Lue keskustelun säännöt.
Muita naisia, jotka vähän väliä ihastuvat (mielessään) eri miehiin?
03.12.2024 |
Mä oon teinistä asti ollut sellainen, että ihastun jatkuvasti eri miehiin. Miehen ei tarvitse olla edes mitenkään erikoinen, että ihastun. Enkä siis ihastu mitenkään syvästi saati että toisin ihastumistani mitenkään ilmi, no, flirttailua lukuunottamatta.
Ja ihastun huolimatta siitä olenko vapaa vai varattu. Nytkin olen ollut jo pitkään naimisissa (ja rakastan miestäni) mutta tälläkin hetkellä olen ihastunut kolmeen kolleegaani yhtä aikaa.
Päiväunelmoin mielessäni kaikenlaista heidän kanssaan, mutta siis mitään en tee enkä kerro tietenkään ihastumisista heille tai kellekään muullekaan.
Ja tiedän, että kuukauden päästä saatan olla jo ihastunut johonkuhun muuhun/muihin.
Tavallaan tämä on harmitonta, piristävää ja kivaa, mutta tavallaan myös rasittavaa. Olisi ihanaa kun pystyisi olemaan ihastumatta muihin, sillä välillä näin varattuna mieleen hiipii lapsellinen itsekäs ajatus, turhautuminen ja voisi kai sitä "fomo"ksikin kutsua, "miksi en voi saada kaikkia".
Mutta siis kiinnostaisi onko muita kaltaisiani naisia? Miehille tällainen ympärillä oleviin naisiin ihastuminen ja heistä fantasiointi käsittääkseni on yleisempää...?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Traumataustaa
Mikä trauma tällaista aiheuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin pitkässä parisuhteessa mutta minulla oli hyvin voimakkaita romanttisia fantasioita, jotka yleensä saivat alkunsa jostain tosielämässä tapaamastani henkilöstä tai fiktiivisestä hahmosta. Näissä toistui yleensä samanlainen kaava ja mietin, terapoinko omia ongelmiani näissä vai oliko kyse todellisuuspaosta. Puolisoni nimittäin kärsi vuosi vuodelta pahenevasta mielenterveys- ja riippuvuusongelmasta.
Sitten tapasin kaikkia näitä kuvitelmiani vastaavan ihmisen. Jätin puolisoni ja muutin uuden miehen kanssa yhteen kolmen viikon kuluttua ensitapaamisesta. Kaikki hänessä vastasi fantasioitani tuota pikaista yhteen muuttoa myöten ja vastaa edelleen. Emme edes olleet ehtineet olla intiimisti, koska en halunnut pettää. En olisi halunnut jättääkään mutta minkäs teet, kun sielu sanoo, että tämän ihmisen kanssa kaikki toimii. Ei tämä ole pelkkää fantasiaa ollut, vaan olen kasvanut ihmisenä tämän suhteen aikana enemmän kuin aiemmassa elämässäni.
Summa summarum: ainakin omalla kohdallani fantasiat pitivät elossa ja näyttivät, mitä todella elämältä ja kumppanilta haluan. Kannatti seurata.
Voi kun minunkin fiktiiviset ihastukset ja fantasiat vielä johtaisivat samaan :D
Vierailija kirjoitti:
Ihastun vähän väliä fiktiivisiin hahmoihin. Edellinen tosielämän ihastus oli yli kymmenen vuotta sitten.
Tuttua. Itse ihastun nimenomaan just sellaisiin fiktiivisiin hahmoihin jollaisia ei normielämässäni ole ollut koskaan (valitettavasti!) ja aina tämä ihastus tulee vasta sen myötä kun se fiktiivinen hahmo tulee tutuksi sarjan/leffan juonikuvioiden myötä. Ikinä en siis ihastu kehenkään ulkonäön perusteella enkä edes "kansilehden" vaan nimenomaan vasta kun hahmo paljastuu just sellaiseksi millaisia piirteitä ihan tosielämän kumppanissanikin tahtoisin olevan. Ei muuten ole ollut ikinä kukaan fiktiivinenkään ihastus mikään nyrkki- tai naissankari eikä muukaan uhoaja vaan hyvinkin lempeitä, sopuisia ja rauhallisia miehiä kaikki.
Harmi vain, etten koskaan ole saanut vastakaikua tunteilleni näiltä vastaavilta ja live-elämässä tapaamiltani kiinnostavilta miehiltä. Ainoastaan itseään on tehneet tykö just nämä kaikenmaailman elvistelijät ja muut naistennaurattajat joista ei tietenkään ole ollut kuin harmia ja parempi olisi sitten olla ihan kokonaan vailla kokemuksia, kun tuollaista itselle aidosti mieluisaa ei kerran saa.
Sitä sanotaan hypergamiaksi. Naisen aivot on johdotettu katsomaan koko ajan parempaa, vaikka sellaista ei olisikaan.
Tässä ei ole mitään pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvasti. Oikean elämän ihmisiin. Elän haaveitteni elämää niiden miesten kanssa. Ne ihastuvat minuun ja aletaan seurustelemaan, ja sitten me rakastutaan ja mennään naimisiin, ja saadaan perhe.
Oikeassa elämässä olen näkymätön, olen vanha, ruma ja lihava nainen. Olin myös nuorena ruma ja lihava ja näkymätön. En ole koskaan seurustellut, eikä miehet ole minua koskaan huomanneet.
Mulla tämä sama tapahtuu unissa. Tosin niissä on aina samanlainen loppu joka sitten taas onkin ihan yksyhteen tämän todellisen elämäni kanssa eli naps vaan siinä unessa tajuan nähneeni unta eikä mikään ollutkaan totta.
Lisään vielä, että vaikka mistään unelmien parisuhteesta saati siitä että joku rakastaisi jne ei ole minkäänlaista kokemusta oikeassa elämässä niin noissa unissa kaikki se on silti hirvittävän helppoa ja luonnollista vaikka kaikki se on ihan uppo-outoa.
Olen näitä monesti miettinyt ja sitäkin, että noinkohan se omannäköinen elämä olisi tässä reaalimaailmassakin yhtä helppoa ja kaikki etenisi omalla painollaan oikeaan suuntaan, jos vain olisi se itselle aidosti oikeanlainen kumppani elämää jakamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumataustaa
Mikä trauma tällaista aiheuttaa?
No ainakin omalla kohdallani hylkäämisen trauma. Isäni katosi kuvioista todella ikävällä ja traumaattisella tavalla, hän myös tavallaan kielsi minut. Olin myös koulukiusattu ja hyljeksitty. Etäiset ihastukset ovat turvallisia.
Oma pakonomainen ihastumiseni lakkasi, kun käsittelin näitä traumoja.
Mun ainakin on hirveän vaikea ihastua kehenkään. Pitää tuntea se henkilö, ennen kuin koen minkäänlaisia ihastumistunteita.
Kuulostaa minusta, että ehkä olet tylsistynyt elämässäsi ja haet jotain piristystä ihastumalla ja haaveilemalla muista. Tai sitten olet epävakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihastu.
Harvoin edes kukaan munateline edes etäisesti kiinnostaa. Harvemmin kiinnostaa edes se muna siinä telineessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ihastu.
Harvoin edes kukaan munateline edes etäisesti kiinnostaa. Harvemmin kiinnostaa edes se muna siinä telineessä.
Kylläpä puhut ikävästi miehistä. Saahan sitä yksin elellä mutta onko pakko näyttää ruma sielu muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastun vähän väliä fiktiivisiin hahmoihin. Edellinen tosielämän ihastus oli yli kymmenen vuotta sitten.
Tuttua. Itse ihastun nimenomaan just sellaisiin fiktiivisiin hahmoihin jollaisia ei normielämässäni ole ollut koskaan (valitettavasti!) ja aina tämä ihastus tulee vasta sen myötä kun se fiktiivinen hahmo tulee tutuksi sarjan/leffan juonikuvioiden myötä. Ikinä en siis ihastu kehenkään ulkonäön perusteella enkä edes "kansilehden" vaan nimenomaan vasta kun hahmo paljastuu just sellaiseksi millaisia piirteitä ihan tosielämän kumppanissanikin tahtoisin olevan. Ei muuten ole ollut ikinä kukaan fiktiivinenkään ihastus mikään nyrkki- tai naissankari eikä muukaan uhoaja vaan hyvinkin lempeitä, sopuisia ja rauhallisia miehiä kaikki.
Harmi vain, etten koskaan ole saanut vastakaikua tunteilleni näiltä vastaavilta ja live-e
Koska naistennaurattajat lähestyvät ja tekevät aloitteita, siksi päädyt heidän mukaan etkä niiden lempeiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvaat hyvin minua. Osa ihastuksista on fiktiivisiä, osa perustuu johonkin hahmoon ja osa täysin oman pään tuotetta. Joitain on oikeasta elämästä, mutta tietysti todellinen mies voi olla ihan erilainen kuin kuvittelen. En hae näiden miesten seuraa enkä anna muiden huomata mitään, mutta mielikuvituksessa tapahtuu. Omaan parisuhteeseen on vain piristävää vaikutusta, kun halut pysyy yllä.
Mitään traumataustaa ei ole, lapsuus oli turvallinen, pari seurustelusuhdetta ennen nykyistä aviolittoa. Lapsiakin on.
Tuota "miesmäisyyttä" olen itsekin miettinyt, sytyn seksissä nopeasti enkä kaipaa pitkiä lämmittelyjä, pikapanokin käy, katson mielelläni miestäni alasti tai rutistan pakaroista aamulla pukiessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumataustaa
Mikä trauma tällaista aiheuttaa?
No ainakin omalla kohdallani hylkäämisen trauma. Isäni katosi kuvioista todella ikävällä ja traumaattisella tavalla, hän myös tavallaan kielsi minut. Olin myös koulukiusattu ja hyljeksitty. Etäiset ihastukset ovat turvallisia.
Oma pakonomainen ihastumiseni lakkasi, kun käsittelin näitä traumoja.
Koulukiusaamistaustaa on mullakin ja olen just tuollainen hyljeksitty myös aikuisiällä eli hetkeksi voin saada kaverin, mutta äkkiä minut joko savustetaan porukasta tai sitten tulen ghostatuksi. Miehille kelpa(i)sin pelkkään seksiin tai suhteeseenkin paremman puutteessa. Itselläni on kyllä elämässäni aina ollut kumpikin vanhemmista mutta he ovat hyvin etäisiä ja jotenkin tunnekylmiä (jonka kyllä ymmärränkin kun tiedän millaisista perheistä he ovat).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne lempeät miehet ole valitettavasti lämmenneet minun aloitteilleni ja kun he eivät tee itse aloitteita niin melkoinen pattitilannehan se sitten on. Yllättäen siihenkin löytyi syyllinen naisesta.
Tämä siis vastauksena tuolle joka perusteli naistennaurattajien yliedustusta live-elämässäni pelkästään heidän aktiivisuudellaan. Ja niiden mukaan en ole lähtenyt vaan ne huonot ja riittävät kokemukset on kertyneet jo ihan siinä baaritiskillä tai narikkajonossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan miehenä että samasta asiasta kärsin mutta toki naisia kohtaan. Monesti nämä naiset on vieläpä sellaisia joita ei ole mitään mahdollisuutta saada. Esim. Naispoliitikot, näyttelijät jne suuri heikkous.
Mietin olisiko vaan parempi avoin suhde tai jotain ratkaisuna.
Naisena sanoisin että tämä ei itsellä liity varsinaisesti seksiin. Eli jos olen parisuhteessa, niin saatan silti kehitellä näitä ihastumisfantasioita päässäni mutta en koskaan pettäisi miestäni oikeasti, enkä haluaisi avointa suhdetta.
Totta, naisilla voi hyvin olla romanttisia fantasioita, joissa ei ole juurikaan mitään seksuaalista.
Sama. Olen keski-ikäinen pitkässä liitossa oleva nainen, ja ihastun välillä. Mutta seksi ihastusten kanssa ei käy edes mielessä. Enemmän se on ajatusta siitä, että olisi molemminpuolista vetoa. Sen pidemmälle ei ole pienintäkään kiinnostusta.
Kokemukseni mukaan ne lempeämmät ja rauhallisemmat miehet ikään kuin kavahtaa aloitteen tekevää naista. Kenties ovat sitten lisäksi myös konservatiivisempia ja arvostavat perinteisempiä arvoja joihin ei sitten aloitteellinen nainen ei sovi, vaikkei se aloitteen teko olisi luontevaa sille naisellekaan.
Harmi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lempeät miehet ole valitettavasti lämmenneet minun aloitteilleni ja kun he eivät tee itse aloitteita niin melkoinen pattitilannehan se sitten on. Yllättäen siihenkin löytyi syyllinen naisesta.
Tämä siis vastauksena tuolle joka perusteli naistennaurattajien yliedustusta live-elämässäni pelkästään heidän aktiivisuudellaan. Ja niiden mukaan en ole lähtenyt vaan ne huonot ja riittävät kokemukset on kertyneet jo ihan siinä baaritiskillä tai narikkajonossa.
Yleensä naiset odottavat, että mies tekee aloitteen.
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan ne lempeämmät ja rauhallisemmat miehet ikään kuin kavahtaa aloitteen tekevää naista. Kenties ovat sitten lisäksi myös konservatiivisempia ja arvostavat perinteisempiä arvoja joihin ei sitten aloitteellinen nainen ei sovi, vaikkei se aloitteen teko olisi luontevaa sille naisellekaan.
Harmi.
Niin, kun se saattaa olla miehelle ensimmäinen kerta elämässä kun nainen tekee aloitteen. Ensimmäinen ajatus on heti, että mikähän huijaus tässä on kyseessä, haluaako nainen rahaa vai puhua Jeesuksesta.
Joo, mutta ei ole sinällään seksuaalista ja fyysistä himoa nämä ihastukset (ja unet) ainakaan mulla. Siis totta kai niissä on kaikkea hellyyttä, kosketuksia ja pussailua ja seksiäkin, mutta enemmänkin se päällimmäinen tuntemus on sellainen molemminpuolinen ihastus ja toisen kunnioitus ja arvostus että siinä ollaan yhtälailla tosissaan molemmat.
Saisi kenkää heti moinen naikkonen.