Lue keskustelun säännöt.
Kauhea kaipuu lapsuuteen. Kerrotaan lapsuusmuistoja!
05.12.2024 |
Näin joulun alla iskee aina kaiho ja kaipaus lapsuuteen. Kun isovanhemmat oli elossa ja terveitä, sekä molemmat vanhemmat terveitä nelikymppisiä. Lapsena oli kliseisesti kauhea kiire kasvaa ja odotti innolla "isompien tyttöjen juttuja" ja halusi vain viettää aikaa kavereiden kanssa. Voi kunpa olisi silloin ymmärtänyt kuinka joskus tulee kaipaamaan sitä ihan tavallista huoletonta arkeakin vanhempien kanssa ja valmiissa pöydissä istuessa.
Saisinpa vielä kerran kokea sen kutkuttavan tunteen kun kokoonnuttiin mummulaan viettämään joulua koko suvulla. Oli ihanaa nousta aamulla katsomaan piirrettyjä ja syödä aamupalaksi joululimppua ja äidin leipomia omenatäytteisiä torttuja. Sitten lähdettiin haudoille ja tultiin syömään ihana jouluruoka. Illalla kokoonnuttiin mummulaan ja jaettiin lahjoja sekä syötiin ihania mummun valmistamia jouluherkkuja. Kaikki tuo on enää muisto vain.
Lapsuuden kesät olivat myös uskomattoman ihania mökillä grillaillessa ja aikaa viettäessä. Äitini terveydentila heikkenee koko ajan ja jotenkin se konkretisoi sitä, kuinka ihanaa ja huoletonta oli lapsuus ja vielä nuoruuskin.
Jaettaisiinko siis tähän keskusteluun omia lapsuusmuistoja, niitä ihana lukea!
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Saunottiin pihasaunassa. Pakkasta oli jopa -42 astetta talvella.
Juostiin tukat märkinä siskojen kanssa pihan yli sisälle, tukka jäätyi puikoiksi.
Sitten saatiin puolukkamehua ja äitin tekemää pullaa.
Paljain jaloin me juostiin, mustaherukkamehua oli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun timotein tähkä oli jo kuiva sen pystyi vetämään pois korresta niin, että kuivunut kukinto pöllysi.
Samaisiin kasveihin tuli kerättyä ahomansikoita.
Oli kuuma ja heinäsirkat sirittivät kovaäänisesti
Niin ja kun oli vielä vihreämpää ja kosteampaa, näistä heinistä tuli vedettyä korresta irti se heinä, että sieltä tyvestä paljastui sellainen vaaleampi kohta, jonka sitten pureskelin. Oli vähän sellainen makea maku. Hankala selittää kun ei ole oikein nimiä kaikille kasvinosille tiedossa. Pieniä juttuja jotka liittyivät kesään.
Mekin syötiin näitä
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lapsuuteen kaipaajilla omia lapsia?
Jostain syystä en kaipaa yhtään omaa lapsuutta. Tuntuu, että se elämä on nykyisyydessä ei menneisyydessä.
En 'kaipaa' lapsuuteen, mutta on mukava muistella. Useinkin sisarusten kanssa kertaillaan, yks muistaa yhtä toinen toista. Lopulta pienemmät ei enää tiedä muistavatko itse asiat vai isompien kertomukset...
En oikeastaan kaipaa lapsuuteen, mutta hyvistä muistoista saa voimaa. Hyviä muistoja on paljon.
Esimerkiksi, olin kova lukemaan ja viikonloppuisin kävin lähikirjastossa. Muistan yhden kuulaan kirkkaan syyslauantain kun taas kerran suunnistin kirjastoon. Kahlasin läpi kirjoja, luin takatekstit, ja äkkiä sain paperiviillon sormeen. Verta tuli aika paljon, ja yritin peitellä haavaa. Kirjaston täti tuli kysymään, haluanko laastarin. Hän kysyi myös, miksi olen ollut neljä tuntia kirjastossa, enkö voi mennä kotiin. Sanoin että olen kirjastossa koska tykkään lukemisesta. Ja äiti siivoaa. Täti naurahti ja eteeni tuotiin pari voileipää ja punaista mehua.
Lainasin muutaman kirjan ja poistuin kirkkain silmin ulos, missä tuuli pyöritti käpristyneitä tamnenlehtiä edelläni.
Kotona sain kuumaa kaakaota, van houtenia.
Pitkä kaulaliinani makasi vuoteeni päällä kerällä ja päivä vaihtui iltaan.
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan kaipaa lapsuuteen, mutta hyvistä muistoista saa voimaa. Hyviä muistoja on paljon.
Esimerkiksi, olin kova lukemaan ja viikonloppuisin kävin lähikirjastossa. Muistan yhden kuulaan kirkkaan syyslauantain kun taas kerran suunnistin kirjastoon. Kahlasin läpi kirjoja, luin takatekstit, ja äkkiä sain paperiviillon sormeen. Verta tuli aika paljon, ja yritin peitellä haavaa. Kirjaston täti tuli kysymään, haluanko laastarin. Hän kysyi myös, miksi olen ollut neljä tuntia kirjastossa, enkö voi mennä kotiin. Sanoin että olen kirjastossa koska tykkään lukemisesta. Ja äiti siivoaa. Täti naurahti ja eteeni tuotiin pari voileipää ja punaista mehua.
Lainasin muutaman kirjan ja poistuin kirkkain silmin ulos, missä tuuli pyöritti käpristyneitä tamnenlehtiä edelläni.
Kotona sain kuumaa kaakaota, van houtenia.
Pitkä kaulaliinani makasi vuoteeni päällä kerällä ja päivä vaihtui iltaan.
Se kirjojen tuoksu. Kansakoulussa oli komero, mistä sai lainata kirjoja. Vain 1/kerta. Äiti oli tarkka, että paimeneen ei saanut ottaa koulun kirjoja.
Kauppa-auto. Helteinen mäntymetsä, polkua pitkin kilometrin verran. Se metsän tuoksu ja omenat, sipulit, tomaatit kauppa-autossa. Kadehdin niin kauppa-apulaista, tahdoin itsekin isona samaan. Tai rahastajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan kaipaa lapsuuteen, mutta hyvistä muistoista saa voimaa. Hyviä muistoja on paljon.
Esimerkiksi, olin kova lukemaan ja viikonloppuisin kävin lähikirjastossa. Muistan yhden kuulaan kirkkaan syyslauantain kun taas kerran suunnistin kirjastoon. Kahlasin läpi kirjoja, luin takatekstit, ja äkkiä sain paperiviillon sormeen. Verta tuli aika paljon, ja yritin peitellä haavaa. Kirjaston täti tuli kysymään, haluanko laastarin. Hän kysyi myös, miksi olen ollut neljä tuntia kirjastossa, enkö voi mennä kotiin. Sanoin että olen kirjastossa koska tykkään lukemisesta. Ja äiti siivoaa. Täti naurahti ja eteeni tuotiin pari voileipää ja punaista mehua.
Lainasin muutaman kirjan ja poistuin kirkkain silmin ulos, missä tuuli pyöritti käpristyneitä tamnenlehtiä edelläni.
Kotona sain kuumaa kaakaota, van houtenia.
Pitkä kaulaliinani makasi vuoteeni päällä kerällä
Juu, oli se työpari. Muistan kauppa-auton keinuneen kun siellä kulki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuus oli ristiriitaista aikaa. Toisaalta kaikki oli hyvin. Toisaalta muistan, kun äiti vei minut viisivuotiaana sairaalaan katsomaan mummoa. Joulu oli tulossa ja veimme mummolle pienen joulukoristeen. Mummo kuoli seuraavana keväänä, ja olin muiden mukana hautajaisissa. Oli kaunis aurinkoinen päivä ja surin kovasti, koska mummo oli ollut minulle läheinen, vaikka olin niin pieni. Sitä seuraavana vuonna vaarikin kuoli, ja muutimme mummon ja vaarin rakennuttamaan omakotitaloon, mikä oli ihana paikka asua, vaikka isovanhempia oli ensin ikävä.
Lapsuus tuntui kuitenkin turvalliselta. Siinä oli sopivasti jännitystä ja turvaa. Äiti oli fiksu, seurallinen ja hyvä tulemaan toimeen ihmisten kanssa, mikä auttoi monessa asiassa. Vasta aikuisena huomasin, kuinka erilaisia olimme. Minusta ei tullut samanlaista.
Minun kauneimmat ja kaihoisimmat muistot liittyy myös mummolaan, kuten jostain syystä aika monella muullakin.
Olen syntynyt -70 luvun alussa ja muistoja varmaankinsieltä jostai 5 vutiasta alkaen. Muistan ihanan kuusen tuoksun, sen koristelun, jouluaunan (savusaunajoen rannass), kaiki jouluroat joista tykäsin kaikista. Oli ihana kun tätien perheet tuli myös, meitä oli pienessä rintamamiestalossa 2h+k joskus 5-6 aikuista ja 2-3 lasta. Se oli kivaa. Ainoa mista en välittäny oli joulupäivän aikainen klo 7 joulukirkko jonne lähdettiin tosi aikasin.
Muuten en muistele mitenkään kaiholla lapsuuttani ankaran, tunnekylmän, tyrannimaisen, nuoren yh äitini kurinalaisessa kasvatuksessa ja ilmapiirissä kasvaneena. Koin että ns oma vapaampi ja rennompi elämäni alkoi vasta kun lähdin 19v opikelemaan lähikaupunkiin. Voi sitä vapauden tunnetta. Vaikka rahat oli vähissä aina ja piti olla tosi tarkka, mutta sillä ei ollut väliä, olin vihdoinkin oman elämäni herra, vapaa sielu, sain päättää omista asioistani, kukaan ei moiti ja toru, eikä tarvitse totella jotain muuta ihmistä eikä selitellä tulojaan tai menojaan. Muistan vieläkin sen fiiliksen kuin paremmin kuin eilisen päivän.
Oi tämä. Ihana, ihana
Joulun alla joskus kaupassa tuoksuu omenat, ihan kuin ennen vanhaan kyläkaupassa. Oli semmoisissa tummanliloissa kennoissa.
Sama saunanlämmityksen tuoksu joskus kesäillassa
Uskonkin että edenkin tuoksut tuo muistoja mieleen