Onko joku sitä mieltä, ettei voi olla parisuhdetta jos ei asuta yhdessä?
Kerran kävin treffeillä nelikymppisen miehen kanssa, joka sanoi, että hänen mielestään parisuhteeseen kuuluu se, että asutaan yhdessä, että se ei ole parisuhde, jos ei asuta yhdessä. Ihmettelin sitä, kun mies sitten ohimennen mainitsi , että hän on elämänsä aikana muuttanut yhteensä 20 kertaa ja on nyt puoli vuotta asunut nykyisessä asunnossa. Tulee vaan mieleen, että onko hän yhtenään muuttanut yhteen uuden tyttöystävän kanssa ja nopeasti eronnut?
Mitäs sitten, jos vaikka on mies, jolla on alakouluikäiset lapset vuoroviikoin, tapaa naisen, jolla on myös samanikäiset lapset vuoroviikoin ja heillä on välimatkaa 20km, ja heille olisi vaikeaa muuttaa yhteen, kun sitten jompi kumpi tai molemmat joutuisi luopumaan vuoroviikkosysteemistä ja mahdollisesti lapset vaihtamaan koulua. Väitätkö, että he eivät ole parisuhteessa koska eivät asu yhdessä käytännön syistä?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen samaa mieltä. Parisuhteessa asutaan yhdessä.
Sitä ennenkö se ei muka ole parisuhde? Eli saa vapaasti tapailla ja panna muita?
Mitäs jos vaikka 8-vuotiaan lapsen vuoroviikkoisä asuu Riihimäellä ja hän alkaa seurustella Hyvinkäällä asuvan 10-vuotiaan lapsen vuoroviikkoäidin kanssa ja he haluaisivat muuttaa yhteen siksi kun se nyt vaan kuuluu parisuhteeseen. Jos isä ilmoittaa lapsellee, että sinä nyt muutat äidin luokse ja jatkossa me nähdään vain viikonloppuisin ja lomilla, kun mä haluan muuttaa yhteen mun tyttöystävän kanssa, niin eikö se isä ole aika itsekäs siinä tapauksessa? Tai jos se miehen lapsi haluaa muuttaa isän kanssa Riihimäeltä Hyvinkäälle, niin silloin se lapsi näkisi äitiään harvemmin ja joutuisi vaihtamaan koulua ja paikkakuntaa.
Voi olla parisuhteessa vaikka molemmat asuvatkin omissa kodeissaan. Ainakin alkuun. Myöhmmin voi sitten muuttaa yhteiseen kotiin kun on saatu riittävästi hahmotettua yhteiset kuviot.
Kipinä pysyy paremmin ku asuu erillään. Parisuhde on pelkkä sopimus kahden kesken. En ikinä muuttais yhteen parisuhteen aikana koska tarviin omaa tilaa muutenki ja eron riski isompi kun avioliitossa. Avioliitossa yleensä kotikin isompi nii sitä omaa tilaa riittää..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni ainoa mahdollinen parisuhde on tuollainen, ettei asuta yhdessä eikä se ole edes tulevaisuuden suunnitelma mutta ollaan kuitenkin ihan oikea pari eli sitoutuneita ja vakiintuneita.
Miksi sun ei ole mahdollista muuttaa yhteen seurustelukumppanin kanssa? Oletko mies vai nainen?
Siksi koska en halua asua kenenkään kanssa yhdessä enää ikinä vaan haluan että jatkossakin minulla on ikioma koti vaikka parisuhteessa eläisinkin. Arvostan omaa aikaa / rauhaa enkä halua enää joustaa asumiseen liittyvissä asioissa liittyi ne sitten asumismuotoon tai sisustusratkaisuihin.
Olen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen samaa mieltä. Parisuhteessa asutaan yhdessä.
Sitä ennenkö se ei muka ole parisuhde? Eli saa vapaasti tapailla ja panna muita?
En sanonut noin! Mä haluan asua yhdessä miehen kanssa.
Omanikäisissäni en ole törmännyt ihmisiin, jotka ajattelisivat ettei se voi olla oikea parisuhde. Ehkä noin sanovat ihmiset eivät vain pysty sanomaan suoraan, etteivät he halua parisuhdetta jossa asutaan erillään.
Aloin seurustella mieheni kanssa teininä ja olin silloin sitä mieltä, etten halua muuttaa yhteen. Se oli miehelleni kova pala, mutta puhuimme siitä suoraan. Uskon että monelle miehelle asia voisi olla kipeä ja omaa halua asua yhdessä voi olla hankala perustella, koska torjunnan mahdollisuus on kova.
Viisikymppinen pari, vuosikymmen oltu jo yhdessä ja edelleen kumpikin rakastuneita. Vaativat työt vievät kumpaakin henkisesti ja fyysisesti välillä kauas. Asumme omissa kodeissamme.
Oikein hyvä, toimiva ja ihana suhde meillä on. Kohtelemme toisiamme hyvin ja huolehdimme toisistamme. Olemme yhdessä aina kun se sopii.
Tietysti välillä ikävöimme toisiamme, kun usein työaikataulut ja matkat menevät hankalasti ristiin. Miksi vaikkapa minun pitäisi muuttaa miehen kotiin, kun hänkään ei usein ole siellä?
Miksi yleensä esim siisteyskäsityksiltään ja muiltakin tottumuksiltaan kovin erilaisten miehen ja naisen pitäisi asua yhdessä, kun ei ole pakko?
Näin vanhempana kun ei olla perhettä perustamassa, miksi pitäisi alkaa leikkiä kotia? Eikö parisuhde ole kahden ihmisen välinen rakkaussuhde ja kasvutarina, hyvine ja huonoine päivineen?
Kummankin koti toimii tapaamistilana tarvittessa ja kummallakin on avaimet toistemme luo. Tottakai tämä on parisuhde. Paljon parempi kuin kummankin aiemmat, joissa oli yhteinen koti ja sukunimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen samaa mieltä. Parisuhteessa asutaan yhdessä.
Sitä ennenkö se ei muka ole parisuhde? Eli saa vapaasti tapailla ja panna muita?
En sanonut noin! Mä haluan asua yhdessä miehen kanssa.
No mikä se sitten on ennen yhteenmuuttoa? Ette kai te nyt yhteen muuta ensitreffeillä?
Harva pari kai muuttaa ihan samantien tavattuaan yhteen asumaan ja eiköhän seurusteluaikanakin olla jo parisuhteessa, minun mielestäni ainakin. Kyllä vakituinen kumppani tarkoittaa parisuhdetta, riippumatta siitä asutaanko yhdessä.
Toisekseen jotkut kokevat itselleen sopivan paremmin sellaisen parisuhteen, jossa molemmilla on pysyvästi oma koti, vaikka yhdessä ollaankin. Jokainen päättäköön itse asumisjärjestelynsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen samaa mieltä. Parisuhteessa asutaan yhdessä.
Sitä ennenkö se ei muka ole parisuhde? Eli saa vapaasti tapailla ja panna muita?
En sanonut noin! Mä haluan asua yhdessä miehen kanssa.
No mikä se sitten on ennen yhteenmuuttoa? Ette kai te nyt yhteen muuta ensitreffeillä?
Se oli tapailua ennen parisuhdetta. Muutimme heti yhteen kun päätimme olla parisuhteessa.
Meillä ainakin on parisuhde vaikka on kaksi asuntoa. Onhan jotkut vaikka viikon eri paikkakunnalla töissä, ja silti on parisuhteessa. Me ollaan suunnilleen saman verran saman katon alla
Tuo AP:n tyyppi halusi vain kodinhoitajan. Ei pidä mennä tuommoiseen manipulointiin mukaan yhtään.
Mielenkiinnosta: Oletteko erillään asuvat introvertteja, tai onko teillä välttelevä kiintymismalli?
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnosta: Oletteko erillään asuvat introvertteja, tai onko teillä välttelevä kiintymismalli?
Eiköhän heitä ole monenlaisia, osa varmaan introvertteja, tarvitsevat omaa tilaa. Osalla on lapsia kuvioissa ja kokevat, että toimii paremmin niin, että ei muuteta yhteen. Toisilla työt eri paikkakunnilla. Lisäksi on sellaisia kypsemmässä iässä olevia, jotka ovat vuosikymmeniä asuneet yhdessä puolison kanssa ja erottuaan tai leskeydyttyään eivät halua enää uuden kumppanin kanssa muuttaa yhteen asumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen samaa mieltä. Parisuhteessa asutaan yhdessä.
Sitä ennenkö se ei muka ole parisuhde? Eli saa vapaasti tapailla ja panna muita?
En sanonut noin! Mä haluan asua yhdessä miehen kanssa.
No mikä se sitten on ennen yhteenmuuttoa? Ette kai te nyt yhteen muuta ensitreffeillä?
Se oli tapailua ennen parisuhdetta. Muutimme heti yhteen kun päätimme olla parisuhteessa.
Voi hyvää päivää. Tapailu on epämääräistä eikä olla varmoja halutaanko olla yhdessä. Tapailun jälkeen tulee seurustelu ja seurustelu tarkoittaa parisuhdetta. Mä en ainakaan suostuisi vain tapailemaan pitkän aikaa, en edes kuukausia. Kyllä se pitää olla seurustelua hyvin nopeasti tai sitten se on kiitos ja hei. Jos ei osaa päättää haluaako seurustella vai ei, niin menkööt etsimään muita.
Minkään tapailukumppanin kanssa en muuttaisi yhteen. Eli te panitte muita vielä tapailuvaiheessa ja sitten keksitte muuttaa yhteen? Tosi kivaa. Not.
Olen parisuhteessa, eri osoitteet ja toimii meillä !
Oman kokemukseni mukaan miehet ei edes ehdota yhteenmuuttoa tai mitään muutakaan suhdetta eteenpäin vievää asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan miehet ei edes ehdota yhteenmuuttoa tai mitään muutakaan suhdetta eteenpäin vievää asiaa.
Nuorempana noita asioita olisi halunnut, mutta ei enää keski-iässä.
Mies haluaa ilmaisen majoituksen ja palvelut. Ei jatkoon.