Valikoiva masennus?

Ei sellaista olekaan. Tekee vain niitä asioita jotka kiinnostaa. Se kaikki masentaa mikä ei kiinnosta ja mitä vaaditaan tehtäväksi kun ei halua ottaa vastuuta asioista. Vaikeita ja raskaita ihmisiä. Esittäminen ja omat valinnat aiheuttavat sitä masennusta.

Ei ole masennusta tuo. 

Minä kyllä uskon, että masennut on oikea sairaus! Mutta ihmettelen tommosta valikointia??

Minulla on omia kokemuksia mt-sairauksista (mm. ahdistuneisuushäiriöt) joita ei normi elämässä juurikaan enää huomaa hyvän hoidon ansiosta. Olen perheellinen työssäkäyvä tavallinen tyyppi. Eli en ole ihan tietämätön mitä tulee mielenterveyden sairauksiin.

Mulle ei vaan ole auennut tuo, miten jonkun masennus voisi olla niin valikoiva! Ja vielä itse ihan pokkana väittää näin. Mä ymmärrän masennuksen jotenkin kokonaisvaltaisena vaikutuksena. Eli ei edes jakseta nousta sängystä, ei syödä, ei siivota, ei nähdä kavereita, ei ulkoilla. Ei tehdä mitään isoa. Mutta tämä tuttava voi siis tulla vaikka 10km pyörälenkiltä, oltuaan kaverilla 2 tuntia pelaamassa ja sanoa, että masennuksen vuoksi hän ei pysty mitenkään vaihtamaan lakanoitaan...

AP

No jaa a. En oikein usko tuollaiseen masennukseen. Jotain kriisiä ehkä elämässä, kelläpä ei. 

Minulla on todettu masennus. Yksinkertaisesti mikään ei kiinnosta. En usko itseeni, en elämään. Olen väsynyt ja ahdistunut. Mielessä pyörii kuolema. Käyn töissä mutta joudun välillä hetkeksi ottamaan lepoa etten mene toimintakyvyttömään kuntoon. Sitten taas nousen ja joskus jopa haaveilen jostain. Masennus toistuu. Ei mukava juttu. Käyn terapiassa. 

Tavallaan. En koe olevani masentunut, käyn töissä, ulkoilen yms. mutta asunto on sellaisessa kunnossa että tämä olisi pitänyt siivota kaksi vuotta sitten. Olen välillä miettinyt että olenko sitenkin masentunut vaikka ei enää tunnu siltä. Siivoaminen vain tuntuu ylivoimaiselta urakalta varsinkin kun se ei kutienkaan pysy pitkään siistinä.

No aika oudolta vaikuttaa tuo mutta kyllä minulla ainakin ihan tekemisen helppouden mukaan masentuneena menee tekemiset ja jaksan masentuneena vaikka teeveetä katsella. Ei kai masentuneisuus sitä tarkoita että vain makaa vihanneksena sängyssä.

Kyllä masennus voi nimenomaan oireilla niin, että se monista pakollisista asioista huolehtiminen jää pois.

Esim Kelalta kun haetaan terapioita, niin niissä usein nimenomaan kannattaa omassa hakemuksessa painottaa sitä, ettei onnistu roskien vienti, kodin siivous yms.

Kun olin masentunut opiskelija, en jaksanut tehdä mitään opiskeluun liittyvää (paitsi kävin luennoilla, mutta ei niistä mitään jäänyt mieleen). Jaksoin kuitenkin neuloa villapaitoja. Niin että kyllä joidenkin asioiden tekeminen on masentuneena helpompaa kuin toisten.

Kai masentuneenakin on helpompi tehdä mukavia ja kiinnostavia juttuja kuin epämieluisia ja tylsiä. Näinhän asian laita on terveilläkin ihmisillä.

High functioning depression.

Kaikki jaksaminen menee peruselämään, mutta mitään ylimäärästä ei pysty. Työt voi hoitaa, mutta koko ajan on paha olla. Normikuviossa tuon pahan olon peittäminen kuormittaa lisää, joten jaksaminen voi loppua ihan yhtäkkiä.

Kuvaamasi toiminta saattaisi olla myös nepsyyttä. Toiminnanohjaus, eli kaiken tekemisen kapellimestari ei toimi, eikä itseään kerta kaikkiaan saa tekemään epämieluisia asioita. ADHD freeze käsite voisi avata tätä. Moni nepsy saa ensin masennus- tai ahdistusdiagnoosin juuri siksi, että oireet ja vaikutukset elämässä voivat olla hyvin epämääräisiä.

Vierailija kirjoitti:

High functioning depression.

Kaikki jaksaminen menee peruselämään, mutta mitään ylimäärästä ei pysty. Työt voi hoitaa, mutta koko ajan on paha olla. Normikuviossa tuon pahan olon peittäminen kuormittaa lisää, joten jaksaminen voi loppua ihan yhtäkkiä.

Kuvaamasi toiminta saattaisi olla myös nepsyyttä. Toiminnanohjaus, eli kaiken tekemisen kapellimestari ei toimi, eikä itseään kerta kaikkiaan saa tekemään epämieluisia asioita. ADHD freeze käsite voisi avata tätä. Moni nepsy saa ensin masennus- tai ahdistusdiagnoosin juuri siksi, että oireet ja vaikutukset elämässä voivat olla hyvin epämääräisiä.

Tätä minäkin mietin. Kiitos, kun kommentoit, kirjoitit hyvin. 

Minulla on diagnosoitu keskivaikeaa masennus, ja pakotan itseni pitämään rutiineista kiinni esim tiskaus, siivous ja etätyönä hoidan työt. Suhkussakäynti saattaa unohtua, ruuat syömättä. Mutta satunnaisesti kohtaamani ihmiset pitää mua kuulemma iloisena ja hersyvään ihmisenä. Eli ei sitä voi ulkopuolinen arvioida.

Itselläni on ns. korkean toimintakyvyn masennus.

Pakolliset asiat hoidetaan, käyn töissä jne.

Niistä asioista, joista en ole vastuussa muille, kuin itselleni  - en selviä.

No minulla on pitkä kokemus ja sen perusteella uskon, että voi olla tuollainen. Oman masennuksen alkuvaiheessa en pystynyt muuhun kuin työhön, kaikki muu jäi. Sitten kun en pystynyt edes työhön, ja jäin saikulle, aloin jaksaa huolehtimaan hygieniasta ja pikkuhiljaa laittaa ruokaa. Sitten aloin jaksaa käydä kävelyllä.

Kun yritin töihin paluuta, niin taas meni kyky kaikkeen muuhun. Siitä uudelleen saikulle. Jostain syystä sillä kertaa en pystynytkään enää huolehtimaan liikunnasta ja juutuin kotiin vuosiksi. Sitten yksi päivä tuli vain tunne, että nyt voisin lähteä lenkille ja siitä lähtien olen kyennyt lenkkeilemään 2-3krt viikossa. Työnteko ei onnistu vieläkään. Opiskelu onnistuu, koska sitä voi tehdä etänä omaan tahtiin.

Pointtina siis, että ne tuntuu olevan osittain ihan herran hallussa (tai siis joidenkin aivotapahtumien onnekkaista sattumista kiinni) mikä missäkin vaiheessa onnistuu. Tärkeintä on, että pyrkii tekemään niitä asioita jotka onnistuu silloin kun ne onnistuu, ja pikkuhiljaa lisäämään tai vähentämään kuormitusta voinnin mukaan.

Vaikeassa/psykoottisessa masennuksessa olen täysin toimintakyvytön. Lievemmissä tapauksissa pystyn valikoimaan mitä teen ja mihin ei riitä voimat. Käyn koulussa, mutta makaan muun ajan sängyssä. Vapaapäivänä teen pienen kävelyn ja tiskaan muutaman tiskin ja lepään loppu päivän. 

Masennus voi olla sellaistakin, että toimintakyky on täysin normaali ja on vain paha olo koko ajan.