sitä. 

Tämä on täysin mahdollista ja varmasti tapahtuu tällaista. Mutta jos tällaisen toiminnan eettisyydestä esität kriittisen kysymyksen vl:nä vl:lle niin olet joutunut järkeilyn syntiin, etkä usko enää lapsen lailla. Eli tällaset kysymykset vaimennetaan kyseenalaistamalla kyselijän uskon tila ja tällöin kyselijä itse joutuukin tekemään parannusta järkeilystään.

Täällä nyt kirjoittelee rumaan sävyyn joku, joka luulee tuntevansa vl-uskon asiat. Hän on ehkä ollut uskovainen, mutta uskonymmärrys hämärtyy kyllä, kun uskon kieltää. Hänelle on käynyt juuri niin.