Tavarat paikoilleen=jatkuva siivoaminen
Esikoisemme muutettua omaan asuntoon meillä on ollut varsin siistiä koko ajan. Jokainen laittaa tavarat heti paikoilleen, roskat roskiin, kaapin ovet kiinni jne. Ennen meillä oli aina sotkuista ja naputin esikoiselle jatkuvasti asiasta.
Nyt poika on ollut kotona pari päivää ja sotku on palannut. Miten voikin yksi ihminen jättää jälkeensä tällaisen siivon? Vaatteita joka puolella, lautapelejä levällään, likaisia astioita kaikkialla, tyhjiä ruoka-pakkauksia pöydillä, riisipussi ja mausteet pöydällä, tyhjiä limsapulloja lattioilla, kaappien ovet auki jne.
Tuli siis taas asiasta riitaa ja ihmettelin, eikö ole oppinut yhtään yksin asuessaan, että tavarat kannattaa heti laittaa paikoilleen. Sanoi päin vastoin oppineensa kuinka ihanaa on olla 6 pv siivoamatta ja sitten kerralla siivota kunnolla. Kerätä pyykit ja roskat lattioilta ja pöydiltä, pyyhkiä lattialle hölskynyt mehu, kerätä ja tiskata astiat. Näin saa olla valtaosan viikosta hyvällä mielellä ja rauhassa ja sitten raivosiivota kerralla.
Minulle tämä on ihan uusi näkökulma.Itsestäni tuntuu, yksi asia kerrallaan tehtynä (esim. kaapin ovi kiinni, kun olen ottanut takin kaapista) en käytännössä siivoa lainkaan. Poika taas kokee tämän jatkuvana siivoamisena, eikä sitä halua tehdä päivittäin, vaan mieluummin hoitaa kaiken kerralla.
Onko siis muitakin (kenties suuri osa ihmisistä), jotka kokee asioiden paikalleen viemisen (likainen astia tiskikoneeseen, roska roskiksen jne) kauhean raskaana jatkuvana siivoamisena? Siivoatteko siis mieluummin kaikki kerralla?
Kommentit (33)
Olen samanlainen raivosiivoaja kuin poikasi, mutta en ihan niin sotkuinen kuin hän. Roskia en jälkeeni jätä ja luen myös tyhjät limsapullot samaan kategoriaan, eikä niiden katselu siellä täällä olisi kovin esteettistäkään. Noloa sanoa, mutta moinen tapani on pahentunut iän myötä. Olin ennen velvollisuudentuntoinen kodin järjestyksen ylläpitäjä ja jostakin syystä kiinnostus lopahti pikku hiljaa. Neuvoksi sanon, että poika on vielä nuori ja muuttuu kyllä. Anna kokeilla rajojaan ja mieti jaksatko käyttää energiaasi häneen enempää.
Olin. Joskus nuorena. Sitten käsitin, et p*ko tässä jatkuvasti siivoamaan, lähtö tästä kämpästä tulee kumminkin (työnperästä muutto muualle).
No, siinä "läävässä" vierähti sitten peräti 22 vuotta. Voin vakuuttaa, että itku pääsi, kun viimeisen kerran laitoin oven kiinni.
....
Myöhemmin mietin pappaa: asui koko ikänsä samassa maatalossa, yli 90 vuotta. Hittojako minäkin "porailen" jonkun parinkymmenen vuoden takia? .... Talven -87 pakkasilla talon hirretkin alkoi "räiskämään", pappakin säikähti. En sitä silloin tajunnut, nyt kyllä.
Early in the morning she rises
The woman's work is never done
And it's not because she doesn't try
She's fighting a battle with no one on her side
She rises up in the morning
And she works 'til way past dusk
The woman better slow down
Or she's gonna come down hard
Early in the morning she rises
The woman's work is never done
😄
Mitä jos hankkisit ao elämän noiden paskojen novellien kirjoittamisen sijaan.
Jos et osaa sanottavaasi yhtään lyhyemmin kirjoittaa niin minkälainen turha sössääjä mahdat olla siivoamisessa.
Mä en ole ikinä oikein oppinut korjaamaan jälkiäni. Ei myöskään puoliso. Lapsia koetetaan opettaa ja samalla harjoitellaan itse.
Onneksi minulla on paljon virtaa, ja pystyn useimmiten melko hyvin jumppaamaan illalla ennen nukkumaan menoa tavarat paikoilleen. Mutta jos sitä ei tee päivittäin, on kyllä melko pian kurjuus edessä.
Jotkut ihmiset on sotkuisia. Heille siisteys ja hygieenisyys ei ole tärkeää. Kamalintahan tuo on silloin, kun joutuu kotinsa jakamaan tuollaisen kanssa.
Voit ihan rohkeasti suoraan sanoa pojallesi, että tämä on sinun kotisi, jossa on sinun säännöt ja niitä tulee kunnioittaa. Jos ei onnistu, niin ei tarvitse tulla kylään.
Mielestäni poikasi on itsekeskeinen eikä kunnioita muiden kotia eikä muiden rajoja.
Ihan normaalia. Näin lapset toimivat, kun he tulevat käymään synnyinkodissaan. Ihan ilolla siivoamme heidän sotkujaan, koska on niin ihanaa, että he käyvät ja viipyvät joskus pidempäänkin. Itku tulee ainakin minulle kun lähtevät.
Siivoaakohan poikasi edes kerran viikossa? Somessa näkee jatkuvasti kuvia näistä kodeista, joiden asukkaat eivät siivoa jälkiään kuin vasta sitten kun on tulossa äiti, vuokranantaja tai huoltoyhtiö käymään lyhyellä varoitusajalla, ja silloin ollaan ihan paniikissa kun kuukausien sotkut pitäisi selvittää.
Jengi nukkuu ruskeilla lakanoilla tai ilman aluslakanaa patjalla, huone on täynnä vaatevuoria ja tyhjiä pakkauksia, koska mitään pahvilaatikkoa, mäkkärin pikaruoka-aterian kääreitä ja energiajuomatölkkejä ei jaksa viedä pois. Oikeasti hämmentävää katsoa kuvia miten joku on kerännyt puoliksi juotuja takeaway-kahveja ja limsamukeja kymmenittäin yöpöydälle tai sohvapöydälle, joillain näkyy niitä vessassakin. Eikö edes jotain tuollaisia saa kerättyä roskapussiin ja vietyä roskiin vaikka kierrättää ei jaksaisikaan?
''Vaatteita joka puolella, lautapelejä levällään, likaisia astioita kaikkialla, tyhjiä ruoka-pakkauksia pöydillä, riisipussi ja mausteet pöydällä, tyhjiä limsapulloja lattioilla, kaappien ovet auki''
Josko se siitä sujuu taas. Ehkä vahinkoja. Kertaus on opintojen äiti. Jos pahimmat sitten saa laitettua pois. Stressiä ei kannata liikaa ottaa, vaikka asiaa edistää askel askeleelta. Muistilappuja?
Mitä mieltä on elää viikosta kaksi päivää siistissä kodissa ja viisi kaaoksessa? Minä vihaan suursiivouksia ja siivouspäiviä joka tapauksessa. Aina jälkensä korjaamalla saa paremman vastineen vaivalleen. Tosin tämä vaatii niin kehittynyttä toiminnanohjausta, että alkaa usein sujua vasta kolmeakymppiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Näin lapset toimivat, kun he tulevat käymään synnyinkodissaan. Ihan ilolla siivoamme heidän sotkujaan, koska on niin ihanaa, että he käyvät ja viipyvät joskus pidempäänkin. Itku tulee ainakin minulle kun lähtevät.
No tuo ei todellakaan pidä paikkaansa! Esimerkiksi minä ja veljeni emme ole koskaan vanhemmillamme käydessä olleet ns. kuin siat pellossa. Myöskään serkkuni eivät käyttäydy noin. Enkä ole kuullut kenenkään ystävistänikään olevan epäkunnioittava vanhempiaan kohtaan.
Vanhempien kotia tulee kunnioittaa, vaikka olisi jälkikasvun lapsuudenkoti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Näin lapset toimivat, kun he tulevat käymään synnyinkodissaan. Ihan ilolla siivoamme heidän sotkujaan, koska on niin ihanaa, että he käyvät ja viipyvät joskus pidempäänkin. Itku tulee ainakin minulle kun lähtevät.
No tuo ei todellakaan pidä paikkaansa! Esimerkiksi minä ja veljeni emme ole koskaan vanhemmillamme käydessä olleet ns. kuin siat pellossa. Myöskään serkkuni eivät käyttäydy noin. Enkä ole kuullut kenenkään ystävistänikään olevan epäkunnioittava vanhempiaan kohtaan.
Vanhempien kotia tulee kunnioittaa, vaikka olisi jälkikasvun lapsuudenkoti.
Meillä ihan normaalia, enkä ota siitä pulttia. Siivoaminen on hyötyliikuntaa, enkä muutenkaan laske askeleitani. - Sama
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset on sotkuisia. Heille siisteys ja hygieenisyys ei ole tärkeää. Kamalintahan tuo on silloin, kun joutuu kotinsa jakamaan tuollaisen kanssa.
Voit ihan rohkeasti suoraan sanoa pojallesi, että tämä on sinun kotisi, jossa on sinun säännöt ja niitä tulee kunnioittaa. Jos ei onnistu, niin ei tarvitse tulla kylään.
Mielestäni poikasi on itsekeskeinen eikä kunnioita muiden kotia eikä muiden rajoja.
Siis oikeasti kehotat vanhempaa hylkäämään lapsen tuollaisesta syystä? Huh huh.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä on elää viikosta kaksi päivää siistissä kodissa ja viisi kaaoksessa? Minä vihaan suursiivouksia ja siivouspäiviä joka tapauksessa. Aina jälkensä korjaamalla saa paremman vastineen vaivalleen. Tosin tämä vaatii niin kehittynyttä toiminnanohjausta, että alkaa usein sujua vasta kolmeakymppiseltä.
Mitä järkeä käyttää kaikki aikansa 24/7 siivoamiseen? Koko ajan pitää ajatella, että nyt pitää siivota, eikä voi rentoutua.
Kertoiko poika myös, milloin hän aikoo siis siivota koko kotinne? Varmasti ainakin ennen lähtöään takaisin omaan kämppään? Ja sitten teillä onkin putipuhdasta ja viimeisen päälle siistiä.
Eikö niin? Eikö?
Juu, en uskonutkaan. Sinun siivottavaksihan hän sotkunsa jättää.
Vierailija kirjoitti:
Kertoiko poika myös, milloin hän aikoo siis siivota koko kotinne? Varmasti ainakin ennen lähtöään takaisin omaan kämppään? Ja sitten teillä onkin putipuhdasta ja viimeisen päälle siistiä.
Eikö niin? Eikö?
Juu, en uskonutkaan. Sinun siivottavaksihan hän sotkunsa jättää.
Yleensä pakotan ennen lähtöään keräämään sotkun. Nyt tosin siivo oli niin kamala, että siskonsa ja minä siivottiin jo suurin osa. Ei ole kiva syödä huolella mietittyä päivällistä, jos pöydän toisessa päässä hirveä tiski- ja roinakasa.
Ap
Oletko ap tehnyt silloin aikoinaan karhunpalveluksen esikoisellesi, kun hän asui vielä kotona? Kuljit koko ajan perässä ja siivosit jälkiä? Jospa lapsesi nyt omillaan ollessaan on kuten haluaa, ja jatkaa sitä sikailuaan teillä käydessään? Kun tietää, että kyllä äiti siivoaa.. nyt sitä selkärankaa sen verran, että sanot tälle jätejoonakselle tosiaan; sun kotisi, sun säännöt. Ja tervetuloa seuraavan kerran, kun on oppinut tavoille. Vaikka onkin kaverin lapsuudenkoti, niin "tulee tavallaan" vierailulle, ja kyläetikettiin kuuluu eri säännöt kuin omassa kotonaan olemiseen. Siellä saa olla kuin sika lätissään, tosin sikakin on siisti eläin, käyttää vessanaan vain yhtä paikkaa..
En siivoa jatkuvasti, vaan kerran päivässä/viikossa. Tiskipöydällä saa olla likaisia astioita.
Kodissa saa näkyä elämisen jäljet. En halua siivota elämää kodissa näkymättömäksi. En viihtyisi sellaisessa kodissa, vaa se olisi minulle kuollut koti, jossa ei olisi elämää ja luovuuden iloa
Sama työpaikalla, saa näkyä tekemisen meininki, eikä paikat esittely kunnossa.
Olen sun kanssa samaa mieltä. Paljon helpompaa laittaa tavara heti paikalleen, siis aivan samalla vaivalla kuin laittaisi sen väärään paikkaan. Siten saa nauttia koko ajan siististä ympäristöstä.
Mutta ehkä se pojalla johtuu "kokemattomuudesta", ei ole vielä oppinut ajan käytön priorisoinnin tärkeyttä. Eihän tuo sinänsä ole vaarallista.