Lue keskustelun säännöt.
Muita naisia, jotka vähän väliä ihastuvat (mielessään) eri miehiin?
03.12.2024 |
Mä oon teinistä asti ollut sellainen, että ihastun jatkuvasti eri miehiin. Miehen ei tarvitse olla edes mitenkään erikoinen, että ihastun. Enkä siis ihastu mitenkään syvästi saati että toisin ihastumistani mitenkään ilmi, no, flirttailua lukuunottamatta.
Ja ihastun huolimatta siitä olenko vapaa vai varattu. Nytkin olen ollut jo pitkään naimisissa (ja rakastan miestäni) mutta tälläkin hetkellä olen ihastunut kolmeen kolleegaani yhtä aikaa.
Päiväunelmoin mielessäni kaikenlaista heidän kanssaan, mutta siis mitään en tee enkä kerro tietenkään ihastumisista heille tai kellekään muullekaan.
Ja tiedän, että kuukauden päästä saatan olla jo ihastunut johonkuhun muuhun/muihin.
Tavallaan tämä on harmitonta, piristävää ja kivaa, mutta tavallaan myös rasittavaa. Olisi ihanaa kun pystyisi olemaan ihastumatta muihin, sillä välillä näin varattuna mieleen hiipii lapsellinen itsekäs ajatus, turhautuminen ja voisi kai sitä "fomo"ksikin kutsua, "miksi en voi saada kaikkia".
Mutta siis kiinnostaisi onko muita kaltaisiani naisia? Miehille tällainen ympärillä oleviin naisiin ihastuminen ja heistä fantasiointi käsittääkseni on yleisempää...?
Kommentit (49)
En ihastu kovinkaan usein. Ehkä olisikin kiva ihastua ja piristyä sillä pimeän talven keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastun vähän väliä fiktiivisiin hahmoihin. Edellinen tosielämän ihastus oli yli kymmenen vuotta sitten.
En kyllä miehenä ihastu naiseen helposti. Kyllä se vaatii tutustumista ja että kemiat kolahtaa. Tottakai kaunis nainen viehättää mutta ei se tarkoita että olisi heti ihastunut
Vierailija kirjoitti:
En kyllä miehenä ihastu naiseen helposti. Kyllä se vaatii tutustumista ja että kemiat kolahtaa. Tottakai kaunis nainen viehättää mutta ei se tarkoita että olisi heti ihastunut
Niin no, pitäisi ehkä määritellä tarkemmin tuo "ihastuminen". Itse puhun siis ihastumisesta, mutta kuten sanoin, miehen ei tarvitse olla erikoinen. Saatan ihastua vaan ulkonäköön, hymyyn, olemukseen. Ja usein jos mietin yhtään tarkemmin (esim. näitä kolmea kolleegaani) niin en tiedä olisiko kukaan heistä sellainen että oikeasti haluaisin heidän kanssaan olla, tai kemiamme, arvomme tai luonteemme kohtaisivat. Luultavasti ei. Mutta minä silti ihastun heihin. Kevyesti, fantasioiden.
Ap
Minä tunnustan. Ja myös ihan nuoresta asti ollut sama juttu. Ihastun helposti ja useimmiten tämä on ihan yksipuolista, sellaista että kuvittelen suhteen tosi pitkällekin, minkälaista elämää elettäisiin ihastuksen kanssa jne. Joten itsellä se liittyy siihen, että elän omaa elämää vahvasti muiden ihmisten kautta, tavallaan läheisriippuvuuttakin mukana ehkä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Tämä voisi olla oma tekstini. Olen alakouluikäisestä asti ollut koko ajan ihastunut johonkin kohteeseen ja välillä useampaankin, ihan kuten ap kertoo. Koululaisena jopa tarkoituksella valkkasin seuraavan ihastuksen (tyyliin nyt kehitän tunteita Ollia kohtaan), jos ei juuri silloin ollut ketään kiikarissa. Eikä minullakaan tämä ole riippunut siviilisäädystä, ihan samaan tapaan ihastuksia on ollut sinkkuna tai varattuna.
Muutama sellainenkin on sattunut kohdalle, että ihastus onkin osoittautunut vastavuoroiseksi ja se on kasvanut jopa suhteeksi. Suhde ei kuitenkaan ole ollut päällimmäinen tavoite, vaan se päänsisäinen fantasiamaailma tuon kohteen kanssa. Sain ihastuksen ajattelusta valtavan mielihyvähormoniryöpyn, johon olin vuosien varrella itseni totuttanut. Mutta siis iso osa parisuhteistani on alkanut jotenkin muuten.
Omalla kohdalla tämä on kuitenkin nyt väistynyt. Syynkin tiedän: olen joutunut kohtaamaan mörköni terapiassa. Ihastumisten taustalla oli isän hylkääminen, koulukiusaaminen ja kaikista normaaleista nuorten jutuista ulos sulkeminen ylipainon takia. Kuvitellut ihastukset olivat turvallisia, ne eivät hylänneet tai kiusanneet. Minä olin ohjaksissa.
Kun käsittelin isäsuhteeni ongelmia, jäi ihastumisetkin pois. Nyt en osaa enkä varsinkaan halua palata siihen enää. Elän todellisuudessa ja näissä ihmissuhteissa, jotka ovat totta, en haavemaailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkuvasti. Oikean elämän ihmisiin. Elän haaveitteni elämää niiden miesten kanssa. Ne ihastuvat minuun ja aletaan seurustelemaan, ja sitten me rakastutaan ja mennään naimisiin, ja saadaan perhe.
Oikeassa elämässä olen näkymätön, olen vanha, ruma ja lihava nainen. Olin myös nuorena ruma ja lihava ja näkymätön. En ole koskaan seurustellut, eikä miehet ole minua koskaan huomanneet.
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnustan. Ja myös ihan nuoresta asti ollut sama juttu. Ihastun helposti ja useimmiten tämä on ihan yksipuolista, sellaista että kuvittelen suhteen tosi pitkällekin, minkälaista elämää elettäisiin ihastuksen kanssa jne. Joten itsellä se liittyy siihen, että elän omaa elämää vahvasti muiden ihmisten kautta, tavallaan läheisriippuvuuttakin mukana ehkä?
No juu, minäkin saatan kuvitella elämää pitkälle näiden ihastusten kanssa. Riitojakin, sopimista ja kaikkea :D
Läheisriippuvaiseksi en kyllä itseäni kuvailisi, olen hyvinkin itsenäinen, omassa seurassani ja itsekseni viihtyvä, vaikka siis naimisissa olenkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, mutta itse en koskaan ihastu mihinkään ulkoisiin piirteisiin vaan ystävällisyyteen ja sellaiseen tietynlaiseen rauhallisuuteen/levollisuuteen/turvallisuuteen joka miehestä huokuu.
Ihastun, mutta jotenkin lapsellisesti. Ihan vaan joihinkin julkkiksiin ja sillee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan saman ongelman itsessäni lapsesta asti olen tällainen ollut
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvasti. Oikean elämän ihmisiin. Elän haaveitteni elämää niiden miesten kanssa. Ne ihastuvat minuun ja aletaan seurustelemaan, ja sitten me rakastutaan ja mennään naimisiin, ja saadaan perhe.
Oikeassa elämässä olen näkymätön, olen vanha, ruma ja lihava nainen. Olin myös nuorena ruma ja lihava ja näkymätön. En ole koskaan seurustellut, eikä miehet ole minua koskaan huomanneet.
Mulla tämä sama tapahtuu unissa. Tosin niissä on aina samanlainen loppu joka sitten taas onkin ihan yksyhteen tämän todellisen elämäni kanssa eli naps vaan siinä unessa tajuan nähneeni unta eikä mikään ollutkaan totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan miehenä että samasta asiasta kärsin mutta toki naisia kohtaan. Monesti nämä naiset on vieläpä sellaisia joita ei ole mitään mahdollisuutta saada. Esim. Naispoliitikot, näyttelijät jne suuri heikkous.
Mietin olisiko vaan parempi avoin suhde tai jotain ratkaisuna.
Toi traumatausta oli mielenkiintoinen heitto. Yritin miettiä voisiko mulla olla jotain sellaista, mutta en kyllä pidä todennäköisenä... ellei nyt sitten ajatella että kaikillahan on jotain traumoja jostain.
Lapsuuteni oli turvallinen ja hyvä. Nuoruuteni samaten. On ollut kavereita ja on myös ollut miesystäviä ja suosiota miesten keskuudessa.
Itse luulen että olen vaan jollain tapaa tässä asiassa "miesmäinen". (Harvaa moniin naisiin ihastuvaa miestä taidetaan muuten ensimmäisenä leimata traumataustaiseksi?)
Olen myös vahvasti visuaalinen, esim katselen mielelläni komeiden miesten kuvia ja videoita somessa ja koen niistä tietynlaista kiihotusta ja mielihyvää. En kyllä kirjoittele limaisia viestejä näihin julkaisuihin, salaa vaan katselen :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vastaan miehenä että samasta asiasta kärsin mutta toki naisia kohtaan. Monesti nämä naiset on vieläpä sellaisia joita ei ole mitään mahdollisuutta saada. Esim. Naispoliitikot, näyttelijät jne suuri heikkous.
Mietin olisiko vaan parempi avoin suhde tai jotain ratkaisuna.
Naisena sanoisin että tämä ei itsellä liity varsinaisesti seksiin. Eli jos olen parisuhteessa, niin saatan silti kehitellä näitä ihastumisfantasioita päässäni mutta en koskaan pettäisi miestäni oikeasti, enkä haluaisi avointa suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Ihastun vähän väliä fiktiivisiin hahmoihin. Edellinen tosielämän ihastus oli yli kymmenen vuotta sitten.
Sama. Tietyt fiktiiviset hahmot pyörivät päässä petipuuhienkin aikana joskus...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan miehenä että samasta asiasta kärsin mutta toki naisia kohtaan. Monesti nämä naiset on vieläpä sellaisia joita ei ole mitään mahdollisuutta saada. Esim. Naispoliitikot, näyttelijät jne suuri heikkous.
Mietin olisiko vaan parempi avoin suhde tai jotain ratkaisuna.
Naisena sanoisin että tämä ei itsellä liity varsinaisesti seksiin. Eli jos olen parisuhteessa, niin saatan silti kehitellä näitä ihastumisfantasioita päässäni mutta en koskaan pettäisi miestäni oikeasti, enkä haluaisi avointa suhdetta.
Totta, naisilla voi hyvin olla romanttisia fantasioita, joissa ei ole juurikaan mitään seksuaalista.
Olin pitkässä parisuhteessa mutta minulla oli hyvin voimakkaita romanttisia fantasioita, jotka yleensä saivat alkunsa jostain tosielämässä tapaamastani henkilöstä tai fiktiivisestä hahmosta. Näissä toistui yleensä samanlainen kaava ja mietin, terapoinko omia ongelmiani näissä vai oliko kyse todellisuuspaosta. Puolisoni nimittäin kärsi vuosi vuodelta pahenevasta mielenterveys- ja riippuvuusongelmasta.
Sitten tapasin kaikkia näitä kuvitelmiani vastaavan ihmisen. Jätin puolisoni ja muutin uuden miehen kanssa yhteen kolmen viikon kuluttua ensitapaamisesta. Kaikki hänessä vastasi fantasioitani tuota pikaista yhteen muuttoa myöten ja vastaa edelleen. Emme edes olleet ehtineet olla intiimisti, koska en halunnut pettää. En olisi halunnut jättääkään mutta minkäs teet, kun sielu sanoo, että tämän ihmisen kanssa kaikki toimii. Ei tämä ole pelkkää fantasiaa ollut, vaan olen kasvanut ihmisenä tämän suhteen aikana enemmän kuin aiemmassa elämässäni.
Summa summarum: ainakin omalla kohdallani fantasiat pitivät elossa ja näyttivät, mitä todella elämältä ja kumppanilta haluan. Kannatti seurata.
Ei?