No mites onko sellainen puutarha ympäristöystävällinen johon on istutettu pihan täydeltä puutarhaperennoja, koristepensaita, marjapens....
ja niin edelleen. Eikö sellaisessakin pihassa viihdy pörriäiset ja perhoset ja kaikenlaiset pikku eläimet? Vai onko vapaasti luonnonkasveja kasvava piha monilajisempi ja jollakin tavalla parempi ja ekologisempi vaihtoehto? Kertokaas kun en nyt oikein hiffaa tätä.
Ymmärrän kyllä hyvin että nurmikko on turha eikä tarjoa paljoakaan ruokaa eikä suojaa muille eliöille, mutta entä siis täyteen puutarjakasveja istuttettu piha vastaan täysin luonnontilainen, hoitamaton piha - kumpi näistä on ekologisempi ratkaisu?
Mielipiteitä, tietoa, ajatuksia?
Kommentit (20)
Pölyttäjät tarvitsevat ensisijaisesti kukkia. Siihen kelpaa perennapenkkiki. Toisaalta toukat ja linnut ja pikkunisäkkäät marjoja ja siemeniä. Ehkä joku oikein monivuotinen rehevä kukkaniitty olisi para, lisäksi sitten marjapensaita ja hedelmäpuita, joista voisi osan sadosta jättää eläimille.
Toki puutarhakasveja kasvava puutarha on ekologinen, kun valitaan kasvit jotka eivät leviä hallitsemattomasti pihalta luontoon. Kukista kannattaa valita yksinkertais-kukallisia koska kerrotuissa lajikkeissa terälehdet ovat niin tiheässä etteivät pörriäiset saa mettä tai siitepölyä. Ja valitsee sellaisia kasveja jotka sopeutuneet vallitseviin oloihin jolloin ei tarvitse myrkyttää ja keinolannoittaa.
Paljon kukkivia pensaita ja perennoja ja maanpeitekasveja, mikäpä sen monimuotoisempi puutarha voisi paljon ollakaan? Tietysti istutetut puutarhakasvit tarvitsevat keskimäärin enemmän hoitoa, kastelua ja lannoitusta kuin luonnonvaraiset kasvit.
Mutta piha täynnä kasveja ja jossa risteilee polut on ainakin minusta paljon kauniimpi ja mielenkiintoisempi ja eloisamman oloinen kuin hoitamaton pitkä nurmipöheikkö.
Jotkut varsinkin kerrotut kukat ovat steriilejä eli hyönteisten kannalta hyödyttömiä, kun siitepölyä tai mettä ei ole. Maatiaisperennat parempia. Monilajisuus on oleellisinta mutta ennemmin suosin hyötykasveja, siis kauniita tai satoisia, kuin rikkakasveja.
Kotimaisia puskia ja puita, luonnonniitty tai hoitamaton nurmikko on hyvä. Linnut tykkää puskista, mehiläiset ja muut pörriäiset kukista. Kannattaa ottaa keväästä syksyyn kukkivia erilaisia kasveja. Marjapensaat on plussaa, linnut tykkää.
Risukasoja voi jättää sisiliskoille, hyönteisille, siileille ym pesäpaikoiksi. Ei tarvitse siistiä turhaan. Linnuille voi ostaa apupesiä seinille tai puuhun.
Ekä sitten mitään myrkkyjä, kiitos!
Löytyykö jostain listaa suomalaisperäisistä puutarhaan sopivista "puutarhakasveista"?
Älä nyt sit saatana mee ajeleen niitten välistä mitään nurmikkoo.
Vierailija kirjoitti:
Löytyykö jostain listaa suomalaisperäisistä puutarhaan sopivista "puutarhakasveista"?
Tarkoitatko luonnonkasveja vai vanhoja perinneperennoja? Googlaa "luonnonkasvit puutarhassa", "luonnonperennat" tai "perinneperennat".
Minäkin tahtoisin skipata nurmikonleikkuun mitten halua mitään käärmeitten ja punkkien paratiisia pihalleni. Olisi kiva että asiantuntijat kertoisivat lehtijutuissa neuvoja ja niksejä siihenkin. Vai onko niin että siellä missä kasvaa mitä tahansa 30 senttiä korkeampaa on kumpiakin, sekä käärmeitä että punkkeja?
Meillä hajosi viime kesänä alkukesästä päältäajettava ruohonleikkuri. On meillä työnnettäviäkin, mutta kuviteltiin, että saadaan se ajoleikkuri "ens viikolla" käyttöön, niin ajettiin vaan pikkualueet. No varaosat tuli varmaan jostain Antarktikselta, niiden tulo kesti. Iso nurtsi kukki ensin voikukkia, ja sit siinä alkoi kukkia päivänkakkarat. Ja dit muita kukkivia kasveja Jätettiin sitten koko kesä ajamatta, oli niittynä.
Ei ollut käärmeitä, ja punkkeja oli tavanomaista vähemmän ( neljä ulkoilevaa lemmikkiä). Punkkeja oli vähän, kun oli niin kuivaa. Käärmeiden poissaoloon en tiedä syytä. Olisko niin, ettei ollut myöskään pikkujyrsijöitä, eli käärmeiden ruokaa? Punkithan leviää nimenomaan niiden pikkujyrsijöiden muksna.
Me ollaan jätetty pihan takaosa leikkaamatta jo vuosikausia. Leikataan vaan tien vierestä ja talon ympäriltä. Tämä on ollut mielestäni aika hyvä ratkaisu, kun hoidettavan pihan pinta-ala pysyy kohtuullisena ja piha näyttää siistiltä omaan ja ohikulkijoitten silmään. Pihan perällä ei kukaan käy katselemassa.
Ihmeellistä tässä on ollut se että vaikka meidän kukkapenkkien ykkösriesa on vuohenputki, niin pihan perä ei kasvakaan vuohenputkea vaan kaikkea sekalaista apiloista ja päivänkakkaroista syysmaitiaisiin ja lupiineista (ne kävin kitkemässä kun tuli se laki) maahumalaan.
Rohkaisenkin kaikkia asiaa vähänkin miettiviä kokeilemaan jättämällä vaikka pienen alueen pihan perältä ensi kesänä leikkaamatta ja katsomalla mitä siellä sitten oikeasti kasvaa.
En tosiaan tiedä miksei meidän pihan perällä kasvakaan vuohenputkea vaikka sitä on kaikki kukkapenkit täynnä. Ehkä kukkapenkeissä on ravinteikkaampi multa ja siksi vuohenputkelle sopivammat olot kuin noilla vähäravinteisimmilla? nurmialueilla.
Ei tietenkään ole, kun nehän on vieraslajeja. Nokkosta sen olla pitää ja korkeintaan vuohenputki somisteena. Lisäksi koivu ja pari leppää. Hieno piha ja ihana lasten leikkiä siinä
Punkinperhanoita on nykyään joka paikassa. Eikös niitä saata olla jopa kosteassa nurmikossakin? Pihan pitäis varmaan olla asfalttia tai pelkkää hiekkaa ettei siellä olisi punkkeja.
Mistä materialista pihan kulkupolut kannattaisi tehdä? Kuorikatteesta, hiekasta? Vai kannattaisikohan polut vaan päräyttää ruohonleikkurilla? Kokemuksia, mielipiteitä?
Vierailija kirjoitti:
Punkinperhanoita on nykyään joka paikassa. Eikös niitä saata olla jopa kosteassa nurmikossakin? Pihan pitäis varmaan olla asfalttia tai pelkkää hiekkaa ettei siellä olisi punkkeja.
Mistä materialista pihan kulkupolut kannattaisi tehdä? Kuorikatteesta, hiekasta? Vai kannattaisikohan polut vaan päräyttää ruohonleikkurilla? Kokemuksia, mielipiteitä?
Kummallinen ajatus nykyään, että pitäis tehdä jotain "kulkuja" eri materiaaleista. Mä suihkautan punkkisuihketta nilkkoihin ja kävelen paljain jaloin nurmipolkua koko kesän. Sehän se on kesässä just ihaninta! Polku syntyy kyllä itsekseen kun sitä käytetään, mutta voihan sen harvakseltaan ajella leikkurilla.
Katoin että otsikossa luki marjapenis.
Pihalla pitää nykytiedon mukaan kasvaa vain juolavehnää ja nokkosta. Sellainen on oikea viherpiha.
Minäkin haluaisin kävellä omalla pihallani niin ettei tarvitsisi koko ajan olla vahtimassa ja valppaana punkkien varalta. Ajattelen että selkeät kunnolliset kävelypolut ovat pihassa siksi tärkeitä. Punkki on kuitenkin Suomen luonnon kaikkein vaarallisin otus ihmiselle. Ehdoin tahdoin en halua saada borrelioosia tai aivokuumetta omalta pihaltani.
Kuorikatetta käytän pensaitten alla kun pesnsaat ovat nuoria enkä ole niissä ainakaan huomannut pesivän punkkeja. Mutta kallistahan kuorikate on ostotavarana. Yhtä hyvin toimii itse haketettu kate tai sahanpuru ja miksei varmaan hiekka tai kivituhkakin. Mutta tärkeintä on tehdä polkujen pohjat kunnolla, laittaa pohjalle aluskatekangas tai paksu kerros sanomalehtiä että polku pysyisi oikeasti puhtaana rikkakasveista eivätkä vuohenputket kasvaisi samantien läpi polusta...
Sammalpolut ovat kauniita mutta eivät kestä kulutusta harmi vaan. Meidän pihalla kasvaa luontaisesti sammalta ja olen tehnyt litteistä kivistä kulkupolut sammalikkoon.
Myös vuohenputki viihtyy meidän pihalla mutta sammal on kai niin tiivistä ettei vuohenputki ole ilmestynyt (ainakaan vielä...) noille sammalalueille.
Kyllä on. Mahdollisimman paljon vaan kukkia pölyttäjille jne.
Kyllähän kukkivista kasveista monet pörriäiset keräävät siitepölyä, voi vielä valita erikoisesti niiden suosiossa olevia kasveja. Esim. keväällä omenapuut ovat suosittuja.