Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

Vierailija kirjoitti:

Todella monessa noista kirjoista, jotka käsittelevät uskonnollisesta liikkeestä irtautumista on todellisuuspohja ja ne on kirjoittanut nimenomaan liikkeessä kasvanut ihminen. Pitäisikö liikkeessä sitten enemmänkin huolestua siitä, että niin moni siellä kasvava käsittää niin monia asioita liikkeessä olevista ja liikkeen ulkopuolisista ihmisistä "väärin"?

Pitäisi! Meidän pitäisi olla huolissamme kaikista aikuisista, joilla usko on jäänyt päälleliimatuiksi tavoiksi eikä tullut  omakohtaiseksi. Sitä on vain vaikea nähdä/ saada selville, jos ihminen ei siitä itse puhu. Silloin ei voi tukea eikä keskustella asioista.

Toivottavasti kukaan ei lähde sille tielle, että yrittää saada selville toisen uskomisen laadun, että onko se oikeanlaista vai ei. Voi käydä vaikka niin, että arvaus siitä, että joku vaikuttaa olevan mukana ilman aitoa uskoa ja vain toimii yhteisön normien mukaisesti, osoittautuu oikeaksi. Mitäs sitten tehdään, jos tämä ihminen ei usko eikä koe haluavansa tai edes voivansa pakottaa omaa mieltään uskomaan johonkin mihin ei aidosti usko, mutta haluaa kuulua yhteisöön, koska on kuulunut siihen koko elämänsä ja perhe, sukulaiset ja ystävät ja ehkä työkaveritkin ovat sen parissa. Jätetään asia siihen ja yritetään olla kuin koko keskustelua ei olisi käyty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lestadiolaiset yhteiskunnallisesti merkittäviä siksi, että kasvattavat  kunnollisia veronmaksajia enemmän kuin muut?

Ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä, kun heillä on taloudellista ja poliittista valtaa todella paljon.

Joopa joo.

1.Ei voi olla jos niitä alle 100t josta suurin osa kotona( lapset, äidit).

2. väitätkö että uskonnottomilla, kirkoon kuuluvilla muttei uskovaiseksi itsenä tuntevilla, helluntailaisilla tai islamisteilla tai tavallisella kansalaisilla ei ole yhtään mitään yhteiskunnallista valtaa eikä yrityksiä eikä taloudellista valtaa todella paljon? Niistä pitää puhua. 

3. Tämä tätä tähän ryhmään kohdistuvaa rasismia

Siinä mielessä tuo on totta, että meillä on tälläkin hetkellä jopa kaksi helluntalaista ministeriä. Mitä siis pidän todella huolestuttavana asiana. Ja olihan meillä sisäministerinäkin Kansanlähetykseen kuuluva ministeri, jolla tälläkin hetkellä kansanedustajana on paljon näkyvyyttä.  

Politiikka ja uskonto pitäisi pitää erillään. Näinhän he sanovat tekevänsäkin, mutta jos katsoo vaikka ministerien Israel-kannanottoja, niin totuus on toinen. 

"Toivoisin jo, että aikuiset ihmiset tulisivat aikuisen tasolle eivätkä pitäisi esim. fiktiivisiä romaaneja lähdeteoksina silloin, kun on kyse lestadiolaisuudesta."

Sanoo todennäköisesti sellainen henkilö, jonka koko elämänkatsomus perustuu fiktiiviseen teokseen (raamattu).

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos joku kokee vl-opin ja uskon omakseen ja haluaa itse elää niin. Mutta se on sietämätöntä, että joku väittää minkä tahansa uskonnollisen yhteisön olevan ainoa oikea yhteisö ja muiden joutuvan helvettiin. Tähän törmää vl-porukan parissa. Sitä on turha kiistää, kun liikkeen virallinen oppi on tämä. Missään ei liikkeen johto virallisesti julista, että eri tavoin uskovatkin pääsevät taivaaseen.

Se kertoo paljon, kun jossakin oli ehdotettu vl-liikkeelle hynttyiden lyömistä yhteen Sleyn, Kansanlähetyksen yms porukoiden kanssa, kun eivät hyväksy naisten pappeutta ja samaa sukupuolta olevien avioliittoja. Heti tuli kommentti, että ei olla perustamassa uutta kirkkokuntaa muiden kanssa. Ei varmasti, kun vl-opin mukaan sleyläiset ja kansanlähetysläiset joutuvat helvettiin.

Surettaa, miten kauas on menty Laestadiuksen itsensä opeista. Lestadiolaisuus oli hieno liike oppiensa puolesta 1800-luvulla, mutta myöhemmin päälle on liimattu kaikkea siihen kuulumatonta, jollaiseksi Lars ei liikettä tarkoittanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Pointti onkin siinä, että moni ei halua eikä pysty sitoutumaan vl-oppiin. Esimerkiksi ev. lut. kirkon tavalla uskovissa voi olla esimerkiksi avoliitossa eläviä

Tästä selviää hyvin se, että vl ei omi Raamattua itselleen, vaan muut eivät halua elää Raamatun ohjeiden mukaan. Silloinhan he itse sulkevat itsensä pois siitä (uskovien) joukosta, joka uskoo Raamatun ohjeisiin.

Onko Raamatun mukaan elämistä...

...väittää, että pelastus koskee vain oman vl-liikkeen tavalla uskovia?

Emme väitä että vl-liike määrittää miten tulee uskoa, vaan Raamatussa lukeva Jumalan tahto määrittää sen.

...syyllistää toisia väärässä uskossa ja synnissä elämisestä, mutta mitään hirttä ei nähdä omassa silmässä?

Kuka on syyllistänyt sinua? Edelleen, jos joku ihmisen tuomitsee, niin se on Jumalan sana, ei toinen ihminen.

...tuomita toiset kadotukseen, vaikka se ei ole ihmisten tehtävä eikä yksikään ihminen tiedä Jumalan tahtoa?

Ei ole ihmisen tehtävä tuomita, vain Jumala on tuomari.

Nämä nyt nopeasti tulivat mieleeni.

Nämä tulevat syytöksinä kerta toisensa perään. Vastasin, vaikka pelkäänpä että vastaustani ei taaskaan uskota ja alapuekku ilmestyy.

Kun väittää, että joku ei elä Raamatun mukaan, pitää etsiä se raamatunkohta, jota rikotaan ja kysyä siitä: täällä raamatussa lukee asiasta x näin. Olenko oikeassa, että te olette asiasta x eri mieltä? Minä ajattelen asiasta x näin, kuinka sinä ajattelet asiasta x? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Pointti onkin siinä, että moni ei halua eikä pysty sitoutumaan vl-oppiin. Esimerkiksi ev. lut. kirkon tavalla uskovissa voi olla esimerkiksi avoliitossa eläviä

Tästä selviää hyvin se, että vl ei omi Raamattua itselleen, vaan muut eivät halua elää Raamatun ohjeiden mukaan. Silloinhan he itse sulkevat itsensä pois siitä (uskovien) joukosta, joka uskoo Raamatun ohjeisiin.

Onko Raamatun mukaan elämistä...

...väittää, että pelastus koskee vain oman vl-liikkeen tavalla uskovia?

Emme väitä että vl-liike määrittää miten tulee uskoa, vaan Raamatussa lukeva Jumalan tahto määrittää sen.

...syyllistää toisia väärässä uskossa ja synnissä elämisestä, mutta mitään hirttä ei nähdä omassa silmässä?

Kuka on syyllistänyt sinua? Edell

Kyllähän tässä jankutuksen piirteitä kieltämättä on, mutta kun tiedän, ettei Raamatun sana sinun mielestäsi tuomitse sinua esim siitä, ettet peitä päätäsi niin miksi ei? Ja jos se on "ehdonvallan asia" (???) niin miksi sitä ei siitä huolimatta noudateta yhtä tarkasti kuin muita ulkonäkösääntöjä, jotka nekin ovat "ehdonvaltaa"(???)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Pauliina Rauhalan kirja "Metsä" käsittelee totuutta ja ihmisen psyykettä lestadiolaisuuteen liittyvien hoitokokousten ja muiden tiukkojen ryhmittymien (kuten amissit ja Odinin soturit) kautta. Kirja tutkii, kuinka tiukat uskomukset ja ryhmäkäyttäytyminen voivat rajata totuutta. Rauhala tutki lestadiolaisliikkeen vaiettua historiaa ja kiinnostui siitä, mitä hoitokokoukset kertovat ihmisen psyykestä ja ryhmäkäyttäytymisestä laajemminkin."

Tuota noin, nyt olen kauhean hämmästynyt. Rauhalalta on ilmestynyt kaksi teosta (tarkistin vielä Wikipediasta), Taivaslaulu ja Synninkantajat. Mikä on tämä Metsä? Osan tekstistäsi löysin Ylen sivuilta mutta ei siellä mistään metsästä puhuttu. Mikä on homman nimi?

En tiedä, mutta googlehakuun tuli alkuun tekoälyn vastaus, josta tuo on suora lainaus. Ei kai se kesksi omiaan?

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos joku kokee vl-opin ja uskon omakseen ja haluaa itse elää niin. Mutta se on sietämätöntä, että joku väittää minkä tahansa uskonnollisen yhteisön olevan ainoa oikea yhteisö ja muiden joutuvan helvettiin. Tähän törmää vl-porukan parissa. Sitä on turha kiistää, kun liikkeen virallinen oppi on tämä. Missään ei liikkeen johto virallisesti julista, että eri tavoin uskovatkin pääsevät taivaaseen.

Se kertoo paljon, kun jossakin oli ehdotettu vl-liikkeelle hynttyiden lyömistä yhteen Sleyn, Kansanlähetyksen yms porukoiden kanssa, kun eivät hyväksy naisten pappeutta ja samaa sukupuolta olevien avioliittoja. Heti tuli kommentti, että ei olla perustamassa uutta kirkkokuntaa muiden kanssa. Ei varmasti, kun vl-opin mukaan sleyläiset ja kansanlähetysläiset joutuvat helvettiin.

Surettaa, miten kauas on menty Laestadiuksen itsensä opeista. Lestadiolaisuus oli hieno liike oppiensa puolesta 1800-luvulla

Outoa yhdistää uskonnollisia ryhmiä toiseen siksi kun eivät jotain asiaa hyväksy. Naispappeus ja avioliitot eivät ole tietääkseni keskeisintä missään kristillisessä opissa, vaan esim. syntien anteeksiantamus.

"Ehdonvallan asiat" (teologian kielessä myös adiafora) ovat asioita, joita Raamattu ei suoraan käske tekemään eikä suoraan kiellä tekemästä. Ne ovat kristityn vapauden aluetta, joissa ihminen saa itse tehdä valinnan oman uskonsa ja omatuntonsa mukaan.

Ne eivät ole pelastuskysymyksiä. Pelastus tulee yksin uskosta Kristukseen, ei näiden asioiden noudattamisesta (tai noudattamatta jättämisestä).

Tärkeintä ei ole se, mitä teet, vaan miksi teet sen teetkö sen uskossa ja lähimmäistäsi kunnioittaen.

Nämä asiat näkyvät arjessa jatkuvasti siellä, missä kristityt tekevät erilaisia valintoja tuomitsematta toisiaan:

Ruoka ja juoma: Syökö kristitty lihaa vai onko kasvissyöjä? Käyttääkö joku kohtuudella alkoholia vai onko ehdoton absolutisti? (Paavali käsitteli tätä Roomalaiskirjeessä 14).

Musiikki: Millainen musiikki on "hengellistä"? Voiko kristitty kuunnella monenlaista musiikkia?

Pukeutuminen: Onko huivin, tietynlaisen hameen tai korujen käyttö välttämätöntä? Vai onko tärkeämpää pukeutua säädyllisesti ja tilanteen mukaan?

Päivien viettäminen: Miten pyhäpäivää "pyhitetään"? Pitääkö se viettää tietyllä tavalla, vai onko tärkeintä lepo ja Jumalan kohtaaminen?

"'Kaikki on luvallista', mutta kaikki ei ole hyödyksi. 'Kaikki on luvallista', mutta kaikki ei rakenna. Älköön kukaan etsikö omaa etuaan, vaan toisen parasta." (1. Kor. 10:2324)

Kyllähän tässä jankutuksen piirteitä kieltämättä on, mutta kun tiedän, ettei Raamatun sana sinun mielestäsi tuomitse sinua esim siitä, ettet peitä päätäsi niin miksi ei? Ja jos se on "ehdonvallan asia" (???) niin miksi sitä ei siitä huolimatta noudateta yhtä tarkasti kuin muita ulkonäkösääntöjä, jotka nekin ovat "ehdonvaltaa"(???)

Minä en siis pidä seuroissa huivia sen vuoksi, että paljas pääni ei seuroissa loukkaa muita ihmisiä (täällä suomalaisessa kulttuurissa). Toisaalta en pukeudu paljastavasti seuroissa, koska tiedän, että se loukkaisi toisia ihmisiä. Toivottavasti tämä auttaa sinua ymmärtämään mitä nämä asiat ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Pauliina Rauhalan kirja "Metsä" käsittelee totuutta ja ihmisen psyykettä lestadiolaisuuteen liittyvien hoitokokousten ja muiden tiukkojen ryhmittymien (kuten amissit ja Odinin soturit) kautta. Kirja tutkii, kuinka tiukat uskomukset ja ryhmäkäyttäytyminen voivat rajata totuutta. Rauhala tutki lestadiolaisliikkeen vaiettua historiaa ja kiinnostui siitä, mitä hoitokokoukset kertovat ihmisen psyykestä ja ryhmäkäyttäytymisestä laajemminkin."

Tuota noin, nyt olen kauhean hämmästynyt. Rauhalalta on ilmestynyt kaksi teosta (tarkistin vielä Wikipediasta), Taivaslaulu ja Synninkantajat. Mikä on tämä Metsä? Osan tekstistäsi löysin Ylen sivuilta mutta ei siellä mistään metsästä puhuttu. Mikä on homman nimi?

En tiedä, mutta googlehakuun tuli alkuun tekoälyn vastaus, josta tuo on suora lainaus. Ei kai se

Valitettavasti keksii. Ei kannata uskoa kaikkea mitä tekoäly kertoo. 

Ilmaiset tekoälyt voivat hallusinoida vaikka mitä. Tekoäly ei koskaan jätä vastaamatta tai sano että en tiedä, suoltaa aina jotain.

Itseäni ihmetyttää, miten monella lestadiolaisella on huoli toisten sielun tilasta.

 

Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi. Ei kukaan halua lähimmäisensä joutuvan kadotukseen.

"Musiikki: Millainen musiikki on "hengellistä"? Voiko kristitty kuunnella monenlaista musiikkia?"

Jos musiikkikin kerran on "ehdonvallan asia", niin minkä ihmeen takia vlliikkeessä suhtautuminen musiikkiin on niin jyrkkää, että sallittua on ilmeisesti vain Siionin laulut, virret, lasten laulut  ja klassinen musiikki tallenteena ts edes klassisen musiikin konserteissa ei tiukimpien mukaan ole ok käydä. Ilmeisesti liberaalimpi kanta on, että konsertissa voi käydä,  mutta vain, mikäli musiikki on ns klassista musiikkia, mutta missään muissa konserteissa ei ole sopivaa käydä. Tai vaikka oopperassa, vaikka oopperoihin ehdottomasti sisältyy maailman kauneinta musiikkia. 

Voi kysyä, että ketä sen loukkaa, jos käyt konsertissa, oli se konsertti minkälaista musiikkia tahansa? Jos se on se kriteeri.

Eikä please sitä iänikuista lausetta toistako: "älkää istuko siellä, missä pilkkaajat istuvat" jota usein kuulee toistettavan tyyliin  "hauki on kala, hauki on kala".  Miettikääpä oikeasti, mitä siinä sanotaan. Jos yhtään oikeasti asiaa mietitte, niin tiedätte kyllä, että konserteissa käy ihan siivoa ja kunnollista väkeä eikä siellä kukaan ketään pilkkaa.  Ja jos tuota lausetta noudattaisitte, niin ettehän te voisi käydä missään, missä on muitakin ihmisiä kuin vanhoillislestadiolaisia? Sillä sitähän se tarkoittaa: kaikki muut ovat "pilkkaajia" ja näin voi aina ihmisiä mitenkään tietämättä ja tuntematta todeta. Siihenkö pyritte? Että paras olisi eristäytyä muusta yhteiskunnasta kokonaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos joku kokee vl-opin ja uskon omakseen ja haluaa itse elää niin. Mutta se on sietämätöntä, että joku väittää minkä tahansa uskonnollisen yhteisön olevan ainoa oikea yhteisö ja muiden joutuvan helvettiin. Tähän törmää vl-porukan parissa. Sitä on turha kiistää, kun liikkeen virallinen oppi on tämä. Missään ei liikkeen johto virallisesti julista, että eri tavoin uskovatkin pääsevät taivaaseen.

Se kertoo paljon, kun jossakin oli ehdotettu vl-liikkeelle hynttyiden lyömistä yhteen Sleyn, Kansanlähetyksen yms porukoiden kanssa, kun eivät hyväksy naisten pappeutta ja samaa sukupuolta olevien avioliittoja. Heti tuli kommentti, että ei olla perustamassa uutta kirkkokuntaa muiden kanssa. Ei varmasti, kun vl-opin mukaan sleyläiset ja kansanlähetysläiset joutuvat helvettiin.

Surettaa, miten kauas on menty Laestadiuksen itsensä opeista. Lestadiola

Naispappeus esim on keskeistä siksi, että jos uskoo sen olevan hyväksyttyä -> väärin uskottu -> kuumaan paikkaan.

Näin siis joidenkin mielestä, ei kaikkien 

Nytpä on Ylen sivulla uutinen, jonka luulisi viimeistään herättävän varsinkin vl liikkeen. Eli nuorten tupakoinnin järkyttävän haitallinen vaikutus tulevien lasten terveyteen ja elinikään. Toki on iät kaiket tiedetty, että tupakointi on haitallista lisääntymisterveydelle, mutta nyt jos sitä viimeistään ei aleta saarnaamaan synniksi niin johan on helkkari! Suoraa väkivaltaa omia tulevia lapsia kohtaan! Sama koskee nuuskaa yms. Hymistely seis!

Vierailija kirjoitti:

"Musiikki: Millainen musiikki on "hengellistä"? Voiko kristitty kuunnella monenlaista musiikkia?"

Jos musiikkikin kerran on "ehdonvallan asia", niin minkä ihmeen takia vlliikkeessä suhtautuminen musiikkiin on niin jyrkkää, että sallittua on ilmeisesti vain Siionin laulut, virret, lasten laulut  ja klassinen musiikki tallenteena ts edes klassisen musiikin konserteissa ei tiukimpien mukaan ole ok käydä. Ilmeisesti liberaalimpi kanta on, että konsertissa voi käydä,  mutta vain, mikäli musiikki on ns klassista musiikkia, mutta missään muissa konserteissa ei ole sopivaa käydä. Tai vaikka oopperassa, vaikka oopperoihin ehdottomasti sisältyy maailman kauneinta musiikkia. 

Voi kysyä, että ketä sen loukkaa, jos käyt konsertissa, oli se konsertti minkälaista musiikkia tahansa? Jos se on se kriteeri.

Eikä please sitä iänikuista lausetta toistako: "älkää istuko siellä, missä pilkkaajat istuvat" jota

Tämä on kyllä ihmeellinen asia, joka hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa. Varsinkin kun sitä oman mielen mukaista musiikkia ei tietääkseni kuunnella seuroissa vaan omalla vapaa-ajalla ja silloinkin kai useimmiten omista kuulokkeista. Niin tämä "loukkaa toisia"??? Tai "voi" loukata??

Vierailija kirjoitti:

"Musiikki: Millainen musiikki on "hengellistä"? Voiko kristitty kuunnella monenlaista musiikkia?"

Minäpä vastaan omalta osaltani, tämähän on ehdonvallan asia, eli joko osallistun tai en oman haluni mukaan kunhan en muita valinnallani loukkaa.

Jollakin toisellla voi olla erilaiset syyt, mutta miksi _minä_ en mene kaikenlaisiin konsertteihin (klassisen ja kirkkomusiikin konserteissa kyllä käyn):

-jos esitettävä musiikki/ooppera normalisoi syntielämää (eli esittää päihteet, irtosuhteet, au-suhteet ok-juttuina) 

-jos tilaisuudessa tarjoillaan/käytetään alkoholia (en voi mitään sille, että pelkään humalaisia, heistä on huonoja kokemuksia)

-jos musiikki on sellaista, joka tuo minulle levottoman olon 

Olet muuten käsittänyt väärin tuon *missä pilkkaajat istuvat*. Se ei tarkoita, että pilkataan uskovaisia, vaan että siellä omalla toiminnalla pilkataan, vähätellään tai halveksitaan Jumalan sanaa.

Tuo lause viittaa Psalmiin 1:1, joka kuuluu esimerkiksi vuoden 1992 käännöksen mukaan näin:

Hyvä on sen ihmisen osa, joka ei vaella jumalattomien neuvossa, ei astu syntisten teillä eikä istu, missä pilkkaajat istuvat.

(Ps. 1:1)

Nykykielellä sen voisi sanoa:

Älä vietä aikaasi niiden seurassa, jotka pilkkaavat Jumalaa tai tekevät syntiä kevyesti pitäen sitä normaalina - ettet itse ala ajatella ja toimia samoin.

Kysäisinpä (kunnolliselta) tekoälyltä, mitä musiikkia jää kuunneltavaksi, jos haluaa suodattaa päihteidenkäytön ja avioliiton ulkopuolisten suhteiden sisällöt pois. Sain seuraavan vastauksen (aika samoilla linjoilla kuin itse olin jo ennen hakua):

Jos näitä kahta suodatinta käytetään tiukasti, musiikkikirjasto kutistuisi dramaattisesti. Jäljelle jäisivät pääasiassa:

Hengellinen musiikki (Gospel, virret, ylistysmusiikki).

Instrumentaalimusiikki (Klassinen orkesterimusiikki, elektroninen musiikki, jazz... tosin jazzin kulttuuriin liittyy usein päihteitä, vaikka lyriikoita ei olisikaan).

Lastenlaulut.

Kansallislaulut ja isänmaalliset marssit.

Hyvin pieni osa pop- ja iskelmämusiikista, joka keskittyy esimerkiksi luontoon, ystävyyteen tai hyvin viattomaan, "koulurakkauden" kaltaiseen ihastumiseen.

Oopperan saldo: Lähes kaikki tunnetuimmat oopperat karsiutuvat pois. Niiden ytimessä on himo, petos, kosto ja intohimo.

Iskelmän saldo: Jos poistetaan kaikki laulut, joissa mainitaan viina, olut, baarit, krapula, hetken huuma, uskottomuus tai avioliiton ulkopuolinen romanssi, jäljelle jää lähinnä isänmaallisia lauluja (esim. "Siniristilippumme") ja hyvin viattomia, luontoa kuvaavia kappaleita (esim. "Päivänsäde ja menninkäinen").

Rockin saldo: Tämän genren suodattaminen on kaikkein tuhoisinta. Rockin ydin on usein juuri näiden asetettujen normien rikkomisessa. Jäljelle jäisi lähinnä kantaaottavia poliittisia protestilauluja (tosin nekin voivat yllyttää "syntiseen" kapinaan) tai hyvin abstrakteja, eksistentiaalisia kappaleita.

Vierailija kirjoitti:

Kysäisinpä (kunnolliselta) tekoälyltä, mitä musiikkia jää kuunneltavaksi, jos haluaa suodattaa päihteidenkäytön ja avioliiton ulkopuolisten suhteiden sisällöt pois. Sain seuraavan vastauksen (aika samoilla linjoilla kuin itse olin jo ennen hakua):

 

Jos näitä kahta suodatinta käytetään tiukasti, musiikkikirjasto kutistuisi dramaattisesti. Jäljelle jäisivät pääasiassa:

Hengellinen musiikki (Gospel, virret, ylistysmusiikki).

Instrumentaalimusiikki (Klassinen orkesterimusiikki, elektroninen musiikki, jazz... tosin jazzin kulttuuriin liittyy usein päihteitä, vaikka lyriikoita ei olisikaan).

Lastenlaulut.

Kansallislaulut ja isänmaalliset marssit.

Hyvin pieni osa pop- ja iskelmämusiikista, joka keskittyy esimerkiksi luontoon, ystävyyteen tai hyvin viattomaan, "koulurakkauden" kaltaiseen ihastumis

Mä olen hieman eri linjoilla tekoälyn kanssa. Kyllä löytyy paljonkin kevyitä pop-kappaleita, joissa ei lauleta ryyppäämisestä, irtosuhteista yms. En ymmärrä, miksi näitäkin paheksutaan. Joku Juha Tapiokin tekee tunnelmallisia kappaleita.

Rakkauslauluista mietin sitä, miksi niitä paheksutaan? Monen rakkauslaulun voi katsoa kertovan kauniisti omasta aviopuolisosta. Eikö aviopuolisoa ja avioliitossa ilmenevää rakkautta saisi ylistää lauluin? Ei kaikissa kappaleissa ole rumaa kieltä. Esimerkiksi vanha klassikkokappale Romanssi, on aivan ihana rakkauslaulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysäisinpä (kunnolliselta) tekoälyltä, mitä musiikkia jää kuunneltavaksi, jos haluaa suodattaa päihteidenkäytön ja avioliiton ulkopuolisten suhteiden sisällöt pois. Sain seuraavan vastauksen (aika samoilla linjoilla kuin itse olin jo ennen hakua):

 

Jos näitä kahta suodatinta käytetään tiukasti, musiikkikirjasto kutistuisi dramaattisesti. Jäljelle jäisivät pääasiassa:

Hengellinen musiikki (Gospel, virret, ylistysmusiikki).

Instrumentaalimusiikki (Klassinen orkesterimusiikki, elektroninen musiikki, jazz... tosin jazzin kulttuuriin liittyy usein päihteitä, vaikka lyriikoita ei olisikaan).

Lastenlaulut.

Kansallislaulut ja isänmaalliset marssit.

Hyvin pieni osa pop- ja iskelmämusiikista, joka keskittyy esimerkiksi luontoon, ystävyyteen tai hyv

Jaa. Olenko väärässä, kun olen käsittänyt, että eihän Gospel-musiikkikaan suinkaan teille käy, vaikka sanoma on hengellinen. Kun siinä on se rytmi.