Meidän 3-v ei jää millään kerhoon ilman äiskää!Kokemuksia?
Heippa!
Rupesin tuossa vuodenvaihteessa kuskaamaan meidän 3 vuotiasta lasta kerhoon 2 kertaa viikossa 3h ajaksi jotta hän pääsisi leikkimään muiden lasten kanssa. Hän on tähän saakka ollut vain tässä kotona, ei siis missään kerhossa tms. Mutta hän on ollut tosi reipas, määrätietoinen ja kova leikkimään muiden lasten kanssa.
Ensimmäinen kerta kerhossa meni todella mallikkaasti ja lapsemme jäi ilomielin kerhoon 3h:ksi. Toinen kerta olikin jo aivan eri juttu. Lapsemme ei jäi mutta oli ruvennut itkemään äiskää noin 2h jälkeen. Kolmas kerta ei enää onnistunut vaan lapsemme itki ja panikoi heti kun olin edes vähääkään menossa ulko-ovelle päin jotenka jäin sitten hänen kanssaan kerhoon kun en raaskinut häntä jättää sinne itkemään äiskän perään. Itseä tympii jo tässä vaiheessa olla kerhossa kokonaiset 3h kun minulla on sitten melkein joka kerta meidän 1,5 vuotias lapsemme mukana ja tälle pienokaiselle 3h jossakin kerhossa on aivan liian pitkä aika. Huomenna yritämme tehdä silleen, että iskä vie 3-v apsemme kerhoon jos iskästä eroaminen kerhon ajaksi olisi helpompaa. Saa nyt sit nähdä miten käy.
Meidän 3-v on muutenkin kamalan arka nyt ja peräti isovanhempia vähän niinku pelkää ja vierastaa. Joskus hän peräti huutaa äiskää jos naapurissa asuva isoäiti tulee meille enkä ole välittömässä läheisyydessä.
Tietenki lapsissa on eroja ja perheiden tilanteissa on monia eri tilanteita ja näin mutta olisin mielelläni ottanut vastaan vähän ns. apuja jos jollakin muulla on ollut tällainen tilanne ja mitä tällaisen tilanteen parantamiseksi/helpottamiseksi on tehty.
Itsestäni tuntuu, että lopetan lapsen kuskaamisen kerhoon kun on niin työlästä mutta teenkö siinä sit virheen. Pitäisiköhän minun vain jatkaa kerhoilua ja olla itse siellä mukana kunnes lapsemme on valmis jäämään ilman äiskää sinne tms? Minulla ei sinäänsä ole mitään hoppua ja pakkoa viedä lastamme kerhoon sillä jatkan kotimammana olemista vielä mitä todennäköisimmin ainakin syksyyn saakka.
Kommentit (12)
Mä vein kotihoitoesikoisemme suurin odotuksin syksyllä kerhoon, oli kesällä täyttänyt 3v. Ekalla kerralla menin mukana saliin, katseltiin yhdessä ja lopulta tätien avustuksella menin aulaan, jossa odottelin kerhon päättymistä. Toisella kerralla houkuttelin ja maanittelin, lapsi roikkui minussa, oli vaikeaa. Kolmannella kerralla vielä vaikeampaa ja joka kerta kerhon loppuessa tyttö nosti valtavan kapelin, rypisti askartelunsa ja osoitti mieltään, huusi, itki, raivosi...
Sitten päätin että kyllä lapseni kerkiää vielä jonossa kulkemaan ja kerhotätien kanssa keskusteltuani jätimme kerhoilut sikseen.
Odotin puoli vuotta ja aloin hiljaksiin ajamaan asiaa kerhoilusta mainostamalla mm. uusia ystäviä, askarteluja ja sitä että eräs tuttu tyttökin aloittaa...Se alkoi tehdä tulosta ja kävimme koittamassa. Sovin myös etukäteen tädin kanssa että katsomme 3 kertaa, miten lähtee sujumaan. Se lähti, ekalla kerralla tyttö roikkui minussa vartin, tokalla 10 minuuttia ja kolmannella kerralla aina vaan paremmin. Joka kerta sieltä tultuaan hän on sanonut miten kivaa oli ja ylpeänä esitellyt askartelujaan. Toki hän joskus sanoo ettei halua mennä kerhoon, mutta silloin minä olen esittänyt oikein innostunutta ja päättäväistä, että se on tosi hyvä ja hieno homma, ja vienyt ajatukset johonkin kivaan siellä, usein siihen askarteluun, joka on tosi mieluista tytöllemme.
Mutta noin yleisesti kyllä mä sitä mieltäkin edelleen olen, että hyvin kerkii vielä itsenäistymään ja sosiaalistumaan vaikka ei alottaisikaan kerhoilua 3-vuotiaana, se tulee luontaisesti sitten kun sen aika on.
Heippa,
Kaunis kiitos vastauksista ja kokemuksienne jakamisesta. Aivan ihanaa saada tukea kun itse on vähän ns. sormi suussa, että mitä tehdä ja " miten tämä nyt tällai meni kun tarkoitus oli vain saada positiivista virikettä ja vaihtelua lapselleen" . Olen aivan mielettömän iloinen, että sain näin nopeasta 2 aivan mahtavaa vastausta pulmaamme. Kerhotädit kun ei oikein tiennyt mitä tehdä ja sanoivat, että aika harvalle käy näin kun lasta tuodaan kerhoon.
Meillä kävi nyt tänään sit niin, että lapsemme ei meinannutkaan lähteä iskän kanssa kerhoon aamulla vaan sanoi haluavansa jäädä äidin kans kotiin jotenka päädyttiin sitten antaa kerhohomman odottaa. Turha lasta on yrittää houkutella sellaiseen mihin hän ei ole valmis vielä. Katsomme sit uudelleen syksyllä olisko lapsemme silloin kypsä alkamaan kerhoilun.
Oikein hyvää talven jatkoa!
Arinkoisin terveisin,
Marika
En ole vielä vienyt yksin mihinkään kerhoon tms. Eikä täällä ole edes sellaisia kerhoja alle 4-vuotialle joihin lapsi menisi ilman vanhempia.
Urheiluseuran kerhossa ei ole aristellut koskaan, siellä on käyty niin pitkään. Kun mentiin seurakunnan kerhoon syksyllä niin kienasi sylissä ekan kerran, toisella kertaa leikki lähellä, kolmannella meni jo istumaan penkille muiden lasten kanssa hartauden ja satuhetken ajaksi.
Yritän siis sanoa että monet lapset pitää totuttaa asioihin pikkuhiljaa. Jos voit mennä kerhoon mukaan taustatueksi muutaman kerran niin ongelma saattaisi helpottaa. Taukoa ei sitten välttämättä tarvittaisi.
minttukissus:
En ole vielä vienyt yksin mihinkään kerhoon tms. Eikä täällä ole edes sellaisia kerhoja alle 4-vuotialle joihin lapsi menisi ilman vanhempia.Urheiluseuran kerhossa ei ole aristellut koskaan, siellä on käyty niin pitkään. Kun mentiin seurakunnan kerhoon syksyllä niin kienasi sylissä ekan kerran, toisella kertaa leikki lähellä, kolmannella meni jo istumaan penkille muiden lasten kanssa hartauden ja satuhetken ajaksi.
Yritän siis sanoa että monet lapset pitää totuttaa asioihin pikkuhiljaa. Jos voit mennä kerhoon mukaan taustatueksi muutaman kerran niin ongelma saattaisi helpottaa. Taukoa ei sitten välttämättä tarvittaisi.
Mulla on kerhoissa mukana 9kk ikäinen vauva. Kerhot kestää pari tuntia ja sen ajan vauvakin jaksaa. Esikoinen oli noin vuoden ikäinen kun alettiin käydä kerhossa.
Jäätiin tauolle, kun alun jälkeen alkoi tulla mainitsemasi kaltaisia reaktioita. Jo aamulla alkoi itku ja sylissä istuminen ja vaatiminen että ei halua kerhoon. Joistain asioista siellä tuntui pitävänkin mutta en mä alkanut väkisin viemään kovasti vastustelevaa lasta. Mulla on kaksi muutakin pienempää kotona, joten pukeminen ym. on jo homma sinänsä ilman että yksi itkee ja vaatii että saisi kotiin jäädä.
Aloittaa sitten 4-vuotiaana kanssa ensi syksynä uudestaan. On jo isompi ja saa siitä eri tavalla irti.
Minunkin 3v tytöllä olisi alkanut kerho tammikuussa. Mielellään sanoo sinne menevänsä kun asiasta jutellaan, mutta kun kerhoaamu koittaa niin ei haluakaan. Tyttö on kanssa arka ja kaikki uudet asiat vaativat totuttelua. Minullakin 1,5v pienempi lapsi ja pitäis kaikkien mennä yhdessä sinne kerhoon. Olen kanssa tullut siihen tulokseen, että odotellaan. Kyllä sinne kerkeää. En halua lasta kerhoon itkun kanssa jättää kun ei kerta ole pakko.
Minsku
Samassa ryhmässä moni 4-vuotias kaipasi äitiä/isää tueksi ja turvaksi.
Kuopuksemme olisi 3 täytettyään päässyt myös liikkariin ja halusikin sinne kovasti mutta ei sitten tohtinut kuitenkaan jäädä yksin. Ja lolisi kuitenkin tarkoitus siellä liikkarissa olla ilman vanhempaa tai ainakin valmentautua siihen. Kuopus on siis vähän hengaillut hengessä mukana seinän vierellä.
Minun mielestäni ei siis ainakaan ole mitään outoa tai ihmeellistä siinä ettei 3-v vielä halua pientäkään irtiottoa, eikä se myöskään mielestäni kerro esimerkiksi lapsen sosiaalisuudesta tai sen puutteesta mitään.
Heippa,
Ensinnäkin suuri KIITOS taas kaikille vastanneille.
Olen äärettömän iloinen, siis aivan super iloinen siitä, että olen saanut näin paljon vastauksia. Olette olleet todellakin avuksi ja tueksi minulle tässä vähän niin sanotusti pulmatilanteessani, kiitos! Olen saanut niin paljon positiivista energiaa ja vähän niinku hymy palannut kasvoilleni viesteistänne kun joku muukin on tällaisessa tilanteessa joka itse asiassa taitaa olla täysin normaali tilanne mutta jota en vain tiennyt tätä ennen. Luulin jo ihan oikeasti tehneeni jonku ison virheen lapsemme kasvatuksessa ja peräti kävi mielessä pelko, että hyvänen aika sentään roikkuukohan meidän lapsemme tällai äiskän lahkeessa kiinni vielä 18 vuotiaanakin...mikä oli ihan naurettava pelko. Taisin ottaa asian vain vähän liian totisella naamalla ja asenteella. Voitte ehkä kuvitella kuinka riemuissani olen kun tämä onkin ihan normaali tilanne mutta lapsemme ei vain ole valmis kerhoiluun tai muuhun missä joutuisi olemaan ilman äiskää ja mielestäni se on nyt teidän viestien lukemisen jälkeen täysin OK. Jos ei lapsemme ole valmis kerhoiluun niin en ole sitten minäkään. Yritän tehdä parhaani jotta lapsemme saa kehittyä omaan tahtiin.
Mulla on vain ollut se käsitys, että kun lapsi täyttää 3 vuotta niin hän kaipaa ja hänelle pitää keksiä virikkeitä ja toimintaa ja kavereiden kans leikkimistä. Näin olen sen tuttavien kertomuksista ymmärtänyt. Meidän tuttavapiirissä kun ei ole tullut esiin muilla tällaista tilannetta ettei lapsi jäisikään ilomielin leikkimään muiden kanssa ilman äiskää. Ehkä sen takia, että he ovat vieneet lapsensa päivähoitoon heidän ollessa siinä 9kk-1,5 vuotiaita tai sit jonku muun takia, teidä häntä. Mutta meillä mennään tällai ja kattellaan rauhassa päivä kerrallaan ilman suurempia paineita ja odotellaan kevättä ja kesää!
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Terkuin,
Marika
Meillä kerhoon jäänti kyllä onnistuu ja lapsi tykkää, mutta meillä isomman lapsen kerhon on vain kerran viikossa kaksi tuntia. En usko, että välttämättä jaksaisi kahta kertaa viikossa kolmea tuntia. Ja sitten toinen kerho on kaksi tuntia, mutta se on meidän kaikkien yhteinen (minä ja 3½v. ja 1½+ v.). Kolmen tunnin kerhoon pääsee, kun täyttää neljä vuotta ja sekin on vain kerran viikossa.
Meillä kannustimena on se, että toinen kerhoista on lapsen OMA kerho, johon ei äidillä tai pikkusisaruksella ole asiaa ;) Ja siellä saa syödä omia eväitä, joista hän on ollut aamulla mukana päättämässä.
Toivon, että teillä kerhoilu onnistuu hetken kuluttua ja lapsi huomaa, että se on ihan hauskaa ja on eri leluja kuin kotona jne.
Onnistuuko kerhossa sellainen, että vain kerran viikossa kävisi kokeilemassa aluksi? Hiljaista totuttelua ja pehmeä lasku kerhoilun maailmaan :)
kotihoidossa oleva tytteli oli 3-vuotiaana vielä niin arka, että perhekerhossakaan ei osallistunut mihinkään ilman äitiä, en siis edes suunnitellut omaan kerhoon viemistä (tosin meillä srk:n kerhot ovatkin vasta 4-vuotiaille). Muskariin jäi mielellään kun oli tuttu kaveri ja tuttu opettaja. Liikkarissa kävi mutta olin itse ohjaajana ja yhdessä käytiin vielä aikuinen-lapsijumpassa.
seuraavana syksynä tyttö meni innoissaan kerhoon (oli kuukautta vaille 4), mutta joka kerta jännitti menemistä ja olemista. Kerhotädit sanoivat että oli kyllä aika hiljainen ja ujo, mutta osallistui kyllä mielellään kaikkeen toimintaan. Jääminen oli helppoa silloin kun hoitaja (kummitätinsä) vei hänet, mutta äitin kanssa jäi yleensä kyynel silmässä. kerhossa ei kuitenkaan itkenyt. Ja kyllä tyttö jutteli kerhosta ja aina mielellään sinne meni. Ennen joulua sai kerhosta hyvän kaverin ja sitten rupesi olemaan kerhossakin oma iloinen itsensä. 5-vuotiaana rakasti kerhoa yli kaiken ja olisi halunnut mennä sinne vielä eskarivuonnakin. Mutta laitettiin sitten kuitenkin eskariin, kun kaverikin tuli samaan ja eskarissakin viihtyi tosi hyvin.
minusta 3-vuotiaalla ei vielä ole mitään tarvetta sen kummempiin kerhoihin ym. kavereita voi tavata myös pihalla ja puistoissa ja voittehan mennä yhdessä perhekerhoon. 4-vuotiaana voi sitten koittaa uudestaan.
Meillä esikoinen oli 3v täytettyään ensimmäistä kertaa kerhossa eikä olisi jäänyt sinne millään. Olisinpa aikaisemmin tajunnut ettei hän ollut vielä valmis jäämään kerhoon ilman äitiä. Olin tosi paljon siellä mukana ja jossain vaiheessa parin kuukauden jälkeen hän suostui jäämään sinne yksin mutta ei jäänyt koskaan kovin mielellään. Sitten 3.5v ikäisenä poika aloitti puolipäivätarhassa, jonne jäi ensimmäisestä päivästä alkaen tosi mielellään ja samassa paikassa käy edelleenkin, ikää on n. 5v :) Eli jos vain on mahdollista niin itse saman läpikäyneenä ehdottaisin pientä taukoa, jo pari- kolme kuukauttakin voi tehdä ihmeitä.