Kukaan ei asettunut puolelleni kun jouduin työpaikkakiusatuksi

Naisvaltainen työpaikka. Lukuisia eri klikkejä - huomaat olevasi kaikkien näiden liittokuntien ulkopuolella. Usein käy niin, että tällainen klikki "päättää" yksittäisen työntekijän kohtalosta niin, että yhdessä vaan päätetään, että toi ei kuulu joukkoon. Klikki mielistelee esihenkilöä ja käy haukkumassa joukkoon kuulumatonta yhdessä tuumin pomolle.  Sitten henkilö saa kuulla: Sinusta on valitettu , moni kokee että et teet töitäsi kunnolla tai sinun kanssa on vaikea työskennellä. Paino sanalla moni. Eli klikin voima on vastaansanomatonta. Kyseessä ei ole pomon silmissä vain yksi mielipide vastaan toinen vaan joukolla ollaan sitä mieltä että olet huono. Siinä sitten esihenkilökin on klikin talutusnuorassa. 

Kaikenlainen  juoruilu ja ilmiantokulttuuri vahvistaa tätä käyttäytymistä. 

Yhdessä entisessä työpaikassa joutui itse kohteeksi jos yritti puuttua tilanteeseen. Todella surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen voi olla joku syy, ettei kiusatun puolelle asetu kukaan.

Aika usein vahingonilo ja sadismi. Usein myös pelkuruus. Toisinaan harvemmin aito välinpitämättömyys.

Silti yleisimmin se, että kiusatuksi itseään väittävä onkin se yhteisön ongelma. Tämä on ihan tutkittu tosiasia.

Et uskaltanut vaatia esimerkiksi esimiestä vastuuseen koska esimies on se jonka pitäisi tehdä jotain. Itse haastoin työpaikan oikeuteen ja sain korvauksia.

Opin kerrasta, etten enää ota kantaa mihinkään töissä. Olen neutraali, äänetön, mauton, mielipiteetön työntekijä. Teen työni ja poistun, toistan samaa kaavaa eläkeikään saakka. Työskentelin naisvaltaisessa terveydenhuollon työpaikassa Päijät-Hämeen hyvinvointialueella Lahden keskustassa ja opin oppini kerralla. Kollegana psykopaatti ja hänen aisaparinaan työpaikka kiusaaja, olivat jo vuosia terrorisoineet työilmapiiriä. Opin myös sen, ettei tilanteeseen ole muuta keinoa, kuin poistua mahdollisimman nopeasti paikalta, kun hahmottaa tilanteen työpaikalla. Mitkään työpaikan liipa laapa tukikeinot eivät auta.

Jos se helpottaa oloa, voi aina muistaa, että näillä työpaikan mätäpaiseilla on yleensä oma elämä täysin sekaisin ja ovat todella onnettomia. Eivät tule koskaan kokemaan hyvää ja onnellista elämää. Kun pääsee irti heistä, voi vain unohtaa ja jatkaa omaa elämäänsä onnellisena.

Vierailija kirjoitti:

Opin kerrasta, etten enää ota kantaa mihinkään töissä. Olen neutraali, äänetön, mauton, mielipiteetön työntekijä. Teen työni ja poistun, toistan samaa kaavaa eläkeikään saakka. Työskentelin naisvaltaisessa terveydenhuollon työpaikassa Päijät-Hämeen hyvinvointialueella Lahden keskustassa ja opin oppini kerralla. Kollegana psykopaatti ja hänen aisaparinaan työpaikka kiusaaja, olivat jo vuosia terrorisoineet työilmapiiriä. Opin myös sen, ettei tilanteeseen ole muuta keinoa, kuin poistua mahdollisimman nopeasti paikalta, kun hahmottaa tilanteen työpaikalla. Mitkään työpaikan liipa laapa tukikeinot eivät auta.

Jos se helpottaa oloa, voi aina muistaa, että näillä työpaikan mätäpaiseilla on yleensä oma elämä täysin sekaisin ja ovat todella onnettomia. Eivät tule koskaan kokemaan hyvää ja onnellista elämää. Kun pääsee irti heistä, voi vain unohtaa ja jatkaa omaa elämäänsä onnellisena.

Ehkä ei kannata noin yksityiskohtaisesti kertoa entisestä työnantajasta.

Tämä kiusaamiskeskustelu on ehkä vaikein asia, mitä ryhmän dynamiikassa voi tapahtua. Voi olla, että kaikki ryhmän jäsenet näkevät tapahtuneen eri tavalla. Kiusattu näkee sen vain ja ainoastaan kiusaamisena, mutta ehkä siitä ei alunperin koskaan ollutkaan kyse?

Vierailija kirjoitti:

Muut alkavat välttää kiusattua etteivät joutuisi itse samaan tilanteeseen. Itse olisin kiusatun puolella kun olen kokenut samaa.

Reagoivatko aikuisetkin ihmiset todella näin? Luulisi että tuollainen pelko myrkyttäisi jo työilmapiirinkin

Millä tavalla aikuista ihmistä voi työpaikalla noin vain kiusata? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen voi olla joku syy, ettei kiusatun puolelle asetu kukaan.

Niin varmaan. Itsekkyys, tai ollaan niin sokeita, ettei huomata. Empatian puute.

 

Minä keskityn töihin enkä huomaa, jos ympärillä tapahtuu jotain. En käy kahvilla enkä seurustele työkavereiden kanssa. 

Muistuttaa entisajan työpaikkahuumoria. "En tiedä mitään, olen vain töissä täällä."

Minä keskityn töihin enkä työkavereiden välisiin suhteisiin. 

Hyvä! Tekisivätpä kiusaajatkin näin. 

Vierailija kirjoitti:

Siihen voi olla joku syy, ettei kiusatun puolelle asetu kukaan.

Niin. Kiusaaminen on kusipäistä. Kusipäisyys pitäisi olla diagnoosiluettelossa, mutta valitettavasti se ei ole. Ota tämä henkilökohtaisena palautteena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen voi olla joku syy, ettei kiusatun puolelle asetu kukaan.

Aika usein vahingonilo ja sadismi. Usein myös pelkuruus. Toisinaan harvemmin aito välinpitämättömyys.

Silti yleisimmin se, että kiusatuksi itseään väittävä onkin se yhteisön ongelma. Tämä on ihan tutkittu tosiasia.

Ja tämä tutkimus, tutkittu tosiasia löytyy mistä? Vai olisiko sittenkin ihan omaa, ei ehkä ihan niin kovin laadukasta päätelmää.

Musta taas keksittiin juoruja ja työparit valitti esimiehelle milloin mistäkin asiasta: En tyhjentänyt muka roskista, en siivonnut hyvin tiettyä kohtaan jne. Eräs 20 vuotias nokitteli ja kokoajan oli kommentoimassa työnjälkeäni. Olen 34 vuotias  ja oli itsellä tosi hankalaa pistää vastaan koska olin ylikiltti ja pyrin olemaan kaikille kohtelias. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen voi olla joku syy, ettei kiusatun puolelle asetu kukaan.

Niin varmaan. Itsekkyys, tai ollaan niin sokeita, ettei huomata. Empatian puute.

 

Minä keskityn töihin enkä huomaa, jos ympärillä tapahtuu jotain. En käy kahvilla enkä seurustele työkavereiden kanssa. 

Muistuttaa entisajan työpaikkahuumoria. "En tiedä mitään, olen vain töissä täällä."

Jep. Kun ei tämäkään kuuromykkäsokea älyä mistään mitään, koska ei itse ole joutunut työpaikkakiusatuksi. Vaikka nenän edessä tapahtuisi jonkun kiusaaminen nii ollaan vaan kuin ei mitään oliskaan tapahtunut. Hän luultavasti on ns sivustakatsoja

Vierailija kirjoitti:

Musta taas keksittiin juoruja ja työparit valitti esimiehelle milloin mistäkin asiasta: En tyhjentänyt muka roskista, en siivonnut hyvin tiettyä kohtaan jne. Eräs 20 vuotias nokitteli ja kokoajan oli kommentoimassa työnjälkeäni. Olen 34 vuotias  ja oli itsellä tosi hankalaa pistää vastaan koska olin ylikiltti ja pyrin olemaan kaikille kohtelias. 

Kerroitko esimiehelle lokakampanjasta? Pyydät seuraavan kerran esittämään todisteita laiminlyönneistä, tai muuten pidät valituksia työpaikkakiusaamisena. Ja sille nokitellevalla työkaverille voi sanoa että pitää huolen omista asioistaan. Ei tällainen nyt niin hankalaa ole. 

"Ehkä ei kannata noin yksityiskohtaisesti kertoa entisestä työnantajasta."

Nimenomaan kannattaa, jos kerran työkulttuuri hyväksyy kiusaamisen, niin kyllähän siitä voi sitten avoimesti puhua. Kai se nyt sen verran päivänvaloa kestää? Taitaa olla oma lehmä ojassa, niin sanotusti.

-eri-

Pitäisikö vetää johtopäätöksiä jos kukaan muu ei tunnistanut kiusaamista? Onko mahdollista, että kuvitteletko tai olet muuten kauhean herkkä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan suurinosa ei ole edes huomannut koko tapahtumaa.

Varmasti huomasi

Kyllä päästään terve ja edes alkeellisen oikeudentajun ja ymmärryksen omistava ihminen tunnistaa huonon kohtelun ja kiusaamisen. Se on sitten eri asia millä tolalla se korvien väli tosiaan on.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö vetää johtopäätöksiä jos kukaan muu ei tunnistanut kiusaamista? Onko mahdollista, että kuvitteletko tai olet muuten kauhean herkkä?

Olisiko tästä postauksesta apua päätelmäsi tueksi:

Kyllä päästään terve ja edes alkeellisen oikeudentajun ja ymmärryksen omistava ihminen tunnistaa huonon kohtelun ja kiusaamisen. Se on sitten eri asia millä tolalla se korvien väli tosiaan on.

Vierailija kirjoitti:

Siihen voi olla joku syy, ettei kiusatun puolelle asetu kukaan.

Niinhän siihen onkin. Pelko. Pelätään, että itse joudutaan syrjityiksi. Se on se juttu.