Kukaan ei asettunut puolelleni kun jouduin työpaikkakiusatuksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen voi olla joku syy, ettei kiusatun puolelle asetu kukaan.

Niin varmaan. Itsekkyys, tai ollaan niin sokeita, ettei huomata. Empatian puute.

 

Minä keskityn töihin enkä huomaa, jos ympärillä tapahtuu jotain. En käy kahvilla enkä seurustele työkavereiden kanssa. 

Muistuttaa entisajan työpaikkahuumoria. "En tiedä mitään, olen vain töissä täällä."

Jep. Kun ei tämäkään kuuromykkäsokea älyä mistään mitään, koska ei itse ole joutunut työpaikkakiusatuksi. Vaikka nenän edessä tapahtuisi jonkun kiusaaminen nii ollaan vaan kuin ei mitään oliskaan tapahtunut. Hän luultavasti on ns sivustakatsoja

Älä syyllistä. En todellakaan seuraa muiden tekemisiä. Mulla on omaa vastuualue ja onneksi käyn toimistolla vain kaksi kertaa viikossa. Teen työni ja lähden pois, en siis edes käy kahvitauolla kyselemässä kenenkään kuulumisia. Saan olla ihan rauhassa omassa työhuoneessani.

"Kerroitko esimiehelle?"

Jopa on naiivia, esimieshän se usein on juuri se pahin kiusaaja!

Vierailija kirjoitti:

"Kerroitko esimiehelle?"

Jopa on naiivia, esimieshän se usein on juuri se pahin kiusaaja!

En ole tämmöisissä työpaikoissa ollut.

No, minäpä vastaavassa tilanteessa puolustin aina ihan periaatteesta...no, arvatpaaka puolustiko kyseinen tyyppi minua kun minua sitten alettiin kiusata hänen sijastaan? Ehei, hän hymysuin kertoi saaneensa suhteilla uuden työpaikan, johon piakkoin siirtyykin. Kuin näätä hän siihen saakka luikki itse pakoon tilanteissa, joissa sain epäoikeudenmukaista kohtelua. En enää puolusta ainakaan näätiä.

En tiedä ymmärtääkö työntekijät jotka kiusaa ja esimies sitä että vaikuttaa yrityksen maineeseen, sana kiertää eikä kukaan halua sinne firmaan töihin? ,sitten ollaankin pulassa kun ei saada tekijöitä ja Harva yritysasiakas haluaa tehdä yhteistyötä sellaisen firman kanssa jossa porukkaa vaihtuu ja jossa huono maine.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muut alkavat välttää kiusattua etteivät joutuisi itse samaan tilanteeseen. Itse olisin kiusatun puolella kun olen kokenut samaa.

Reagoivatko aikuisetkin ihmiset todella näin? Luulisi että tuollainen pelko myrkyttäisi jo työilmapiirinkin

Totta kai reagoi. Eihän aikusuutta ole olemassakaan, vaan on vain isoksi kasvaneita lapsia

Meidän työpaikalla on aikuinen nainen jolla kiusaajat vaihtuvat, syyttänyt jo puolia työkavereista kiusaajaksi. Ollu kotiäitinä 20v ja nyt opiskellut hoitajaksi ja saanut paikan. Ei varmaan vaan osaa olla normaalissa työyhteisössä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen voi olla joku syy, ettei kiusatun puolelle asetu kukaan.

Aika usein vahingonilo ja sadismi. Usein myös pelkuruus. Toisinaan harvemmin aito välinpitämättömyys.

Silti yleisimmin se, että kiusatuksi itseään väittävä onkin se yhteisön ongelma. Tämä on ihan tutkittu tosiasia.

Joihinkin yhteisöihin niitä ongelmatapauksia tulee ilmeisesti ihan liukuhihnalla, kun uudet työntekijät savustetaan tehokkaasti ulos. Eikös silloin voisi jo ajatella, että vika on työyhteisössä?

Käyttäjä2448 kirjoitti:

Meidän työpaikalla on aikuinen nainen jolla kiusaajat vaihtuvat, syyttänyt jo puolia työkavereista kiusaajaksi. Ollu kotiäitinä 20v ja nyt opiskellut hoitajaksi ja saanut paikan. Ei varmaan vaan osaa olla normaalissa työyhteisössä? 

Joskus on tietysti näitäkin tapauksia, ihan oikeasti. Mutta harvemmin. Edellisessä työpaikassani oli tällainen, joka tulkitsi työkavereiden katseet, sanat ja kaiken aktiivisesti vihamieliseksi itseään kohtaan. Lopulta ilmapiiri alkoi käydä todella ahdistuneeksi silloin kun hän oli töissä, kun ihmiset eivät tienneet miten päin olla. Hän oli todella hyvä työntekijä muuten.

Vaihdoin työpaikkaa (en hänestä johtuen vaan muista syistä) ja näin vielä monta kuukautta painajaisia hänestä ja siitä tunnelmasta. :D Myöhemmin oli hänkin lähtenyt, kuulemma huonon ilmapiirin ja kiusaamisen takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan suurinosa ei ole edes huomannut koko tapahtumaa.

Varmasti huomasi

Kyllä päästään terve ja edes alkeellisen oikeudentajun ja ymmärryksen omistava ihminen tunnistaa huonon kohtelun ja kiusaamisen. Se on sitten eri asia millä tolalla se korvien väli tosiaan on.

 

Olen aina ihmetellyt tätä asennetta. Jo koulussa oli kampanjoita, joissa sanottiin että ne jotka eivät puutu kiusaamiseen, ovat pahimpia kaikista. Tämä on ilmeisesti samaa kaliiberia. Minusta tämän on sitä vastuun siirtämistä kiusaajilta, esihenkilöiltä ja kiusatulta ulkopuolisille. Kyllä minä puutun jos huomaan, mutta läheskään aina en huomaa. Ihmisten huomio keskittyy eri asioihin, minä olen esimerkiksi tyytyväisimmilläni kun joudun näkemään työkavereita mahdollisimman vähän missään muussa yhteydessä kuin juuri työnteossa, ja kun joudun olemaan konttorilla vaikkapa kahvihuoneessa kun siellä on muita, pyrin sulkemaan ympärillä olevat ihmiset havaintokentästä pois. 

Käyttäjä2448 kirjoitti:

Meidän työpaikalla on aikuinen nainen jolla kiusaajat vaihtuvat, syyttänyt jo puolia työkavereista kiusaajaksi. Ollu kotiäitinä 20v ja nyt opiskellut hoitajaksi ja saanut paikan. Ei varmaan vaan osaa olla normaalissa työyhteisössä? 

 Hieman huvittaa nämä kommentit "aikuisuudesta". Nimittäin siinähän se nimenomaan on: aikuiset kiusaavat siinä missä lapsetkin. Ehkä sana "kiusaaminen" liitetään niin voimakkaasti lapsiin.  Kysymys on kuitenkin siitä, miten ihminen käyttäytyy laumassa. Ja tämä korreloi mutkattomasti sen kanssa, mitä jossain edellä todettiin apinoista. On tietysti kätevää etäännyttää itsensä kaiken ulko- ja yläpuolelle puhumalla aikuisista. Mutta aikuiset ovat  pohjimmiltaan laumassa yhtä alkeellisia kuin lapsetkin. Ihmissuhteissakin kaikenlaiset välistävedot, vedätykset tai muut harhaanjohtamiset usein kuitataan sillä, että "aikuisia ihmisiä tässä ollaan" ja sillä sitten oikeutetaan jos jonkinmoinen sikailu ja kusetus.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2448 kirjoitti:

Meidän työpaikalla on aikuinen nainen jolla kiusaajat vaihtuvat, syyttänyt jo puolia työkavereista kiusaajaksi. Ollu kotiäitinä 20v ja nyt opiskellut hoitajaksi ja saanut paikan. Ei varmaan vaan osaa olla normaalissa työyhteisössä? 

 Hieman huvittaa nämä kommentit "aikuisuudesta". Nimittäin siinähän se nimenomaan on: aikuiset kiusaavat siinä missä lapsetkin. Ehkä sana "kiusaaminen" liitetään niin voimakkaasti lapsiin.  Kysymys on kuitenkin siitä, miten ihminen käyttäytyy laumassa. Ja tämä korreloi mutkattomasti sen kanssa, mitä jossain edellä todettiin apinoista. On tietysti kätevää etäännyttää itsensä kaiken ulko- ja yläpuolelle puhumalla aikuisista. Mutta aikuiset ovat  pohjimmiltaan laumassa yhtä alkeellisia kuin lapsetkin. Ihmissuhteissakin kaikenlaiset välistävedot, vedätykset tai muut harhaanjohtamiset usein kuitataan sillä, että "aikui

Minua hämmentää tämä aikuisten kiusaaminen lähinnä siksi, ettei voisi vähempää kiinnostaa enää aikuisiässä, mitä muut ajattelevat. Varsinkin jos kyseessä on sellainen ihminen joka vielä aikuisenakin kiusaa toisia, on se sen verran säälittävää.

 

Lapsena kiusattiin, koska en yleensä uskaltanut mennä kertomaan aikuisille ja kun menin, ei välttämättä uskottu. Nyt en ole muiden armoilla vaan voin itse puuttua kiusaamiseen tai antaa olla. Yksi henkilö edellisessä työpaikassa yritti kiusata, mutta eihän se onnistu koska minua ei haittaa ottaa asia puheeksi vaikka se olisi muiden mielestä vaivaannuttavaa. 

Ihmiset ihmettelevät asioita koska persoonat ja kokemukset ovat erilaisia, en tiedä mikä siinä on huvittavaa. 

Siirryin työpaikkaan erääseen tiimiin, jossa työntekijät eivät selviä keskimäärin kolmea vuotta pidempään. Paljastui, että tiimin vetäjä terrorisoi yhtä henkilöä kerrallaan eristämällä, haukkumalla, soittelemalla yöllä ja aamu 5 aikaan kotiin, mykkäkoululla jne. Hänen pitäisi pian siirtyä eläkkeelle, mutta hänelle ei ole työyhteisössä korvaajaa, sillä hän hankkiutuu ihmisistä eroon yksi kerrallaan. Tämä on varmaan taktinen tapa tehdä itsestään korvaamaton uhkat savustetaan ulos.

Vierailija kirjoitti:

Siihen voi olla joku syy, ettei kiusatun puolelle asetu kukaan.

Pelätään, että itse joudutaan samaan. Minua kiusasi esimies, joka antoi myös potkut. Kukaan työkaveri ei puolustanut minua, tai suostunut oikeuteen tulemaan todistamaan. Pomo sai tuomion laittomasta irtisanomisesta, ja työpaikka joutui maksamaan korvaukset minulle.

Vierailija kirjoitti:

Siihen voi olla joku syy, ettei kiusatun puolelle asetu kukaan.

Niin on. Syy on se, että kiusatun puolelle asettuva joutuu hyvin helposti itsekin kiusatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Muut alkavat välttää kiusattua etteivät joutuisi itse samaan tilanteeseen. Itse olisin kiusatun puolella kun olen kokenut samaa.

Tämä. Itsekin jouduin työpaikan kovaan ääneen melskaavan ja kaikenjyräävän totuudentorven kiusaamaksi, kun olin asioista omaa mieltäni enkä hännystellyt häntä. Jokainen tiesi, että jos toimii omalla tavallaan, niin joutuu törmäyskurssille tämän jyrän kanssa ja se sitten näkyy ja kuuluu. Eli eipä löytynyt puolustajia. Esimiehet puuttuivat onneksi asiaan.

Käyttäjä2448 kirjoitti:

Meidän työpaikalla on aikuinen nainen jolla kiusaajat vaihtuvat, syyttänyt jo puolia työkavereista kiusaajaksi. Ollu kotiäitinä 20v ja nyt opiskellut hoitajaksi ja saanut paikan. Ei varmaan vaan osaa olla normaalissa työyhteisössä? 

Kuulostaa siltä, että koko työyhteisö kiusaa häntä. Myös sinä. Tuollainen ilkeä puhe on kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

"Kerroitko esimiehelle?"

Jopa on naiivia, esimieshän se usein on juuri se pahin kiusaaja!

Monesti näin on. Eihän se kiusaaminen muuten kukkisi. Esimies vaihtoon jos työyhteisössä kiusataan. 

Vähän kuin Orpon hallitus, joka kiusaa heikompiaan kun ei muuta osaa. Vaihtoon koko surkea porukka. 

Vierailija kirjoitti:

Siihen voi olla joku syy, ettei kiusatun puolelle asetu kukaan.

On niin helppoa asettua enemmistön ja vahvojen puolelle, ei ole pelkoa joutua itse silmätikuksi. Kyllä se rohkeutta vaatii asettua puolustamaan heikompia, ei tahdo löytyä. Näitä lampaita ja vellihousuja riittää. 

Työpaikkakiusaamisellakin on niin monet eri kasvot. Itse miellän sen sellaiseksi laumakäyttäytymiseksi, jossa joku suljetaan ulkopuolelle ja tätä osoitetaan käyttäytymisellä sitten vähän eri tavoin - mitätöimällä, juoruilemalla, haukkumalla vaikka esihenkilölle jne. 

Kuitenkin dynamiikka on usein se, että laumana käydään yksilön kimppuun. Mielestäni se ei päde, että ok, aikuisena ihmisenä en välitä mitä muut minusta ajattelevat. Silloin kun joukolla käydään yhden kimppuun (aktiivisesti tai myötäilijöinä tai sivustakatsojina) on normaalia tuntea itsensä uhatuksi. Vähän sama kuin domestisen väkivallan uhrit usein lamaantuvat ja alkavat pitää huonoa kohtelua normaalina käytäntönä. Tämä ei ole mitään uhriutumista (inhoan tätä muotitermiä) vaan sitä, että ihmisen kokemukselta ja samalla häneltä itseltään kielletään arvo.

Miksi kiusaajat sitten tekevät niin kuin tekevät? Toimintamalli on ilmeisesti aikaisemminkin toiminut ja ollut palkitseva sosiaalisissa tilanteissa. Omaa asema joukossa on vahvistunut, voidaan päteä ja tuntea itsensä tärkeiksi - paremmiksi ainakin kuin se yksi surkea luuseri, kuka se kulloinkin onkaan.