Kokemuksia suunnitellusta sektiosta?

Hyvin meni, kun pyysin, ettei kipulääkitystä oteta pois leikkauksen jälkeen (kanyyli jätettiin selkään). Kaikki toiveeni täytettiin, esim. katetroitiin vasta kun puudutus oli laitettu, vauva tuotiin heti viereeni yms. Rauhallisissa merkeissä sujui. Kipua en tuntenut missään vaiheessa, pientä kirvelyä. Mutta otinkin ihan reilusti mömmöjä. :)



Liikkeelle lähdin seuraavana päivänä, jotkut nousevat jo samana päivänä, mutta pakko ei ole. Haava parani täysin muutamassa viikossa, painavaa ei saa nostaa 4 viikkoon.

Pahin vaihe oli itse sektion jälkeisenä päivänä, kun ensimmäistä kertaa nousi pystyyn. Kipulääkkeet on tarpeen ekan viikon ajan synnytyksestä.



Kovin on erilainen tapa synnyttää kuin alakautta. Ennen leikkausta minua ainakin jännitti tosi paljon. Itse leikkaus sujui aika nopeasti, pikkuisen tunsi itse että jotain tapahtuu, mutta mitään ei tietenkään näe. Vauva tuotiin heti äidille nähtäväksi ennen kuin vietiin pesulle.



Leikkauksen jälkeen äiti viedään tarkkailuun muistaakseni pariksi tunniksi, ja se aika tuntui tosi pitkältä. Toisaalta väsytti, mutta toisaalta olisi kovasti mieli nähdä vauva.



Hyvin se menee, ole huoleti!

Sekin oli inhottavaa, kun meinasi taju mennä, kun verenpaine laski liian alas. Katetrin laittaminen ei tunnu miltään, vaikka se laitettaisiin ennen puudutusta, niin kuin minulla kummassakin sektiossa. Ihan hyvin ne periaatteessa meni, mutta jäkikipu on jotakin sanoin kuvaamatonta, vaikka lääkkeitäkin sain toisen sektion jälkeen niin paljon kuin halusin. Leikkauspäivänä lähdin kävelemään, ja kotiin pääsin kolmantena päivänä leikkauksesta.

Hyvin meni kaikin puolin. Jännitti tietenki etukäteen kamalasti, ja aluks olin kauhuissaniki ku kuulin että leikkaukseen mennään mut sit ku siitä jutteli tuttujen kans ni eipä se enää tuntunu niin kamalalta.



Virtsarakon katetrointi vähän kirveli, en edes tajunnut pyytää että laitettais se vasta puudutuksen jälkeen. Mutta sen kyllä kesti hyvin. Spinaalipuudutus oli leikkauksen ajan, kipua en tuntenu missään vaiheessa ja henkilökunta oli oikeen mukavaa. Leikkauksen jälkeen pääsin synnytyssaliin oottelemaan puudutuksen loppumista ja sieltä sit kärrättiin osastolle. Spinaalista tuli kamala päänsärky viikoksi, pystyyn nousin samana iltana, mutta sen verran vaan että seisoin sängyn vieressä ja sit tuntu että taju menee ni menin makuulle takasin. Seuraavana aamuna jo pysty paremmin nousemaan ja siitä se toipuminen lähti.



Eli reippaasti vaan ylös ni kyllä se siitä se toipuminen lähtee käyntiin. Mitään huonoja muistoja ei sektiosta jäänyt.:)

ne päästi vasta nousemaan 24 tunnin jälkeen sektiosta

Ja kaikki meni oikein hyvin! Epämiellyttävin vaihe oli epiduraalin laittaminen, ensimmäisellä kerralla lääkäri laittoi sitä 45min! :( Mutta sitten kun puudutus vaikuttaa ei tunne kuin pientä nykimistä. Kipulääkettä ja puudutetta sain lisää pyydettäessä.

Kurjaa oli myös se, että vauvan käsittely oli ensimmäisen vuorokauden aikana todella hankalaa, kun ei päässyt liikkeelle. Mutta seuraavana päivänä pääsin ylös ja haava parani parissa viikossa. Kipulääkkeitä en tarvinnut enää sairaalastalähdön jälkeen.



Onnea matkaan :)

Ja muista pyytää kipulääkettä leikkauksen jälkeen heti ku vaan siltä tuntuu. Ne ei automaattisesti niitä välttämättä anna, mutta ku vaan pyytää ni kyllä saa.:)

t.6

Pelotti ja hermostutti aivan tajuttomasti, koska ensimmäinen raskauteni päätyi komplikaatioiden takia hätäsektioon ja kaikki meni päin hittoa silloin. Jos joku on synnytyspelkoinen, niin mä tunnustaudun sitten sektiopelkoiseksi, jo etukäteen taas kauhistutti ajatus, että joku avaa mun mahan ja kaivaa lapsen ulos - argh.



Leikkaussalihenkilökunta ymmärsi onneksi pelkoni ja olivat tosi ihania. Kertoivat koko ajan mitä tapahtuu alusta loppuun asti. Minullakin verenpaineen heittely oli ongelma, verenpaina painui niin alas että tarvittiin efedriiniä nostamaan verenpainetta. Kamala pyörtymisen tunne. Sain spinaalipuudutuksen, joka laitetaan siis vain kerran eikä selkään jää mitään. Itse puudutus oli ihan ok, siinä tavallaan tuntee kosketuksen eikä menetä tuntoaan täysin, mutta ei ole kipua. Suunniteltu sektio kun oli, niin tunnelma oli " rento" , ja edettiin rauhallisesti, mentiin läpi samasta poikittaisarvesta kuin viimeksikin.



Toiveeni saada lapsi mahdollisuuksien mukaan rinnalle heti sektion jälkeen otettiin huomioon, ja sain lapsen hetkeksi rinnalleni kätilön avustamana ja tukemana heti, ehti jopa imeä hiukan rintaa siinä ennenkuin lapsi, mies ja kätilö lähtivät pesulle ja punnitukselle. Sillä aikaa lääkäri sulki haavan, sitten minut kärrättiin postoperatiiviselle odottelemaan. Muistaakseni n. tunnin päästä tulivat mieheni ja lapseni sitten sinne, ja sieltä sitten jonkin ajan päästä osastolle.



Pystyssä olin jo pikaisesti saman päivän iltana, seuraavana päivänä suihkussa ja köpöttelin käytävällä. Arpi oli tottakai kipeä muutaman päivän, mutta siihen sai särkylääkettä jota en edes tarvinnut niin paljon kuin olisi saanut. Viikon päästä ei haavaa enää särkenyt, ja parin viikon päästä olin jo ihan kunnossa.

Vaikka kaikki muuten menikin hyvin, niin tuo spinaalipäänsärky oli järkyttävä kokemus.