Lue keskustelun säännöt.
Kauhea kaipuu lapsuuteen. Kerrotaan lapsuusmuistoja!
05.12.2024 |
Näin joulun alla iskee aina kaiho ja kaipaus lapsuuteen. Kun isovanhemmat oli elossa ja terveitä, sekä molemmat vanhemmat terveitä nelikymppisiä. Lapsena oli kliseisesti kauhea kiire kasvaa ja odotti innolla "isompien tyttöjen juttuja" ja halusi vain viettää aikaa kavereiden kanssa. Voi kunpa olisi silloin ymmärtänyt kuinka joskus tulee kaipaamaan sitä ihan tavallista huoletonta arkeakin vanhempien kanssa ja valmiissa pöydissä istuessa.
Saisinpa vielä kerran kokea sen kutkuttavan tunteen kun kokoonnuttiin mummulaan viettämään joulua koko suvulla. Oli ihanaa nousta aamulla katsomaan piirrettyjä ja syödä aamupalaksi joululimppua ja äidin leipomia omenatäytteisiä torttuja. Sitten lähdettiin haudoille ja tultiin syömään ihana jouluruoka. Illalla kokoonnuttiin mummulaan ja jaettiin lahjoja sekä syötiin ihania mummun valmistamia jouluherkkuja. Kaikki tuo on enää muisto vain.
Lapsuuden kesät olivat myös uskomattoman ihania mökillä grillaillessa ja aikaa viettäessä. Äitini terveydentila heikkenee koko ajan ja jotenkin se konkretisoi sitä, kuinka ihanaa ja huoletonta oli lapsuus ja vielä nuoruuskin.
Jaettaisiinko siis tähän keskusteluun omia lapsuusmuistoja, niitä ihana lukea!
Kommentit (50)
Loppujen lopuksi minulla oli hyvä lapsuus . Rahaa ei ollut liiemmin mutta ei oltu ihan köyhiäkään . Jälkikäteen ajateltuna olisin halunnut enemmän opastusta mutta toisaaltaan minua ei pakotettu mihinkään muottiin tai muuhun tai vaadittu mitään suorituksia.Toinen vanhempi vielä hengissä ja näin itsekin vanhenevana kaipaan huoletonta lapsuutta. Ihminen ei osaa olla tyytyväinen silloin kun kaikki on ihan mukavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se oli parasta, kun kiipesi pihapuuhun korkealle, ja oli hiljaista. Puun lehdet kahisi, ja se oli ainoa ääni.
Lapsena introvertti, aina introvertti.
Minäkin viihdyin yksin ja kuuntelin luontoa. Muistan elävästi kun istuin perhepäivähoitajan pihassa portaalla. Lumi suli loristen, se oli sellaista pehmeää. Lämmittävä aurinko paistoi kasvoille ja talitintit konsertoi. Olin pieni, 3-4 vuotias.
On tullut lepäiltyä puiden juurella ja vain kuunneltua ja katseltua tuulen töitä.
Vierailija kirjoitti:
Loppujen lopuksi minulla oli hyvä lapsuus . Rahaa ei ollut liiemmin mutta ei oltu ihan köyhiäkään . Jälkikäteen ajateltuna olisin halunnut enemmän opastusta mutta toisaaltaan minua ei pakotettu mihinkään muottiin tai muuhun tai vaadittu mitään suorituksia.Toinen vanhempi vielä hengissä ja näin itsekin vanhenevana kaipaan huoletonta lapsuutta. Ihminen ei osaa olla tyytyväinen silloin kun kaikki on ihan mukavasti.
Tavallaan se, että on ollut "heitteillä" opetti sen, että ongelmiin keksii kyllä (joskus melko kyseenalaiset) ratkaisut. Ongelmanratkaisukyky sai vahvistusta
Minulla on ADHD ja ajauduin kyllä vaaraan monet monet kerrat kun hölmöilin. Olin myös villi ja helposti ajauduin napit vastakkain äidin kanssa joka minusta yksin huolehti. Oli varmasti helpointa päästä lapsi seikkailemaan
Vierailija kirjoitti:
Paperinuket
Ja lehdistä leikattuja ihmisten kuvia, joilla leikittiin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otettiin porkkanoita suoraan kasvimaasta ja hangattiin vaan nurmikkoon niitä ja syötiin. Ei me niitä mitenkään pesty vedellä.
Myös hiilloksessa kypsennetyt perunat ja nauriit oli maukkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti iskä heittämässä puolikypsiä perunoita päin vessanovea.
Kyläkoulu: aamunavaus, virsien laulu. Metsässä vaeltelu syöden metsä mansikoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lankapuhelimet joilla soiteltiin. Eräänkin kesän soittelin kaverille eikä vastattu. Olin hieman surullinen asiasta, mutta asia selvisi kun kävi ilmi että olin muistanut puhelinnumeron väärin.
Hävetti ja nauratti.
Saunottiin pihasaunassa. Pakkasta oli jopa -42 astetta talvella.
Juostiin tukat märkinä siskojen kanssa pihan yli sisälle, tukka jäätyi puikoiksi.
Sitten saatiin puolukkamehua ja äitin tekemää pullaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kandeis niinku elää sitä elämäänsä, eikä haikailla. Tänäänkin on hyvä päivä kuolla.
Asuin maalla, lähimmille kavereille oli useita kilometrejä. Meillä ei ollut autoa. Linja-auto kulki tyyliin kerran päivässä lähimpään kaupunkiin jonne oli 35 km.
Kesäisin etenkin oli kohokohta käydä kirjastoautolla ja hakea valtavat pinot lukemista. Kirjastoauto kävi kahden viikon välein. Heinäkuussa ei ollenkaan.
Kauppa-auto kävi kahdesti viikossa, aivan meidän kodin edessä.
Äiti leipoi ruisleipää, oli suussasulavaa laittaa lämpimälle leivälle voita.
Syksy oli ihanaa aikaa, koulu alkoi. Syksyisin kypsyi omenat, viinimarjat, mustikat, sienet. Uunin lämmitys toi kodikkuutta. Saunassa käynti oli myös viikon kohokohtia, kahdesti viikossa saunottiin pihasaunassa. Se oli jotenkin pyhää.
Telkkariohjelmia myös osasi odottaa, niitä tuli niin vähän koko viikon ajan. Lassie, Pieni talo preerialla, Dallas, pikku kakkonen, Levyraati, Lauantaitanssit Rintamäkeläiset, Metsolat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulukiusaamista, yksinjättämistä ja vanhempien vuosia kestänyt avioero. Siinäpä nevtärkeimmät.
Lapsuudestani on vaikka millä mitalla onnellisia muistoja. Jopa 1990-luvun pahimmasta lama-ajasta ja sen kovista jälkimainingeista on jäänyt onnellisia muistoja, pienen lapsen silmin se oli kaikesta huolimatta kulta-aikaa.
Muistan esimerkiksi lapsuuden lauantai-illat, kun aterian jälkeen saunottiin pitkään, ja saunan jälkeen sai syödä irtokarkkeja sohvalla katsellen Bumtsibumia. Muistan myös Hyvät herrat, joka oli minusta lapsena aivan hykerryttävän hauska, vaikka en politiikasta tai ohjelman vieraista ymmärtänyt yhtään mitään.
Muistan yökyläilyt mummolassa ja sen taianomaisen tunnelman mummin kodissa. En vieläkään tiedä mistä se rakentui, mutta nykyään kodissani on muutamia mummin vanhoja esineitä, joiden kautta tavoitan sen tunnelman.
Päällimmäisenä onnellisista muistoista mieleen tulee se kiireettömyys, ihana pysähtyneisyys, joka lapsuudessani vallitsi. Silloin ei räplätty kännykkää, ei katseltu Youtubea eikä Tiktokkia, ei hoidettu sähköisesti milloin mitäkin pankkiasiaa, ruokatilausta, koulun Vilma-viestintää, jne. Nykyajan mittapuulla se oli virikkeetöntä ja tylsää, ja juuri siksi niin mahtavaa aikaa.
"Lapsuudestani on vaikka millä mitalla onnellisia muistoja. Jopa 1990-luvun pahimmasta lama-ajasta ja sen kovista jälkimainingeista on jäänyt onnellisia muistoja, pienen lapsen silmin se oli kaikesta huolimatta kulta-aikaa."
Mun lapsi on elänyt tätä aikaa. Pitäisikin joskus kysyä häneltä, millaisia muistoja hänelle on ajasta jäänyt.
Omasta lapsuudestani kaipaan eniten läheisiä ihmisiä sekä lapsuudenkotiani. Lapsuudenkoti myytiin ja purettiin n.15 vuotta sitten. Muutama isäni tekemä huonekalu vähän helpottaa kodin kaipuuta. Muuten en niin lapsuuteen kaipaa, muuta kuin ehkä kesälomiin. Kouluajat olivat aika rankkoja, etenkin kun en aikoinaan päässyt sinne kouluun, jonne halusin. Silloin piti vielä pyrkiä oppikouluun.
Käen kukkuminen. Kesäiltoina laskin montako vuotta saan tällä pallolla tepsuttaa, ja mitä kaikkea sillä ajalla teen. Jännitin, ettei tule tarpeeksi paljon kukkuuta.
Käen huutelun perusteella elänen n kasikymppiseksi.
Se superlaiska tunne lapsena oli juuri se juttu. Kesällä sukulaisissa maalla tuli heräiltyä joskus iltapäivällä, ja sai ruokaa, ja sen jälkeen pyörällä järvelle ja pikku pulahdus.
Illalla sauna, jossa vanhat limaiset sieniäkasvavat lattialankut. Kamomillan makeanpistävä tuoksu matkalla tupaan. Pellon reunassa tähyilevä hirvi, päälle hyökkäävät pääskyset, jotka nekin yöllä nukahtivat sähkölinjalle päät siipien alla.
Ukkonen jylyytti ja lankapuhelimen luuri hyppeli pois paikoiltaan.
Auringossa palanut kesivä nahka johon Tummelia.
Kirves kesämökin ovessa. Vanhemman itsemurha yritys silmien edessä. Tuhannet baarista tulemiset raivon vallassa yms lista on aika pitkä.
Onko teillä lapsuuteen kaipaajilla omia lapsia?
Jostain syystä en kaipaa yhtään omaa lapsuutta. Tuntuu, että se elämä on nykyisyydessä ei menneisyydessä.
Niin ja kun oli vielä vihreämpää ja kosteampaa, näistä heinistä tuli vedettyä korresta irti se heinä, että sieltä tyvestä paljastui sellainen vaaleampi kohta, jonka sitten pureskelin. Oli vähän sellainen makea maku. Hankala selittää kun ei ole oikein nimiä kaikille kasvinosille tiedossa. Pieniä juttuja jotka liittyivät kesään.