Lue keskustelun säännöt.
Kadehdin hyvätuloisia ihmisiä
01.12.2024 |
Olen vasta nyt 22-vuotiaana valmistumassa ammattikoulusta ensimmäiseen ammattiini, kroonisten sairauksieni vuoksi edelliset peruskoulun jälkeiset opintoni keskeytyivät ja vietin pitkän ajan sairauslomalla ja kuntoutuksessa.
Olen aina tykännyt lukemisesta, kirjoittamisesta ja taiteista. Ne ovat kuuluneet harrastuksiini ja useita vuosia. Läheiseni pitävät minua fiksuna, ja minulla on myös melko laaja yleissivistys, vaikka en olekaan lukiota tai yliopistoa käynytkään. Tuleva ammattini on teollisella alalla, ja tykkään myös käytännön tekemisestä paljon. Tulevassa ammatissani en tule tienaamaan kovinkaan suuria summia, ja minua odottaa tulevaisuus pienituloisena. Onneksi minulla ei ole lapsia.
Vaikka olenkin elämääni ihan tyytyväinen näinkin (siisti vuokra-asunto rauhallisessa talossa, laskut ja vuokra maksettuna ajoissa, luottotiedot kunnossa, kohtalaisen hyvä terveydentila, rahaa jää yli ennen seuraavaa etuuden maksupäivää eli osaan kikkailla opiskelijabudjetilla), niin siitä huolimatta myönnän kadehtivani hyvätuloisia ihmisiä. Juuri tänä iltana kävin kävelylenkillä ja poikkesin reitilläni suurten ja modernien omakotitalojen ohitse.
Vaikka raha ja omaisuus eivät takaa onnellista ja rauhallista elämää, niin kyllä se kuitenkin tekee elämästä helpompaa ja mutkattomampaa. Monet hyvätuloiset ihmiset ovat tehneet kovan urakan, ensin opiskelemalla hyväpalkkaiseen ammattiin ja sen jälkeen tekevät ahkerasti töitä omaisuutensa eteen. Arvostan näitä ihmisiä ja heidän kunnianhimoaan suuresti. Osa varakkaista taas päätyy kyseiseen yhteiskuntaluokkaan "sattumalta" vaikkapa lottovoiton tai suuren perinnön johdosta. He ovat käsittääkseni harvinaisempia. Joskus olisi kiva pystyä ostamaan ruokakaupasta sitä parempaa tavaraa miettimättä loppusummaa tai lähteä käymään lomalla esimerkiksi Yhdysvalloissa.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Joskus olisi kiva pystyä ostamaan ruokakaupasta sitä parempaa tavaraa miettimättä loppusummaa tai lähteä käymään lomalla esimerkiksi Yhdysvalloissa."
Minä olen hyvätuloinen, mutta pienituloisen ja köyhän nuoruuden peruina ostan aina halvinta miettien loppusummaa. Aina tykyttää takaraivossa, että pitää tehdä kaikkensa, ettei se nuoruuden köyhyys ja näköalattomuus palaisi. Ihmettelen aina ihmisiä, jotka kuluttavat huolettomasti velkarahallakin.
Olet todella nuori. Jouduin myös rakentamaan elämässäni kaiken itse ja voin sanoa, että parikymppisenä elämä oli aika paljon työläämpää ja raskaampaa kuin monella muulla. Oli sen arvoista, mutta panostaisin iloon enemmän jos nyt saisin antaa neuvon tuonikäiselle itselleni. N30
Vierailija kirjoitti:
"Joskus olisi kiva pystyä ostamaan ruokakaupasta sitä parempaa tavaraa miettimättä loppusummaa tai lähteä käymään lomalla esimerkiksi Yhdysvalloissa."
Minä olen hyvätuloinen, mutta pienituloisen ja köyhän nuoruuden peruina ostan aina halvinta miettien loppusummaa. Aina tykyttää takaraivossa, että pitää tehdä kaikkensa, ettei se nuoruuden köyhyys ja näköalattomuus palaisi. Ihmettelen aina ihmisiä, jotka kuluttavat huolettomasti velkarahallakin.
Minusta on melkoinen ero halvemman ostamisen ja velalla elämisen välillä. Jotkut tuotteet ovat sellaisia, etteivät ne tuota minulle halpoina juurikaan iloa tai hyötyä. Esimerkiksi halvinta vihreää teetä en halua enää ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule kukaan ei ole 22 vuotiaana hyvätuloinen muutamia perijättäriä/perijöitä lukuunottamatta. Sellaisten kadehtiminen taas on yhtä typerää ja lapsellista kuin ulkonäkönsä vertaaminen johonkin instamalliin.
Toisekseen olet 22 ja puhut kuin kohtalosi olisi jo sinetöity. Tuo köyhän identiteetti pitää sinut köyhänä loppuikäsi jos et hankkiudu siitä eroon. Kasva aikuiseksi.
Jaa.