Kannattaako lapsen yrittäminen, jos se ei ole suurin haave?

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus on luonnotonta ja itsekästä

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.

Mummoiässä viinin lipittely ja koiran ulkoiluttaminen sateessa voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua ja lastenlapsia.

Ei minulla ainakaan mitään himoa ole katsoa tätä paskanäytelmää uudestaan yleisön puolelta. Yksi (eli oma) elämä riittää ihan hyvin toteamaan että ei jatkoon

Vierailija kirjoitti:

Tuskin suurimmalle osalle vanhemmista lapsi on ollut elämän ainoa ykköstavoite. Ei minulle ainakaan. Silti noitten omien kasvun seuraaminen tuntuu todella palkitsevalta ja saa aikaan onnellisuudentunteita. Ei lapsen saaminen tarkoita, että muu elämä loppuu. Esim. työura on itselleni tärkeä ja palkitseva asia edelleen. Vanhemmuuteen myös kasvaa.

Mä oon aina ihmetellyt, mikä siinä kasvun seuraamisessa on niin ihanaa. Itseäni ei kiinnosta yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa, koska usein vasta silloin tajuaa mikä on tärkeää elämässä ja mitä haluaa. 

Lasten hankkiminen on luonnollista ja hauskaa. Niiden kasvua on ihana seurata ja turvata. Ihmisen tärkein tehtävä evoluution kannalta on lisääntyminen. Kun niin tekee elämä on täydellinen kaikista huolista huolimatta. 

Ei kannata uskoa tätä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus on luonnotonta ja itsekästä

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.

Mummoiässä viinin lipittely ja koiran ulkoiluttaminen sateessa voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua ja lastenlapsia.

Taas tämä sama kirjoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin suurimmalle osalle vanhemmista lapsi on ollut elämän ainoa ykköstavoite. Ei minulle ainakaan. Silti noitten omien kasvun seuraaminen tuntuu todella palkitsevalta ja saa aikaan onnellisuudentunteita. Ei lapsen saaminen tarkoita, että muu elämä loppuu. Esim. työura on itselleni tärkeä ja palkitseva asia edelleen. Vanhemmuuteen myös kasvaa.

Mä oon aina ihmetellyt, mikä siinä kasvun seuraamisessa on niin ihanaa. Itseäni ei kiinnosta yhtään.

Harvempaa kiinnostaa muiden kuin omien ulosteidensa tutkiskelu. Paiysi tiedeukkoja

Eihän sitä voi kukaan toisen puolesta sanoa, mutta itse en halunnut lasta enkä ole hankkinut. Olen onnellisempi ilman riippakiveä, jota en halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin suurimmalle osalle vanhemmista lapsi on ollut elämän ainoa ykköstavoite. Ei minulle ainakaan. Silti noitten omien kasvun seuraaminen tuntuu todella palkitsevalta ja saa aikaan onnellisuudentunteita. Ei lapsen saaminen tarkoita, että muu elämä loppuu. Esim. työura on itselleni tärkeä ja palkitseva asia edelleen. Vanhemmuuteen myös kasvaa.

Mä oon aina ihmetellyt, mikä siinä kasvun seuraamisessa on niin ihanaa. Itseäni ei kiinnosta yhtään.

No, kiinnostaahan niitä mammoja oman lapsensa ulosteidensa koostumuskin, joten ehkä siinä valossa ymmärtää.

Yrittäisit aikuisia. Lapsien yrittäminen on rikos.

Vierailija kirjoitti:

Yrittäisit aikuisia. Lapsien yrittäminen on rikos.

Lapsettomuus on luonnotonta ja itsekästä. Lapsettomuus on merkki epäkypsyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä voi kukaan toisen puolesta sanoa, mutta itse en halunnut lasta enkä ole hankkinut. Olen onnellisempi ilman riippakiveä, jota en halua.

Mistä tiedät jos olet aina ollut lapseton.

Ap voi kokeilla onneaan. Toiset ei saa vaikka haluaisi. Jos kerran onnistumisella ei ole väliä, voi antaa vaikka kohtalon päättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin suurimmalle osalle vanhemmista lapsi on ollut elämän ainoa ykköstavoite. Ei minulle ainakaan. Silti noitten omien kasvun seuraaminen tuntuu todella palkitsevalta ja saa aikaan onnellisuudentunteita. Ei lapsen saaminen tarkoita, että muu elämä loppuu. Esim. työura on itselleni tärkeä ja palkitseva asia edelleen. Vanhemmuuteen myös kasvaa.

Mä oon aina ihmetellyt, mikä siinä kasvun seuraamisessa on niin ihanaa. Itseäni ei kiinnosta yhtään.

Ihmettele vaan. Siksi sä olet lapseton. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa, koska usein vasta silloin tajuaa mikä on tärkeää elämässä ja mitä haluaa. 

Lasten hankkiminen on luonnollista ja hauskaa. Niiden kasvua on ihana seurata ja turvata. Ihmisen tärkein tehtävä evoluution kannalta on lisääntyminen. Kun niin tekee elämä on täydellinen kaikista huolista huolimatta. 

Ei kannata uskoa tätä.

Kerro toki tarkemmin.

No ei todellakaan tähän maailman aikaan 

Ei kannata.

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan tähän maailman aikaan 

Koskaan aikaisemmin lasten hankkiminen ole ollut niin helppoa ja turvallista. 

Puheesi on typerää.

Ei minullakaan lapset ikinä ole olleet mikään suurin haave. Ukkoakaan ei vielä kolmekymppisenä ollut.

Nyt kun on muksut ja tiedän millaista tämä on, niin kyllä olisi kaduttanut, jos en olisi lapsia hankkinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvakuumetta ei kaikille tule. Mutta jos on ajatusta että haluaisi lapsen, kyllä se silloin kannattaa yrittää aloittaa ajoissa.

En nyt osaa oiken toisaalta vastata, kun en ole pääsi sisällä, että mitä aidosti ajattelet siitä että sinulla olisi lapsi. Lapsi tuo elämään paljon, mutta ne eivät tietenkään ole kaikki hyviä asioita.

Tärkeintä on ehkä se, että mietit vain, haluatko lapsen? Haluatko aidosti lapsen? Koska vauvana se ei kauaa pysy. Hän tulee olemaan taapero, leikki-ikäinen, esiteini, teini...Sinun tulee olla hänelle kauan aikaa se kaikista tärkein tukipilari. Haluatko sitä?

 

 

Se vauvakuume on sitä että haluaa lapsen. Mitä muuta? 

Vauvakuume johtuu hormoneista, ei mistään muusta. Jos ihmisen talous on kunnossa myös eläkeikää silmällä pitäen, on sukua ja ystäviä,joilla lapsia, riittävästi tukiverkkoa ja kunnollinen tasapainoinen puoliso,miksi ei. Itse en ikimaailmassa olisi tehnyt lapsia jos olisin tiennyt,mikä odottaa. Syyt lapsille? Uskonto, vauvakuume ja naiivi sinisilmäisyys,tiedon puute. Jos edellä mainitut asiat eivät täyty, ei lapsia todellakaan kannata enää keski-iän kynnyksellä lähteä tekemään. Kannattaa myös ottaa selvää, millaisessa alennustilassa nykyään on Suomen terveydenhuolto, erityisesti lukea huonoa kohtelua saaneiden ja hoitovirheiden kohteiksi joutuneiden kertomuksia. Siinä äkkiä mieli lapsista ja 'hyvinvointi' valtiosta muuttuu.