Mitä kissarotua suosittelet?
Olen muuttamassa yksin rivitaloon, asunto 79 neliöinen kolmio joten nyt on mahdollista uudelle ehkä keralla kahdelle perheenjäsenille. Haluaisin että kissa on lyhytkarvainen, seurallinen ja läheisyyttä kaipaava sylissä viihtyvä ja kainalossa nukkuva, tietysti myös mahdollisimman terve, mitä rotua suosittelet? Olen paljon kotona, teen etätyötä joten ei tarvitse paljon yksin kissan/kissojen olla.
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyhä birma on varmasti mukava rotu mutta pitkäkarvainen ja sitähän ei aloittaja hae.
Senhän voi säännöllisesti ajaa lyhytturkkiseksi. Muuten luonne on ihana.
Sun ei pitäisi koskaan olla kissanomistaja.
No minulla on ollut kaksi birmaa, joten olepa sinä ahdasmielinen ja tietämättömänä hiljaa. Kesällä pitkä turkki on kuuma, ellei ole ilmastointia. On ihan normaalia leikata pitkäturkkiset koiratkin jopa talvella lyhytkarvaisiksi. Oletko kuullut koskaan trimmauksesta?
Ei tuo mitään trimmausta ole! Näyttelyihin trimmataan! Tuon on karvan ajelemista. Pitkäkarvaisten kissojen kruunu on kauniisti laitettu turkki, pesu föönaus säännöllisesti. Niin paljon on ihmisiä jotka laiskuuttaan ajavat kissojensa karvan kun eivät jaksa pitää siitä huolta. Häpeäisin jos kissani olisi likainen ja takkuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyhä birma on varmasti mukava rotu mutta pitkäkarvainen ja sitähän ei aloittaja hae.
Senhän voi säännöllisesti ajaa lyhytturkkiseksi. Muuten luonne on ihana.
Sun ei pitäisi koskaan olla kissanomistaja.
No minulla on ollut kaksi birmaa, joten olepa sinä ahdasmielinen ja tietämättömänä hiljaa. Kesällä pitkä turkki on kuuma, ellei ole ilmastointia. On ihan normaalia leikata pitkäturkkiset koiratkin jopa talvella lyhytkarvaisiksi. Oletko kuullut koskaan trimmauksesta?
Ei tuo mitään trimmausta ole! Näyttelyihin trimmataan! Tuon on karvan ajelemista. Pitkäkarvaisten kissojen kruunu on kauniisti laitettu turkki, pesu föönaus säännöllisesti. Niin paljon on ihmisiä jotk
Sinä olet se, jolle lemmikkiä ei saisi antaa. Tietysti kissalta leikataan turkki jos sillä on kesällä kuuma.
Ääliö.
Rotukohtaisia eroja on ja myös yksilöllisiä eroja
Ihan perusmaatiainen voi olla hyvä vaihtoehto.Itsellä kissaihmisenä ( kasvattaja , näyttelyttäjä ) kokemusta myös niistä paljon. Jostain syystä " punainen " maatiainen vaikuttaa kuin sillä kulkisi geeneissä värin ohelle ihana luonne, mutta kilppari, siis 3 värinen voi olla kipakampi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyhä birma on varmasti mukava rotu mutta pitkäkarvainen ja sitähän ei aloittaja hae.
Senhän voi säännöllisesti ajaa lyhytturkkiseksi. Muuten luonne on ihana.
Sun ei pitäisi koskaan olla kissanomistaja.
No minulla on ollut kaksi birmaa, joten olepa sinä ahdasmielinen ja tietämättömänä hiljaa. Kesällä pitkä turkki on kuuma, ellei ole ilmastointia. On ihan normaalia leikata pitkäturkkiset koiratkin jopa talvella lyhytkarvaisiksi. Oletko kuullut koskaan trimmauksesta?
Ei tuo mitään trimmausta ole! Näyttelyihin trimmataan! Tuon on karvan ajelemista. Pitkäkarvaisten kissojen kruunu on kauniisti laitettu turkki, pesu föö
Minulla on pitkäkarvainen kissa, hakeutuu takan eteen, kun lyhytkarvaiset haluavat talvellakin parvekkeelle
Se sama turkki suojaa kissaa sekä kylmyydeltä että kuumuudelta. Kissa on alunperin Välimeren maista, joten liiallinen lämpö ei ole sille Suomessa ongelma.
Kuka päästään viallinen ostaa jonkun rotukissan, kun maailma ja Suomikin on täynnä kodittomia kissoja, myös pentuja? Järki käteen nyt.
Rescue kissa! Itselläni ollut aina vain eläinsuojeluyhdistyksiltä/ rescue-toiminnasta otettuja kissoja. Mahtavia persoonia ja seurallisuus on taattua kun oppivat luottamaan ettei taas hylätä. Yhdistyksiltä löytyy kaikenlaisia kavereita, myös niitä rotukissoja jotka eivät ole esim. menestyneet näyttelyissä tai voitu enää käyttää pentutehtailuun joten hylätty ulos taikka eläinsuojeluun.
Turkkilainen Van.
Yleiskuvaus: Turkkilainen van on Turkin alueella syntynyt luonnonrotu. Rotu on varsin harvinainen kaikkialla; Suomessa vaneja on noin 300 kissaa ja pentuja meillä syntyy vuosittain parikymmentä.
Luonne: Turkkilainen van on luonteeltaan erittäin vilkas, leikkisä ja oppivainen. Van-kissa oppii kulkemaan valjaissa ja noutamaan esineitä. Rodulle on ominaista kiinnostus veteen.
Ulkonäkö: Van on lihaksikas ja puolipitkäkarvainen kissa. Ominaista sille on van-väritys, eli kissa on muuten valkoinen, mutta päässä on kaksi väriläiskää ja häntä on värillinen. Yleisimmät värit ovat punainen, musta ja kilpikonnaväritys. Silmien värinä saa olla vaalea meripihka, sininen tai rodulla esiintyvä erivärisilmäisyys; toinen silmä on sininen ja toinen meripihkan värinen.
Historia: Turkkilainen van on 1980-luvulla Suomeen tuotu luonnonrotu, jonka jalostus alkoi 1950-luvulla Englannissa.
Rodun yleiset luonteenpiirteet eivät takaa, että kissa vastaa niitä. Meillä oli norjalainen metsäkissa, joka ei ollut mitenkään älykäs. Ei tainnut olla edes tavallisen maatiaiskissan tasoa älyltään. Ennen sitä meillä oli maatiainen, joka oli puoliksi norski ja se oli älykkäin tapaamani kissa. Siihen älyyn ja oppimiskykyyn ihastuneina hankimme kasvattajalta puhdas rotuisen norskin vanhan kissan seuraajaksi. Seuraaja oli valtavan ihmisrakas, kaunis ja kiltti, mutta tyhmä kuin saapas. Kannattaa kertoa pentuja myyville minkä luonteista kissaa etsii niin he kertovat onko heidän pentunsa sellainen.
Ihan maatiais kissa, seurallinen pitkä ikäinen ja kaikki ruokainen ronkelin tekee kissasta sen omistaja.
Kissaa tulee ulkoiluttaa vaikka asuu kerrostalossa tms. esim valjaissa kissan ei ole hyvä vain maata ja syödä.
Jos pentu leluja virikkeitä pitää olla, niin jaksaa vanhanakin leikkiä.
Huolenpito A ja O , rokotukset, ruoka, vesi jos pitkäkarvainen niin harjaus turkkiin kynsiä en suosittele leikkaamaan ostaa raapimispuun ym tarvikkeita niin ei raavi huonekaluja.
Minulla on 15,6 vuotias ja 3 vuotias kolli kissat ylimmät ystävät. Kissa kaipaa lajiseuraa ei ainoastaan ihmistä. Meillä nukutaan samassa sängyssä, paljon rapsutuksia, haleja en pystyisi olemaan ilman näitä ihania kissojani 😺😺.
Muista vastuu on sinulla huolehtiminen ja pitkä aikainen perheenjäsen jopa yli 20 vuotta se pitää ottaa huomioon.
Brittikisun ottaisin noilla tiedoilla, tai maatiaispennun, kunhan on varmaa ettei ole mitään sukurutsaista populaatio taustaa. Yleisesti rotukissoilla ne luonteenpiirteiden erot ovat paljon vähäisemmät kuin vaikka koirarotuja vertaillessa. Merkittävimpänä erona se, kuinka paljon turkki vaatii hoitoa ja mitä perinnöllisiä sairauksia mahdollisesti ylijalostus tuonut tullessaan.
Rescuekissojen ottajia arvostan, mutta ne voivat olla vähän hankalia joskus, varsinkin jos aikuisen kissan ottaa taloon. Meillä esimerkiksi löytöeläinkodista aikuisena otettu kissa ei ikinä oppinut hakeutumaan ihmisen lähelle, vaikka mitään varsinaista häiriökäytöstä (puremista, hyökkimistä, merkkailua tai huonekalujen kynsimistä) ei koskaan ilmennyt. Sit myös se terveystilanne voi olla mitä vaan, kun valitettavan usein ne maaseudun puolivillit kissapopulaatiot ovat sangen sisäsiittoisia ja FIV-positiivisuus leviää.
Vierailija kirjoitti:
Suomen villikissoista osa on pitkäkarvaisia johtuen siitä että norjalaisia metsäkissoja on ollut vapaana. Mulla kaksi löytökissaa jotka osin ilmeisesti sen jälkeläisiä. Ihania otuksia. Vähemmän lähtee karvaa kuin esim.ragdollista.
Suomalaisissa kotikissoissa on pitkäkarvaisuutta aiheuttava geeni. Norjalaiset metsäkissat eivät juokse vapaana luonnossa, ei ainakaan vastuullisen omistajan toimesta. En ymmärrä, miksi pitkäkarvainen kotikissa ei kelpaa sellaisenaan, vaan pitää aina olla sekoitus jonkin rodun kanssa. Kotikissoissa ei ole mitään vikaa, ne ovat myös ihania lemmikkejä.
Älkää tukeko rotukissojen pentutehtailua vaan hankkikaa rescue- tai löytökissa. Tänä päivänä tämä asia ei pitäisi olla enää tiedon puutteesta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Älkää tukeko rotukissojen pentutehtailua vaan hankkikaa rescue- tai löytökissa. Tänä päivänä tämä asia ei pitäisi olla enää tiedon puutteesta kiinni.
Pentutehtailu ja vastuullinen kasvattaminen on kaksi eri asiaa. Näitä ei tule sekoittaa.
Toinen ääni venäjänsiniselle. Upea ulkonäkö yhdistettynä ihanaan luonteeseen.
Kaksi kappaletta olisi varmasti ideaali, mutta pärjää ainoanakin kissana. Varsinkin jos olet paljon kotona.
Oma kissani viihtyy sylissä ja haluaa paljon läheisyyttä. Kainalossa ei suostu nukkumaan, mutta nukkuu joka yö jaloissa.
Suht terve rotu ja karvaa irtoaa vähemmin kuin monelta muulta.
Meillä on Ragdoll. Viihtyy sylissä, seuraa joka paikkaan. Tosin on kovin äänekäs kaveri. Kaipaa ihmisen seuraa ja kiintyy kovasti. Vähän koiramainen kissa. Karvaa ei tuosta kyllä ihan kauheesti lähde vaikka onkin pitkä turkki. Kaikista kissoista lähtee jonkun verran karvaa, on sillä lyhyt tai pitkä turkki..
Siamilainen, mutta silloin kissoja pitää ehdottomasti olla kaksi. Kärsii ja turhautuu jos joutuu olemaan yksin. Erittäin seurallinen ja osallistuva rotu äänekäskin, mutta hyvällä tavalla. Vaatii omistajaltaan jatkuvasti huomiota. Oppii oikeastaan mitä vain ja osallistuu kaikkeen. Kaikkein koiramaisin rotu, väitetään Jos erehdyt kerran ottamaan, et enää muuta rotua halua.😊
Brittiläinen lyhytkarva on kyllä seurallinen ja hellä, mutta sille ei ole ominaista viihtyä sylissä. Kyljessä muuten vain, kylläkin.