Uskaltaako joku myöntää että etsi tarkoituksella rikkaan miehen?

olisinpa uskonut äitiä

Se oikea löytyi duunarista. Joskus siis näinkin =)

eikä ole miehen puolelta perintöä tiedossa. Minä olen se varakkaampi meistä sitten joskus. Ja itseasiassa toivon vanhempani elävän pitkään, en jää odottelemaan perintöä. Omin avuin aion ansaita hyvän elämän.

Onneksi nykyinen on rahamagneetti. Mä olen " kallis" nainen. :D

Useimpia tuntemiani kartanonisäntiä tai johtajia ei ruokakaupassa erota muista tallaajista. (eikä siis baarissakaan)

olisko pitänyt purjehtia tai golffata, oikeestihan ne liikkuu omissa piireissään eikö?

On sentään se rakkaus vaikkei rikkautta.

Keskituloisia ollaan molemmat ja uskon, että raha ei tuo onnea, ainakaan minulle.

Vaan enpä rikkaaseen mieheen rakastunut, köyhä oli kuin kirkonrotta kun tavattiin. Ei ollut edes töissä.

Nyt tällä hetkellä se sama mies on menestynyt yrittäjä, omaisuutta on jo kertynyt ja ei tarvi pennosia laskeskella. Että näin!

Haaveileehan ne miehetkin kauniista naisista.

mutta sittemin on kertynyt yhtä jos toista meille molemmille.



Mä en siis etsinyt miestä jolla on rahaa vaan miestä joka pystyisi hankkimaan elannon mun kanssani.

Ei nyt niin kauhean rikas, mutta talo, metsää ja mökki. Sain olla viisi vuotta kotona lasten kanssa eikä tarvinnut rynnätä töihin.

enkä pois vaihtaisi

En ole ikinä edes ajatellut etsiväni miestä rahan perusteella, kyllä rakkaus on se tärkein. Mutta nyt kun mietin sinkku aikojani, niin muistui mieleeni ravintolareissut. Jos ilmeni että miehellä on paljon rahaa, niin mielenkiinto minun puoleltani usein lopahti siihen. En tiedä miksi? Ehkä koen, että on helpompaa mennä yhteen ihmisen kanssa joka on suht samassa taloudellisessa tilanteessa kuin minä.

mutta näin jo silloin, että miehessä on potentiaalia ja asennetta rahan tekoon...

Jos nappaa provoon aiheen Dr. Philistä niin kannattaa mieluummin laittaa idea muhimaan muutamaksi päiväksi ennenkuin tekee aloitusta.



Tämmönen mainoskatkolla rustattu ' tunnustus' kun on hiukan läpinäkyvää



LOL