Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

Jos siis vl haluaa kulkea sääntöjen noudattamisen tietä, silloin niitä on noudatettava kaikkia. Ihan kaikkia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Pointti onkin siinä, että moni ei halua eikä pysty sitoutumaan vl-oppiin. Esimerkiksi ev. lut. kirkon tavalla uskovissa voi olla esimerkiksi avoliitossa eläviä

Tästä selviää hyvin se, että vl ei omi Raamattua itselleen, vaan muut eivät halua elää Raamatun ohjeiden mukaan. Silloinhan he itse sulkevat itsensä pois siitä (uskovien) joukosta, joka uskoo Raamatun ohjeisiin.

 

Niin no miksi vl ei noudata siltikään kaikkia Raamatun ohjeita eli esimerkiksi tervehdyssuudelmaa, johon monessa kohdassa suorasanaisesti kehotetaan? Ei anneta lupaa muuttaa suudelma sanalliseksi tervehdykseksi. Ja monia muita ohjeita jää myös noudattamatta (naisten pään peittäminen jne)

En haluaisi, että hyvä keskustelu taas ajautuu meikkikeskusteluksi, mutta vastaan lyhyesti, ettet jää epätietoisuuteen. Haluaisin kannustaa sinua selvittämään eron todellisten uskonasioiden ja ehdonvallan asioiden välillä. Eli mikä on syntiä ja mikä kuuluu ehdonvallan alle. Nuo tavat jotka mainitsit, ovat ehdonvallan asioita. Siitä löytyy tietoa ihan vaikka googlettamalla.

Vierailija kirjoitti:

Jos siis vl haluaa kulkea sääntöjen noudattamisen tietä, silloin niitä on noudatettava kaikkia. Ihan kaikkia!

Siihen ei pysty yksikään ihminen. Emme halua kulkea lain alla vaan armon alla. Silti se ei tarkoita sitä, että ehdoin tahdoin rikottaisiin Jumalan tahtoa vastaan.

Vanhimmat sisarukset joutuvat kantamaan kohtuuttoman taakan, ja heidät vastuutetaan toimimaan käytännössä sisaruksiensa vanhempina. Nuoremmat sisaruksista pääsevät heitä helpommalla.

Ja varsinkin, jos olet tyttö. Pojilla oli monia erioikeuksia tämän lisäksi.

Miten te muut perheiden vanhimmat tytöt koitte tämän? Tuntuiko teistä muista epäreilulta?

T. Se vanhin tyttö

Vierailija kirjoitti:

Vanhimmat sisarukset joutuvat kantamaan kohtuuttoman taakan, ja heidät vastuutetaan toimimaan käytännössä sisaruksiensa vanhempina. Nuoremmat sisaruksista pääsevät heitä helpommalla.

Ja varsinkin, jos olet tyttö. Pojilla oli monia erioikeuksia tämän lisäksi.

Miten te muut perheiden vanhimmat tytöt koitte tämän? Tuntuiko teistä muista epäreilulta?

T. Se vanhin tyttö

No meillä kyllä hommat jaettiin. Oli keittiövuorot ja pyykkivuorot jne. En koe että minulta olisi vaadittu enempää kuin muiltakaan lapsilta. 

t. Se vanhin tyttö myös

Vierailija kirjoitti:

Tahtoisin kysyä lestadiolaisten ja ex-lestadiolaisten mielipidettä Suvi Ratisen Matkaystävä-kirjassa esitettyyn näkemykseen lestadiolaisesta uskosta eroavan ihmisen toiminnasta. Tämä aivan neutraalisti, koska se jäi mietityttämään kirjan luettuani. Ymmärrän, ettei fiktiivinen teos välttämättä kuvasta todellisuutta, mutta ajattelin kuitenkin kysyä ja toivon asiallisia vastauksia.

Kirjassa nuori nainen lähtee lestadiolaisesta yhteisöstä 1990-luvulla ja alkaa elää sellaista elämää, jota kuvittelee "epäuskoisten" elävän, eli käyttää kovasti alkoholia, pukeutuu ja meikkaa näyttävästi, pettää suhteessa hyvää miestä, joka luonnollisesti tästä järkyttyy. Muut ihmiset ovat hämmentyneitä hänen käyttäytymisestään ja tämä päähenkilö siitä, että hänen käytöstään ei pidetä normaalina tai tavallisena. Hän ei tunne yleisiä käyttäytymisnormeja ja joutuu siksi kiusallisiin tilanteisiin. Hän myös häpeää taustaansa, vaikk

Olen ex-vl ja luin tuon Matkaystävä-kirjan vähän aikaa sitten. Ja kuten kuvaat kirjaa, se tosiaan oli hämmentävä. Lukiessa oli jatkuvasti vaikeuksia tunnistaa milloin kirjailija vain liioittelee kaikilla streotypioilla ja milloin hän taas kuvaa todellista kokemusta. Ehkä se on ollut kirjailijan tarkoituskin, koska siten voi ehkä välittää lukijalle jotain siitä jonkinlaisesta epämääräisestä todellisuudesta irrallaan olemisen kokemuksesta, joka lähtijällä voi oikeasti jossain vaiheessa olla.

Omaan irtautumiseen ei ole kuulunut tuollaista vaihetta, jossa olisi ollut tarvetta ottaa tavallaan takaisin menetettyjä vuosia. Oikeastaan arkielämässä ei muuttunut juuri mikään muu kuin seuroissa käynti jäi pois. Suurin muutos on ollut ajattelun vapaus ja muu mielen sisäinen muutos. Tästä huolimatta ei ole ollut lainkaan helppoa yrittää selvittää millaista normaali elämä ei-vanhoillislestadiolaisena oikein omalla kohdalla tulee jatkossa olemaan. 

Yleisestikin on kuitenkin tiedossa, että jotkut uskonnollisista yhteisöistä lähtevät päätyvät elämään melko rajattomasti ainakin jonkin aikaa ja siitä voi myös seurata ongelmia. Tästä kerrotaan esimerkiksi Mielenterveystalo.fi:n uskonnollisesta yhteisöstä irtautumisen omahoito-ohjelmassa:

https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/uskonnollisesta-yhteisosta…

Eli lähtemistä voi toisiaan seurata rajattoman elämän vaihe, jolloin se mikä yhteisön ulkopuolisessa maailmassa on normaalia ja mikä ei voi olla pahasti hukassa. Voi tuntua oudolta, että joku voi olla niin irrallaan todellisuudesta, mutta kannattaa muistaa, että jotkut uskonnolliset yhteisöt näkevät paljonkin vaivaa vääristääkseen jäseniensä käsityksen ulkopuolisesta maailmasta yrittäessään estää heitä lähtemästä. Tältä osin kirja on siis ihan uskottava, mutta mielestäni osin stereotypioita lähes absurdiuteen asti liioitteleva.

Kirjan loppu oli kuitenkin mielestäni toiveikas. Kirjan päähenkilö alkaa pikkuhiljaa saada otetta menneisyydestään ja ymmärtää kokemustaan tavatessaan ulkomailla muita, jotka eri syistä ovat joutuneet lähtemään tai luopumaan aiemmasta maailmastaan, joka ei ollut ollut monilla tavoilla arvioituna hyvä, mutta joka silti oli äärettömän rakas.

Vierailija kirjoitti:

Vanhimmat sisarukset joutuvat kantamaan kohtuuttoman taakan, ja heidät vastuutetaan toimimaan käytännössä sisaruksiensa vanhempina. Nuoremmat sisaruksista pääsevät heitä helpommalla.

Ja varsinkin, jos olet tyttö. Pojilla oli monia erioikeuksia tämän lisäksi.

Miten te muut perheiden vanhimmat tytöt koitte tämän? Tuntuiko teistä muista epäreilulta?

T. Se vanhin tyttö

Sama kokemus, vanhimman tytön rooli on tosiaan olla se äiti. Ja enemmän äiti kuin äidin itsensä, kun hänen kaikki aika menee arjen pyörittämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Pointti onkin siinä, että moni ei halua eikä pysty sitoutumaan vl-oppiin. Esimerkiksi ev. lut. kirkon tavalla uskovissa voi olla esimerkiksi avoliitossa eläviä

Tästä selviää hyvin se, että vl ei omi Raamattua itselleen, vaan muut eivät halua elää Raamatun ohjeiden mukaan. Silloinhan he itse sulkevat itsensä pois siitä (uskovien) joukosta, joka uskoo Raamatun ohjeisiin.

 

Niin no miksi vl ei noudata siltikään kaikkia Raamatun ohjeita eli esimerkiksi tervehdyssuudelmaa, johon monessa kohdassa suorasanaisesti kehotetaan? Ei anneta lupaa muuttaa suudelma sanalliseksi tervehdykseksi. Ja monia muita ohjeita jää myös noudattamatta (naisten pään peittäminen jne)

En haluaisi, että hyvä keskustelu taas ajautuu meikkikeskusteluksi, mutta vastaan lyhyesti, ettet jää epätietoisuuteen. Haluai

Siltikään ei ole mitään kestävää logiikkaa siinä, mitkä säännöt luokitellaan "pakollisiksi" ja mitkä ei. Kuitenkin esim pään peittämisestä on mitä selkeimmät sanat ja ohjeet luettavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhimmat sisarukset joutuvat kantamaan kohtuuttoman taakan, ja heidät vastuutetaan toimimaan käytännössä sisaruksiensa vanhempina. Nuoremmat sisaruksista pääsevät heitä helpommalla.

Ja varsinkin, jos olet tyttö. Pojilla oli monia erioikeuksia tämän lisäksi.

Miten te muut perheiden vanhimmat tytöt koitte tämän? Tuntuiko teistä muista epäreilulta?

T. Se vanhin tyttö

Sama kokemus, vanhimman tytön rooli on tosiaan olla se äiti. Ja enemmän äiti kuin äidin itsensä, kun hänen kaikki aika menee arjen pyörittämiseen. 

Itse olen nuorimmasta päästä, ja aikuisena olen monesti saanut kuulla katkeraa tilitystä, kuinka paljon helpommalla me nuoremmat pääsimme. 

Varmasti näin, mutta turha siitä on meitä syyttää, syytä vaikka Jumalaa, että olet syntynyt aiemmin.

Eipä tarvitse enää kuunnella näitä syytöksiä, kun uskonto erotti meidät lopullisesti toisista. Liikkeessä olevat ei halua olla meihin muihin yhteydessä.

T. Saatanan lapsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin vl liikkeessä olevan myös psykologeja, terapeutteja tms? Mitä olette alan ammattilaisina itse mieltä liikkeen siitä puolesta, että siihen usein kasvatetaan lapset niin täysin kokonaisvaltaisesti ja "ulkopuolisen maailman" synnillisyyttä/pahuutta korostaen (me vs muut)? Kun uskoisin, että työssänne näette tällaisen käytännön varjopuolet, koska vaikuttaa olevan ennemminkin sääntö kuin poikkeus, että liikkeestä eroaminen aiheuttaa ihmiselle valtavan kriisin ja että moni tarvitsee keskusteluapua/terapiaa, jotta selviää.

Mitä ajattelette tästä? Haluaisitteko joidenkin asioiden olevan liikkeessä/käytännöissä toisin tai haluaisitteko muuttaa jotakin tästä näkökulmasta katsoen?

En ole psykologi enkä terapeutti, mutta vastaan silti, vaikka tällaiset kommentit jo väsyttävätkin. Mistähän on lähtenyt tuo k

Esim. Pauliina Rauhala, jonka kirja oli myyntimenestys, on toistellut haastattelusta toiseen (tosin häntä ei ole pitkään aikaan julkisuudessa näkynyt), että Taivaslaulu-teos on fikttivinen. Monissa ihmisissä on myös herättänyt myötähäpeää kaikki ne stereotypiat, joita romaanin pohjalta tehdyssä teatteriversiossa oli. Mutta lukijat ja katsojat ottavat kaiken totena: tuommoisia ne ovat.

Meillä ei ole kyllä tarvinnut kotitöillä itseään rasittaa. Oli tiskivuorot, oma huone piti siivota kerran viikossa (meistä kaikista on tullut tosi siistejä aikuisia), pieniä kauppa-asioita toimitettiin ikätason mukaisesti, ei siis mitään epänormaalia. Osa meistä oli innokkaita leipureita - myös pojat - ja sitä me kyllä osataan vieläkin tehdä ja tehdään. Ja kuopuksesta tuli isojen sisarusten lellikki. 💕

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole kyllä tarvinnut kotitöillä itseään rasittaa. Oli tiskivuorot, oma huone piti siivota kerran viikossa (meistä kaikista on tullut tosi siistejä aikuisia), pieniä kauppa-asioita toimitettiin ikätason mukaisesti, ei siis mitään epänormaalia. Osa meistä oli innokkaita leipureita - myös pojat - ja sitä me kyllä osataan vieläkin tehdä ja tehdään. Ja kuopuksesta tuli isojen sisarusten lellikki. 💕

Vanhemmilla on vastuu lapsista, ei sitä voi pelkästään vanhemmille sisaruksille sysätä.

"Pauliina Rauhalan kirja "Metsä" käsittelee totuutta ja ihmisen psyykettä lestadiolaisuuteen liittyvien hoitokokousten ja muiden tiukkojen ryhmittymien (kuten amissit ja Odinin soturit) kautta. Kirja tutkii, kuinka tiukat uskomukset ja ryhmäkäyttäytyminen voivat rajata totuutta. Rauhala tutki lestadiolaisliikkeen vaiettua historiaa ja kiinnostui siitä, mitä hoitokokoukset kertovat ihmisen psyykestä ja ryhmäkäyttäytymisestä laajemminkin."

Vierailija kirjoitti:

"Pauliina Rauhalan kirja "Metsä" käsittelee totuutta ja ihmisen psyykettä lestadiolaisuuteen liittyvien hoitokokousten ja muiden tiukkojen ryhmittymien (kuten amissit ja Odinin soturit) kautta. Kirja tutkii, kuinka tiukat uskomukset ja ryhmäkäyttäytyminen voivat rajata totuutta. Rauhala tutki lestadiolaisliikkeen vaiettua historiaa ja kiinnostui siitä, mitä hoitokokoukset kertovat ihmisen psyykestä ja ryhmäkäyttäytymisestä laajemminkin."

Tuota noin, nyt olen kauhean hämmästynyt. Rauhalalta on ilmestynyt kaksi teosta (tarkistin vielä Wikipediasta), Taivaslaulu ja Synninkantajat. Mikä on tämä Metsä? Osan tekstistäsi löysin Ylen sivuilta mutta ei siellä mistään metsästä puhuttu. Mikä on homman nimi?

Vierailija kirjoitti:

-Pointti onkin siinä, että moni ei halua eikä pysty sitoutumaan vl-oppiin. Esimerkiksi ev. lut. kirkon tavalla uskovissa voi olla esimerkiksi avoliitossa eläviä

Tästä selviää hyvin se, että vl ei omi Raamattua itselleen, vaan muut eivät halua elää Raamatun ohjeiden mukaan. Silloinhan he itse sulkevat itsensä pois siitä (uskovien) joukosta, joka uskoo Raamatun ohjeisiin.

Onko Raamatun mukaan elämistä...

...väittää, että pelastus koskee vain oman vl-liikkeen tavalla uskovia?

...syyllistää toisia väärässä uskossa ja synnissä elämisestä, mutta mitään hirttä ei nähdä omassa silmässä?

...tuomita toiset kadotukseen, vaikka se ei ole ihmisten tehtävä eikä yksikään ihminen tiedä Jumalan tahtoa?

Nämä nyt nopeasti tulivat mieleeni.

Itseäni ihmetyttää, miten monella lestadiolaisella on huoli toisten sielun tilasta. Kysellään, onko joku uskomassa oikein ja painotetaan, miten pitää tulla meidän joukkoon uskomaan oikealla tavalla. Miksi se toisten sielun tila niin kovasti kiinnostaa? Miksi ei keskitytä miettimään sitä, mikä minun oman uskoni tila on? En ole koskaan ymmärtänyt tätä, että mennään arvioimaan toisten uskoa ja ollaan siitä huolissaan, uskooko toinen "väärin". Jumalahan sen tietää, mikä ihmisen sielun tila on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin vl liikkeessä olevan myös psykologeja, terapeutteja tms? Mitä olette alan ammattilaisina itse mieltä liikkeen siitä puolesta, että siihen usein kasvatetaan lapset niin täysin kokonaisvaltaisesti ja "ulkopuolisen maailman" synnillisyyttä/pahuutta korostaen (me vs muut)? Kun uskoisin, että työssänne näette tällaisen käytännön varjopuolet, koska vaikuttaa olevan ennemminkin sääntö kuin poikkeus, että liikkeestä eroaminen aiheuttaa ihmiselle valtavan kriisin ja että moni tarvitsee keskusteluapua/terapiaa, jotta selviää.

Mitä ajattelette tästä? Haluaisitteko joidenkin asioiden olevan liikkeessä/käytännöissä toisin tai haluaisitteko muuttaa jotakin tästä näkökulmasta katsoen?

En ole psykologi enkä terapeutti, mutta vastaan silti, vaikka tällaiset kommenti

En tarkoittanut kysymyksellä ei mitään yhtä tiettyä kirjaa tietenkään. Aiheesta kun on tosiaan ilmestynyt jo hyvin paksu nippu kirjoja. Taivaslaulu oli se, joka aloitti "buumin", jota moni muu kirjailija on sen jälkeen jatkanut. Ja tietääkseni heillä kaikilla on uskonnollinen tausta.

Vierailija kirjoitti:

"Pauliina Rauhalan kirja "Metsä" käsittelee totuutta ja ihmisen psyykettä lestadiolaisuuteen liittyvien hoitokokousten ja muiden tiukkojen ryhmittymien (kuten amissit ja Odinin soturit) kautta. Kirja tutkii, kuinka tiukat uskomukset ja ryhmäkäyttäytyminen voivat rajata totuutta. Rauhala tutki lestadiolaisliikkeen vaiettua historiaa ja kiinnostui siitä, mitä hoitokokoukset kertovat ihmisen psyykestä ja ryhmäkäyttäytymisestä laajemminkin."

Oliko tämä joku tekoälyn tuotos? Tietääkseni Pauliina Rauhala ei ole tuon nimistä kirjaa kirjoittanut. 

Joskus olen kuullut osuvan sanonnan. Taivaan kodissa sitä ihmetellään, että miten täällä ei ole niitä ihmisiä, joita täällä ajatteli olevan ja miten täällä onkin sellaisia, joita ei olisi osannut kuvitellakaan olevan täällä. Niin se ihmisten käsitys taivaaseen pääsystä on jotain toista kuin Jumalan silmissä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lestadiolaiset yhteiskunnallisesti merkittäviä siksi, että kasvattavat  kunnollisia veronmaksajia enemmän kuin muut?

Ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä, kun heillä on taloudellista ja poliittista valtaa todella paljon.

Joopa joo.

1.Ei voi olla jos niitä alle 100t josta suurin osa kotona( lapset, äidit).

2. väitätkö että uskonnottomilla, kirkoon kuuluvilla muttei uskovaiseksi itsenä tuntevilla, helluntailaisilla tai islamisteilla tai tavallisella kansalaisilla ei ole yhtään mitään yhteiskunnallista valtaa eikä yrityksiä eikä taloudellista valtaa todella paljon? Niistä pitää puhua. 

3. Tämä tätä tähän ryhmään kohdistuvaa rasismia