Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat eivät tue aikuista lasta hänen ratkaisuissaan - onko tämä normaalia?
01.12.2024 |
Kertomus on tosi, mutta nimet ja muutamia yksityiskohtia on muutettu. Kuka tässä tilanteessa käyttäytyy huonosti, aikuinen lapsi vai vanhemmat? Onko tällainen tilanne yleistäkin?
Laura on aikuinen, jolla on asiat hyvin. Laura pärjäsi kouluaikana hyvin ja jo on pitkään ollut työelämässä. Laura on alallaan hyvin arvostettu. Lauralla on puoliso ja lapsia. Laura elää ns. kunnollista elämää, ei käytä päihteitä tai ole mitenkään elämäntapaongelmainen. Lauralla on talous kunnossa ja Laura hoitaa asiansa hyvin. Lauran vanhemmat ovat aina korostaneet, että itse pitää pärjätä. Lauran vanhemmat eivät tue Lauraa hänen ratkaisuissaan. Vanhemmat eivät koskaan sano, että olisivat ylpeitä Laurasta, jolla on asiat hyvin. Jos Laura tekee vanhempien mielestä huonon ratkaisun, vanhemmat eivät tue Lauraa ja tekevät selväksi, mitä mieltä ovat Lauran ratkaisusta.
Kun Laura osti puolisonsa kanssa talon, oli talo vanhempien mielestä vääränlainen, kun he ostivat puutalon, vaikka olisi pitänyt olla tiilitalo. Kun Laura kehuu puolisoaan osallistuvaksi, niin vanhemmat kommentoivat Lauran puolison olevan laiska. Kun Laura perheineen päättää hankkia kauan haaveilemansa koiran, vanhemmat valittavat koirasta jatkuvasti miten ikävää on, kun Lauran perhe joutuu ulkoiluttamaan koiraa tai huomioimaan koiran perheen arjessa. Vanhemmat eivät itse koskaan koiraa ottaisi. Kun Lauraa haastatellaan lehdessä hänen työhönsä liittyen, on vanhemmista Laura menetellyt huonosti, kun on antanut haastattelun työstään. Vanhemmat eivät välitä huomiosta ja heistä on turhaa mennä kertomaan lehteen työstään. Puolisoltaan, kollegoiltaan, sukulaisiltaan ja ystäviltään Laura saa paljon kehuja siitä, miten hyvä lehtijuttu on ollut ja on hienoa, että Lauran ammatillista osaamista arvostetaan paljon.
Tekipä Laura mitä tahansa, niin vanhempansa eivät ole tyytyväisiä eivätkä allekirjoita aikuisen lapsensa valintoja, vaikka Lauran valinnat eivät ole mitenkään lainvastaisia tai yleisesti huonoina pidettyjä. Toisinaan Laura turhautuu tilanteeseen ja sanoo, että jos vanhemmilla ei ole parempaa sanottavaa koirasta/puolisosta/työstä, niin on sitten parempi olla vähän aikaa näkemättä. Vanhempien mielestä Laura on mahdoton, kun Lauralle "ei voi sanoa mistään ilman, että Laura suuttuu".
Kuka tässä tilanteessa on kohtuuton? Laura, vanhemmat vai molemmat?
Kommentit (33)
Samaa olen kokenut. Kaikki asiat pitäisi tehdä tietyn muotin mukaan tai muuten tulee sanomista. Olen menestynyt, ihana lapsi, hyvä avioliitto mutta en ole koskaan kuullut että minusta oltaisi ylpeitä. Päin vastoin kaikkea pitää arvostella. Yhtenä päivänä sain tarpeekseni enkä enää välitä niistä kitinöistä, annan vaan mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos ilman mitään vaikutusta. Vika on näissä kitisijöissä, ehkä ovat kateellisia tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tuollaiset vanhemmat. Kehuja on turha odottaa.
Ketuttaa, sillä toisenlaisessa perheessä olisin ihan unelmalapsi. Omat vanhempani eivät sitä arvosta.
Miten erinomaisia ovat itse vanhemmat olleet elämässään? Tulee mieleen vaativa persoonallisuushäiriö mutta miten molemmilla voisi olla sama.
Siis ihanko oikeasti aikuiset lapset odottavat vanhempiensa sanovan, että ovat ylpeitä hänestä? Tämä on oikeasti uusi juttu minulle, vaikka olen jo 59. En tiedä ketään, jonka vanhempien tietäisin sanoneen lapselleen asian noilla sanoilla. On kyllä onniteltu tai sanottu hyvä juttu, mutta en ole kuullut koskaan kenenkään sanoneen: "Olen ylpeä sinusta." muualla kuin leffoissa tai kirjoissa.
Laura on varmaan jo keski-ikäinen. Miksi hän tahtoo olla lapsk. Milloin vanhemmat saavat elää omaa elämäänsä vaan pitäisi tukea ,kehua ja paapoa keski-ikäistä lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä menee vähän samaan kategoriaan kuin se, että jos vanhempi joutui elämään lapsuutensa köyhyydessä ja tyytymään vähään, niin silloin lapsenkin täytyy elää niin. Huolimatta siitä, vaikka lapsi olisi menestyksensä omalla työllään ansainnut.
Onko Laura psyykkisesti eriytynyt vanhemmistaan? Kuulostaa siltä, että Laura hakee heidän hyväksyntää edelleen kuten lapsena.
Laura voisi sanoa tuollaiseen kitinään, että tuntuupa ihan saakelin kurjalta kuulla tuollaisia kommentteja. Jo lapsia opetetaan, että jos ei ole mitään kivaa sanottavaa niin parempi olla hiljaa.
Mitä Laura noissa tilanteissa vastaa elämäänsä koskevaan kritiikkiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain määrin samaa on sekä minun että mieheni vanhemmilla. Meillä on kohteliaan etäiset välit. Näämme muutaman kerran vuodessa, soittelemme viikottain. En oikeastaan syytä heitä siitä. Tuskin he sitä tekevät, koska haluavat olla ilkeitä. Ovat vaan jollain lailla rikki. Pitää yrittää pitää huolta, että omille lapsille puhuu toisin. Tietoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Siis ihanko oikeasti aikuiset lapset odottavat vanhempiensa sanovan, että ovat ylpeitä hänestä? Tämä on oikeasti uusi juttu minulle, vaikka olen jo 59. En tiedä ketään, jonka vanhempien tietäisin sanoneen lapselleen asian noilla sanoilla. On kyllä onniteltu tai sanottu hyvä juttu, mutta en ole kuullut koskaan kenenkään sanoneen: "Olen ylpeä sinusta." muualla kuin leffoissa tai kirjoissa.
Minä sanon omille lapsilleni, jotka ovat nuoria aikuisia. Sanon myös rakastavani heitä. Ei minulle ole sanottu, mutta minusta on tärkeä niin sanoa. Moni hukkaa elämänsä ylisuorittamiseen jotta saisi vanhempansa hyväksynnän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Novellin mukaan Laura on menestynyt elämässään. Vanhemmat ovat varmasti tehneet paljon oikein.
Vierailija kirjoitti:
Siis ihanko oikeasti aikuiset lapset odottavat vanhempiensa sanovan, että ovat ylpeitä hänestä? Tämä on oikeasti uusi juttu minulle, vaikka olen jo 59. En tiedä ketään, jonka vanhempien tietäisin sanoneen lapselleen asian noilla sanoilla. On kyllä onniteltu tai sanottu hyvä juttu, mutta en ole kuullut koskaan kenenkään sanoneen: "Olen ylpeä sinusta." muualla kuin leffoissa tai kirjoissa.
Mulla on Asperger, ja jopa minä ymmärrän sanoa ja olla ylpeä aikuisista lapsistani. En toden totta mitenkään teeskennellen tai tuollaista laajalti viljellen, vaan silloin kun aihetta on. Ei se ole mitenkään minun ansiota, tai liity mitenkään minuun, mutta olen iloinen ja ylpeä kun läheinen ihminen onnistuu ja pärjää! Jokainen ansaitsee kuulla sen joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kelpaavatko edes Lauran lapset isovanhemmille, vai ovatko nekin vääränlaisia? Ja miksi Laura ylipäätään hakee hyväksyntää vanhemmiltaan, aikuinen ihminen ja perheenäiti?
Sepitetty tarina Porvoosta.
Tää on varmaan totta. Turhan pitkä sepitys ihan tyhjänpäiväisestä. Vanhemmat eivät halua julkisuutta... ja miksikä ei... koska 'Porvoo' on niin niin pieni paikka ja juorukellot lähtevät puhumaan... Osuiko oikeaan?
En ole koskaan kertonut liikaa yksityiskohtia. Saatoin soittaa yksi kerta ja kerroin muuttaneeni toistaiseksi ulkomaille eikä tietoa milloin muutan takaisin.