Yksin / aikuisen lapsen kanssa matkailu, miten maksut?
Varaa on sen verran että voisin yksin reissata suht hyvin ja monipuolisesti pienellä säästämisellä minne haluankin, mutta onko se yksin ankeaa? Voisin saada ainakin joillekkin reissuille aikuisen lapseni mukaan mutta sitten ei olisi varaa matkustaa yhtä usein jos maksan (osan tai kaikki) hänenkin matkojaan?
Ajattelin että jos minä maksaisin omat lentoliput ja majoituksen (koska ne maksaisin yksin matkustaessakin) eli lapsi pääsisi omien lentolippujensa hinnalla mukaan?
Olisiko hyvä jako? Tai vaikka joku ryhmämatka, että maksan oman osuuteni + yksinmatkaavan lisän hänen osuudestaan?
Koska tämän joutiuisin joka tapauksessa maksamaan.
Niin sitten se on tavallaan lapsen päätettävissä tuleeko mukaan sen oman osuutensa maksamalla tai sitten ei tule?
Molempien matkoja 100 % ei mulla ole halua maksaa koska aikuinen lapsikin on vakituisessa työpaikassa ja pystyy kyllä itsekin kustantamaan reissujaan joita tekee myös ilman minua.
Kommentit (50)
Teen ulkomaan reissuja sekä yksin, että puolison kanssa, että jomman kumman aikuisen lapsemme kanssa. Puolison kanssa matkan kulut yleensä jaetaan melko tasan. Mutta aikuisen lapsen kanssa reissatessa kulujen jakaminen vaihtelee kummankin rahatilanteen mukaan. Yleensä olen maksanut kaiken, mutta joskus olemme sopineet, että kumpikin maksaa ruuat ja juomat itse. Tai joskus olemme sopineet jonkun kiinteän summan, jonka lapsi maksaa minulle etukäteen. Jonka jälkeen teen vasta matkojen varaukset. Kohteita valittaessa pyrimme aina löytämään molemmille hyvin sopivan matkasuunnitelman. Mielestäni aikuisen lapsen kanssa matkustaminen on ollut aina miellyttävää ja antoisaa. Uskon heidän kokevan asian samoin, kun aina ovat sen verran mielellään mukaan lähteneet.
Olen niin huono matkustamaan seurassa tai porukassa. Mutta varmaan jälkikasvua voisin osittain sponsoroida matkan kuluissa osittain. Riipuu nyt tietty tilanteestakin, kaikkien taloudellisista tilanteista, matkan tarkoituksesta jne. Olen heille maksanut lentoliput, kun oleskelin pidempää ulkomailla. Ja oleilu oli ilmaista, kun pääosin syötiin kotosalla. Jokusen ravintolaruoan tarjosin.
Tottakai vastuullinen vanhempi maksaa myös aikuisen lapsen. Ei vaiskaan. Vaimolle tai miehelle on parempituloinen kyllä vähän niinku velvollinen tarjoamaan hyvien tapojen merkeissä jopa matkoja eikä tylysti ilmoittaa, että maksa oma osuus. Lapselle välttämättä ei. Joskus se aikuinen lapsi voi olla paremmassa taloudellisessa tilanteessa kun se vanhempi, varsinkin jos sillä vanhemmalla vielä ala-ikäisiä lapsia. Turha siinä jeesustella että kuka nyt aikuiselle lapselle ei tarjoa.
Minä joudun joskus jopa sanomaan että maksetaan erikseen esim.ravintolassa, koska en ole yhtään paremmassa taloudellisessa tilanteessa kun aikuinen lapseni ja itselläni vielä pari ala-ikäistä elätettävänä. Tosin hän järkevänä itse näin ehdottaa. Joskus olen tarjonnut, jos hänellä ei ole ollut rahaa.
Jos vanhempi itse haluaa tarjota lapselleen jotain vaikka matkan, kai silloin voi tarjota ja ottaa tarjouksen vastaan.
Peruskuluissa vähän eri. Ne eivät pitäisi riippua siitä, mitä kukin kulloinkin tarjoaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen maksaa omat maksut, ellei sitten jo matkaan kutsuessa tarjota. Jokaisen oma valinta. Tuttava jätti oman aikuisen lapsen kutsumatta reissuun,koska hänen olisi pitänyt maksaa myös hänen matkat ja muut menot. Jos aikuisella ei ole varaa,niin sitten ei lähde ellei joku tarjoa. Ei ole mikään pakko. Jokaisen oma valinta.
En halua olla noin jyrkkä koska muuten matkustaisin yksin enkä esim. puolison kanssa. Niin onko se sitten ankeaa nähdä yksin vaikka Tokio ja lasta ei edes kutsuta mukaan? En nyt siis puhu rantalöhölomista vaan sellaisista kaupunkikohteista joita on lapsenkin Bucket Listalla monia.
Vaikutat jotenkin oudolta ja raskaalta persoonalta.
Vähemmän outo ja raskas aloittaja on kuin henkilö jolle hän vastasi tai muutkin jotka haluavat jättää aikuiset lapset omilleen.
En lukenut koko ketjua, mutta riippuu tilanteesta ja varallisuudesta. Itse olen maksanut kaiken aikuiselle lapselleni, joka ei käy töissä, mutta huolehtii kodistamme ja lemmikeistä omien matkojemme ajan. Töissä ollessaan hän on maksanut oman matkansa ja me kaiken paitsi omat hankintansa kohteessa. Eli ollaan maksettu ruuat, sisäänpääsyt, harrastaminen, matkat kohdemaassa. Ajattelen tämän myös perintönä elinaikana lapselle. Näistä ei tarvitse maksaa veroa ja voidaan nauttia yhteisestä ajasta. Näin myös omat vanhempani toimineet. Matkoja ja ylläpitoa on saatu, eikä niistä tarvitse maksaa perintöveroa.
Kun me olemme kutsuneet aikuiset lapset puolisoineen matkalle, olemme maksaneet kaiken. Ainoastaan, kun he ovat käyneet jossain keskenään esim. syömässä, he ovat tietysti maksaneet omasta pussistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen maksaa omat maksut, ellei sitten jo matkaan kutsuessa tarjota. Jokaisen oma valinta. Tuttava jätti oman aikuisen lapsen kutsumatta reissuun,koska hänen olisi pitänyt maksaa myös hänen matkat ja muut menot. Jos aikuisella ei ole varaa,niin sitten ei lähde ellei joku tarjoa. Ei ole mikään pakko. Jokaisen oma valinta.
En halua olla noin jyrkkä koska muuten matkustaisin yksin enkä esim. puolison kanssa. Niin onko se sitten ankeaa nähdä yksin vaikka Tokio ja lasta ei edes kutsuta mukaan? En nyt siis puhu rantalöhölomista vaan sellaisista kaupunkikohteista joita on lapsenkin Bucket Listalla monia.
Vaikutat jotenkin oudolta ja raskaalta persoonalta.
Vähemmän outo ja raskas aloittaja on kuin henkilö jolle hän vastasi tai muutkin jo
Kieltämättä melko outoa tulla kommentoimaan ap:n persoonaa eikä ketjun aihetta, tällainen asiatyylinen keskustelu vielä. Niin tuoko antaa em. vastaajasta sitten hyvän kuvan kuinka lunki, empaattinen ja mukava ihminen hän on?
Miten lapsen oma elämä?
Lomia on aika vähän. Milloin lapsi käy omilla matkoillaan ja onko hänellä niihin edes varaa jos pitää ensin maksaa siitä että lähtee äidin seuraksi matkalle?
Aika harva nuori aikuinen haluaa matkailla vanhempien kanssa. He haluavat usein tehdä lomalla erilaisia asioita kuin vanhukset.
***
Mun 22v opiskelijakuopus matkusti tänävuonna 2x 2vkoa mun kanssani. Toki helppoa kun majoituimme omassa etelänkodissa mutta reissasimme myös muualla. Keväällä tulossa taas ihan vapaaehtoisesti ja vierailukohteetkin jo mietitty:)
Sisaruksensa perheineen olivat 8pv meidän kanssa reissussa kesällä.
Joidenkin perheyhteys toimii lomillakin:)
Vierailija kirjoitti:
Miten lapsen oma elämä?
Lomia on aika vähän. Milloin lapsi käy omilla matkoillaan ja onko hänellä niihin edes varaa jos pitää ensin maksaa siitä että lähtee äidin seuraksi matkalle?
Aika harva nuori aikuinen haluaa matkailla vanhempien kanssa. He haluavat usein tehdä lomalla erilaisia asioita kuin vanhukset.
***
Mun 22v opiskelijakuopus matkusti tänävuonna 2x 2vkoa mun kanssani. Toki helppoa kun majoituimme omassa etelänkodissa mutta reissasimme myös muualla. Keväällä tulossa taas ihan vapaaehtoisesti ja vierailukohteetkin jo mietitty:)
Sisaruksensa perheineen olivat 8pv meidän kanssa reissussa kesällä.
Joidenkin perheyhteys toimii lomillakin:)
Hyvä näin. Minusta sellainen elämä olisi todella surullista että aikuistuva lapsi potkittaisiin omilleen omaan kotiin järjestämään oman elämänsä, opiskelunsa/työnsä, lomansa eikä enää kelpaisi lapsuudenperheen mukaan. Ei se että täyttää 18 tarkoita sitä että on kokonaan erillinen yksilönsä.
Itse olen lapsen kanssa ollut tiivis duo jo hänen syntymästään saakka niin olisipa outo valinta hänen täysi-ikäistyessään lopettaa kutsumasta meitä perheeksi.
Meillä kummatkin maksaa omat lentonsa, minä majoituksen ja suurimman osan ruuista. Ravintolasyömiset vuorotellen